Voi junalaude! Mun "mieselämäni" [ei kyl alle 20-vuotiaita voi miehiksi kutsua. Sovitaan et ne on sit jätkiä... tms.] Tästä tulee hirvee elämänkertatilitys :P
Koko ysiluokan ajan olin ihastunut yhteen jätkään. Oltiin samalla luokalla mut syksypuolella se tuli vääntämään aina juttua.. Sellasta joukkii. Oikeestaan ihastuin siihen kesän riparilla kun sielkin se tuli iltahartaudes istumaan mun viereen ja tytöt vihjaili sille vähän kaikkii, et onks sul jotain mua vastaan kun vähän puhuu musta silleen "huonommin"... Yks "oudoimmist" oli, kun ystävänpäivänä halauskilpailussa kun halasin sitä, niin se kirjoitti nimensä mun pahvisydämmen tyhjälle puolelle eikä toiselle, mihin muut oli kirjottanu [se sydän on mulla vieläkin tallessa!!! :)]
Noh, ysillä oli välillä katsekontaktii mut en oikein muuta uskaltanu. Luokkaretkellä kun oltiin tulossa koululle linkassa [matkaa oli n. 5 tuntia istuu linkas...] niin se otti mun dkameran ja rupes räpsimään silla kuvia [se oli vähän kännis]... Se ei suostunu antamaan sitä takaisin. Otti esim pari kuvaa haaroistaan [oli kuitenkin housut päällä] ja teki mulle kerran sellasen eleen [kun joku yrittää kähmiä silleen rinnoista] niin ja nauro siihen päälle.
Monesti meinasin lähettää sille viestiä mutta rohkeus ei ikinä riittäny... Onhan mulla myös yksi ihan miesehdokas joka haluis mun jätkäfrendiks, mut en oo vaan kiinnostunu siitä! Kuukauden se yritti mut lopulta tajus et en haluu olla sen kaa muuta kuin kamu. Sit oli taas yks kamu... Joka ois halunnu olla mun kaa enemmän kuin ystäviä!!! Mut ei ollu kertonu siitä mulle kun ajatteli ettei sillä ois mitään mahiksii muhun vaik oikeestaan sillä oiskin...
Onko muilla tällästä "epäonnea"? Kannattaisko mun ottaa vielä yhteyttä tähän ekaan tyyppiin... Vai mitä tehdät? 9-luokka on kyl loppu.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä.
Koko ysiluokan ajan olin ihastunut yhteen jätkään. Oltiin samalla luokalla mut syksypuolella se tuli vääntämään aina juttua.. Sellasta joukkii. Oikeestaan ihastuin siihen kesän riparilla kun sielkin se tuli iltahartaudes istumaan mun viereen ja tytöt vihjaili sille vähän kaikkii, et onks sul jotain mua vastaan kun vähän puhuu musta silleen "huonommin"... Yks "oudoimmist" oli, kun ystävänpäivänä halauskilpailussa kun halasin sitä, niin se kirjoitti nimensä mun pahvisydämmen tyhjälle puolelle eikä toiselle, mihin muut oli kirjottanu [se sydän on mulla vieläkin tallessa!!! :)]
Noh, ysillä oli välillä katsekontaktii mut en oikein muuta uskaltanu. Luokkaretkellä kun oltiin tulossa koululle linkassa [matkaa oli n. 5 tuntia istuu linkas...] niin se otti mun dkameran ja rupes räpsimään silla kuvia [se oli vähän kännis]... Se ei suostunu antamaan sitä takaisin. Otti esim pari kuvaa haaroistaan [oli kuitenkin housut päällä] ja teki mulle kerran sellasen eleen [kun joku yrittää kähmiä silleen rinnoista] niin ja nauro siihen päälle.
Monesti meinasin lähettää sille viestiä mutta rohkeus ei ikinä riittäny... Onhan mulla myös yksi ihan miesehdokas joka haluis mun jätkäfrendiks, mut en oo vaan kiinnostunu siitä! Kuukauden se yritti mut lopulta tajus et en haluu olla sen kaa muuta kuin kamu. Sit oli taas yks kamu... Joka ois halunnu olla mun kaa enemmän kuin ystäviä!!! Mut ei ollu kertonu siitä mulle kun ajatteli ettei sillä ois mitään mahiksii muhun vaik oikeestaan sillä oiskin...
Onko muilla tällästä "epäonnea"? Kannattaisko mun ottaa vielä yhteyttä tähän ekaan tyyppiin... Vai mitä tehdät? 9-luokka on kyl loppu.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sellasia ne miehenalut ovat. Tuon esimerkin perusteella poika voi myös haluta vain leikitellä ilman suurempia suunnitelmia, mutta voi olla, että ei osaa muulla tavalla ilmaista tunteitaan. Usein ihastuneena uskottelee itselleen kaikenlaista ja luulee liikoja. Pojat on hankalia ja tulee aina olemaan. Siihen vaan pitää tottua. Mutta kyllä me tytötkin syyllistytään siihen useammin kuin usein. Tunteet ovat vaan aika monimutkaisia eikä niitä ole aina itsekään helppoa ymmärtää.
Jos poika ei herätä tunteita eikä se tunnu oikealta, niin kannattaa unohtaa sellaiset pojat. Jos tuntuu siltä, että pojan kanssa olisi hyvä olla, hänen kanssaan haluaisi vietää aikaa ja tuntee olonsa turvalliseksi, voi poika olla hyväkin kohde.
Sinun tapaus tuntuu epäonniselta, mutta sitä se on kaikilla. Ensin pitää ryömiä ojat ja allikot ennen kuin löytää onnen. Niin se vain on. Täytyy tehdä niin kuin sydän sanoo. Kyllä kohtalo lopulta johdattaa oikein.
ja sitten kävellä Kirkkaassa Talvisäässä Kihlaparina < kihloihin 29.3 kalliossa Igorin Kullasta sormukset ja häät 3.6 Kello 08.15 - 11.15 < ja sitten 4.6 Häämatkalle 07.15 - 09.15 Finnlinesin aluksella