Olisiko täälläkin lintujen ponkaajia,

Ponkattu on.
Tänä vuonna on kahdesti tinttejä käynyt lintulaudalla. Toisella kertaa kaksi, toisella neljä. Ei vähene auringonkukan siemenet, ei.
Tikka joku päivä sitten hakkasi.
Vaikka orava ei lintu olekaan niin eipä ole sitäkään lintulaudalla näkynyt.

Japanissa ja USA:n länsirannikolla kirjoittelivat jo kesällä, että hyönteisiä ei ole ja linnut kuolee. Nyt lintujakaan ei ole siellä. Hämähäkkejä kuulemma oli, ne keräävät radioaktiivista hopea 110:ä.

Tsernobylin jälkeen 20 vuoteen ei sääskistä ollut vaivaa Itä-uudellamaalla. Saas nähdä miten ensi kesänä... Säteilymittari ajoittain näyttää kohonneita gammasäteilyn arvoja (noin 60 % korkeampaa kuin ns. tavallisesti). Nenäverenvuotoa ei ole vielä ilmennyt, Tsernon aikaan minullakin oli. Vaan alussahan tämä katastrofi vielä on. 150 v kuluttua täällä on melko hiljaista ellei säteilynkestäviä lajeja kehity...

Minä olen katsellut noita jäniksiä tai rusakoita, ovat sitten kumpia vain, tässä meidän pihassa, kun niitä on aika monta nyt tänä vuonna käynyt paksusta lumesta huolimatta. Ne eivät kait syö kuin puunkuorta näin talvella, vaan kaivavatkohan ne ollenkaan mitään.
Kesällä syövät ruohoakin ihan vain nurmikolta.
Nähnyt olen koko talven ajan pihassamme talitiaisia, varpusia. mutta muita pikkulintuja en ole havainnut. Näitäkin lintuja vain muutaman.
Aikaisemmin ennen näitä pakkasia kuului varpusen liverrystäkin, nyt en ole kuullut.

Voi, niin minäkin katselin rusakkain menoa tuossa paksussa lumessa.
Oli se tosi työlästä varmaan loikkia melkein mahallaan, mutta kyllä vipinää tuli kinttuihin, kun joku pihalla piipahti kolistelemassa, menivät, että lumi vain pöllysi.
Meillä eivät ole omenapuita vielä ainakaan jyrsineet.

Lintulaudallani käy kymmenittäin tinttejä, varpusia tikka ja oraviakin, mutta keksin suojarenkaan oraville kun ne vaan kantavat poskissaan tuonne hankeen siemenet ja pähkinät.
Tässä on pieni metsikkö jossa on myös rusakko ja jäniskin silloin tällöin näyttäytyy.
Keltasirkuille pitäisi saada lyhde, ne eivät pähkinöistä ja auringon kukista välitä.
Varpushaukka kyllä liikkuu lähistöllä ja silloin pikkulinnut haihtuu maisemista kun haukka liitelee lähettyvillä.

Ponkaajista en tiä, mutta bongaajia varmasti on. Kiitos, että pääsin tänäänkin etes vähän irvisteleen.

Kyllä on vilskettä lintulaudalla. Talitiasia, sinitiaisia, varpusia, viherpeippoja ja mustarastaita, nuo viimeiset kylläkin pysyvät maassa noukkien, mitä muut maahan pudottelevat.

Sen olen huomannut, että talitiaisille ja sinitiaisille ei kelpaa kauranjyvät. Maapähkinä ja auringonkukansiemenet kelpaa kyllä. Kauranjyvät noukkivat varpuset ja keskiyöllä tulee joskus rusakko ja joskus pienempi pupu, luulen että se on citykani. Ne noukkivat maahan pudonneet jyvät, mutta hieman sotkevat pihamaata.

Olen vienyt porkkanankuoria ja salaatinkantoja männyn alle. Ne näyttää pupuille hyvin maistuvan.

Mustarastas vierailee myös usein eikä siedä lajitovereitaan lähettyvillä Ajaa oitis pois toiset rastaat, mutta sietää hyvin rinnalleen muut linnut. Pelkää variksia ja harakoita, jotka nekin yrittävät tulla ottamaan osansa. Niitä ajelen pois.

Orava tietysti on vakiovierailija. Nehän saanee poikasia nyt helmikuussa. Sekö lienee syynä, että en ole nyt tänään enkä eilen nähnyt oravia.

Yhtenä päivänä vieraili tikka ja luulen väreistä päätellen, että se oli käpytikka.
Hetken viivähti lintulaudan reinalla, mutta häipyi läheiseen puuhun. Senjälkeen en ole sitä nähnyt.

On todella mielenkiintoista seurata lintujen edesottamuksia ja muidenkin eläinten silloin kun aikaa on viivähtää tuohon keinutuoliin seurailemaan ikkunan takana tapahtuvaa näytelmää.

Mieheni sanoi nähneensä eräänä päivänä puhatulkun, mutta ei ilmeisesti löytänyt sopivaa syötävää, kun ei ole minun silmieni eteen ilmestynyt.

No tulihan tuota juttua vähän liikaakin, innostuin.;>).

Mustarastaita on myös tässä, ne unohdin mainita.
Asustelevat sellaisessa risukasassa joka kasautuu kesäisin kuivista oksista joita sinne viedään.
Käyvät tässä lintulautani olla sitten pudonneet siemenet hiirien kanssa kilpaa selvittämässä.

Käyn joka päivä polkemassa hiirien reijät tukkoon, vaan kyllä ne sieltä ilmestyvät joka päivä.

Tunnen aika huonosti kaikkia lintuja, mutta yksi on suosikkini, kun se tulee klo17.00 jälkeen jolloin avaan TV:n istumaan joko aidalle tai eilen se lensi pakkastauon jälkeen sireenipensaan oksalle ja katseli siinä minuakin:) Ihan kuin se olisi oppinut ne ajat jolloin istun TV:n äärellä.

Se on harmaa, siro lintunen jolla on valkoista myös höyhenpeitteessään, olisi pitänyt ensin tutkia mikä laji se on!

Suloinen kuitenkin, uskollisuudellaan, kun pitää ehkä äänistä, jotka se kuulee:) Siinä se istuu omassa rauhassaan, ja minusta tuntuu niin hyvältä, kun se on mukana.

Olen kehitellyt itselleni tarinan eräästä hyvän ystäväni itsemurhasta.
Tapauksesta tulee 4 vuotta maaliskuussa, ikävöin kovasti ja toruin mielessäni häntä monen kuukauden ajan, istuin yleensä terassilla iltakahvilla kun häntä ja hänen tekoaan yritin miettiä ymmärtämättä edelleen mikä oli se syy,
Saman vuoden kesäkuussa raja-aidalle istahti punarinta, puolikesy kaunis lintunen, samassa minulle tuli mieleeni että tuo pieni lintu toi viestiä että kaikki on nyt hyvin.
Rauhallisesti ja liikahtamatta tuijotimme toisiamme, mielessäni ajatukset ja muistot kiitivät kuvanauhana, mietin mitä tuolla linnulla olisi minulle sanottavaa, sillä sen olemus ja pieni liike toi mieleen kuvitelmia että tuo lintu on varmasti tämä henkilön viestin tuoja.
En ole varma oliko mielikuvitukseni niin vilkas vai mistä se kuvanauha ajatuksissani sai elää, no sen jälkeen se punarinta on joka kesä laulamassa alkukesästä ja ruohonleikkauksessa aina mukana saa sieltä sitten jälkikasvulleen ruokaa.
Kyllä sen laulun tuntee kaikkien muiden joukosta, sama onko kuvitelmaa, minulle se tuo kauniita muistoja.

Minä muistan viime kesästä, kun punarinta lauleli niin kuuluvasti ikkunani takana, jokainen päivä kuulin laulun, mutta en millään osannut kohdentaa missä oli pesä.
Tiirailin ja tiirailin ikkunastani, joka oli ihan lähellä tuota pientä, lentelevää lintua.
Joku sanoikin sitten, että punarinnan pesää on vaikea löytää.
Aina kun kuulin tuon liverryksen, tulin todella hyvälle mielelle, ja myös mietin olisiko tuolla linnulla ihan tarkoitus tuoda kevennystä raskaisiin ajatuksiini, jotka silloin painoivat mieltäni.
Oudosti lintu vain ilmestyi ikkunani lähelle koko kesäksi, mielenkiintoista nähdä kuulenko ja näenkö linnun taas ensi kesänä.