kantajien määrä, vai panitko paremmaksi?
Meillä väheni puolella, ja seuraavassa polvessa pysyy samana ..jos lisääntyvät aikanaan. :)
Harmittaako nimikato?
Meillä väheni puolella, ja seuraavassa polvessa pysyy samana ..jos lisääntyvät aikanaan. :)
Harmittaako nimikato?
Vastaukset 65
Vanhimmat
Ei harmita yhtään, koska en ole rakstunut omaan itseeni. Kestän oikein hyvin minuuteni katoamisen, mutta kestätkö sinä?.
Ei ole ongelma, ei yhtään, kuhan kysyin...joutessani.
P.s. ookkona pahalla päällä?
On paljon lisääntynyt 42 vuoden aikana ei paljon omaa sukua.
Tosi tapahtuma, huomasin lehdessä olevan melko halvalla autoja useassa paikkaa samalla puhelin numerolla. Eräänä aamuna soitin kello 8 autoista, hän kysyi mikä on nimeni sanoin sukunimeni, hän vastasi kaikki on myyty, vaikka ilmoituksia oli monta.
Asia selvisi myöhemmin, hänellä oli sama sukuni kuin minulla....siis ajatteli minun parasta.
No joskus nimi ei ole eduksi :)
Jos aattelen omaa sukunimeäni niin kolmen veljen siskona sukunimi on hyvin lisinyt.
Toisaalta tämä nykyinen sukunimeni on monistunut ja poikien äitinä elän toivossa että lisääntyisi aikoinaan vielä lisää. Leviäisi silloin ehkä jopa suomen rajojen ulkopuolelle.
Sen sijaan anoppini sukunimi on meidän suvun kohdalla tyrehtynyt kokonaan, mutta menköön. Viimeinen nimen kantaja on jo niin ikivanha vanhapoika, jota ei naiset paljon kiinnosta.
Kolme veljeä minullakin, mutku yksi on vain pitänyt huolen nimestämme, tosin tuplinut sen kuuvella poijalla.., mitalin arvoinen saavutus pikkuveljeltä :)
Ainoalla sedälläkin oli seitsemän poikaa, mutta taisi kutistua nimenjatkajat puoleen, tosin en ole ihan varma tämän hetkisestä saldoista..
Muuten aika hankalia tutkittavia tulevaisuuden suvut, ota näistä selvää kun mieskin voi ottaa vaimonsa nimen ja sitten voi olla niinkin että lapset on äidin nimellä ja isä pitää oman nimensä, avioliitosta huolimatta.
Ei se nimien muuttelu haittaa sukututkimusta ollenkaan. Kokemusta on vajaan 45 tuhannen nimistä; aina löytyy kun etsii, jos vain jossakin paperissa esiintyy.
Eikös se sukututkimuksen kannalta olisikin parempi että lapset aina kastettaisiin äidin nimelle. Jatkuisi ainakin nimi samassa (oikeassa) suvussa... :)
Luulen että DNA aikanaan pistää koko sukututkimussysteemin uusiksi.
Niin en oikeasti tiedä, kun ei ole omakohtaista kokemusta sukututkimuksesta/kaan.
Mutta, montakohan vuotta tuon määrän nimien käsittelyyn meni?
Tuo sukunimen vaihtaminen voi olla riskipeliä. Lapsien kohdalla se voi osua pahasti, jos rakastuukin sisareen/veljeen tietämättään. Kaikki eivät ole juuristaan kovinkaan tietoisia.
Oma veljenikin vaihtoi nimensä vaimon nimeen, jota suuresti ihmettelen. Sillä tempulla lapset jatkavat vaimon nimeä.
Eräs sukulainen otti myös vaimonsa nimen. Hän inhosi entistä nimeään, se kun oli isäpuolen nimi.
Ilmeisesti meillä miehen nimi jatkuu. Se edellyttää ensin nimen jatkajien tuloa:)
1800-luvun ruotsinkieliset sukunimet vaihtuivat suomenkielisiin. Niitä on muutaman sukupolven taakse selvitetty, jopa 1700-luvulle asti. Mielenkiintoisia asioita paljastuu vain vuosilukujenkin perusteella. Nyt yksi sukuhaara yhdistyy kesällä. Jos sitten niitä nimen jatkajiakin tulisi.
En ole varsin ihastunut sukunimeeni. On ollut mielessä vaihtaa joskus takaisin suvun vanhaan nimeen....
Suomalaistettuko se on joskus, onko vanha nimi idästä vai lännestä, jos saan olla utelias?
On se suomalaistettu, 1930-luvulla. Rannikkoalueelta suku kotoisin niin vanha nimi oli ruotsinkielinen.
Tätä nykyistä on käytössä muullakin kuin meidän suvulla, mutta kaikki keskittyvät tuonne samoille kulmille.
Olisi mukavaa kun oisi sellainen sukunimi jota ei kukaan muu kuin oma suku käyttäisi, tiedän jonkun sukunimen josta on todettu että kaikki ovat varmasti sukua keskenään, esim. vävyllämme on sellainen sukunimi, ja kyllä nämä äitini mummon sukunimen kantajat ovat kuulemma samaa sukua, jostain pohjoisesta, Kajaanin seudulta löytyy sitä sukujuurta.
Varsinaisesti suomalaistettuja sukunimiä ei miun omassa suvussa ole, vain joku nen -pääte lisätty yhteen s -nimeen..aikojen saatossa. Olemme siis aitoa maatiaisrotua :)
On olemassa sukuun suojattuja nimiä joita ei voi käyttää muut kuin samaan sukuun syntyvät tai avioituvat. Olen itse kuulunut sellaiseen sukuun, tosin eron jälkeen vaihdoin takaisin tyttönimeni.
Mun espanjankielinen mieheni sukunimi on lisääntynyt kun tyttäreni solmi avioliiton ruotsalaisen miehen kanssa joka otti tyttäreni sukunimen, samoin heidän kaksi lastaan. Kun muutimme Ruotsiin olimme kolme, nyt olemme kuusi. Tätä vauhtia sukunimestääne voi tulla yleinen täällä vuonna...3050
Nimi on varmasti hieman eksoottisempi kuin joku Laarsson :))
Moni ottaa erottuaan jopa isoäitinsä nimen, ainakin jos kyseessä on hieman erikoisempi nimi. Meillä ei oikein ole kuin nen -päätteisiä sukuja suvuissa, ja niitä ei viiti kopsia, no yksi nomi oisi ilman, mutta se on jo äitini mummin nimi ollut ja ehkä jo hieman kaukainen omia..
Nyt kun sais vielä anopinkin ottamaan saman sukunimen...
Voi olla vaikeampaa ns. vanhan kansan edustajalle, tai mistäpä mie tiijjän hänen kantaisuutensa, voi olla kovinkin liberaalimpi mummi - anoppi :)
Asuuko anoppikin jo Ruotsissa?
Tarkoitin tyttäreni anoppia, täysin riikinruotsalainen. Tyttäreni on ensimmäinen "ulkomaalainen" suvussa. (Mun vika, sanoin epäselvästi)
Todennäköisimmin luki häröjä foorumin tässä päässä, alkaa jo tuo prosessori hidastua, pitäsi saaha uusi kiintolevy, vai auttaisikohan formatointi :)
Saanko kysyä, oletko asunut Ruotsissa jo kauan?
Olen toki, vuodesta 87 kun muutimme tänne USA:sta lasten kanssa, mieheni oli jo silloin kuollut. Olimme oikeastaan tulossa Suomeen, mutta täälä asuva ystävättäreni houkutteli kokeilemaan Ruotsia ensiksi.
No voihan välilasku, nyt oisitte jo kotiutuneet tänne, vaikka pääsethän tänne sitku olet eläkkeellä, vain ne nuorennokset tahtoo piellä taas mummia siellä...ne lapsenlapsukaiset, vai kuinka? :)
Haha nimenomaan välilasku, pitää paikkansa. Kyllähän täältä Suomeen pääsee, nopeastikin Arlanda-T:re lentoaikaa 45 minuuttia. Lapsenlapset ovat kyllä varsinainen kahle jalassa mutta kun nykyaikana toi kommunikaatio pelaa niin monella eri tavalla reaaliajassa niin ei kai se ole varsinainen este muualla ololle.
Vuosi olisi vielä työelämää jäljellä ja sen jälkeen katsotaan, itään vain länteen, ainakin muutamaksi kuukaudeksi vuodesta.
Mun sukunimi vaihtuu noin kuukauden kuluttua ja sitten samannimisiä on Suomessa kolme, äitini, poikani ja minä. Joten kutistuu kyllä.
Ai..otitteko jostain syystä aivan uuden nimen, ja eikö ole hieman orpo olo :)
Ei ole orpo olo, sillä otin asian esille noin vuosi sitten ja ehdotin lapsilleni, että vain äidilläni on tämä sukunimi, me olemme oikeutut vaihtamaan nimemme pelkällä ilmoituksella maistraattiin. Poika vaihtoi vuodenvaihteessa ja minä olen nyt lähettänyt hakumuken sinne. Ei tässä mitään kummaa ole, sillä valtaosa naisista vaihtaa avioliitossa edelleen nimensä. Miksi sitä ei mies voisi tehdä yhtä hyvin?
Eipä niin, ja yleistymään päinhän tuo vaimon nimen omaksuminen nykyään onkin, mutta luulin että otitte ihan ennenkuulumattoman nimen itelleny, mutta kun kerran jo nimi oli jollain jo ollut käytössä ei siinä sitten ole mitään sen ihmeempää...äidillä kai sitten ns, ostettu nimi?
Ei, kyllä se on ihan suvun mukana tullut, mutta kun äitini erosi isästäni, hän otti syntymänimensä takaisin ja se nimi on Suomessa ja Ruotsissa suojattu. Ruotsissa meillä on muutamia sukulaisia ja heistä alan ottaa selvää seuraavaksi.
Jassoo, voikin olla mielenkiintoista tutustua niin erikoiseen sukunimen edustajiin; tykkäisin tutkia isoäitini suvun taustaa, mutku ei ole kuin jotain suusanallista perimätietoa, ja nehän tahtoo muuttua ajan mukana, - kirjoitettua tietoa ei ilm.löydy, mutta olkoot kehtaa koko maalimaa ruveta sentähen koluamaan.
:) oho..tulipa lapsus..ei erikoiseen sukunimen edustajaan, vaan erikoisen sukunimen esim. historiaan..jne..näköjään lähettävä maate tästä..höpäjämästä jo omiaan.
Eräs nainen oli lähestynyt äitäni kerran kirjeitse kysymällä, että voisiko hän saada luvan nimen käyttöön. Äiti ei innostunut asiasta. Se nyt sattuu vain olemaan noin erikoinen, mutta minä haluan kunnioitttaa äitini sukua aivan samalla mitalla kuin isänikin ja siksi päätin, että tämä nimi ei lopu tähän. Nyt poikani puoliso odottaa poikalasta, joka syntyy toukokuussa uudella nimellämme.
"...nimi on Suomessa ja Ruotsissa suojattu..."
Kaikki sukunimet on nykyjään automaattisesti suojattu. Jos joku maksaa jollekin firmalle muka sukunimen suojaamisesta jotakin, rahat menee takuulla huijarille. Näin on ollut jo kauan, mutta en tiedä kuinka kauan.
Eikös nykyään ole niin, että sukunimensä voi vaihtaa, jos jollakulla esi-isällä/äidillä on ollut nimi tai ellei kellään ole kyseistä nimeä? Edes Virtanen-nimeä ei voi ottaa tuosta vain. Oma nykyinen sukunimeni on Suomessa melko harvinainen, vain parisataa on. Perheemme takia ei kovin lisäänny, vaikka tytötkin voivat viedä nimeä eteenpäin. Oma nimeni on melko yleinen Suomessa. On sitä aatelia.
Minulla on jo kolmas sukunimi menossa. Omaa sukua, ensimäisestä avioliitosta ja nyt toisesta avioliitosta. Ei aatelisia mikään näistä.
Tarkoitin sitä Suomen aatelia eli -nen-päätteisiä, ettei vaan väärin ymmärretä.
Sukunimen suojaus tarkoittaa sitä, että sitä ei voi ottaa käyttöön ilman nimen haltijoiden lupaa. Minun äidiltäni on tiedusteltu nimen käyttöönotosta viranomaiten kehoituksesta. Hän ei antanut lupaa.
Kyllä, sitten minäkin olen kolmen nimen aatelinen.:D
Isäni vaihtoi aikanaan ruotsinkielisen sukunimensä (nimi oli peräisin Ruotsin
armeijassa palvelleelta esi-isältä) suomenkieliseksi, ja minäkin synnyin
sen nimisenä, heitä Suomessa enää 9 kpl, kaikki isäni jälkeläisiä, nimi suojattu.
Jostain syystä isäni halusi sodan päätyttyä ottaa takaisin sukunsa vanhan nimen, heitä on nimirekisterin mukaan Suomessa nykyisin 54 kpl, minäkin olen omaa sukua se.
Mieheni myötä sain sukunimen, jonka kantajia on Suomessa 200 kpl.
Joten aika vähän on minullakin "lajitovereita", valitsin minä sitten itselleni minkä tahansa näistä nimistä. Hauskin olisi sellainen, jossa kaikki nämä harvinaiset nimet yhdistettyinä väliviivalla, vähän niinkuin se Gallen-Kallela-Siren.
Niin ottaisin mieki tuon yhistelmän mielelläni nimeksi..he tahallani ymmärsin väärin, mutta taas ne meijjän nennit ei oikein soinnu kolmena yhteen :), ei viivalla eikä iliman.
Mukavaa oisi tietää ihan aamenen kanssa varmasti mistä miunki oma sukunimeni on lähtöisin, on vain arvailuja, toistaiseksi, vaikka nimisiä esiintyy jo 1500 -luvulla Suomessa, niin ensimmäistä nimen kantajaa ei ole jälitetty, paitsi isäni sukuhaara1720 luvulta on lueteltu ja kansiin kirjattu, heidät tiedän.
Isän äidin sukua ei ole pystytty jälittämään kuin 1700 luvulle..lie ollu joku sotilas hänkin, ja perimätiijjon mukaan ollu vangittuna, ja karannut ja sitten tullu Norjan kautta Suomeen..vaan ovat ihan puheen tasoista tietoa..mikä kasakka liekkii, mustapäitä ja kiharatukkaisia ovat ollu :)
Faijani haara taitaa loppua tähän, broidi ei 59v. taida olla enää niin hullu ja minä 62v olen saanut aikaan vain syntymävammaisia, eli isänsä tyyppisiä fiksuja ja valmissanaisia tyttöjä ja yhden hintin, en usko kyllä hänenkään lasiputkeen ruiskauttavan. Toivottavasti ei, koska siitä jää aina se henkinen yhteys pois mikä kuuluu aitoon hedelmöitykseen, siitäkin syntyy vamma.
Mutta faijan broidi on tekaissut pojan jolla on kaksi poikaa, niin siellä nimi jatkuu, mutta en ole ihan varma, Ruotsissa kun asuvat.
Tiedä vaikka tulisi XXXXX: stä Lötjönen, Pumpanen tai muuta yhtä kammottavaa, tai, mikä pahinta Gullig!
Sukunimeni ei ole ihan kauhean harvinainen, Suomessakin meitä on 199, ulkomailla tietysti enemmän.
H.
Nuo vaille parit sadat nimet on jo harvinaisia, yleensä tuhansia kummiskin, ainakin niinkuin nämä savolaisperäiset yleisimmät sukunimet.
Muuten siitä ruikasusta ei jää lapseen mitään tunnejälkeä isästä..ihan varmasti ei.
"Pirre*"
Eikä äidille, jos ei sit rahaa siitä saa tai maksa.
Jos minun hinttipoikani löytäisi "äidin" ja toisi lapsen ylpeänä eteeni, en sitä iso-vanhemman ylpeyttä kokaan voisi ymmärtää.
En tuntisi itseäni iso-isäksi.
Masentuisin tunteesta että olen "Hemafrodiitti, kahdella munalla ja munakokkelisauvalla"
Tietenkään, en syyttäisi vauvaa, katsoisin häntä vain lasittuinein silmin.
H.
Nykyään perhe voi ottaa myös äidin nimen. Tunnen melko monta tällaista perhettä.
Se on tätä aikaa, makuasioita jo sukunimikin :)
Otin oman sukunimeni takaisin samassa yhteydessä kun lopetin yritykseni.
Oma sukuni on taattu monella pojalla jopa niin, että pikkuveljeni vanhempi poika otti äitinsä sukunimen koska pikkuveljeni x-vaimon suku olisi hiipunut pois. Nyt sitäkin sukua on viemässä eteenpäin kaksi poikaa.
X-mieheni sukua vie eteenpäin tulevaisuudessa vain poikani.
Oma sukuni lisääntyy vauhdilla ; )
Taattua tavaraa siis, Kajaanissa on äitinikin mummon sukua,- pohjoisempaa ovat tuleet molemmat ukkinikin alkujaan, minun äidin puolen mummi on taas alempaa Suomesta. Eli vaikka oltaisiin sukua he..:)
Nyt kun oikein ajattelen jos olet kuten varmaan olet tullut mummoosi olemme sata varmasti sukua ; )
Ei harmita. Sukua riittää ja lisää tulee.
Jotkut harvinaisemmat sukunimet voisi olla yhdistettynä, oteteaan vaikka esim. Haukia-Niinistö, mutta joku Järvinen-Virtanen-Lahtinen voisi näyttää jo erikoisemmalta. Niitäkin varmasti saattaa olla. Ei nimi naista/miestä pahenna jos ei kantajakaan nimeänsä.
Kirjoittamistahan tuossa riittäisi..kolmessa nen -päätteisessä, käsi lapautus järin, kun tuntuu joskus tätä 11 kirjaimistakin nimeä kirjoittaissa että pitäisi hieman lyhentää loppupäästä.
Lähes kaikilla on ruotsalainen nimi n, vuodesta 1820 alaspäin talojen nimet olivat suomalaisia. Sukututkimuksia tehdessä tuli esille, joka helpotti asiaa.
Ai niinkö teidän suvussa, ja onko pysynytkin?
Tarkoitatkohan nyt ihan sitä ´omaa´ lapsuussukunimeä? Veljelläni on kaksi poikaa joten isäni nimi jatkuu heissä, toisella on yksi poika. Siihen loppuu, ellei uusia synny.
Avioliitosta aikoinaan ottamani nimi kyllä jatkuu joskaan ei minun kauttani... minullahan on vain yksi tytär ja hänellä miehensä sukunimi.
Oletan etten itsekään enää ´jatku´, lapsenlapseni tuskin lapsia tekee?
Sitäpä sitä...ja/tai nykyistä, jos se olisi teillä yhteinen, mutta mistäs olet niin varma ettei tee lapsia - lapsenlapsesi?
Sinultahanan tarkoitinkin kysyä :)) Niin ... toivon ainakin ettei. Lieväkin dysfaattisuus saa minut ajattelemaan näin, ja olempa melkoisen varma et tytär on hoitanut tämän asian .
Ei kerro ja " uskalla " en kysyä. Pyrin oleen lähellä mutten uteleva.
Tarkoitit varmaan kysyä minulta valinnastani ottaa takaisin isäni sukunimi. Näin tein. Omat poikani kantavat isänsä sukunimeä. Joten kaikki hyvin useammassa aikaisemmin toisiinsa sidoksissa olleissa suvussa, jatkoa tulossa komioiden poikien myötä ; )
Tämä vastaukseni oli siis meerille@
Kyllä se kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä, sukuni nimi sekä mieheni suvun nimi.
Vauvakin syntyi äitinsä nimissä, mutta pian sukunimeksi tulee isän sukunimi.
Ohhoh..vai noin huonosti on asiat he..:), noo onhan se uusi pikkumies kummiskin sukua..:)
P.s. onko pitäny käydä jo paikanpäällä katsastamassa tämä pikku ihme?
P.s. aloitin tänään käyrätorvi opinnot, ajattelin että parempi myöhään kuin ei ollenkaan..;)
Sopisikohan käyrätorvi minulle, kun minua on täällä kutsuttu totiseksi torvensoittajaksi?
Tulisikohan toitotukseeni parempi saundi? :))
Miten käyrätorvea jaksaa puhaltaa??
Hyvin jaksaa, tööt tööt..vaan, ja väärä diagnoosi, tuo totinen torvi, ollu kai valelääkäri asialla :)
Niin - kovin oli miunki toitotukseni saundi ykstotinen vielä, mutta kerron sitten myöhmemmin kannattaako siunki vaihtaa "kierompaan" torveen..nyt on vielä liian aikaista :)
Tööttäillään..
Posket taitaa pullistua, kun käyrätorvea toitottaa?
Onko siellä vehkeet talon puolesta?
Minulle voisi sopia alppitorvi.
Mitenhän sitä voisi pikkuauton katolla kuljettaa?
Ihan kuin isoja piippuja, mahtaisi mennä pesään monta jässäkkää?
Alphorn Festival Nendaz Switzerland 2011
http://www.youtube.com/watch?v=51XonN_Z77c&feature=related
Tekniikkalaji...:), no pullistukoon jos jne..
ja on laina torvi..jota opettelee torvien torvi..:) - ka kaikkee pittää kokkeilla ennen kuolemmoosa :)
Oletko kuullut alppitorvea ns. livenä? Kuulosti hyvältä tuossa tuubissa..alpeille sopiva ääni..
En ole kuullut livenä, ja siitä tulee aina mieleen Pikku-Heidi. :))
Olet sinä aikamoinen nainen, mistä ihmeestä käyrätorvi?
Vielä tänne jotain nuorisoa kaivataan, kun noin osa meistä on ajan sykkeellä olevia, ihania.
Ihan vaan huvikseen se torvi, siinä on paljon torvea rullalla ja
hulluus teettää mikäs se muu :)
Harjoittelu on hieman vaikeaa näin kerrostalo olosuhteissa...olen mie aina haaveillu soittavani jotain instrumenttia, ja nyt alkaa olla kiire - mutta voihan se loppuakin yhtä äkkiä kuin alkoikin :))
Vaskimusiikki on hienon kuuloista...