Voiko joku kertoa tosiasioita akvaattisten tieteiden opiskelun jälkeisestä työllistymisestä? Olen hakemassa tuonne keväällä yhtenä vaihtoehtona ja pelkään, että kaikki ympäristötieteisiin vivahtava on humpuukia työllistymisen näkökulmasta.
Akvaattiset tieteet Jyväskylä
Abitus
72167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet oikeassa. Älä vaivaudu. Hukkaat elämästäsi pahimmillaan vuosia kouluttaumalla alalle, jossa työt on tiukassa. Akvaattisissa tieteissä on ehkä hieman paremmat työllisyysnäkymät, kuin esim. ekologian puolella, mutta silti tuo on riskisijoitus. Yleisesti moniin vesialan tehtäviin hakevat myös monet ympäristöalan amk- ja diplomiinsinöörit, iktyonomit, ekologit. ympäristötteilijät... Kilpailu työpaikoista on siis ankaraa, varsinkin nyt kun valtio velkaantuu ja toimintoja supistetaan ja virkoja lakkautetaan. Jos ala on kutenkin intohimosi ja jos hakeudut alalle niin pyri olemaan jollain alueella alan ehdoton huippu. Koulussa ei saa esim. lajintuntemuksessa niin syvällisiä tietoja, että niiden osaamisella työllistyisi. Kalaosaaminen ei riitä, Suomi on täynnä kalojen tuntijoita. Bioaloilta valmistuu runsaasti keskinkertaisuuksia, vain huipuille on töitä.
Yhdyn edelliseen. Tilanne on alalla opiskelujen jälkeen lähinnä sama, kuin kouluttamattomalla nuorella kesätöitä hakiessa. Paikkoja on vähän, ja hakijoita tuhansittain. Erottuminen massasta lienee mahdotonta, eli pitää vain toivoa, että promileluokan mahdollisuuksilla joskus pääsisi töihin omalle alalle.
Jos siis yhtään mikään muu edes vähän kiinnostaa, hakeudu mielummin sinne. Tai lykkää vaikka opiskeluja vuodella tai parilla ja etsi uusi ala, mikä innostaisi. Tulet jälkeenpäin kiittämään itseäsi, jos vuoden tai parin lykkäyksen ansiosta päädyt alalle, jolla on oikeasti töitä.
Ei kannata, ympäristöhallinosta vähennetään kokoajan väkeä ja säästöjä pyritään saamaan jatkuvasti lisää. Valtion laitoksilla on rekrytointikiellot ja tehostamisohjelmat päällä. Nämä yhdistettynä valtavaan ylikoulutukseen tekee alasta lähes toivottoman. Vesistöpuolen ekologiaa, jota tuo Jyväskylänkin koulutuslinja käytännössä on, opetetaan myös esim. eläintieteilijöille ja muille ekologeille, joten he kilpailevat aivan samoista töistä. Töitä ei alalla tarjoa kuin valtio ja kunnat, sekä jotkin yksityiset konsulttifirmat, joilta edellämainitut ja yritykset ostavat esim. ympäritöselvitys ja seurantapalveluja. Palkat ovat lisäksi koulutukseen nähden varsin matalat.
Alan merkittävistä työnantajista viime aikaisia uutisia:
http://www.rktl.fi/tiedotteet/rktln_johtokunta_esittaa.html
http://yle.fi/uutiset/ely-keskuksia_saatetaan_lakkauttaa/6146828
Yhyyy mie otin jo paikan vastaan D: no onneksi kiinnostaa, eikä tuo nyt niin vakavaa ole, jos siitä ei mitään tuu nii haen jonnekki muualle ens vuonna :D
Ihan oikeasti niitä suoraan koulusta potentiaalisesti työllistäviä opiskelupaikkoja on vähän. Jos pelkkä "varma" työ kiinnostaa, niin ammattiopistot tai inssi/DI ovat kovia sanoja, kuten tietysti myös lääkäri, koska koulutus on käytännönläheistä ja vastaa työnantajien tarpeita.
Eri asia on sitten opiskella, etenkin yliopistossa (eli ei AMK:ssa), sellaista ainetta, josta saa pitemmän päälle eniten irti pelkän syvän tietämyksen takia. Jos jokin aine kiinnostaa hyvin syvällisesti jostain syystä, niin tottakai sitä kannattaa lukea sen sijaan, että opiskelee jotain, mikä ei kiinnosta tai tuntuu turhalta. Vaikka puhutaan, että esim. tutkijana olisi vaikeaa, niin on se asiaan vihkiytyneelle kuitenkin se oikea paikka ja heitä kyllä palkitaan, kun tekevät hommansa hyvin. Hyvin hoidettu homma vaatii aitoa kiinnostusta itse hommaan.
Opiskelujen suhteen pitäisi painaa vaakakupissa enemmän se, mikä kiinnostaa, kuin millä saa töitä. Töitä saa ilman koulutustakin, mutta kiinnostavaa elämää ei saa opiskelemalla jotain mikä ei kiinnosta.
Eipä ole DI:n paperitkaan mikään varma väylä töihin (terv. nimim. kokemusta on) - korkeakoulutetuista työllistyminen lienee varmaa vain lääkäreille ja hammaslääkäreille. Itse suosittelisin sopivaa kombinaatiota kiinnostuksesta ja työllistymisestä. Jos ei kiinnosta, ei ole opiskelumotivaatiota tai halua etsiä oman alan töitä, mikä hidastaa valmistumista ja heikentää työllistymismahdollisuuksia. Toisaalta vaikka olisi kuinka opiskelualaansa rakastunut, mutta kyseisen alan osaajille ei töitä ole eikä apurahoja liioin, ei sekään paljon leipää voitele.... Aineenopettajuus voisi olla ihan hyvä tapa yhdistää kiinnostuneisuus ja työllistyminen. Tosin tällaisen ajattelun ansiosta monia valmistuvia opeja ei pitäisi päästää lähelläkään luokkahuonetta noin pedagogisessa mielessä (opettajia työkseen kouluttavan ja arvioivan kasvatustieteilijän arvio)...
Työllistyminen on monella alalla kiinni hyvin paljon pärstäkertoimesta, persoonasta ja yksinkertaisesti tuurista. Fiilispohjalla nämäkin valinnat täytyy loppukädessä hoitaa, kunhan jonkinasteinen riskianalyysi on ensin tehty. Kyllä noita töitäkin sitten aina siellä täällä aukeaa. Kuten edellä, ei juuri mikään ala ole tänäpäivänä itsestäänselvyys työllistymisen kannalta.
Pitää myös muistaa, että jo FM-paperit avaavat tiettyjä ovia, vaikkei ala ihan menisikään kohdalleen. Ja kuten tuolla edellä oli joku pohtinut noita kilpailevia koulutuksia - homma toimii muuten myös sitten toisinkin päin:) Yliopistossa pystyy aika paljon ohjailemaan omia opintojaan ja niiden painotuksia haluamaansa suuntaan. Lisäksi vielä se, että kukaan ei tule oikeasti sitä todistusta(ainevalintoja) suurennuslasilla katsomaan.