'Myytillisiä tarinoita' toim. Lauri Simonsuuri julk. alunperin v. 1947 (SKS), uusintapainoksiakin on.
Kirja pullollaan vanhoja suomalaisia kummitusjuttuja. Katoavaa kansanperinnettä. Uskomattoman hauska kirja, varustettu hienolla musta-valko kuvituksella.
Kirja pullollaan vanhoja suomalaisia kummitusjuttuja. Katoavaa kansanperinnettä. Uskomattoman hauska kirja, varustettu hienolla musta-valko kuvituksella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, olen lukenut sen, kirjastostahan tuo löytyy. Suosittelen.
Kirjan kielenkäyttö vain on niin vanhahtavaa ja täynnä muinaisen maalaisyhteiskunnan terminologiaa, että nykyihmisen on sitä vaikea täysin tajuta.
Mää sanosin: mystisiä tarinoita. Myytti on vähän muuta.
Ei ne tarinat ole mystisiä vaan myytillisiä eli sisältävät myytin.
Mutta loistava kirja!
"Kuu paistaa heliää, kuollut ajaa keviää. Etkö pelkää, elävä?"
Kirsti Mäkinen: Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita (Otava 2011), sisältää vähän muokattuina versioina suunnilleen saman aiheiset tarinat.
Ärsyttävästi kirjan "tekijä" on vähän kuin ominut jutut itselleen, enkä sanoisi aivan vähänkään. Kautta Friimuurarin!
Onpa tullut tuo kirja hankituksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran alennusmyynnistä. Hyvä opus erilaisista kansanuskomuksista, joista uskomme eräisiin juttuihin, kuten tonttuihin, metsänhaltijoihin, rajahaltijoihin jne. on kyllä nykyaikaan mennessä hiipunut.
Muistaakseni juuri tuohon kokoelmaan oli päätynyt tarina Lopen Salon kartanon Kylmäojan torpan "paarastakin", joka tarina löytyy joskin muuntuneessa muodossa ikuistuneena Aleksis Kiven "Seitsemään veljekseenkin".
Yritin herätellä täällä keskustelua Kylmänojan torpan sijainnista Lopella, mutta ei sitä tutnunut kukaan tietävän.