Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Siltalan talliin siirtynyt Kyrö kajautti joulumarkkinoille varsinaisen Kerjäläisoopperan. Aihe on mitä ajankohtaisin, silmissämme ainakin pääkaupungin kaduilla päivittäin. Samalla Kyrö osoittaa kunnioitusta suurelle satiirikolle, Arto Paasilinnalle, jonka uran alkupäästä löytyy Vatasen jänistarina. Jarvan Ristohan sen filmasi hienosti, Jäniksen vuosi jäi elokuvahistoriaan.
Kyrön päähahmo on romanialainen Vatanescu, joka lähtee pohjoiseen tavoitteenaan ansaita sen verran, että poika saa oikeat nappulakengät ja pärjää potkupallossa. Venäläisgangsteri Jegor hoitaa kaiken: työsopimuksen, kuljetukset, majoituksen, kerjäysvuorot ja 75% provision keräämisen. Tappeluksihan se menee ja Vatanescu siirtyy vapaaksi yrittäjäksi. Kannoillaan kostonhimoinen venäläismafia, poliisi ja Suomen muut viranomaiset.
Polveilevalla vaelluksellaan kautta maan Vatanescu kohtaa suomalaisen ihmisyyden koko kirjon, ja siinä sivussa toki muutaman muun maahanmuuttajan. Sekä tietennii tapaa citykanin, jonka symboliikasta esteettisessä ja eettisessä katsannossa väännetään humanistipiireissä vielä monta gradua.
Kyrön teksti sivaltaa ajan ilmiöitä, ei vihalla vaan kummeksuvalla otteella. Osansa saavat niin viranomaistoiminnot sääntöviidakoineen, kulutusjuhlat, ylikoulutetut humanistit, luontoa suojelevat viherpiiperöt ja tietennii veijarikaksikko Sikari ja Kolmonen, jotka purkavat tuntureita Kansallis-Idea-Parkin tieltä.
Kyrön kieli on edelleen napakkaa, tarkasti luettavaa, jottei ajatus luiskahda ohi silmien. Laveat maalailut ja laajat selittelyt eivät ole Kyrön tapa kirjoittaa. Saattaapi olla, jotta loppupuolella esiin nostettu Tavallisten Ihmisten Puolue johtajanaan Simo Pahvi on liian rankkaa kuvaa todellisuudesta. Kaikessa faktisuudessaan.
Rohkenen suositella mustan huumorin ja ajankohtaisen asian ystäville.