Kaksisuuntainen mielialahäiriö & epävakaa tunne-elämä

Bipoille on tärkeää viihtyä ja saada sopivia haasteita ammatissaan. Bipoilla ei pitäisi olla tylsää työtä, koska tällöin työnteon motiivit ovat hukassa enemmin, mitä terveillä ihmisillä. Maanis-depresiivinen ihminen haluaa luoda uutta, tehdä tuloksia ja saada niiden mukaista kannustusta ja arvostusta. Työn on oltava mielellään itsessään palkitsevaa. Ja nähtävästi bipoilla parhaat saavutukset työuralla on olleet tehtykin lievässä hypomanian tilassa. Kuitenkaan työssä ei paljoa tarvitse olla vastoinkäymisiä, kun bipolla ääritunteet vie päin seiniä. Eli kynnys epäonnistumisiin on matala, jos kaikki ei toimi työpaikalla oikeudenmukaisesti. Jos ajattelee suuria työnarkomaaneja (bipoja) Motzart ja vaikka Einstein suurista saavutuksistaan huolimatta, heidän käytöksessään oli suurta "moukkamaisuutta" ja välinpitämättömyyttä perhettä kohtaan. Juuri tämä ristiriita heissä herättää kysymyksiä bipo-sairaudesta. Työn lisäksi bipojen tulisi arvostaa terveitä elämäntapoja, vakaata parisuhdetta ja kestää myös tavallista arkeakin.
Työnantajalle ei kannata kertoa sairaudestaan. Terveydenhoitajalle voi ehkä kertoa, kun on ollut töissä pitempään ja tarvitsee sairaslomaa.

Hei vaan sinulle
Minä sain oman diagnoosini viitisen vuotta sitten,olin masennusta sairastanut jo vuosikausia.
Ihmettelin kovasti miten oikean diagnoosin löytäminen kesti niin kauan,oireet olivat kuitenkin samat,manian hurjat oireilut ja syvä masennus manian jälkeen.
Olen ollut koko ajan työelämässä ja erittäin ahkera työntekijä,huomaan että teen koko ajan työssäni mikä on hyvä ja huono asia.
Tuntuu välillä että teen monen ihmisen hommat ja isoltä se varmaan myös näyttää.
Huonoina aikoina minusta tubtuu että esitän ja näyttelen ettei kukaan huomaisi mitään,se on todella raskasta kestää.
Elämä on aika vaikeaa ainakin minulla tämän sairauden kanssa ja ei meinaa mukana pysyä vauhti jaksoilla.
Lääkkeet eivät minusta auta yhtään vaikka annostusta on nostettu ja syön nitä säännöllisesti.
Suuria huippuja ne eivät ole tasanneet ja olen siitä lääkärille kertonut,ei hän ainakaan vieklä ole lääkettä muuttanut.
Hyvää talven jatkoa sinulle.

tezzi3 kirjoitti:

Bipoille on tärkeää viihtyä ja saada sopivia haasteita ammatissaan. Bipoilla ei pitäisi olla tylsää työtä, koska tällöin työnteon motiivit ovat hukassa enemmin, mitä terveillä ihmisillä. Maanis-depresiivinen ihminen haluaa luoda uutta, tehdä tuloksia ja saada niiden mukaista kannustusta ja arvostusta. Työn on oltava mielellään itsessään palkitsevaa. Ja nähtävästi bipoilla parhaat saavutukset työuralla on olleet tehtykin lievässä hypomanian tilassa. Kuitenkaan työssä ei paljoa tarvitse olla vastoinkäymisiä, kun bipolla ääritunteet vie päin seiniä. Eli kynnys epäonnistumisiin on matala, jos kaikki ei toimi työpaikalla oikeudenmukaisesti. Jos ajattelee suuria työnarkomaaneja (bipoja) Motzart ja vaikka Einstein suurista saavutuksistaan huolimatta, heidän käytöksessään oli suurta "moukkamaisuutta" ja välinpitämättömyyttä perhettä kohtaan. Juuri tämä ristiriita heissä herättää kysymyksiä bipo-sairaudesta. Työn lisäksi bipojen tulisi arvostaa terveitä elämäntapoja, vakaata parisuhdetta ja kestää myös tavallista arkeakin.
Työnantajalle ei kannata kertoa sairaudestaan. Terveydenhoitajalle voi ehkä kertoa, kun on ollut töissä pitempään ja tarvitsee sairaslomaa.

Lue lisää

Kiitos tezzi3. Ensimmäisen kerran tajuan miksi joka ainoassa työssä alkaa tympiin. Itse olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuodesta 1989 (olen nyt 50v.). Olen sekä epävakaa että sekamuotoinen bibo. Eli vaikeaa on. Menneisyyteni on kaoottinen, mutta kun jätin päihteet, ainakin osa ongelmista jäi taakse.
Innostun aina uusista asioista, mutta sitten plop... Olen älykäs ja omaan loogisen ajattelukyvyn, jota pystyn hyvin hyödyntämään, silloin kun jaksan. Nytkin olen jälleen "työssä" (palkaton), olen innostunut, kun saan hyödyntää taitojani. Mutta vaikeudet alkavat, kun tulee "tylsää". Masennun ja turhaudun. Muut ihmiset tuntuvat idiooteilta, olen ihan väärällä planeetalla. Sitten kun tekisi vielä mieli kertoa se heille, onneksi kykenen nykyään pidättäytymään siitä.
Masennukseni on ajoittain hyvin syvä, tuntuu ettei kukaan pysty ymmärtämään mua, kun sitten hetken päästä olen se idearikas hauskuuttaja. Sinun kirjoituksessasi oli jotakin sellaista, johon pystyn samaistumaan.

Tuollaiset mainostajat pitäis laittaa putkaan. Mitä luulet, mitä mahtaa seurata, kun (mahdollisesti?) vahvoja luontaistuotteita sekoitetaan psyykenlääkekoktailiin? Ellet sitten mainosta jotain nollatuotteita, jotka ei vaikuta mitenkään.