Me sijaisvanhemmat, kuudenkympin korvilla jo mennnään. Sijaislapsi lähempänä neljääkymmentä. Lapsella ei ole muita omaisia kuin me. Kokenut kurjan lapsuuden ja järkyttäviä asioita biovanhemmista, sijoitukseen tuli ainoaksi lapseksi melkein kouluikäisenä. - Elämä ei tahdo sujua. Taas on tilanne päällä. Tulossa avioero, toinen, kaksi ihan pientä lasta tästä liitosta. Poliisit on olleet kotona eilen, yön poika ollut putkassa. Ryyppää. Edellisyönkin ollut putkassa. Ei asuntoa, ei paikkaa minne mennä eilisiltaisen jälkeen. Välimatkaa meillä lähes 400 km. - Samanlaista on ollut pian parikymmentä vuotta. Ensimmäisen kihlauksen purkauduttua, tyttöystävän jätettyä, eka avioliiton purkauduttua - siitä kolme jo isopmaa lasta (joista äitikään ei piittaa, ovat lastensuojelun asiakkaita). Aina tulee viina, itsetuhoisuus, aggressiivisuus ja täydellinen asioiden retuperälle meno. Poliiseja tarvitaan, Itsemurhauhkailuja. MINÄ EN JAKSA ENÄÄ!!! Eikö riitä se, että lähes kaksikymmentä vuotta kasvatettiin tätä rakasta, raskasta lasta kuin omaa. Puolustetiin koulussa, hankittiin kaikki mahdollinen apu mitä siihen aikaa oli saamaksissa. Ollaan oltu vanhempia näihin asti. Mutta kun ei tälle tule loppua; ei ole auttanut se mitä olemme yrittäneet, kun elämän ensi vuodet ovat olleet kurjuutta. Pitääkö minunkin elämäni mennä pilalle? Lähetyn eläkeikää, olen ollut vakavasti sairaana ja sijaislapsemme vastoinkäymiset syöksevät minut unettomuuden ja masennuksen syöveriin. Kohta tulee varmaan viestiä tai puhelu, että "ei ole paikka minnä mennä, ei ole rahaa latin latia, ryyppäämisen takia meni työpaikka, ei ole ruokaa. Hommatkaa asunto, antakaa rahaa. Tapan itteni.." Ja tätä rataa. Onko pakko jaksaa vai voiko sanoa, että hoida jo itse asiasi, ota itse vastuu, lopeta ryyppääminen ja lakkaa hakemasta hyväksyntää uusista ja uusista naissuhteista. Jos hän sitten tappaa itsensä, kenen on syy? Onko ketään, jolla olisi samankaltaista kokemusta?
Auttakaa sijaisäitiä, mitä teen, en jaksa
apua sijaisäidille!
4446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä autat häntä parhaiten sanomalla, että nyt riittää, te ette enää aikuisen keski-ikäisen miehen sotkuja hoida! Sano, että selvinpäin saa tulla käymään jos on asiallinen eikä mitään pyytämässä.Sitten on hänellä vastuu säilyykö välit. Mutta anna mennä, ei ole vastuu sinulla. Jokaisella aikuisella on vastuu itsestään!
Aikuiselle voit rauhassa sanoa, että selvittää omat ongelmat ja hakee apua ammattilaisilta. Tosin hän vaikuttaa persoonallisuushäiriöiseltä, jota ei voi auttaa kun ei sitoudu mihinkään hoitoon. Rahan antaminen tai omaan kotiin majoittaminen ei ole ratkaisu hänen ongelmiin.
Rajat ne vastaan tulee, tavalla tai toisella.
suosittelen kansan raamattuseuran kurssia "Rikotusta eheä" ihan oman itsesi vuoksi. Persoonallisuushäiriöisen narsistin läheiset kärsivät , sairastuvat ja uupuvat. Sille tielle ei ole loppua, koska he eivät itse ymmärrä/tiedosta sairauttaan. Toivon että osaisit hakea apua itsesi ja miehesi vuoksi. Siunausta elämäänne!
Lueppa tämä Tiede-lehden artikkeli
http://www.tiede.fi/artikkeli/1356/jotkut_meista_syntyvat_rikollisiksi