Fysioterapiaa lukemaan, haaveko vain?

Eikö ketään...?

Moi!
Itse pääsin ykkösvaihtoehtona olevan koulun valintakokeisiin 29 lähtöpisteellä. (Eli siis tuohon lisätty se ykkösvaihtoehdosta saatava 5 pistettä.)
Mulla oli siis C:n paperit ylppäreistä, lukion päättötodistuksen keskiarvo tasan 8.

Olen ollut kahdessa valintakokeessa, kahdessa eri koulussa.
Viime kevään hakuvaihtoehdossa oli psykologiset testit, pari minuuttia kestänyt psykologin haastattelu (mitähän se sai musta irti siinä ajassa?) ja toiminnallinen ryhmäkoe. Ryhmäkokeessa piti vetää arvottu lihaskuntoliike (minun kohdalleni osuivat selkälihakset) pienelle ryhmälle, opetella keppijumppakuvio ja niin edes päin. En enää muista.

Viime syksynä hain hieman kauemmas pk-seudulta. Meillä oli kirjatentti (monivalintaa), opettajien haastattelu ja liikuntakoe. Liikuntakokeessa piti opetella kaksi askelsarjaa, toinen meni mun osalta täysin perseelleen. Erittäin isona plussana voin mainita sen, että meidät aseteltiin liikkasaliin siten, ettemme nähneet toistemme suorituksia. Siinä suhteessa ei siis tarvinnut hävetä, jos jalat menivät solmuun.
Sitten arvottiin taas jokin lihasryhmä, johon vaikuttavia lihaskuntoliikkeitä ja venytyksiä piti ohjata pienryhmälle...

Että sellasta näin lyhyesti kerrottuna.
Tällä hetkellä siis opiskelen ekaa vuotta fysioterapiaa tuossa viimeksi mainitsemassani koulussa. Onnistuin kirjallisessa kokeessa ja haastattelussa sen verran hyvin, ettei liikuntaosion "sössiminen" nähtävästi haitannut. Iloinen ja avoin mieli vaan mukaan. Jos liikuntakoe jännittää, kannattaa ajatella, ettei itsensä nolaaminen haittaa ollenkaan: välttämättä et tule enää koskaan näkemään ketään paikalla olevista. ;)

Opiskelu on ollut rankkaa, päivät ovat pitkiä ja tekemistä on paljon. Ei ainakaan ehdi tulla tylsää. Tietenkin tässä alussa on pakollisia kursseja, jotka koettelevat motivaatiota. Pitää vain jaksaa kahlata tylsyydet läpi. Onneksi vastapainona puulta maistuville luennoille on sitten niitä kiinnostaviakin juttuja, kuten hierontaa ja palpaatiota.

Tossa nyt jotain. Pahoittelen, jos tekstissä on kirjoitusvirheitä tai huonosti ymmärrettäviä lauseita. Flunssan ja kuumeen takia ajatus ei oikein kulje. :D

Minä vaihdoin yliopistosta harkinnan jälkeen opintoni AMKiin ja nyt ekaa vuotta opiskelen onnellisesti fyssariksi savossa.

Minulla on vahvat M:n paperit lukiosta ja päättärin ka päälle kahdeksikon, lisäksi ykkösvalinnasta pisteet plakkarissa. Tarkoittaen, että oli täydet lähtöpisteet hakutilanteessa. Itse koe olikin sitten pelkkä psykologinen arviointi, sisältäen neljän tunnin kirjallisen osuuden (palikkatestit), ryhmähaastattelun sekä psykologin tapaamisen. Mielestäni hauska ja hieman omituinen koe, mutta en valita koska tulin valituksi opiskelemaan. Saman testin olin tehnyt jo vuosia aiemmin, kun hain lähihoitajaksi. En ottanut silloin paikkaa vastaan...

Vuotta aiemmin hain etelämpään opiskelemaan fyssariksi ja jäin varasijalle 132. mikäli oikein muistan. Uskon, että vuoden yliopisto-opinnot kaukana kotiseutua "kasvattivat" minua niin paljon, että se näkyi psykologisena kehityksenä. Vaikea sanoa. Koulu on kivaa, mutta kuitenkn harkitsen siirtopaikan hakua etelämmäs... :)

Tsemppiä sulle, aina kannattaa yrittää!

http://www.koulutusnetti.fi/files/amk_alimmat_nk_s2011.pdf

No jos tuolta katsot niin syksyllä 2011 alin pistemäärä fysioterapiaan samkissa on ollut 79/100 pst

Kiinnostaako fysioterapia alana, mutta jäit tänä vuonna ilman opiskelupaikkaa? HEO:ssa voit opiskella avoimen AMK:n fysioterapiaopintoja 30 op, joita voit hyödyntää jatkossa, kun opiskelupaikka aukeaa. Hyödyllistä tekemistä välivuodeksi :) http://www.heo.fi/opintotarjonta/yliopistoon/fysioterapia_ja_hieronta