teinit ja uusi mies

Kuka teillä määrää ?

Mietin vaan, käykö tässä niin, että asetan lapset täysin etusijalle elämässäni, ja lopulta olen vanha ja yksin. Ei ole niin helppo tavata miestä, jonka kanssa monet asiat (ei vain se seksi) sujuvat hyvin. Tosin myös miehen taloudellinen tilanne arveluttaa vähän, itselläni on paremmat tulot ja asema, en haluaisi joutua hyväksikäytettäväksi - siitäkin on jo kokemusta. Toistaiseksi sellaisia merkkejä ei kyllä ole.

Lapset on mulla selkeästi etusijalla, ja sen olen sanonut alun perinkin. Lapset kuitenkin (toivon mukaan) on elämän loppuun asti kuvioissa, mies välttämättä ei. Mies on tämän tähän asti ymmärtänyt, mutta tuntuu että alkaa kärsivällisyys vähän loppua. Hän on muslimi, mutta ollut 15 vuotta Euroopassa eikä uskonto tärkeää. Se sen sijaan näyttää tärkeältä, että voisi viettää enemmän aikaa mun kanssa (ei koko aikana ole oltu enempää yhdessä kuin ilta ja joskus koko yö, vaikka siis yli vuoden tunnettu). Se, että sanon olevan muslimi, on tietenkin monen mielestä sellainen miinus että pitäis unohtaa koko mies. Mutta niitä on monenlaisia.

Älä sekoita lasten elämään tätä uutta miestä. Jos mies ei hyväksy sitä että lapset haluavat elää äitinsä kanssa rauhassa, ei mies ole se oikea. Puhun kokemuksesta! Lapset tulevat aina ensin.

En usko, että pystyt pakottamaan lapsiasi tapaamaan miestä, ja jos pystytkin, lapset osaavat järjestää tapaamisesta katastrofin.
Lapset häpeävät ja ovat huolissaan siitä, että seurustelet "ulkkiksen" kanssa. Tietäisitpä, mitä teiniporukoissa sellaisesta puhutaan.
Hoitele sinä suhteesi, mutta älä yritä leikkiä onnellista perhettä. Siitä ei tule mitään.

Kyllä, odotat niin kauan että lapset ovat täysi-ikäisiä. Sitä paitsi oletko itse miettinyt loppuun asti ? Ulkomaalainen mies, joka ei puhu suomea ja jolla on lapsia ulkomailla ? Meinaatko, että olisi hyväkin isäehdokas ? No ei todellakaan, eiköhän tämä mies lähde vaimonsa ja lastensa luokse, ennemmin tai myöhemmin tai vaimo lapset tulee tänne. Koita nyt lapsistasi saada kunnon aikuisia, ehdit kyllä sittenkin elää.

ole sinku

No yritäpä jotenkin saada kehittämään sitä luottamusta miehen ja lasten välillä, ja yritä saada heidät ymmärtämään että tämä on eri mies, ja on erilainen kuin ennen (jos tosiaan on), mutta miehen tulee hyväksyä myös se että lapset vievät aikaa, eivätkä he ihan heti lennäkään pesästä.

Menkää kokeilemalla uusille vesille, lapset myös

Teinit ovat teinejä ja muutokset itsessä ja omassa elämässä aiheuttavat heille jo paljon mietittävää.Uusi miesystäväsi koetaan uhkana ja ylimääräisenä uutena asiana.Juttele lastesi kanssa asiasta,kerro että välität tästä miehestä paljon.On lastenkin etu että äidillä on asiat hyvin ja että äiti on onnellinen.Eikä todellakaan ole tarkoitus että työnnät oman elämäsi syrjään lasten tieltä.Siitä voi seurata ongelmia myöhemmin (esim.katkeruutta lapsia kohtaan),mutta älä myöskään anna miehen painostaa itseäsi,tee asiat omassa tahdissasi,koska kukaan muu ei osaa ajatella Sinun parastasi kuin Sinä itse.Saat varmasti lapsesi ymmärtämään että sekä heillä että Sinulla on myös oikeus omaan elämään.Jos lapsesi eivät ole edes tavanneet ko. miestä, ehkä pelkäät turhaan?Tuo kaveri reilusti näytille,kahvittelemaan muun perheen kanssa,ja edetkää hitaasti ja hienotunteisesti.Osoita lapsillesi että et hylkää heitä,vaikka liikutkin tuon miehen kanssa.Varaa esim. yksi ilta viikosta,jolloin velvoitat myös lapsesi olemaan kotosalla niin että ei miesystäväsi eivätkä lasten kaverit saa silloin tulla teille.Saatte omaa aikaa vain perheen kesken,näin lujitat keskinäisiä siteitänne te vastaan muu maailma.Uusioperheitä on ollut jo jokusen vuosikymmenen ja tulee olemassa jatkossakin.Puhumalla näistä aina selviää!Tsemppiä Sinulle ja ihanaa kevättä!

Tuot miehen elämääsi , kotiin .Selität lapsille että hän on sinulle tärkeä, haluatte että tapaatte mutta ette ole muuttamassa yhteen tai menossa naimisiin ,lapset eivät tarviitsee hyväksyä sen että seurustelet, mutta et voi elää heidän tahtoonsa mukaan,
Teinit pistäävät yleensä hanttin aiaaan kun asiaan mutta on kuitenkin tärkeää tehdä selvää että sinä itse päätät asioista , lapset eivät ..Olen itse kokennut vastaavan ja tiedänuusperhe elämää murkku ikäisten kanssa voi olla yhtä helvettiäEi kannata kiirehtiä. Selvitä myös minkälainen suhde miehellä on omaan jälkikasvuun , se kertoo mehestä paljon .Hiljaa hyvää tulee ..Tsemppiä

Vittu ku "lapset ei kelpuuta" jos omasta näkökulmastani katsoisin ni ainoa syys miksi en kelpuuttaisi uutta isäpuolta on että se olisi mulkku tai jollain tavalla haitallinen

Elä lapsillesi,älä itsellesi.

Tärkeää on selittää lapsille, että sinullakin on oikeus onneen ja että sinulla on hyvä suhde miesystäväsi kanssa. Toisaalta on tärkeää, että lapset pystyvät luottamaan siihen, ettei mitään dramaattisia muutoksia ole luvassa eikä mies ole viemässä sinua heiltä pois.

Miehesi ei saisi tässä asiassa sinua painostaa. Mikäli vieläpä hän on joutunut jättämään omat lapsensa, hänen pitäisi varsin hyvin ymmärtää, kuinka pahalta tuntuu heitä ikävöidä, eikä painostaa sinua mihinkään, mikä vaarantaisi suhteesi omiin lapsiisi. Jos hän sinua rakastaa ja on valmis sitoutumaan suhteeseen, hänen on ymmärrettävä, että lapset ovat tärkeä osa elämääsi. Tässä tosiaan olisi hyvä tilaisuus pikkuhiljaa tehdä puolin ja toisin tuttavuutta, tärkeää on että lapsetkin saavat tilaisuuden tutustua mieheen ja luulisi, että hänkin haluaisi lapsiisi tutustua, jotta he oppisivat tuntemaan hänet ja pitämään hänestä. Muista, että lapsilla on vain yksi äiti.

Sehän on aina niin, että jos ei ole biologinen isä tai äiti niin ei sitä hyväksytä.
Mies hyväksyy yleensä vain omat lapset, jotka hän on siittänyt ei siis muita.
Kohtelee yleensä kaltoin ja ei hyväksy. Myös se vaara jos on tyttölapsia niin varokaa, ettei ala niitä lääppimään. Myös miehiä, jotka voivat lääppiä poikiakin.
Tällaisia miehiä on, jotka hakeutuvat näihin perheisiin. Katsokaa siis huolella mitä kotiinne viette. Mutta netin kautta löydetyt kumppanit ne vasta "kukasta kukkaan hyppiöitä ovatkin. Jos seuraa noita senssi ilmoituksia ja kuvia niin samat miehet siellä etsii aina seuraa.

Ulkomaalaiset miehet yleensä hakevat asuntoa, rahaa tai käyttävät muuten hyväksi tyhmiä suomalaisia naisia, jotka uskovat lähes kaiken. Monasti näillä ns. maahanmuuttajilla voi olla vaimo ja lapsia mutta rahan yms edun vuoksi käyvät "panemassa" ja uskottelevat olevnasa sinkkuja. Ja Suomi rouva uskoo kaiken.

Jos mies on yksinäinen ja vinkuu sinulle siitä dumpaa hänet heti.
Ei ole mies jos yksinäisyyttään vinkuu!
Ole tyytyväinen tilanteeseesi jos sinulla on mukava mies , ei sitä tarvitse lapsen vaivoiksi viedä, eivät he häntä tule kumminkaan rakastamaan!

AP,LLE Voithan sinä käydä jakamassa tavaraasi miehen luona ja
jätä lapset kotia. Ymmärrän hyvin lapsesi tunteet ,että Äiti käy jakelemassa
tavaraansa jälleen uudelle miehelle.

No vie mies kotiin joskus, mutta älä pakota tapaamaan ketään tai puhumaan. Teinit voivat olla omissa huoneissa tai muuallakin. Miehellä ei ole myöskään asiaa lasten huoneisiin tai ei voi olla kuin kotonaan tässä tilanteessa.

Tai sitten lapset ovat realisteja ja näkevät tilanteessa jotain "höttöö"? Näin ulkopuolisen on vaikea sanoa selvää kantaa mikä lasten mielestä "mättää". Ehkä kannattaa puhua heidänkin kanssa rauhassa ja miettiä puolin, että toisin realistisesti, jos vaikka lapset ennakoisivat jotain, mitä sinä et vielä ymmärrä?

voi helkkari.olet itsekäs nainen.
Kuuntelisit lapsiasi,anna heille aikaa.
Äläkä heti ole tuomassa, kusipäitä kotiasi.

Mitä jos antaisit lasten Isän kasvattaa heidät?? eihän tuosta hommastaa tuu mittään ku äijät vaihtuu jne...lapsekki tykkäis

Jos äiti (aikuinen) ei hyväksy lastensa isää ja ottaa eron, niin miksi ihmeessä lasten pitäisi hyväksyä joku mies.

Vain aikuinen, joka pystyy hyväksymään kenet tahansa eli elämään kenen kanssa tahansa ottamatta eroa, voi opettaa myös lapsilleen muiden ihmisten hyväksymitä.

Yhdelläkään eronneella (=eron aktiivisella osapuolella) ei ole varaa vaatia lapsilta enempää hyväksyntää kuin mihin itse pystyy.

Se on juuri näin yksinkertaista.

Jos sun skidit ei siitä pidä, uskoisin että se on idiootti. Kyllä lapset tunnistaa älykkäät ja söpöt ja erottaa ne perheenhakkaajista.

Olen ollut tietoisesti sinkku 20 vuotta, en ole halunnut lapsilleni 'isäpuolia', koska heillä on isänsä. Lapset siitä erosta jo aikuisia lentäneet aikaa sitten pesästä.
Sain kuitenkin 4-kymppisenä silloisen ystävän kanssa ihanan kuopukseni, elämää saman katon alla en koskaan miettinyt, isommat silloin vielä kotona.
Muutama vuosi vielä ja kuopus muuttaa omilleen sopivasti, kun itse ehkä pääsen eläkkeelle, katsotaan sitten:).
Nyt on kuitenkin jo liuta lapsenlapsia, heihinkin täytyisi mahdollisen uuden puolison sopeutua.
Se on niin paha, kun kaikki haluavat pian saman katon alle. Eikö voisi vain seurustella omista osoitteistaan ja tapailla. En ehkä halua saman katon alle yksinänikään, en ole yksinäinen tai läheisriippuvainen.

Lasten on vain hyväksyttävä, että äidilläkin on oma elämä tarpeineen..;o)... Tietenkin asia on eri, jos mammakullalla on viikoittain usia "isäpuolikokelaita".

"Internet-sensuuri ja internetin valvonta Suomessa käsittää mm lapsipornoa, rasismia ja terrorismia levittävien sivustojen valvonnan sekä laittoman aineiston eston ja poiston.lähde?"

Ilmoitus lähti näistä rasistikirjoituksista.

No, eikö ole luonnollista, että lapset vastustaa ja onko näitä isäehdokkaita ollut montakin. Murrosikäiset osaavat jo sanoa mielipiteensä mutta pienet joutuvat alistumaan siihen kohteluun mitä vanhemmat heille järjestää.

Ei voi kuin ihmetellä näitä "aikuisten" kuvioita. Olisiko ollenkaan mahdotona olla lapsia varten ja rauhoittua???

Oletkos funtinut sitä vaihtoehtoa että lapses ei vaan halua mitään höttöjuttelututustumis tuokiota, sulla on uusi mies thats it ei niitä pahemmin kiinnosta. Jos siinä tyypissä jotain vikaa olis niin kyllähän ne varmaan olis siitä sulle jo kertonut.

Mielestäni on itsekästä ajatella, että oma vanhempi pitäisi olla vain lapsia varten, sillä aikuisella ihmisellä on oikeus parisuhteeseen. Mielummin onnellinen vanhempi uudessa suhteessa kuin onneton ja mahdollisesti yksin lopun elämänsä.

Näin "lapsen" näkökulmasta itse sain uuden "isäpuolen" ollessani teini ja hyväksyin hänet täysin ja olemme vieläkin lämpimissä väleissä. Kun taas miehen lapset tuolloin jo aikuisia eivät ole hyväksyneet äitiäni 10 vuoden aikana isänsä elämään. He kun ovat tottuneet, että isä pomppii heidän pillinsä mukaan, mutta nykyään hän osaa sanoa myös ei tarvittaessa.

Itse siis suosittelen, että pidät suhteestasi kiinni, sillä joskus on ajettava omaa etuaan. Voi olla, että lapsesi tottuvat uuteen kumppaniisi tai kuten meillä, he eivät tule koskaan tottumaankaan.

heitä kakarat lasten kotiin :D

Kerronpa miten meillä aikanaan oli.Äiti rakastui vuokralaiseemme ja me puoliorvot lapset ( isä kuollut) itkimme itsemme usein uneen ja äiti loisti ja ajatteli vain rakkaintaan,tuota vuokralaista.Avioitui sitten miehen kanssa 2 vuoden päästä.Minä sain lentää 15v pois omasta kodistani mies asettui taloksi ja isännäksi.Komenteli ja joksutti meitä lapsia.Äiti uskoi aina vaan häntä ja tukeutui aina tuohon miehen puolelle.Rahaa en ole koskaan saanut äidiltäni ja tämän mieheltä.Kotiapulaiseksi lähdin pois kotoa.Onneksi silloin sai asunnon ja ruuan pientä korvausta vastaan tältä perheeltä minne menin.En ikinä hyväksynyt tätä miestä ja äitikin on jo unohtunut vaikka elää Ei hän meistä välittänyt vaikka olimme lapsia ja hänen asiansa olisi ollut olla meille tuki ja turva ja myös ohjata monissa asioissa,mitkä maailma meille joutui kovin ottein opettamaan.Lapsilta vietiin kaikki oma arvo.Mihinkään lasten asioihin ei ollut rahaa.Kaikki käytettiin tälle ukolle .Jos itse olisin joutunut yksinhuoltajaksi aikanaan. niin lapset ja heidän mielipiteensä miesasioissa jos mies pyrkii meille kotiin olisi ollut että EHDOTTOMASTI EI.Luo nyt lapsille se turvallisuus mikä heille kuuluu ja ajattele niinkuin kuuluukin.Sinulla on kasvatus lastenkohdalla vielä kesken.Voithan silloin tällöin tavata,mutta älä tuo miestä kotiin.

mukava huomata, että tähän ketjuun on tullut todella paljon tervejärkisiä vastauksia. huomaa, että tämä ollut suomi24.fi-etusivulla, eli ketjua lukevat muutkin kuin uusperheelliset.

jos yksinjäämistä pelkäät, niin sanoisin, että viisainta on jättää tuo mies. kulttuurierot on nimittäin niin suuret, että on erittäin epätodennäköistä, jopa mahdotonta, että olisitte yhdessä vielä esim. 20 vuoden päästä. eli jos haluat pysyvän parisuhteen, ota mies, jonka kanssa kulttuurierot on mahdollisimman pienet. ja niin kauan kuin lapsesi vielä asuvat kotona, on viisainta pitää parisuhde sellaisena, että ette asu yhdessä miehen kanssa. seurustella voi, mutta yhteen voitte muuttaa, kun lapsesi ovat aikuisia.

Sen verran moneen kertaan olen omien tuttavien ja jopa sukulaisten keskuudessa nähnyt, kuinka lemmenkipeät äidit ovat päästäneet näitä "isäpuolia" pilaamaan lastensa herkän lapsuuden. Ei siitä seuraa muuta kuin pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka traumat ei parane muulla kuin kuolemalla.

Isä- ja äitipuolilla on synnynnäinen biologinen antipatia lapsipuoliaan kohtaan. Vain harvat kykenevät sen voittamaan keskustelemalla tasavertaisina lapsipuoliensa kanssa. Useimmiten yksikin varomaton negatiivinen kommentti lasten suusta saa aikaan marttyyriksi heittäytymisen ja tekosyyn omalla väärälle antipatialle, jota kiireesti mennään terapeutille selittämään - lapsia vahingoittavasti. Biologinen vanhempi taas ei uskalla puolustaa lapsiaan koska pelkää uusperheen hajoamista.
Biologinen vanhempi ei loukkaannu saadessaan arkisissa tilanteissa päivittäin lapsiltaan negatiivista palautetta, mikä on aivan normaalia. Sitävastoin äiti- isäpuoli saa jokaisesta lapsen negatiivisesta sanasta tekosyyn salatulle antipatialleen lapsipuolia kohtaan. Raskasta on nähdä etteivät lapsen toistuvat yritykset sovinnon aikaansaamiseksi uusvanhemman kanssa johda tulokseen.
Lopputuloksena on (tosielämässä) alaikäisen lapsen ajaminen erilliseen asuntoon, kadulle tai vanhempien ero (paras ratkaisu). Väkisin jatkaminen aiheuttaa lapsiin vaurioita, vihaa ja katkeruutta, joka jää pysyväksi.

Mahtaa tämän päivän nuorille aikuisille olla shokki muuttaa kotoa pois sitte ku aika koittaa: Pitäs tehdä töitä,siivota omat paskat ja ruoastaki pitäs maksaa. Ketjun aloittajalle: Sitä saa mitä tilaa,joskus vähän päällekki. Pennut ei huonoa isäpuolta unohda,eli seuraavalla kokelaalla on vähintään 2 kertaa enemmän töitä ollakseen tervetullut.Kokemusta on: eka oma isäpuoli ehdokas piti mua pelkkänä riesana ja kylkiäisenä,eikä tokakaan ollu paljoo parempi,jaksohan tuo ihmeen pitkään teeskennellä kun torttua sai,mut yhteen otettiin sitte ihan huolella eli eipä yllättäen juuri hyviä muistoja jäänyt.

Yhtään, jos lapsesi eivät hyväksy uutta miesystävääsi. Uuden miehen kanssa on vaikea kommunikoida,koska hän ei puhu Suomea ja hänellä on erilainen kulttuurinen tausta ja lapsillesi hän on ventovieras ihminen. Kannattaa etsiä uusimies,joka osaa keskustella suomenkielellä. Onhan se liikaa vaadittu,että lapsesi opettelevat miehen takia uuden kielen.

Tuollaisien onnettomien, pentuja hemmottelevan ämmän pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa peiliin, jotta kuka on se perheen kasvattaja ja päättäjä.
Kun pilaa penikat pienenä, antamalla kaiken periksi, niin tulevaisuus on juuri tuota.

Ällä siis valita "äiti ja nainen" jos et osaa elää kuten aikuinen ja kykenevä huoltaja.

Kuullostaa kovasti siltä, että mies vedättää sinua eikä aio tai halua edes sitoutua suomalaiseen kulttuuriin. Hos kerran olette jo vuoden seurustelleet, hän on sen aikaa siis asunnut täällä vähintään, eikä siis edelleenkään puhu suomea. Lapset ja vaimo tai vaimot odottavat toisessa maassa isäänsä kotiin. Kannattaa siis miettiä haluaako haaremin jatkeeksi?

Jos nyt mies kuitenkin on sen verran länsimaalainen, että on eronnut ja tänne työn perässä muuttanut, niin alkakoon kovasti opisekella suomea ja sen jälkeen nuorison kanssa tiukka linja, eivät he voi määrätä äitinsä elämästä.

Missä on lapsiesi biologinen isä ? et puhu hänestä mitään.........ja voisit kokeilla
PUHUMISTA lapsillesi. Eikö se yleensä auta ? ja jos he ovat tottuneet jo näke-
mään ulkomaailaisia ja muita ns. hulluja ja muita kaupungilla tai koulussa, niin
sitten ei pitäisi ongelmia olla...kovin paljon ainaskaan.....ja osaavathan he vissiin edes englantia, että ei puhuminen voi olla mikään ongelma. Mutta, kuten sanoit, ketään ei voi pakottaa mihinkään......ja yksikö vain noista isäpuolikokemuksista
teillä on.....? ja tuo uusi kyllä voi opetella puhuun ja ymmärtään suomea hyvin, kunhan opettelee ! ymmärrän, ettei se varmasti heti käy, mutta ajan kanssa kyllä.
Ja ei kaikki miehet ole samanlaisia, vaikka lapsille kuinka vakuuttelee, vaikkei sitten joskus edes tunne kunnolla miestään tai naistaan, voihan siinäkin olla jo-
ku ns. vika.......mistä sitä tietää nykyaikana.....?
Itselläni ei ole lapsia, mutta muutama pieleen mennyt suhde, mies petti, minkä kerkes, ja salas kaiken.....JA MYÖS SE YRITTI RAISKATA MUT KAHESTI ! siitä on jo oli 10-v, mutta se on jäänyt kaivertaan mun mieltä, mä aion saada sen läs-
ki häpeällisen vastuuseen !

Kokemusta on. Pidä suhde etäsuhteena, jos mahdollista. Uusioperheissa aina riitaa lasten kasvatuksesta yms.

Olet valinnut aikoinaan lapset sen miehen kanssa jonka parhaaksi silloin koit jostain syystä. Meneppä ajassa taaksepäin miksi kiinnyit silloiseen mieheen ja mikä mätti kun parisuhde ei kestäyt. Älä pilaa lastesi elämää tuomalla vieraita miehiä kotiin, vaan ota vastuu omista teoistasi ja lapset ovat vaan hetken aikaa kotona jos olotettu ihmisen keski-ikä on yli 80 vuotta.

Itse olen yh äidin lapsi ja tiedän mistä puhun, olen joutunut kärsimään äitini seikkailuista ja keskeneräisyydestäni todella pahoin siten että oma tunne-elämäni on hajalla ja olen käynyt vuosia terapiassa ja aktiivisesti ja tietoisesti työstänyt elämääni. Vihan ja katkeruuden sekä anteeksiantamisen työstäminen kestää vuosia. Ulkoapäin asiani näyttävät olevan elämässäni hyvin, olen akateemisesti koulutettu ja elän terveellisesti, mutta kaikken tärkein eli sisin on kuitenkin ihan romuna ja sitä ei koota hetkessä.

Katso itseäsi peiliin ja ajattele tekemisiesi seurauksia pitkällä aikavälillä.

Älytöntä sontaa koko keskustelu täynnä.

Ei ole lasten asia päättää, ketä tapailet. Kysymys on vain vallanjaosta ja se on nykypäivän perheissä pahasti pielessä, että lapsille annetaan liikaa päätäntävaltaa.

Sä seurustelet kenen kanssa huvittaa ja vaadit lapsilta kunnioittavaa kohtelua häntä kohtaan. Kapinoivathan lapset ja teinit omiakin vanhempiaan kohtaan, mut mitä sitten? Vaikka miesystävästä tulisikin joksikin aikaa isäpuoli, silti lapset muuttavat kotoa aikanaan. Et sä voi jättää ketään ihmistä sen vuoksi, ettei lapset "tykkää".

Teinit luulevat aina tietävänsä kaiken paremmin, vaikka tosiasiassa ovat vielä pikkulapsia aikuistuvassa kehossa.

Ei todellakaan tarvitse olla sinkkuna lasten vuoksi. Tosin kannattaa pitää kynnys korkeana sille, että ketä esittelee lapsilleen ja tehdä se vasta sitten kun on varma suhteen tulevaisuudesta. Jatkuvasti vaihtuvat miesystävät luovat turvattomuuden ilmapiirin ja lapset tarvitsevat turvaa ja jatkuvuutta.

Eli: Päätä itse ja lapsesi sopeutuvat, vaikka mies puhuisi mandariinikiinaa. Ole varma, äläkä epäröi, niin lapsesikin tuntevat olonsa turvallisemmaksi.

Missä on nykyisin ydinperheet? Ja ylipäänsä arvostus pitkää parisuhdetta kohtaan tai samaa kumppania?

Tätäkin kysymystä on hyvä pohtia ja olla itselleen ja omille valinnoilleen rehellinen. Motiivit, motiivit ja vielä kerran motiivit ohjaavat tekemisiämme.

Taustaa mitä traumat aiheuttavat, kannattaa lukea artikkeli kokonaan (netistä löytyy paljon aiheeseen liittyvää matskua ja jos ei usko nettiä niin sitten kirjastoon), ja jos tulee vihanpuuska tai hyökkäysmieli niin kannattaa kyseenalaistaa oma TASAPAINO ja tutkailla omia tunnereaktioita mistä mahdollisesti johtuvat.

http://www.anittaoertel.net/index.php?option=com_content&view=article&id=42:tunne-elaemaen-aikuisuuteen-sisaeisen-lapsen-kautta&catid=12:reportaasit&Itemid=13

"Elämättä jäänyt lapsuus tukahdutettuine tunteineen on yksi suurimpia kulmakiviä yhteiskunnassamme. Moni lapsi on joutunut itsenäistymään liian varhain. Moni on joutunut kantamaan liian suurta vastuuta hypäten ennenaikaiseen vanhuuteen. Kysymyksiä nousee pintaan. Minkälainen on minun sisäinen lapseni? Onko se iloinen ja avoin vai onko se katkeroitunut ja pelokas? Mitkä eväät minä sain lapsena aikuisuuteen? Koska kannamme lasta sisimmässämme koko elämämme ajan, on hyvä hoitaa haavoittunut lapsi terveeksi. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä elää oma lapsuus uudestaan – ja paremmin.

Lukkotunteet estävät eheytymisen

Jokinen lähtee ajatuksesta, että ihmisellä on kolme tunnekäyttäytymismallia: lapsi, aikuinen ja vanhempi. Tasapainoinen aikuinen tunnistaa tunteet ja kykenee hallitsemaan ne. Perusturvaton aikuinen taas käyttäytyy joko vanhemman tai lapsen tavoin. Aikuisen tunnekäyttäytyminen on hänelle ylivoimaista.

Jos lapsena jää suru surematta tai traumaattinen kokemus käsittelemättä, syntyy lukkotunteita, jotka estävät parantumista ja muutosta. Lukkotunteita voivat aiheuttaa esimerkiksi vanhempien avioero tai läheisen kuolema, jos lapsi on jäänyt tuskassa ja ahdistuksessaan yksin.

- Avioerotilanteessa vanhemmat eivät edes aina salli lapsen puhua ahdistuksestaan, koska pelkäävät itse kohdata sitä. Jos kriisi jää käymättä läpi, olisi ihme, ettei se jättäisi merkkejä, sanoo Jokinen.

Myös väkivalta, insesti ja kodin ahdasmielinen ilmapiiri patoavat tunteita ja estävät hyviä tunteita tulemasta esille.

Aito tunteminen ja kokeminen liittyvät sisäiseen lapseen. Jos sisäinen lapsi on vangittuna, on aikuisenakin vaikeaa elää tunnetasolla luovasti ja luottavaisesti. Jos ihmisen tunteet ovat lukossa, hän menettää paljon voidessaan tuntea vain eriasteista ahdistusta.

- Kun kriisi lukkiutuu lapsen sisälle, hänelle jää tietyt tunteet tai tunteettomuus päälle. Aikuisena tällaisen ihmisen reaktiot ovat sellaisia kuin hänen sisäinen lapsensa on, eli alisteisia, aggressiivisia, häpeileviä, pelokkaita, syyllisiä tai kovia. "

Monesti sen asian vaikeaksi tekee se, että pitää ajatella kokonaisuutta, että kaikilla olisi hyvä olla. Siksi noi uusperheet eivät ole hyvä juttu yleensä, koska "tekijöitä" on niin paljon. On aivan eri perinteinen vanha kunnon perhe. Lapset ja isä samasta populasta.
Mutta ennenkuin isompia siirtoja tekee, kannattaa harkita tarkkaan ajan kanssa varsinkin jos kaverilla eri kulttuuritausta. Katsoo rehellisesti myös itseäsi peilistä, pystynkö itse elämään ja myös lapseni siinä erilaisuudessa. Elättekö Suomessa, miehen kotimaassa vai missä. Oletko valmis myös siihen, jos mies ykskaks haluaakin palata kotimaahansa. Myös uskonasiat ovat tärkeitä huomioida.

Lue erilaisia tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Mitä se arkipäivä todellisuudessa on siinä kulttuurissa, mistä kaverisi on. Ja tapaa myös hänen perheensä ja lapsensa. Minkä ikäisiä hänen lapsensa ovat.

Viime kädessä sinä itse päätät, mitä teet. Mutta käytä harkintaa, vaikka mies olisi kuinka ihana tahansa. Ihmiset ovat niin erilaisia,että se joka/mikä jollekin sopii niin ei ehkä toiselle sovi.

No, mulla ei ole kokemusta uusperheistä. Mutta varmaan kannattaisi lasten ja miehen tutustua jossain muualla kuin teillä kotona, vaikka jonkun harrastuksen parissa. Ja eihän teidän tarvitse muuttaa yhteen, vaikka seurustelisittekin, ja voitte sopia kaikkien kanssa, että yhteen ei muuteta.

Teineille ei varmaan enää sillä iällä muodostu isällistä suhdetta mieheen, vaan hän voi olla parhaimmillaan äidin ystävä ja ehkä heidänkin. Jos mies haluaa olla isäpuoli tai jos lapset eivät käyttäydy hyvin, niin voi tulla ongelmia.

No nyt vitun ämmä, tosta on 6 v nii joko oot jättäny mamun?

Onko se niin vaikea ymmärtää..

Vanha viesti mutta ikuisuusongelma.

Lähtekää johonkin matkalle, jossa koko porukka joutuu olemaan lähinnä keskenään yötäpäivää esim pari viikkoa putkeen. Ei yhteyksiä ulkomaailmaan, eli kännykät ja netit kerätään pois.

Purjevene on ihanteellisin, mutta myös matka johonkin etäiseen korpimökkiin on hyvä. Ulkomaanmatka myös (tällöin myös passit ja mahd. rahat takavarikoitava).

Näin uusperhe voi pitää hauskaa!

Joka vitsaa säästää, se meihem laspia vihaa!2

Tosi järkevät teinit ja jos on jo yksi pieleen mennyt "isäpuolikokemus" niin mihinkä teinit enään tarvitsevat isäpuolta?

Ihme ulkomaalainen äijä ja menisi omien lastensa luokse ja mitä se tekee toisten lapsilla.

Älä tee mitään ja anna sen äijän kyllästyä jos kyllästyy ja onhan hän omaan perheeseenkin kyllästynyt niin miksi ei uuteenkin.

Yksinhuoltajat vetää paljon pedofiileja puoleensa jossa mies alkaakin saada tyydytystä teineistä enemmän kuin niiden äidistä.

Lapset kyllästyvät vanhempiensa vaihtuviin suhteisiin ja vihaavat kun pitää jatkuvasti niiden uusiin suhteisiin tutustua ja teini- ikäisillä on jo oma tahto niin ettei niitä pakoteta.

Yh äidilläni vaihtuivat miehet ja kaikki olivat jotenkin sairaita jotka eivät olleet kelvanneet kenellekkään mutta olivat siittäjäksi kelvanneet ja sitten heivattu kiertoon. Häpesin eriskummallista perhettäni ja syrjäydyin. Minua syyllistettiin kun en tykännyt vieraasta setä miehestä kotiini asumaan ja meillä oli aika ahdasta, liian pieni asunto mutta jollekkin äijälle se kelpasi hotelliksi ja ihmettelin niitä äijiä kuinka röyhkeästi ne vain tulivat jonkun toisen valmiiseen perheeseen.

Pikkulapset vielä voi sopeutua ja ovat ohjattavissa mutta teineillä on jo oma tahto eikä niille enään tuputeta ketä tahansa uusiomiestä isäpuolta leikkimään.

Sinulle meni aika jo ohitse perustaa uusperhettä ja nyt on myöhäistä teineille koittaa uusperhettä tuputtaa vaikka minkälaisen äijän löytäisit. Et voi tehdä mitään vaan kunnioittaa lastesi päätöstä että ei enään ketään kotileikkeihin.

Lapsesi kun lähtevät kotoa pois niin ota sitten vasta mies asumaan kanssasi jos joku ei nyt kestä sitä ettei voi tulla elämääsi 24h niin anna sen mennä sillä tuskin se sinua rakastaa jos ei voi odottaa. Jos se yksinäinen äijä on kyllästynyt niin miksi ei hae lapsetonta naista jonka kanssa saisi heti hynttyyt yhteen jos on kyllästynyt yksinäisyyteen.

Et ilmeisesti voi virallisesti asua uuden miehen kanssa jos kakarasi ovat teinejä vasta niin menettäisit yh-tuet ja asumistukia ja avoliitossa olisi elatusvelvollinen avopuolisoa kohtaan jos saa sosiaalitukia.

Nuorinta lasta voi siis vielä johdatella mutta ei muita.

Aikuisten vaihtuvat suhteet ovat vahingollisia lapsille ja lapset eivät ymmärrä niitä vaihtuvia suhteita ja sopeudu niihin sillä eivät ne rakastu siihen outoon ja uuteen ihmiseen vaan se on kamala shokki ja ajattele itsekkin jos olisit lapsen asemassa. Itsekkyydessään ja ihastuessa ei tajua ettei se muu perhe kun on jo perhettä niin ei ihastu samalla lailla.

Jos olisit sinkku niin asiat olisivat yksinkertaisia ja saisi tehdä mitä lystää. Vaihtuvilla suhteilla annat sekavan perhe mallin lapsillesi ja lapsille on tärkeää kotoa saatu malli. Aikuisten suhde sekoilut on vitun huono malli jälkeläisille.

Ihmetyttää mikä hinku tällä kielitaidottomalla perheellisellä on tutustua teini-ikäisiin lapsiisi? Mikä sairaus sillä on että on hylännyt oman perheensä tai mikä ongelma mutta sinua se ei häiritse vai tiedätkö edes totuutta. Vai osaako se vain naida niin ei muita tietoja tarvitakkaan.

Mitä se kielitaidoton on paennut tänne ja uskotko ihan kaiken mitä sulle syötetään soopaa.

Mun yh äidilläni oli kaikki miehet huijareita tai jossain mielikuvitusmaailmassa eläviä ja kotini oli kuin hotelli jota häpesin. Aloin käyttämään päihteitä ja sekoilin oikein kunnolla purkaakseni pahaa oloa ja sitä häpeetä perheestäni. Vihasin epänormaalia kotiani. Koti ei ollut koti koskaan kun siellä oli tuntemattomia ihmisiä kuin hotellissa. Äitini mies kun kävi kroppaani kiinni niin se riitti. Se äijä sai häädön välittömästi kun vihasin sitä. Lastensuojelu valvojaa olisi tarvittu mutta siihen aikaan ei niitä ollut. Yh perhen kakarat olimme vapaata riistaa ihan kaikille sairaille joihinka äiti sattui rakastumaan.

Yh ressukoita vaanii pedofiilit ja kaikki vitun epänormaalit ja lapset ovat vapaata riistaa niille. Se on vain jäävuoren huippu mitä ilmi tulee ja suurin osa ei ei tule ilmi sillä niin häpeällistä se on. Minua sai lyödä pimeessä vessassa kun olin muka varastanut siltä äijältä tupakkiaskin. Minut laitettiin pimeeseen vessaan ja vedettiin housut pois ja nahkaremmillä paljaalle perseelle.

Aivan sairasta touhua ja aloin käyttämään huumeita ym. paskaa jotta sain pääni sekaisin. Sosiaaliviranomaisten olisi pitänyt puuttua kotioloihini mutta kukaan ei välittänyt. Ei vaikka jouduin putkaan ala-ikäisenä ja hilluin kaiket yöt pois kotoa. Äitini esitti hyvää äitiä vaikka me kakarat oltiin ihan heitteillä. Äidillä oli taas uusi suhde ja mies, rakastunut ja kaikki sukulaiset sanoivat että olkaa onnellisia että äiti on löytänyt täydellisen miehen. Kaikki vaan huolehti äitini onnesta mutta meistä lapsista ei kukaan välittänyt pätkääkään. Vihasin niitä miehiä ja inhosin ja minä en ollut rakastunut niihin niin että kotiini halusin niitä.

Kukaan ei mennyt lapsen asemaan miltä sitä tuntuu jatkuvat vaihtuvat kumppanit vanhemmilla. Koulussa olin syrjäytynyt erikoisen perheeni takia.

"Tosi järkevät teinit ja jos on jo yksi pieleen mennyt "isäpuolikokemus" niin mihinkä teinit enään tarvitsevat isäpuolta? "

En tiedä, mutta ainakaan äitipuolta ei tarvitse kukaan! Oikea äiti on ainutkertainen, kuin pyhimys lapsen ja ihmisen elämässä.