It's not a sacrifice?

jaahas se on taas kevät !

Ihan täysin sama juttu täällä.. Ja tää on jatkunut jo jonkin aikaa..! En löydä tyyppiä mistään enkä oikeen tiedäkkään siitä mitään enkä kehtaa suoraan mennä kysymään?!?! En tiedä miten etenisin, mutta pakko kohta tehdä jotain tai hajoon!!

Missä oot sitten tavannut tämän ihanan naisen? Yhteisen harrastuksen parissa, jossain juhlissa tai baarissa? Mieti, mitä yhteistä teillä olisi ja koita sen kautta tehdä pientä aloitetta? :)

Missähän päin Suomee tää tapahtuu? :)

Mitä pahaa siinä sitten on? :) Missä olet hänet "tavannut" ja tiedätkö onko hän naisiin päin? Jos on, hymyjä ja pitkiä katseita vain peliin!

Ja jos vähänkin tuottaa sulle olon, että et saa selvää, unohda koko juttu. On silloin varattu tai hetsku leikkimielellä liikenteessä.

Sun pitää ottaa selvää siit naisest :) Tiedätkö siitä mitään?

Kiva, kun on edes tällainen foorumi, muuten olo olisi aika yksinäinen tässä asiassa. Tässä on tuttuja ihmisiä ja toisen työ ympärillä, joten siksi mietin tosi tarkkaan, teenkö mitään ja luultavasti en. Siksi olo on kuin pakkopaidassa olijalla, tosi tuskainen, kun tuntuu, että mitään ei voi tehdä. Ja meillä meni näin, hän aloitti selvästi tosi kuumilla katseilla, ja minä hitaampana perässä, ihan kuin en olisi uskonut, että hän voi minua katsella oikeasti. Nyt meni ehkä juna jo, mutta minä katselen vielä asemalla :-/. On vaan niin ihanan kaunis ja hotti, että ei ikinä ole nähtykään tällaista.

Älä vielä lannistu, tiedän tapauksia jollon juna onkin kääntynyt takaisin!

Voi voi, minkä teit. Nyt aloin ajattelemaan jatkuvasti omaa ihanaa ihastustani. Tosin minä en ole häntä nähnyt jo useampaan viikkoon. :( Muutoin tilanne on kuvaamasi kaltainen (paitsi että mä lisäksi kuvaisin omaa ihastustani hieman skrodeksi ja tosi hotiksi;-). Jos vain olisi rohkeutta enemmän... Edes toisella meistä.

Tiedättekö, voivathan nuo katseidenvaihdot ihan aitojakin olla, mutta itse olen huomannut itsessäni jännän piirteen. Epäilen nimittäin, että luon itse nuo tilanteet. Haen itse toista katseellani, jolloin hänen on pakko katsoa minuun. Hymyilen, mikä saa normaalin ihmisen lähes poikkeuksetta hymyilemään takaisin. Kuvittelen, kehittelen ajatusta, fantasioin. Toisen puolella ei tapahdukaan yhtään mitään. Tässä ihan hetki sitten taas sorruin ajattelemaan, että nainen, johon olen vähän ihastustunut, olisi katsellut minua kiinnostuneesti. Innostuin ja aloin elätellä vanhaa ihastustani. Yöunetkin menivät. Tänään, itse asiassa juuri äsken, iskikin sitten oivallus. Onhan näin käynyt ennenkin, eikä tämä tilanne poikkea tuosta etävilkuilusta juurikaan vaikka nainen onkin tuttu. Se taisikin olla niin, että vain minä katselin.

Olen kans ihastunut työtoveriin,nimi kirjaimet P.M. Mut mä en usko et käy ees näit lukemassa. Vaik katseet kohtaa päivittäin.
Ja jos en oo nähnyt niin etin katseellani.Laitan viel vinkkiä tähän,jos eksyis lukee et tunnistais ittensä.Oot emäntänä:)

Et kai ole auktoriteetin asemassa tilanteissa joissa kohtaatte? Pomo/opettaja? Jos olet, tässä voisi olla syy miksi hän ei uskalla lähestyä.
Mulle on käynyt useasti myös niin, että ns. kuvittelen tilanteet mielessäni mulle suotuisaan valoon. Mutta yhtenä päivänä kaikki muuttui, tai ehkä ei? Jaellaanko tsemppihaleja muuten vaan?

Täällä toinen tapaus ilmoittautuu.
Ihastus siis kaupassa töissä ja täytyy myöntää, että musta tuli just kanta-asiakas ihan vaan tämän ihanuuden takia. Ne hymyt ja katseet eivät ole enää vain hyvän asiakaspalvelijan eleitä, ne on jotain muuta ja sekö vasta laittaakin pasmat sekaisin.

Mutta, kuinka voisin lähestyä toista, kun kohtaamiset tapahtuu aina hänen työpaikallaan? Miten asiakaspalvelija isketään ;)

Kimppuun sitten vaan, what can you loose? :)

No huh, vähän samoilla linjoilla. Vilkuilua on ollut ilmassa jo monta kuukautta. Meni jonkin aikaa, ettei nähty ja unohdin koko ihanuuden, mutta annas olla, kun hän ilmesty taas näköpiiriin ja hups vaan edelleenkin oikea ihanuuksien ihanuus! =)
Se vilkuilu on ilmeisesti molemminpuolista, mutta iskee todellinen ujo sitten viime kädessä. Ainakin mulle. Tänään en edes uskaltanut katsoa suoraan, vaikka olis ollut loistava tilaisuus ja suora näköyhteys! Tarkkailin vaan herkeämättä. Toivoisin vaan, että jos tämä todella on molemminpuolista, niin jompi kumpi nyt rohkaistuis ja sitpähän näkis ja jos oon kuvitellu koko jutun, ni vois ainakin yrittää unohtaa. Täs on vaan se, että nähdään päivittäin ja meillä on kyllä jonkinlainen yhteys, että juttelemaan vois mennä, mutta kun ei! Jalat liimautuu lattiaan ja ties mitä! No, eipä ihme, että meitsi on vielä sinkku! =)

Tsemppiä kanssasisarille! Jospa tässä vielä rohkaistuttais tai rohkaistuis se toinen osapuoli, kun mie menen ihan lukkoon...

Nyt saisi jotain jo tapahtua. Ei sinun ja minun vaan minun ja hänen välillä. Alan olla sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan. Toivottavasti hänkin olisi kanssani samaa mieltä.

Tuli vielä mieleen, että kerran miulle alkoi kaupan kassalla ollu ehkä samoja ikiä ollut nainen, ööh... tuota, niin... flirttailemaan. Tuli ihan yllättäen, että menin ihan sanattomaksi. Äiti oli vielä takana jonossa, mut en tiiä älyskö se mitään, ei se ainakaan mitään sanonu. =) Oli kyllä mukava piriste, mutta en yhtään osannut odottaa sitä. Hän oli töissä ja minä asiakkaana maksamassa ostoksiani.

Aika usein kassalla töissä olevat alkaa mulle jutella, jostain syystä, mutta eipä ollu koskaan ennen kukaan flirttaillut! Se oli aika kivaa. =)

Voi luoja, tää on niin miun tuuria! Tänään oiski ollut loistava tilaisuus lyöttäytyä tuon ihanaisen kanssa samaan seuraan lounaalla, koska hän oli mun tuttuni seurassa. =) Ja siin ois voinu vähän kuulostella, että olenko keksinyt kaiken ihan omasta päästäni. No eikö miulla ole seuraa omasta takaa, vieraana. Joten oli hänen kanssaan lounastettava, ja koska puhuttiin työasioista, niin en voinut sitten hänen kanssaan oikein mennä muittenkaan seuraan. On tää niin tosiaan meikän tuuria. Saa nähä tuleeko toista mahollisuutta. Jotain vois jo alkaa tapahtua, joko oikeesti tai sitten jollain keinolla vois selvitä, että olen kuvitellut koko asian ihan omassa päässäni! Johan tässä hermot menee...

Ihana :) sait hymyn huulille :)

Voi teitä kohtalotovereita =)

Itekin olen ajatellut, oisko eräs asiakaspalvelija edes vähän meikäläisiin päin, mutta kun en oikein edes kehtais katsella pidempään...=) Ehkäpä pitää kuitenkin kokeilla sitä katsekontaktia seur. kerran;)

No juurikin tuo, ettei kehtaa kattoa pitempään, kun iskee ujo! Nytpä ois voinu ihan muina naisina mennä siihen tuttavan pöytään seuraks. Muka sen tuttavan takia, heh... mut oispahan päässy keskusteluyhteyteen. Grrr... noh, kyllä tää tästä. Toisinaan toivon, että asia ois selvä, kun näkisin ton ihanaisen vaan jonkun miehen kanssa jossain, ni se ois sitten tosiaankin siinä ja oisin itte keksiny kaiken. Tietenkin ideaalitilanne ois, että näkisin hänet joskus itteni kanssa jossain... ;)

Tsemppii vaan kaikille kohtalotovereille! =)

Voi, tämä kaikki kirjoittelu täällä saa erään kassaneidin sukat pyörimään jaloissa! Puhelinnumero lapulle ja sujautatte sen vaikka bonuskortin mukana :)

Lämpimät terveiset vaan sinnekin minun asiakaspalvelijalle, jos vain luet näitä viestejä;)

Näimme tällä viikolla (Hki, oisko ollut keskiviikko?) päivällä ja ei voi muuta sanoa kuin olet hurjan syötävän suloinen ja katseesi aivan ihana =)

Olet mielessäni =)

Mukavaa viikonloppua sinulle toivottelee se tummatakkinen femmel.

Täällä on kanssa yks kaupan kassa E-suomesta....ja tiettyjä kanta-asiakkaita palvelessa, ilmassa on se tietty jännittynyt ilmapiiri :)) piristävää!

Mut kai se vaan on niin, että kaupan kassoja ei uskalleta lähestyä....ja ihan asiakaspalvelijana voin todeta, että en itse uskaltais lähteä lähestymään ''asiakkaita'' mitenkään.
Palvelutapahtuma palvelutapahtumana ja mikäli asiakas haluaa jutella ja tutustua niin se on aina tervetullutta ja nimenomaan suotavaa! :))

meil oli humoristinen ja flirtti suhde lähikaupan kassan kanssa . sitten yks päivä se oli tupakalla hirveen korston kanssa lähipubin ovella . sinne meni mun fiilikset kertaheitolla ; (