Olin äskettäin tilaisuudessa, jossa oli myös naispappi. Pappi oli ilmoittanut ennakkoon talon emännälle ruokarajoituksistaan jotka oli huomioitu. Oli omat piirakat, leivät ja leivonnaiset. Lisäksi oli valmistettu vartavasten pappia varten ruoka, joka oli gluteeniton ja laktoositon kuten hän oli ennakkoon pyytänyt. Vaan eipä kelvannut. Pappi kuulusteli ruuan sisältöä ja totesi, että hänen mielestään ruuassa taitaa olla liikaa kasviksia ja sipulia, (joille hän ei kuitenkaan ollut aqllerginen) eikä hän edes maistanut hänelle valmistettua ruokaa.
Minua asia suututti. Talon iäkäs emäntä oli nähnyt paljon vaivaa ja valmistuttanut ruuat ennakkotietojen mukaan, eivätkä ne kuitenkaan kelvanneet. Mielestäni pappi olisi voinut toimia vähän hienotunteisemmin, jos ruoka ei hänelle maistunut.
Oletko törmännyt samantyyppisiin tilanteisiin?
Minua asia suututti. Talon iäkäs emäntä oli nähnyt paljon vaivaa ja valmistuttanut ruuat ennakkotietojen mukaan, eivätkä ne kuitenkaan kelvanneet. Mielestäni pappi olisi voinut toimia vähän hienotunteisemmin, jos ruoka ei hänelle maistunut.
Oletko törmännyt samantyyppisiin tilanteisiin?
Vastaukset 56
Vanhimmat
no kait pappi sai kahvia juodakseen?
Ei pappi juonut kahvia, mutta sai kyllä vettä. Olisi ollut haudetutta teetä tarjolla, mutta se ei kuulema käynyt.
se on kun naiset ovat vieläpä pappeja.
Mutta mun puolesta olkoon jos jollain on varaa maksaa tuollainenkin teatteri.
Se vaan ottaa päähän että kun ei edes kuulu kirkkoon, on silti maksettavan noidenkin tyhjäntoimittajien elantoa, on tämä kumma maa ?
Millä muotoa maksat heidän elantonsa?
Yhteisövero.
Kaikki yritykset maksavat yhteisöveroa. Tästä epäkohdasta on yritetty päästä eroon vuosikymmeniä, koska kirkolla on oma veronkantooikeutensa omista seurakuntalaisistaan. Nykyisellä systeemillä kaikki yhdenmiehen toiminimetkin maksavat kirkolle veroa, vaikka yrittäjä olisi budhalainen, pastafarai, jehova, uskonnoton...
Ja kun yritykset joutuvat kerran maksamaan veroja kirkolle, kaikki asiakkaathan sen viimekädessä maksavat. Elikkäs kun käyt kebapilla, tuet välillisesti kirkon toimintaa, omasta vakaumuksestasi huolimatta,
=DW=
Voi voi..käsitin että hän maksaa yksinään vaikka ei kuulu kirkkoon.
Turhaa urputtamista jos joutuu välillisesti maksamaan.
Moni urputtaa ja ihan oikein, et urputtaa.
Esimerkkinä, kirkosta eronnut perustaa firman ja on ainut firman työntekijä ja joutuu maksamaan tuota yhteisöveroa.
On se niin perseestä.
Ethän sinä sitä yksin maksa tietääkseni. Onse nyt kumma kun ei mene jakeluun.
Asiakkaasihan ne maksaa.
Se pitää korjata, kirjoitin hätäisesti, henkilöyhtiö, elikkäs tmi, ei maksa yhteisöveroa.
Ja se asiassa nimenomaan on niin kieroa ja epäikeudenmukaista. Duunari sentään voi erota kirkosta ja välttää henkilökohtaisen kirkollisveron, mutta siitä huolimatta kirkko salakavalasti perii välillistä veroa häneltä ja kaikilta muilta.
Yksikään yritys suomessa ei kuulu kirkkoon, yrityksiä käytetään törkeällä tavalla kirkon taholta rahankeräyskanavana. Sitäpaitsi, kyseessä törkeä loukkaus kaikkien yrittäjien uskonvapautta kohtaan. Kaikki on pakotettu maksamaan veroja ties mille pakanalliselle huuhaa uskonlahkolle. Islamilainen kebapin pitäjä maksaa luterilaiselle huuhaakirkolle veroja.
=DW=
Kirjoitin hätäisesti, henkilöyhtiö, elikkäs tmi, ei maksa yhteisöveroa.
=DW=
Sanoisin, että sulle ei mene jakeluun.
Tajuatko, että tuo yhteisöveron maksaminen yrittäjälle, on hänen palkastaan pois.
Eihän tavallinen kirkosta eronnut palkkatyöläinen maksa kirkollisveroa.
Miksi sitten tälläinen yhden miehen/naisen yrityksen omistaja joutuu sen palkastaan maksamaan.
Ostan se minäkin leipää, maitoa, lämpöä, matkoja, vaatteita, vettä, viinaa ym tarvittavaa. Kaikesta maksan kirkolle veron.
Jopa WC käynnistä Kirkko ottaa osuutensa.
Sitä on yhteisöverotus.
Ei ole lainkaan turhaa urputtamista rutista moisesta ikiaikaisesta jäänteestä, mitä kirkon verotusoikeus on.
Missään muussa sivistysvaltiossa ei moinen enää menisi läpi.
Valtion kirkon ero toisistaan pitäisi tapahtua heti.
Moiselle papin ketaleelle olisin Emäntänä näyttänyt ovea ja käskenyt mennä Pappilan Pitopöytiin kruusaamaan.
Uskon sinun liioittelevan papin käyttäytymistä. Jos ihmisellä on sekä keliakia, että laktoosi-intoleranssi on ruoan suhteen oltava tiukka.
Söin illalla omaa tyhmyyttäni laktoosipitoisen ruoan ja olen kärsinyt koko aamun vatsavaivoista. Tiesitkö, että sipuli pierettää. Papilla on edustusjutskoja, en usko, että olisi mielyttävää levittää ympäristöön laktoosipierunhajua.
Nimimerkillä kokemusta on ; )
>
Saathan sinä uskoa minun liioittelevan. Kuten kerroin, ruoka oli valmistettu niiden toiveiden mukaan jotka pappi oli esittänyt ennakkoon puhelimessa. Kaikki ruoka, joka hänelle oli tarjolla, oli luontaisesti gluteenitonta ja täysin laktoositonta. Ja mikä saa sinut päätelemään, että pappi olisi joutunut levittämään pierun hajua? Olin itse paikalla ja auttelin keittiössä. Tiedän tasan tarkalleen, mitä mikäkin ruoka sisälsi. Kelpasi kuitenkin käyttämättä jääneet leivonnaiset mukaan otettavaksi, vaikka lämmin ruoka ei kelvannut syötäväksi.
Pappi nimenomaan teki ohjemanumeron syömisestään/syömättömyydestään.
Pappi oli siis perso makealle?
En lainkaan osaa sanoa, olivatko leivonnaiset makeita. Nehän oli hankittu pappia varten ja syömättä jääneet pakkasimme hänelle mukaan. Veteen keitetty lohikeitto onneksi kelpasi eräälle toiselle vieraalle, joten ei mennyt ihan turhaan se erillisen keiton laittaminen. Joukossa sattui olemaan vieras, joka ei sietänyt maitoproteiinia.
Tilaisuuden järjestäjä/tilaaja ne ruoat maksaa söipä vieraat tai eivät ; )
Sinä teet nyt papista ohjelmanumeron.
Meneekö tuo kinkerien järjestäminen niin, että etenee järjestyksessä talosta taloon ja pidetään kerran vuodessa? Jos, niin onneksi ei tarvitse kovin usein järjestää.
Olet oikeassa, tilaisuuden järjestäjä ruuat maksaa. Tilaisuuden oli järjestänyt jo yli 80- vuotias nainen ja hän oli pyrkinyt järjestämään tarjoilun niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Papin ruoka-allergiat olivat tiedossa ja niihin oli varauduttu hyvin. Pappi tässä teki numeron kieltäytymällä syömästä. Käsittääkseni tästäkin asiasta voidaan keskustella. Vai onko niin, että Korppis määrääkin aiheet tällä palstalla?
En osaa sanoa kun en kinkereillä juokse. Olen palvellut asiakkaita erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Tuotteet, jotka jäivät tilauspaikoille tai tuotteet, jotka asiakkaat tunkivat lopuksi paperipusseihinsa maksoi viimekädessä asiakkaani lähettämäni laskuni mukaan.
Juuri niin se menee. Jokainen talo tietyllä alueella järjestää tilaisuuden vuorollaan. Itsekin asun lähellä mutta "kinkeripiirin" raja menee jotenkin niin, että minun, eikä lähinaapurien tarvitse järjestää. Alueemme on ajat sitten luopunut perinteestä. En itse kuulu edes kirkkoon, joten en järjestäisi, vaikka perinne olisikin vielä voimissaan.
Ei ei..kun Korppis esittää eriäviä mielipiteitä jos näkee sellaiset aiheelliseksi.
Sinäkö ne ruoat valmistit, jotka eivät papille kelevanneet vai mummoko?
En minä, eikä mummokaan! Siellä oli paikalla henkilö joka valmisti ruuan ja oli leiponut piirakat ja muut tarjottavat. Papin leivonnaiset ja leivät oli tuotu jostakin erikoisleipomosta, joka valmistaa luontaisesti gluteenittomia tuotteita.
Olen ymmärtänyt, että papille oli valmistettu lämpimäski ruoaksi veteen keitetty vihanniksilla ja sipuleilla höystetty lohikeitto.
Voisi jäädä minultakin syömättä ; ).
Oliko muille lohikeittoa, jossa oli maitoa ja voita vai ns. kainuulainen lohikeitto, joka suurustetaan ruisjauhoilla?
Olinpa taannoin juhlissa, jossa tarjottiin lohikeittoa, missä ei ollut yhtään maitoa tai kermaa.
Oli mielettömän hyvää ja jokainen vieras halusi ohjeen kyseisestä keitosta.
En enää koskaan tee lohikeittoa maitoon enkä kermaan.
Mäskiksi, itse en ole koskaan tehnyt lohisoppaa mihinkään maitotuotteeseen.
Hyviä perunoita, sipulia, pari pippuria, tilliä, ja pääainesta, Lohta.
Woi veljet ja kummin kummit, kuinka herkkua se onkaan.
Veteen keitetyssä lohikeitossa ei todellakaan ole mitään vikaa. Hyvää se oli, söin sitä itsekin, koska minullakin on laktoosin imeytymishäiriö. Liemeen oli käytetty runsaasti tilliä ja pidin kovasti sen mausta. Loppukeitto onkin itseasiassa jääkaapissani ja syön sen huomenna.
Kainuulainen kalakeittokin on kyllä minulle tuttu, sillä olen kotoisin kainuusta. Täälläpäin ei ruisjauhoa käytetä keiton suurustamiseen. Kinkerikeittoon oli käytetty kermaa ja kolmen juuston ruokakermaa ja vieraat kyllä tuntuivat siitä pitävän.
Linjoilla taas!
Muille kinkerivieraille oli kermaista lohikeittoa. Papillekin olisi voitu tehdä laktoosittomalla kermalla höystetty keitto ja tietty ilman vihanneksia ne eivät kuulu lohikeittoon.
Mutta hyvä, että keitolle löytyi syöjä, ei mennyt harakoille.
Pappi oli tietoinen, että tarjolla tulee olemaan lohokeittoa. Hän oli nimenomaan sanonut, että maitoa, kermaa tai voita ei saa olla missään, ei edes laktoosittomana. Vaan sinähän se tietenkin syöttäisit papinkin vaikka väkisin. Olen huomannut, että sinun sanasi on laki ja olisi varmaan kinkereilläkin.
Mitä muuten lohikeittoon tulee, niin olen syönyt sitä monen henkilön valmistamana ja muuallakin kuin suomessa. Ihme kyllä, kasviksia on ollut monen keittämässä keitossa. Koeta ymmärtää, että sinun tapasi toimia ei ole ainoa oikea.
On monia lohikeittoja, johon nimenomaan kuuluu vihanneksia.
Ei kaikki pidä tästä meidän maito/kerma mössöstä, jossa lohi-ja perunapalat lilluu.
Oli miten oli, kinkerit on perinnettä ja perinteinen suomalainen lohikeitto tehdään ilman vihanneksia. Se nyt ei ole minun keksimä jutska lainkaan.
Perinteinen kermainen lohikeitto
600 grammaa lohta
800 grammaa puikulaperunaa
sipuli
1 litra vettä
kaksi kalaliemikuutiota
2 desiä kermaa
100 grammaa voita
valkopippuria
laakerinlehti
tilliä
suolaa
Kainuulainen kalakeitto
400-500 g kirjolohifileetä
1 iso sipuli
2 rkl voita
2-3 rkl ruisjauhoja
1 l kalalientä
4-5 perunaa
tilliä
Lisäksi:
sipulia hienonnettuna
voisulaa
Erilaisia vivahteita keittoihimme olemme saaneet ulkomailta ja tutuin kai lienee naapurimaamme.
Lohiseljanka
6-8 perunaa
1 tlk tomattimuskaa (voit käytää myös( chilimaustettua)
1punasipuli
½ kesäkurpitsaa
1 prk(pieni) vihreitä oliveja
1 prk(pieni) pieniä suola tai maustekurkkuja
suolaa
mustapippuria
3 valkosipulinkynttä
voit käytää mietoja jalopeenoj(huomaa maku voimistuu hauduttaessa)
300 g pakastelohta kuutioina
1 prk ranskankermaa
Ulkomailla söin kalaa viimeksi Samoksen kauniilla saarella.
Tarjolla oli hiiloksella paistettua isännän aamulla pyytämää merikalaa, hiilloksen sisällä muhineita isoja uuniperunoita. Fetajuustomassalla täytettjä paprikoita, rapeita mustekalarenkaita ja raikasta salaattia.
Pappien syömiä pöperöitä en kuunaa ole seurannut, mutta sijaiskärsijänä olin
tätini yhdeksänkymppisjuhlissa. Siellä naispappi saarnasi sydämensä kyllyydellä, tykkäsi äänestään niin paljon, että päivänsankari oli nukahtaa ja me synttärivieraat aloimme tylsistymään.
Minä koetan ymmärtää, että tapani toimia ei ole ainoa oikea. Vaikka olenkin konservatiivi, vanhoillinen kinkeriläinen omaan taidon oppia uutta.
Olet varmaan huomannut, että jos kaikki ketjussa olisivat siunailleet kanssasi, jotta olipa tyhmä pappi kun ei syönyt pöperöitäsi niin ketjusi olisi ollut mitään sanomaton ja tylsä.
Huomenta korppis! Ei ne kinkeripöperöt olleet MINUN pöperöitäni. Ne oli valmistanut henkilö, joka on koko aktiivisen työuransa tehnyt ruuan parissa. Mitä siihen kasvisten käyttöön tulee, niin hieman porkkanaa, purjoa ja tilliä siinä keitossa oli. Kuukkelilla voit löytää useitakin samantapaisia ohjeita, joten turhaan nuo ohjeet kirjoitit. Me osaamme hakea ohjeita ihan itsekin, mikäli tarvitsemme. Kalafondia siihen liemeen oli hieman laitettu ja juuri siinä fondissa papin mielestä oli liikaa kasviksia ja sipulia. Vaikka ei se fondin osuus olisi papin lautasella suuri ollut!
Keitto on silti kelvannut täältä minun jääkaapistanikin. Minulla on asustanut tuolla "sosialipuolella" kohta viikon verran vieras, jonka pelastin loukkaantuneena pakkasesta. Pää oli auki ja flunssakin sillä oli. Huomasin, että ulosteet ovat aivan veriset joten hankin sille eilen axiluria. Laitoin hieman papin hylkäämää kalalientä kippoon ja siihen sitten murskasin lääkkeen. Heitin muutaman lohipalan joukkoon ja vieras söi lääkkeensä kiltisti. Vetääköhän pappi luojalta nyt pinnat kotiin? Ilman pappia minulla ei ehkä olisi ollut näin hyvää kyytipoikaa lääkkeelle.
Kumpi se sun vieras on, kissa vai koira?
No pikkunen kissarassu se on. Olisiko tapellut toisen kissan kanssa ja jäänyt häviölle. Olen käyttänyt betadinea sen pään haavaan ja se on kyllä parantunut hyvää vauhtia, mutta en osaa sanoa, tuleeko siihen koskaan karvaa. Karva on muutenkin kiilloton ja huono.
Huomenta kinkerivieras.
Korpi on pakkasten armoilla, mutta mikä ihaninta aurinko yrittää hymyillä.
Keitolle löytyi siis syöjä sinun lisäksesi, hyvä näin luoja siunatkoon tekoasi tuskin pappi tietää kissan puolesta rukoilla kun ei edes mieti tuon taivaallista minne hänelle tehty lohikeitto loppuviimein katosi.
On ne hirveitä nuo papit varsinkin naispapit ,sano minun sanoneen ; (
Papille olis pitänyt olla näkyleipää ja viiniä.
Enpä ole eläissäni kuullut, että pappi apehtisi jonkun kotona.
Epäilen kertomusta, suuresti.
Kaikkeahan täällä satuillaan.
Etkö ole koskaan käynyt kinkereillä...?
ja syö ja juo ne papit lasten ristiäisissäkin.
En, en todellakaan.
Enkä ole lypsänyt, saati pannut perunoita seipäille.
Tuskin lapsen ristiäisillä kukaan SYÖ, eiköhän kohveet ole ainut anti.
Jos et ole kuullut, niin et todellakaan kuullut hetkeäkään liian aikaisin!
Oleta sie vaan, mut kato niitä ristiäisvieraita ku saattaa tulla satojen kilsojen päästä. Ei ne kahveella elä ja siinä liperikaulus syö samalla, ku muukki vieraat.
Maalla on tapana pitää vieraista hyvää huolta. Tilaisuuden ajankohta sanelee, onko ruokatarjoilua vai ei. Emännät näkevät todella vaivaa juhlan onnistumiseksi. Talolle olisi häpeä tarjoilla huonoa tai liian vähän.
Mielestäni alkuperäinen kysymys papin käyttäytymisestä oli aiheellinen. Papilla ei ole käytöstavat kohdillaan. Olisi edes hiukan maistanut. Kannattaa myöhemmin kysyä kaikki ruokaan sopivat aineet. Niin, tai jättää ruokailu pois...
Toisaalta taas miksi kantaa enää mielipahaa?
Kaupungeissa on irrallista touhua, kahvittelukin voi olla jossakin pikkuruokalassa tai kahvilassa. Pelkät kakkukahvit vaan on, joillakin pikkusuolaistakin. Ei silti, ei enää olla niin nälkäisiä, kuin sodan jälkeen oli.
Papeista tykkäävien ihmisten elämä kulkee Pappien mukaan.
Jos oikein hyvin menee, niin miehetkin painostavat naisensa parhaammilleen.
Jos menee oikein huonosti, purkavat naiset paineensa Pappien leivonnaisiin.
Syödä pitää, niin miehen kuin naisenkin.
H.
En ole koskaan törmännyt kinkereihin. Eiks ne ole niitä lukukinkereitä, jotka kuuluivat aikaan, jolloin kansa piti saada lukutaitoiseksi, ja siinä siivellä vakiinnutettiin kristinuskoa yhteiskuntaan. Käsittääkseni oppivelvollisuus hoitaa lukutaidon ja kristinusko on jo soluttautunut maahamme. Voihan juhlia järjestää ilman pappiakin.
Lukuset ne toiselta nimeltään ovatkin. Ei siellä tosin lukutaitoa nykyään kysellä, eikä katekismuksen osaamistakaan. Ovatpahan vanha tapa, jota toiset haluavat pitää yllä. Naapurukset kokoontuvat yhteen veisaamaan ja kuuntelemaan papin puhetta. Tilaisuudessa on yleensä ruokatarjoilu ja kahvit kakkuineen ja pullineen. Nyt tilaisuudessa oli kaksikin pappia ja joku kolmas seurakunnan työntekijä. Kaikkien kolmen puolisot olivat myös läsnä. Varsinaista kinkeriväkeä oli parikymmentä henkeä.
Vanhanajan seuroiltahan tuo tuoksahtaa.
Ihme juttu, että ihan sapuskat pitää tarjota.
Luulin, että kinkerit olivat 7 veljeksen aikaa, kaikkea kanssa..
Muistan pienesti lapsena olleeni äitini mukana. Jotain yhteistä niillä kinkereillä oli ripillepääsyn kanssa. Eli rippikoulua käyvät nuoret olivat kuultavana... pappi kyseli katekismuksesta lukuja ja ne oli osattava kuin vettä valaen.
Ujoutta, itkua , ellei pappi hyväksynyt osaamista joutui uusiotenttiin määrättynä päivänä jos halusi päästä samaanaikaan toisten kanssa.
Kai ne jäi jossainvaiheessa pois kun en muista isompana enää kinkereistä kuulleeni.
Jos aloituksen kuvailema pappi olisi ollut minun järjestämillä lapseni rippijuhlissa, olisin sanonut et tarjottu mikä tarjottu. Kehoitellut muita läsnäolijoita ruokailemaan.
Kysynyt olisin papilta et paljonko olen velkaa? , se pitäisi kertoa et ala kiitään näistä keimeistä :))
Ruokailuaika oli vain 20 minuuttia ja sen vanhat ihmiset olisivat tarvinneet hyvinkin, kun monella ikäihmisellä kaikki käy niin hitaasti. Eihän kukaan voinut ottaa ennen mitään, ennekuin pappi oli setvinyt syökö hän vai ei. Kaikki eivät oikein ehtineetkään syömään ja salissa jo veisattiin, kun muutamat santsasivat salaa keittiössä. Kiire tuli, kun kahvi piti olla tunnin kuluttua ruokailusta. Piti siivota ruokailun jäljet ja kattaa kahvipöytä, vaan kerittiinhän me. Velkaa minä kyllä taisin jäädä, kun en laittanut kolehtiin mitään. Tiskasin kaikessa rauhassa, kun kippo kiersi keittiössä.
Tuollaisesta minulla ei ole muistoja, kahvipöydällä oli jokin kippo johon ihmiset laittoivat ropojaan... sitäkään en tiä oliko se korvausta talon emännän työstä, vai veikö pappi nekin?
Ei ole enää äiskää keltä kysyisin.
Tuollainen käytös papilta on kuvattavana sanalla moukka.
Olisi tuonut omat eväänsä, jos noin oli närppiä.
Meikällä ei tulisi mieleenkään tekeytyä noin vaikeasti ravittavaksi.
Sinänsä paljon ihmettelen ja suuresti kummaksun, miksi siellä pitää ihan
murkinaakin tarjota? Kestääkö tilaisuus niin kauan, vai tullaanko sinne satojen kilsojen päästä? Pitääkö olla monta päivää syömättä ennen pippaloja?
Eikö ne voisi olla nyyttikestejä, vai onko pinnan alla emäntien halu näyttää, kuinka
ihania herkkuja osaavatkaan valmistaa?
Miten sinne pääsee keittämään? Kutsutaanko, kuin hirviporukkaan?
Ei tässä minun mielestäni ollut alunperinkään kysymys muusta, kuin papin halusta hieman briljeerata. Ainahan papit ovat olleet seudun arvohenkilöitä ja nyt kun sitä valtaa ei enää niinkään ole, täytyy päteä muuten. Tilaisuus kesti kaikkineen noin kaksi ja puoli tuntia. Oli lounasaika ja ruokaa oli kaiketi tarjolla siitä syystä. Luulen että iltatilaisuudessa on lähinnä kahvitarjoilu ja lisänä pientä suolaista, pullaa ja kakkua.
Täällä papit ovat tavallisia ihmisiä, luulen silti eroavani kirkosta.
Kirkko ja valtio ovat eronneet jo kauan sitten.
Kiitos kaikille seuraa pitäneille. Tämä oli elämäni ensimmäinen aloitus ja saattaa olla viimeinenkin. Olen lueskellut palstaa viimeaikoina, kun olen sairastanut selkääni. Nyt kuntoutuminen on jo hyvässä vauhdissa ja kunhan pakkaset hieman hellittävät voi aloittaa tehokkaamman liikkumisen. Kävin eilen pienen lenkin potkukelkan kanssa ja ihan hyvältä tuntui.
Mukasvaa talven jatkoa kaikille ja syökää lohisoppaa pakkaspäivinä. Korppis on kirjoittanut palstalle "oikeat" ja ne varmaan sopivat kaikille.
Tavataan vaikka kinkereillä!
Tavataan kalakeiton merkeissä nyt vaikka kinkerikulttuuri on tuttua lapsuus ajoilta.
Olen soppien ystävä joten kalasoppa kuuluu jokaviikkoiseen ruokalistaan. Miesystävä aikoinaan piti made-keitosta, huomasinkin Korppiksen ohjeet ja jo ensimmäinen Kermainen kalakeitto pelitti myös madekeittona, eipä siihen ole mitään lisäämistä.
Mamma laittoi lopuksi voilla voidellun ruisleivän, yleensä kantapalan keiton joukkoon, ja ihme kumma kyllä se antaa oman säväyksen kalasoppaan. Hän sanoi pieni hapan maku keittoon kuuluu, näin jälkeenpäin mietin, se ruisleipä keitossa kuului itseoikeutetusti hänelle jonka hampaat olivat huonot tai ei ollenkaan. Ei siihen aikaan mainostettu kenenkään puutteellisuuksia.
Kajaanissa käydessäni ruokailin keskustan baarissa, söin elämäni parhaimman kalakeiton. Kirkkaassa liemessä oli perunoiden lisäksi usean laista paikallista kalaa, tilliä ja sipulia oli muistaakseni keitossa. Olen yrittänyt sotkea näitä paikallisen kalastajan monenlaisia kaloja keittoon vaan eipä ole Kajaanin keiton maun ylittänyttä valmistunut.
Jos Korppis tai joku muu osaisi antaa hyvät ohjeet.
Itse asiassa puutuin tähän keskusteluun omalta kantiltani puhtaasti perinteisiin vedoten.
Kinkerithän on perinnettä. En ole ikään kinkereillä istunut ja kovin kaukaisilta menneisyyteen kuuluvilta meetingeiltä ne minulle kuullostavat.
Lohikeitto perinteisesti on parhaimmillaan kun kalanmaku tulee päällimmäisenä esiin. Mitä enempi kalakeittoon lisätään mausteita ja hörsteitä sitä kaukaisemmaksi jää kalan maku.
Esimerkiksi parhaan kalakeiton saa kun ostaa kokonaisen lohen ja keittää itse esim. liemen keittoon perkaustähteistä.
Tokihan ruoka on makuasia, valkosipulilla maustettu tomaattipyreen kanssa keitetty ja simpukoilla ja chilillä höystetty kalakeitto on tosi ihku ihanaa. Kalanmakua ei sen seasta kuitenkaan tunnista ja se lie sivuseikka kun herkuttelee.
Minulla on keittokirja päässäni ja se ei ole piirun tarkka, hyppysellinen sitä ja toinen tätä ja makustelu kunnes pöperö vie kielen mennessään. Eilen tein puolukkavispipuuroa, tänään herkutellaan.