Olemme lasten isän kanssa eronneet vajaa vuosi sitten.. tähän asti on ollut vielä se mahdollisuus että palaisimme yhteen mutta nyt ei enää ole. Mietinkin että miten saamme välimme pysymään hyvinä. Tähän mennessä on mennyt ihan hyvin, mutta lähinnä siksi että minä olen myötäillyt häntä. Toki hänkin on joissain asioissa joustanut mutta lasten tapaamiset yms ovat menneet hänen menojensa mukaan..muunmuassa..
Nyt haluaisin että lapset näkisivät isäänsä enempi, ihan lasten takia, en itseni. Lasten isä kuitenkin sanoo että viikko on liian pitkä aika HÄNELLE, koska HÄNELLÄ menee hermot eikä hän kuulemma pärjää näille yksin...lasten isä matkustaa työkseen paljon joten on välillä pitkiäkin aikoja, useita viikkoja pois maisemista jolloin eivät tietenkään näe. Lasten isä puhuu omasta vapaa-ajastaan ja levosta mitä tarvitsee rankan työn ohessa. Vastapainoksi viikkojen ulkomaanreissuille miehellä on usein ylimääräisiä vapaita viikkoja kun tulee..
Jotenkin suututtaa kun yritän että lapset näkisivät enempi ja toinen paasaa jostain omasta levosta ja omasta ajasta. Lapset ikävöi paljon isäänsä ja vanhin lapsista on reagoinut tosi rajusti eroomme.
En haluaisi alkaa tappelemaan isän kanssa mutta tuntuu että kohta on pakko alkaa pistämään kova kovaa vastaan jotta lapset näkisivät häntä enempi. Se että lapset tapaavat isäänsä 8-10 päivää 2 kuukauden aikana (sen 4 pvää putkeen eli kahdessa erässä) on mielestäni ihan liian vähän.
mieheni tienaa aika hyvin, riippuen kuukaudesta, mutta pääasiassa ihan hyvät tulot. hän maksaa sen minimi elarin mitä kelakin maksaisi..näin sovimme koska jäi asumaan meidän vanhaa, hänen omistamaansa, omakotitaloa ja siinä on kovat menot/kk.. monelta olen vaan kuullut että tämä maksaa liian vähän, jopa lastenvalvoja olisi halunnut isälle isomman summan..
tästä summasta ei kyllä paljoa lapsille säästöön tai ylimääräiseen, esim harrastuksiin, jää.. pärjäämme toki mutta kuitenkin..ja tokihan minäkin osuuteni maksan.
nyt kun emme tosissaan ole palaamassa yhteen niin olisi mukava hioa nämä epäkohdat ja oikeasti ajattelen tässä kyllä ihan lasten parasta (olen huomannut että tällä palstalla pitää se aina korostaa koska muuten olen ruikku-yhäri vai miten se nyt meni....).
miten te muut olette päässeet yhteisymmärrykseen ja vielä niin että olette pystyneet olemaan sovussa sen jälkeen??
Nyt haluaisin että lapset näkisivät isäänsä enempi, ihan lasten takia, en itseni. Lasten isä kuitenkin sanoo että viikko on liian pitkä aika HÄNELLE, koska HÄNELLÄ menee hermot eikä hän kuulemma pärjää näille yksin...lasten isä matkustaa työkseen paljon joten on välillä pitkiäkin aikoja, useita viikkoja pois maisemista jolloin eivät tietenkään näe. Lasten isä puhuu omasta vapaa-ajastaan ja levosta mitä tarvitsee rankan työn ohessa. Vastapainoksi viikkojen ulkomaanreissuille miehellä on usein ylimääräisiä vapaita viikkoja kun tulee..
Jotenkin suututtaa kun yritän että lapset näkisivät enempi ja toinen paasaa jostain omasta levosta ja omasta ajasta. Lapset ikävöi paljon isäänsä ja vanhin lapsista on reagoinut tosi rajusti eroomme.
En haluaisi alkaa tappelemaan isän kanssa mutta tuntuu että kohta on pakko alkaa pistämään kova kovaa vastaan jotta lapset näkisivät häntä enempi. Se että lapset tapaavat isäänsä 8-10 päivää 2 kuukauden aikana (sen 4 pvää putkeen eli kahdessa erässä) on mielestäni ihan liian vähän.
mieheni tienaa aika hyvin, riippuen kuukaudesta, mutta pääasiassa ihan hyvät tulot. hän maksaa sen minimi elarin mitä kelakin maksaisi..näin sovimme koska jäi asumaan meidän vanhaa, hänen omistamaansa, omakotitaloa ja siinä on kovat menot/kk.. monelta olen vaan kuullut että tämä maksaa liian vähän, jopa lastenvalvoja olisi halunnut isälle isomman summan..
tästä summasta ei kyllä paljoa lapsille säästöön tai ylimääräiseen, esim harrastuksiin, jää.. pärjäämme toki mutta kuitenkin..ja tokihan minäkin osuuteni maksan.
nyt kun emme tosissaan ole palaamassa yhteen niin olisi mukava hioa nämä epäkohdat ja oikeasti ajattelen tässä kyllä ihan lasten parasta (olen huomannut että tällä palstalla pitää se aina korostaa koska muuten olen ruikku-yhäri vai miten se nyt meni....).
miten te muut olette päässeet yhteisymmärrykseen ja vielä niin että olette pystyneet olemaan sovussa sen jälkeen??
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos isä on sitä mieltä, ettei halua olla lasten kanssa enempää, niin eipä häntä pakottamaan pysty, ja tuskin se olisi lasten etu. Koita vanhempi muksu saada erosta yli muuten, kun isänsä kautta.
Ja jos isä on sitä mieltä, että hänen tulee asua yksinään omakotitalossa, vaikka lapset kärsii sen asuinkustannuksista, niin vetäähän se isukki herneen nenään, jos siihen vastaan sanot...
Eli oma näkemykseni on, että joko laitat kovaa kovaa vasten, tai sitten nielette lasten kanssa tappiot sovun säilyttääksenne..
Toivottavasti jollain olisi positiivisempia neuvoja!
Miten säilyttää hyvät välit, jos äidillä on psyykkisiä ongelmia?
Lääketieteellinen Duodecim lehdessä saattaisi löytyä vastaus.
Aiheena.
Vieraannuttaminen.
Vieraannuttamisen vaikutus lapseen.
Vieraannuttamiseen puuttuminen ja juridiikka.
Lue, mieti ja katso peiliin.
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo98659
------
Valitettavasti en tunnistanut itseäni linkin kuvaamasta vieraannuttajasta, pahoittelen, meni linkityksesi vähän hukkaan.
minusta tuntuu että miehesi käyttää vaan teitä hyväkseen. jos oikeesti välittäisi lapsista,todellakin myisi talon,muuttaisi pienempään,tapaisi lapsiaan ja antaisi elareita enempi. mutta kun ei välitä,ei näitä tee. tossa ei ole muuta keinoa kun luu kurkkuun vaan. minusta on uskomatonta että annetaan toisen vetää höplästä ja säälistäkun se jäi yksin nyt,ni ei voida ottaa rahaa"--kohta onkin arki edessä ja leipää pitäs taikoa.. sulla on kai uus punkan lämmittäjä,ei ihme ettei mies jaksa välittää aiheesta lapset.
uutta punkan lämmittäjää ei ole, ei ole ollut, eikä ole hakusessakaan ja VAIKKA olisikin, sen ei tulisi vaikuttaa lasten elämään tai lasten ja isänsä väleihin.
Muuten hyvä pointti.
Sopu säilyy, kun nielet sen tosiasian ettei lasten isää kiinnosta lapsia enemmän tavata tai enempää elareita maksaa. Jatkat myötäilemistä.
Valitettavasti asia ei tule muuttumaan, vaikka kuinka haluaisit.
Ei itsekäs ihminen muutu erotessa vähemmän itsekkääksi.
Huoltajuusriidat ovat suuri yhteiskunnallinen ongelma, joissa uhreina on vuosittain n. 30.000 erolasta, mukana ei ole avoerolapset, koska niitä ei tilastoida.
Tätä on jatkunut parikymmentä vuotta, jotenka erolasten ja nuorten määrä taitaa olla jo yli puoli miljonaa
.
Ovatko he niitä paljonpuhuttuja syrjäytyneitä lapsia ja nuoria?
Asianajaja: Viranomaiset ovat liian usein narsistin vietävissä.
Ongelmana on se, että virkakoneisto saallii persoonallisuushäiriöisen pyrkimykset kaikessa hiljaisuudessa.
Huoltajuusriidoissa ja avioeroissa on esitetty perättömiä väkivalta ja insestisyytöksiä, jotka ovat mahdollistaneet äidille lähivanhemmuuden, isät, lapset ja nuoret ovat olleet pelinappuloita niin äidille, kuin virkakoneistollekin.
Jokohan vihdoinkin ollaan herätty todellisuuteen?
Kuinka tulee käymään huoltajuusoikeudekäynneissä?
Iltalehden uutisessa 16.10.2011 asianajaja Markku Salo on käsitellyt oikeudessa n. 400 huoltajuusriitaa ja kertoo kokemuksistaan ja näkemyksistään aiheesta.
Lue uutinen ja kommentit. Lue myös muita uutisia aiheesta.
http://www.iltalehti.fi/mieli/2011101614579224_md.shtml
------------------------
Vaikka apa kirjoitatkin, että haluaisit lasten olevan isällä enemmään syystä, että välit isään säilyisivät. Kuitenkin jo seuraavissa lauseissa kirjoitatkin, että esällä on hyvät tulot ja maksaa vain minimi elaäkkeen lapsista.
Joten ydin taitaakin olla rahoissa ja omassa vapaassasi.
Jos isän työ todella vaatii matkustelua, pitäisikö hänen luopua työstään sinun mieliksesi. Tämäko oli syy eroonnekin, isän työmatkat.
Jos lasten ei oel mahdollista olla isön luona tai hän ei yksinkertaisesta sitten olla lasten kanssa vaan pimahtaa, mitä äitinä oikein ajattelet laittaa lapsesi tavallaan paikkaan, jossa saavat pelätä isän pimahteluja.
Tehkää ex:si kanssa muutos elatuamaksuihin, hän maksaa sinulle enemmän, jotta saat hoidettua lapset ja lapset käyvät vain käymäseltään isän luona.
Mielestäni asiassa pitäisi se ensimmäinen asia olla lasten turvallisuus, eikä pakottaminen isän luokse.
Kyllä minuakin harmittaa erään läheisen perheen tilanne eron jälkeen, jossa lapset ovat isän kanssa joka toinen viikonloppu ja senkin ovat sillä tavoin, että isän vanhemmat ovat äärellä auttamassa. Tämänkin isän työ on matkustelua, mutta samalla näyttää olevan myös holtitonta, jossa ei ymmärrä lastensa parasta. Jos nyt äitikin alkaisi hylkiä lapsia, hirvittävää lapsille.
Siihen ilmeisesti kaatui tämäkin liitto, toisen holtittomuuteen huolehtia kodin asioista.
No mitään parempaa nämä lapset eivät ole saaneet, uusikko äidillä on kuin piru, monta åperhettä jättänyt pelimies, joka huutaa lapsille ja lapset eivät nyt oikein saa kotia missään.
Toivoisin, että te äidit sentään, että lähtisi tuolle tielle, eli hylkäämään lapsenne, jonkun uuden hyypiön vuoksi tai elämään sitä muka elämätöntä elämää.
Jokainen teistä on elänyt ajan ennen avioliittoa tai avoliittoa ja sen pitää riittää, jokaisen tulee kasvaa aikuiseksi ja vastuulliseksi, siinä joutuu joskus luopumaan asiosita, esim baarijuoksuista ja hummaamisesta. Mutta lasten kasvettua ehtii vielä paljon ja silloin on jo paljon viisaampi itsekin valitsemaan kiinostuksiaan.
Hmm..todella hyvä pointti, tuo että miksi pitäisi lasten olla enempi isällään jos isä kerta pimahtaa... olen vain huomannut kuinka lapset isäänsä kaipaa ja siksi ajatellut että pitäisi nähdä enempi, mutta totta, eipä se ole lasten edun mukaista viedä lapsia paikkaan jossa isä raivoo... olimpa tosi tyhmä kun en tullut ajatelleeksi, eiväthän ne lapset omaa parastaan vielä ymmärrä..eli näillä tapaamisilla siis mennään.
Ja ei ei, lasten isän ei tarvitse luopua työstään tai asunnostaan minun mielikseni, ei todellakaan vaan jotenkin toivoisi että isä korvaisi sen monen viikon poissa olon ottamalla lapsia luokseen enempi kun on maisemissa..korvaisi siis lapsille, ei minulle.. Mutta totta, ketäänhnä ei voi pakottaa olemaan lastensa kanssa..on vaan vähän surullista.
Minä en käy ulkona juomassa enkä ole hakemassa itselleni uutta puolisoa, ero edellisestäkin on vielä työstämättä. Mistään oman ajan tavoittelusta tässä ei ole kyse,en ole sitä saanut yhdessä ollessakaan joten en sitä niin kaipaakkaan. Pääsen jumppaan viemällä lapset siksi aikaa jumppapaikan lapsiparkkiin ja se riittää..kirppareille yms kivoihin paikkoihin pääsen lastenkin kanssa. Lapset eivtä, voisi sanoa,ole ikinä hoidossa kellään, (päiväkodissa tietenkin) vaan vietämmeihan tavallista perusarkea. Lasten ollessa isällään, käyn kirppareilla, katson elokuvia, käyn lenkillä ja siivoan..yksin tai ystävän kanssa..joskaan se ei tähän asiaan kuulu..
Pointti ei ole rahassa tai omassa vapaa-ajassa todellakaan, mutta mielestäni isän pitäisi tulojensa mukaan maksaa elatusmaksujakin, maksaisihan hän enempi jos olisimme yhdessäkin. Laittaisi vaikka sitten säästöön lapsia varten eri tilille,eikä minun käteeni ollenkaan, nyt hän kaiken liikenevän ja ylikin, käyttää kaljaan ja omiin viihdykkeisiinsä (joskaan ei juo lasten kanssa ollessaan, koska kuitenkin kysyt antaisinko lapseni alkoholistille). itse en saa säästettyä lapsille ikinä mitään esim ajokorttia tms varten.
Minä en ole lapsiani todellakaan hylkäämässä ja jo tämä 4 päivää lapsista erossa olo on aika tuskaa.. minä olen elänyt elämääni ennen lapsia enkä kaipaa edes muuta kuin peruselämää lasten kanssa.
Täällä taas järjen jättiläiset ja sovinistit kirjoittamassa hohhoijaa.. Kukaan ei osaa lukea ja tulkitaan vääristyneesti asian sisältö! Itse vaihtanut työaikoja/työpaikkaa ihan vain koska isän "työkiireet" ja "omat vapaat" sopis yhteen isän aikatauluun, näin säilyy sopu. Sit ei tietenkään pidä valittaa jos elarit on myöhässä ,muuten jää sitt taas seuraavankin kuukauden elatukset myöhään maksettavaksi. Mutta isä muistaa kuitenkin aina kehua omaa erinomaisuuttaan ja esittää sitä "täydellistä" ja virheetöntä mallia ku lapset ovat hänellä. Äidit laittakoot turvan rullalle ja tyytyköön pomppimaan isän ehtojen mukaan näin maailma paranee.;)
Tuo 8-10 päivää lasten kanssa per 2kk on ihan normaali. 10 on jo vähän enemmänkin. Omat lapseni, teini-ikäiset jo tosin, eivät ole eromme jälkeen kertaakaan olleet isällään edes yhtä päivää. Monien isät eivät halua nähdä ollenkaan lapsiaan ts heille tulee jokatoinen viikko "ylitsepääsemätön, yllättävä este". Näihin verrattuna 8-10 päivää on huikeasti!
Jos talo on miehesi nimissä eikä teillä ole avioehtoa, niin osituksessa sinulle kuuluu osuus. Osituksen tekemiseen kannattaa käyttää lakimiestä, koska siitä jos mistä voi riidellä ikuisesti saamatta ositusta kuitenkaan aikaiseksi.
meillä lapset isällä 11pv /kk eikä tappeluita kun olemmehan aikuisia, jotka pystyy sopimaan asiat ilman materialin tuskia. isä ei maksa elareita mutta näkee ja ottaa lapsia enemmän joka on kummankin etu niin isän kuin äidinkin . kasvakaa aikuisiksi eikä rahanperään kyttääjiksi / kateeliisiksi antakaa toisille löysää niin asiat putoavat raiteilleen ,eihän kenelläkään ole varaa maksaa yli mitoitettuja elatusmaksuja 120-150e per lapsi .tuolloin kuolema korjaa ellei ole politikko;-)
Hei, kuulostaa tuo miehesi touhu niin tutulle. Minä saan minimituet vaikka lastenelatustarve on moninkertainen, Suomessa ei vaan tunneta sellaista kuin että molemmilla yhtä suuri vastuu vaan se jonka luona lapset asuvat pitää tyytyä siihen mitä isä maksaa vaikka itsellään ei olisi rahaa sen enempää. Mutta se on vain kuitenkin rahaa. Kehoitan kuitenkin sinua kääntymään lastenvalvojan puoleen ja lapsillasi on oikeus isänsä antamaan elatukseen.
Mitä tapaamisiin, minun ex näkee lapsiaan kerran kuussa muutaman tunnin kun on niin kiire koko ajan. Aluksi sovittiin tapaamiset joka toinen viikonloppu, koska minusta olisi ollut tärkeää isän nähdä lapsiaan säännöllisesti. Tämä ei toteutunut kertaakaan. Minulle lastenvalvoja sanoi ettei sille mitään mahda jos isä ei halua enempää lapsia tavata, isällä on kuulemma vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia. En kyllä itse ole samaa mieltä.
Se on sääli lapsia kohtaan kun toinen ei ymmärrä että he ovat lapsia ja kaipaavat isänsä läheisyyttä ja huolenpitoa. Ja niin että isä todella sitä haluaa eikä vain pakosta tee. Tältä se minusta tuntuu meillä, mutta olen hiljaa ja katson sydän itkien kun lapset kaipaavat isäänsä.
Hae ihmessä psykologin apua lapsellesi, minulla käyvät lapset psykologilla prosessoimassa eroa. Se on hyvä hakea apua ajoissa. Neuvolan kautta saat varmaan lähetteen.
Jaksamisia sinulle.
Mies on nähtävästi halunnut lapsia, mutta ei halua hoitaa niitä. Joillekin ihmisille lapset ovat vain statussymboli, mutta mitään kiinnostusta lasten hoitoon ei ole. Mielestäni mieheltä voisi suoraan kysyä, että miksi hän halusi lapsia, jos ei jaksa niitä hoitaa.
Yksi vaihtoehto on yksinhuoltajuus. Miestä pitäisi kyllä ihan kunnolla ravistaa nyt vastuunkantoon. Kyllä asioista saa riidelläkin, kun siihen on aihetta ja toinen ei muuten ymmärrä.
olen sitä mieltä,että avioero on vanhempien yhteinen päätös/tulos.LAPSIA EI PIDÄ SOTKEA TÄHÄN JUTTUUN MITENKÄÄN,EI EDES KIISTAKAPULOIKSI.itse olen eronnut x2 mutta lapsemme ei vät koskaan ole joutuneet n.s. kiistakapuloiksi.MIETTIKÄÄPÄ ERONNEET VANHEMMAT SITÄ,KENELLE VAHINKOA AIHEUTATTE LAPSISTA YM.RIITELEMÄLLÄ? OMILLE LAPSILLENNE.HEILLE JOTKA OVAT TÄYSIN VIATTOMIA.JOS HALUATTE LAPSISTANNE KASVAVAN SUHTKOHT.NORMAALEJA,LOPETTAKAA RIIDAT.lapset yleensä aina kuvittelevat eron johtuvan heistä ja sitten kun riitelette vielä lapsista yms lasten kuullen,niin soppa on valmis.OTTAKAA LASTENVALVOJAAN YHT.JOS ETTE PYSTY KOMMUNIKOIMAAN KESKENÄNNE.
Yleensä avioero ei ole mikään yhteinen päätös, vaan vaimo kyllästyy ukkoonsa ja heittää tämän pihalle.
Hyvä AP, olet hienosti selviytynyt eteenpäin erosi jälkeen. Olemme kaikki yksilöitä ja meillä vaan menee eri aika työstää asiat. Olet hyvällä tiellä kun pystyt jo nyt toteamaan ettette enää palaa yhteen. Siitä on hyvä jatkaa.
Omasta erostani on jo 10 vuotta ( hämmästyin kun kirjoitin sen tähän, niin nopeasti aika kuluu ) ja olemme olleet hyvissä väleissä lasteni isän kanssa koko ajan,
En ole missään vaiheessa häneltä mitään elatusrahoja lapsille saanut, koska sovimme, että kaikki menee puoliksi. Lapset ovat olleet ( eron aikaan 8v ja 12 v) koko ajan 2 vkoa isällään ja 2 vkoa luonani.Kumpikin vanhempi maksaa kahden viikon kulut siltä ajalta. Ns. yhteiset kulut kuten koulumatkakortti, vakuutukset, puh.lasku, vaatehankinnat kirjasimme ns. vihkoon ja katsoimme ne puolen vuoden välein ja tasasimme summat. Lapsilisä on mennyt erosta lähtien lapsen omalle tilille, joka on ollut ns kuukausiraha.
Tottakai kulut kasvavat kun on lukiota, opintoja jne. mutta kaikesta on selvitty ja uusi seurustelukumppani on ollut juhlatilanteissa mukana, siten tavannut molempien suvut.
Tottakai isotuloisempana ja myös suuremmilla lainoilla huomaan maksavani enemmän, mutta en ole siitä enää huolissani. Lasten isä jäi omakotitaloonsa kaikkine tavaroineen ( jotka olimme yhdessä hankkineet ) ja minä ns. perustin uuden kodin, josta lyhennän lainaa vieläkin. Eipä haittaa. Sain rauha, turvan ja oman elämän. Kaikki on ollut sen arvoista.
Lasteni vuoksi en tarttunut pikkujuttuihin, mutta pidin puoleni, koska lapset ovat molempien ja lapsilla on oikeus isäänsä. Aina ei ole ollut helppoa ( muu suku ja tiukka rahatilanne haittasivat ), mutta ne olen peittänyt lapsilta. Ei turhia paineita heille. Heistä on kasvanut kaksi aikuisuuteen valmentautuvaa nuorta, jotka ovat hienosti selviytyneet opinnoistaan ja yleensäkin elämästään. Tottakai lapsilla oli vaikeaa eron aikaan, mutta keskusteluilla on selvitty. Nyt kun he ovat hieman vanhempia on keskustelukin ollut sitä tasoa, että alan huoahtaa helpotuksesta. Olemme lasten isän kanssa kasvattaneet kaksi vastuullista nuorta.
Taustalla erokohun jälkeen ovat olleet tukena molempien suvut. Kiitos siitä myös heille. Mutta kaikki otti aikansa ja onhan ero vieläkin todellinen lasten juhlatilanteissa.
Hei!
Olen eronnut narsistisesta miehestä ja voin sanoa että eroaminen ei ole ollut helppoa. Exäni jäi myös asumaan meidän yhteiseen asuntoon ja minun piti muuttaa pois lapseni kanssa. Koetan nyt olla ärsyttämättä exää, jotta lapsella olisi hyvä olla. Elatusapua hän ei halua maksaa ollenkaan, raha on rakkaampaa kuin oma lapsi ja kostohan on suloinen. Jos isä ei halua lapsia pitää enempää luonaan ei mielestäni siihen pidä pakottaa. Lapsilla ei ole hyvä olla jos he eivät tunne itseään hyväksytyiksi. Isällä käyntien jälkeen voi tilanne olla vielä pahempi ja lasten reaktiot rajumpia kuin että saavat tavata isää silloin kun hän haluaa ja jaksaa. Ymmärrän hyvin että sinäkin tarvitset lepoa ja tilaa omille ajatuksille ja harrastuksille. Yrittäisin nyt "käyttää" ystäviä apuna. Joku voisi tulla välillä lasten kanssa leikkimään ja puuhaamaan, sinä voisit mennä harrastusten pariin tai levätä ihan kuinka itselle passaa paremmin. Muista että yksi turvallinen aikuinen riittää lapsille kunhan aikuinen itse vain jaksaa. Voimia sinulle ja toivon että asiat ratkeavat parhain päin.
Mielestäni isällä on myös velvollisuus osallistua lasten hoitoon ja kasvatukseen. Aika moni äiti eron myötä estä lapsien ja isän suhdetta, mutta sinä olet niin fiksu, että osaat vaatia sitä, että lapsilla on oikeus saada viettää aikaa isänsä kanssa ja isän velvollisuus on sitä järjestää.
Toisaalta asiassa on se kääntöpuoli, että miten laadukasta on aika jota vastentahtoinen isä tarjoaa?
Lapset kyllä viestivät Sinulle nopeasti, jos isän luona on huono olla.
Elatusmaksu kannattaa suhteuttaa isän tulot huomioon ottaen, mutta huomioon ottaen myös aika jonka he siellä viettävät.
Jos ovat isällään paljon, niin silloin elatusmaksun tulee sopeuttaa myös siihen ja päinvastoin.
Tiedän kokemuksesta, että mieheni maksaa hyvän elatusmaksun exälleen eikä se ole suhteessa siihen, miten paljon lapsi viettää aikaa isänsa kanssa.
Muistatahan myös sen, että elatusamaksua saava osapuoli on velvollinen hankkimaan vaatteet molempiin koteihin, eli ethän sorru siihen, että isän luona lapset ovat huonoissa vaatteissa eivät saa sinne vaatteita ns. omaksi ollenkaan.
Vaadi elatusmaksu ja tapaaminen järkevälle tasolle.
Voimia.
Itse erosin viimevuoden lopussa.Olemme exän kanssa hyvissä väleissä.Hän jäi lasten kanssa omakotitaloon lasten kanssa.En ottanut juuri mitään mukaan.Jäi lapsille.Pärjään itse vähemmällä.Exä ei ole vailla täysimääräisiä maksuja.Lapset ovat joka toinen vkl luonani ja aamutuuriviikolla iltaisin.en voisi elää ilman lapsia.Hyvin on asiat sujuneet.Kyllä sitä pääsee aikuiset yhteisymmärrykseen.Riitely tulee ajanmyötä kalliiksi kaikille.Rahallisesti niinkuin henkisesti.Nyt työstetään ero ja odotellaan että jos se uusi rakkaus tulisi elämään:)