Tyttö on seksisymboli.
Tyttö on suihkussa. Hänellä on pienet, kiinteät rinnat, pienet, kiinteät pakarat ja pieni, kiinteä ruumis. Häneen sopii sama määritelmä kuin päärynälajikkeeseen, jonka nimi on aina kirjoitettu supermarketissa väärin.
Tyttö on suihkussa. Vesi ruiskuaa suihkun kromisuuttimesta hänen niskaansa. Hän pesee hiuksiaan, noita kauniita seksisymbolin-hiuksiaan, jotka kuivettuaan hiukan auringonpaisteessa loistavat kultaa. Samppoo läiskähtelee valkeina vaahtoklimppeinä kaakelilattialle pudotessaan herkkien harovien sormien välistä. Se sekaantuu kohisevaan suihkuveteen kuin verinen kuohu rasvamaininkeihin Melvillen valaanpyynnissä. Suihku sihisee tasaisesti lämmintä vettä tytön lämminihoiselle kauneudelle. Hän saippuoi valkoiset hoikat ujot reitensä, soman vatsansa, käsivartensa, kainalon, kyynärtaipeen, pohkeen, varpaat joista lakka on lohkeillut. Kaakeleista nousee höyryä.
Hän on puhdas.
Tyttö kuivaa itsensä froteepyyhkeeseen, jossa on papukaijan kuva. Tukalle hän ei löydä omaa pyyhettä. Kaakelit paistavat valkoisesti ja sinisesti. Hangattuaan vartalonsa kuivaksi pyyhkeeseen hän menee olohuoneeseen.
Hän katselee itseään peilistä ilkosen alastomana, varpaat typerällä kokolattiamatolla. Omakotiasuminenkaan ei kykene lannistamaan luonnonlapsia. He kiipeilevät huonekaluissa. He kulkevat alasti - tai lannevaate verhonaan, jos heidät on kasvatettu hiukan protestanttisemmin - huoneesta toiseen pehmein majesteettisin jalkapohjin.
Tyttö koskettelee nännejään sormenpäällä.
Hänen ruumiinsa on lahja. Ikkuna on auki. Ilmaa puhaltuu hänen iholleen. Iho nousee kananlihalle. Hiuksista putoilee vettä. Tyttö antaa ikkunan olla auki ja astuu kaksi askelta keittiöön. Hän juo jääkaapista.
Hän on seksisymboli. Hänen vedestä rypistyneet sormensa koskevat vatsaa. Ulkona vinkuu julkinen liikenne. Kaikki ovat sitä hänelle sanoneet. Hän ottaa värikkäästä muovikassista viikatut housut ja vetää jalkaansa. Tyttö liikehtii peilin edessä ja kurkistelee olkansa yli. Sitten hän riisuu housut, viikkaa ne ja laittaa takaisin pussiin. Hän tanssahtaa balettiaskelella olohuoneen poikki ja rojahtaa makaamaan sohvaan. Hän laittaa jalkansa lasiselle sohvapöydälle, joka on viileä. Häntä ei huvita lähteä ulos. Ilma on hikinen. Ikkunasta näkyy, miten pilvet roikkuvat velttoina pusseina auringon välissä.
Kylpyhuone höyryää yhä. Peilin yläreuna sumenee. Sohvapöytä on nelinkontin hänen jalkojensa juuressa. Kulhossa on minttukarkkeja. Hänen selkäänsä pistää käärepaperi ja reiteen liimautuu toinen. Ärsyttävä tunne.
Tyttö ihmettelee seinää. Hän muistaa aukinaisin silmin. Hänen kätensä hamuilee kohti polvea. Sohvapöytä luimistelee ja koettaa nuolla lakkaa hänen varpaastaan. Tyttö tuntee, miten puna nousee uudelleen kaulasta poskiin. Alkaa kuumottaa vähän. Hän kääntää katseensa pois, eikä enää katso seinää, vaan nurkkaan, missä on tyynyjä ja levykokoelma. Ilma ulkona on hikinen. Sohva liimautuu hänen selkäänsä. Hän on seksisymboli. Minttukarkki vierii pöydän lasiselkää pitkin, kuolee ja pysähtyy. Sohvapöydän kieli roikkuu ulkona pitkänä ja märkänä. Se haukkuu.
Tyttö on suihkussa. Hänellä on pienet, kiinteät rinnat, pienet, kiinteät pakarat ja pieni, kiinteä ruumis. Häneen sopii sama määritelmä kuin päärynälajikkeeseen, jonka nimi on aina kirjoitettu supermarketissa väärin.
Tyttö on suihkussa. Vesi ruiskuaa suihkun kromisuuttimesta hänen niskaansa. Hän pesee hiuksiaan, noita kauniita seksisymbolin-hiuksiaan, jotka kuivettuaan hiukan auringonpaisteessa loistavat kultaa. Samppoo läiskähtelee valkeina vaahtoklimppeinä kaakelilattialle pudotessaan herkkien harovien sormien välistä. Se sekaantuu kohisevaan suihkuveteen kuin verinen kuohu rasvamaininkeihin Melvillen valaanpyynnissä. Suihku sihisee tasaisesti lämmintä vettä tytön lämminihoiselle kauneudelle. Hän saippuoi valkoiset hoikat ujot reitensä, soman vatsansa, käsivartensa, kainalon, kyynärtaipeen, pohkeen, varpaat joista lakka on lohkeillut. Kaakeleista nousee höyryä.
Hän on puhdas.
Tyttö kuivaa itsensä froteepyyhkeeseen, jossa on papukaijan kuva. Tukalle hän ei löydä omaa pyyhettä. Kaakelit paistavat valkoisesti ja sinisesti. Hangattuaan vartalonsa kuivaksi pyyhkeeseen hän menee olohuoneeseen.
Hän katselee itseään peilistä ilkosen alastomana, varpaat typerällä kokolattiamatolla. Omakotiasuminenkaan ei kykene lannistamaan luonnonlapsia. He kiipeilevät huonekaluissa. He kulkevat alasti - tai lannevaate verhonaan, jos heidät on kasvatettu hiukan protestanttisemmin - huoneesta toiseen pehmein majesteettisin jalkapohjin.
Tyttö koskettelee nännejään sormenpäällä.
Hänen ruumiinsa on lahja. Ikkuna on auki. Ilmaa puhaltuu hänen iholleen. Iho nousee kananlihalle. Hiuksista putoilee vettä. Tyttö antaa ikkunan olla auki ja astuu kaksi askelta keittiöön. Hän juo jääkaapista.
Hän on seksisymboli. Hänen vedestä rypistyneet sormensa koskevat vatsaa. Ulkona vinkuu julkinen liikenne. Kaikki ovat sitä hänelle sanoneet. Hän ottaa värikkäästä muovikassista viikatut housut ja vetää jalkaansa. Tyttö liikehtii peilin edessä ja kurkistelee olkansa yli. Sitten hän riisuu housut, viikkaa ne ja laittaa takaisin pussiin. Hän tanssahtaa balettiaskelella olohuoneen poikki ja rojahtaa makaamaan sohvaan. Hän laittaa jalkansa lasiselle sohvapöydälle, joka on viileä. Häntä ei huvita lähteä ulos. Ilma on hikinen. Ikkunasta näkyy, miten pilvet roikkuvat velttoina pusseina auringon välissä.
Kylpyhuone höyryää yhä. Peilin yläreuna sumenee. Sohvapöytä on nelinkontin hänen jalkojensa juuressa. Kulhossa on minttukarkkeja. Hänen selkäänsä pistää käärepaperi ja reiteen liimautuu toinen. Ärsyttävä tunne.
Tyttö ihmettelee seinää. Hän muistaa aukinaisin silmin. Hänen kätensä hamuilee kohti polvea. Sohvapöytä luimistelee ja koettaa nuolla lakkaa hänen varpaastaan. Tyttö tuntee, miten puna nousee uudelleen kaulasta poskiin. Alkaa kuumottaa vähän. Hän kääntää katseensa pois, eikä enää katso seinää, vaan nurkkaan, missä on tyynyjä ja levykokoelma. Ilma ulkona on hikinen. Sohva liimautuu hänen selkäänsä. Hän on seksisymboli. Minttukarkki vierii pöydän lasiselkää pitkin, kuolee ja pysähtyy. Sohvapöydän kieli roikkuu ulkona pitkänä ja märkänä. Se haukkuu.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Mihin päärynälajikkeeseen viittasit tuolla alussa?
Ajattelin Conference-päärynöitä, mutta minun täytyy tunnustaa, että johonkin toiseen se voisi sopia paremmin.
Paljastamalla tämän tiedon pilasit juuri maailman tähän astisista upeimman, jännittävimmän ja HERKULLISIMMAN Neiti Etsivä -kirjan synnyn. Toivottavasti olet tyytyväinen.
Olen ollut huomaavinani, että 'seksisymboli'-käsitteellä on monessa yhteydessä negatiiviset konnotaatiot. Se mielletään usein rajoittavaksi ja pinnalliseksi leimaksi, joka estää ihmistä kasvamasta täyteen mittaansa ja toteuttamasta kaikkia puoliaan.
Nämä skeemat minun päähäni pälkähtivät nähtyäni tekstin otsikon. Kun aloin lukea tekstiä, alku vaikutti aivan siltä, että kyseessä saattaisi olla joku ironinen kuvaus jostain hyvännäköisestä hanhesta, jonka avulla kritisoidaan yhteiskunnan pinnallisuutta. Noh, tämä olisi ollut tylsähköä, joten olin mielissäni, kun tekstin edetessä ja tytön selviydyttyä ulos suihkusta hänen seksisymboliutensa paljastui sangen vivahteikkaaksi ilmiöksi, jossa sekoittuivat ympäristön asenteet ja hänen oman minuutensa rakenteet.
Pidin päärynä- ja valaanpyyntivertausten tekstiin tuomasta holistisuudesta. Saatoin mieltää, miten tytön uppoutuessa omaan ruumiillisuuteensa yksin asunnossaan, samaan aikaan jossain toisaalla perheenäiti valitsee marketissa päärynää ja Melvillessä pyydetään valaita. Yhdistyessään tytön suoran kokemusmaailman ulkopuolelle nämä vertaukset toivat tekstiin tiettyä perspektiiviä, asettivat tytön yksityisen mikrokosmoksen oikeisiin mittasuhteisiin.
(Minäkään en tiedä päärynälajikkeen nimeä, mutta ehkä tässä jonain tylsänä päivänä - joka saattaa tämän hetkisen elämäntilanteeni huomioon ottaen tulla piankin - kulutan aikaani ottamalla asiasta selvää. Sen jälkeen kirjoitan siitä ehkä uuden Neiti Etsivä -teoksen otsikolla "Neiti Etsivä ja nimettömän päärynän pähkinä".)
Teksti oli laadittu preesensiin =). Minulle se loi tällä kertaa vaikutelman tietystä pysähtyneestä ja ummehtuneesta ilmapiiristä/tunnelmasta. Mikäli kirjoittaja on itse tähän vaikutelmaan mitenkään tyytyväinen, voinemme varmaan todeta, että minun kohdallani preesens toimi.
Koska uskon kirjoittavien ihmisten usein mielellään kuulevan mahdollisimman paljon tekstistään, puutun tässä nyt vielä muutamiin pintatason kielellisiin seikkoihin, jotka pistivät silmään:
"...jotka kuivettuaan hiukan auringonpaisteessa loistavat kultaa." (Tuo kuivettuaan otti minulla silmään/korvaan kömpelön oloisena verbinä.)
"Samppoo..." (Kirjoitetaanko tuo varmasti noin? Onko siinä kaksi peetä? Vai haluatko nimenomaisesti kirjoittaa sen noin?)
"Suihku sihisee tasaisesti lämmintä vettä tytön lämminihoiselle kauneudelle." (Haluatko säilyttää tuon toiston?)
Kaiken kaikkiaan pidin tätä hyvin tasapainoisena tuotoksena. Voisin kuvitella tämän lukion äidinkielenkirjaan novellianalyysin väsäämisen harjoituskohteeksi. Eikä tämä ole mikään nätti tapa ilmaista, että teksti olisi minusta tylsä, vaan lausuin nämä aatokset julki ihan positiivisessa hengessä.
Niin ja pöytä/koira -leikittely oli riemastuttava. Ja mintukarkeista saat plussaa (nam). Ei muuta. =)
Sanan ainoa ja oikea korrekti, suomalainen kirjoitustapa on tosiaan samppoo. Tyhmältä se kuulostaa, mutta ei voi mitään. Itse käyttäisin mieluummin shampoota... No, kaikkea ei voi saada.
Niin periaatteessahan suomenkielessä yhtä äännettä vastaa yksi kirjain, joten missään tapauksessa sh-muoto ei ole oikein, vaan täytyy käyttää suhuässää, jota en kyllä osaa tehdä. Samoinhan on esim. Tshekki väärinkirjoitettu, mutta tämänhän kaikki varmaan jo tiesivät.
Mietin lähinnä, tuleeko siihen tosiaan kaksi peetä. Aikoinaan nimittäin eräs huomautti, kun olin laittanut niitä runossani kaksi kyseiseen sanaan. Suomen kielessähän kuitenkin on tapauksia, joissa konsonantti lausutaan tuplana, mutta kirjoitetaan yhtenä, joten tuumasin silloin, että kyseinen henkilö saattaa hyvinkin olla oikeassa. (Ei vamppyyri, vaan vampyyri. Vai olenko tässäkin harhateillä?)
Kirjoitusasu sampoo näyttää kyllä minusta aika raakileelta, joten olisiko se sitten se samppoo. En tiedä, mikä on Velhon lähde.
Kiitos osanotostanne tähän merkittävään, elämää mullistavaan keskusteluun. ;)
Kiitoksia, sekä sinulle, Lukutaitoinen, että näille kieliprofessoreillemme.
Samppoon oikeinkirjoitus on kyllä kiehtova aihe. Väitöskirja-ainesta. Mutta pistin sen muuten vaan samppooksi, tuo kielitoimiston ilmeisesti suosittama maanläheinen, suorastaan tampiomainen kirjoitusasu on mielestäni naturalismia parhaimmillaan. Että "tukkaan pannaan sitä samppoota ja sitte hangataan."
Mutta viitaten muihin tekemiisi huomioihin:
Olen aina iloinen, kun minua jaksetaan ymmärtää oikein. Ensin kirjoitin imperfektissä, mutta sitten jotkut osat tuntuivat luontevilta preesensissä, ja sitten päätin vain yhdenmukaistaa. Mutta pidin tuosta huomautuksestasi tunkkaisesta tunnelmasta. Preesens luo yleensäkin semmoista tiettyä intensiivisyyttä. Onhan tästä puhuttu ennenkin.
Kuivettuaan... Ilmeisesti olisi sitten parempi sanoa kuivuttuaan, mutta se ei ole aivan sama asia. Enpä tiedä. Pitäisi ottaa yhteyttä asiantuntijaan.
Tautologia oli hyvä pointti. En nähnyt sitä itse, kun oikoluin. Kömpelyys.
Jaa äikänkirjaan? Hassu ajatus. Mikä sinut sai niin miettimään?
Öhhöm... jotenkin saatoin vain kuvitella joukon lukiolaisia analysoimassa äidinkielen tunnilla novelliasi. Koin tekstisi sillä tapaa tasapainoiseksi rakenteeltaan ja pituudeltaan.
Lisäksi siinä olisi tuota tarkoitusta varten tarpeeksi yhtäältä sellaista materiaalia, johon on helppo tarttua, ja toisaalta aukkoisempaa ja vaikeatulkintaisempaa materiaalia, jossa riittäisi pohdittavaa. Kaiken kukkuraksi aihe (kuten olemme saaneet huomata) puhuttelee. En tiedä, selvensikö tämä heittoani yhtään.
Hieman kammottaa edes täysin hypoteettisesti sörkkiä toisen tuotosta, mutta miltä mielestäsi kuulostaisi: "...jotka kuivahdettuaan hiukan auringonpaisteessa loistavat kultaa."?
Ihan peeässänä vielä voisin tässä yhteydessä mainita, että tuo seksisymboli-keskustelu saa sormeni syyhyämään, koska olen hieman tutustunut feministiseen kirjallisuudentutkimukseen ja lisäksi seurannut läheltä erästä netissä tapahtunutta sukupuolten välistä retorista valtakamppailua. Taidan kuitenkin ainakin toistaiseksi pitää lusikkani poissa tuosta sopasta.
Lusikka mukaan vaan.
Itsekkäästi ajattelen, että tiesit ärsyttäväsi minua tämän tarinan kautta. Minulle pelkkä novellin nimi on henkilökohtainen loukkaus, koska seksisymboli on miesten keksimä käsite, jolla he voivat alentaa naisia. Mukavaa, kun teette aina naisista pelkkiä ruumiita. "Ja taas se alkaa, Straw eksyy syrjäpoluille ja tekee itsestään naurettavan", tiedetään. ;)
Mutta chapeau tapansa mukaan kirjoittaa hyvin ja virheettömästi ja äärettömän vaikeaselkoisesti, oli aihe sitten miten mätä hyvänsä.
Virhe.org:in puolella joku huomautti, että kaikki, missä on sana "seksi" saa aina paljon kommentteja, enkä kiistä, etteikö pieni provokaatio olisi tällaisessa ympäristössä joskus tarpeen, ellei suorastaan paikallaan. Mutta ei mitään pörsönaalia.
Hmm.... Tästä seksuaalisuudesta ja sen väärinymmärtämisestä ja -käytöstähän on tullut puhuttua pari kertaa ennenkin. Mutta se aivan ykkösenä lempiaiheitteni listalla, ja nähtävästi myös sinun.
Minun ei pitäisi alkaa selittää auki omia novellejani, purkaa kerää... Voin melkein nähdä pappa Zieberin, levätköön hän punkassaan, laverillaan tai missä poterossa lieneekään, olkapääni takana kurtistamassa kulmiaan.
Mutta siihen, että aiheeni olisi jollakin tapaa mätä, minun täytyy haukahtaa vastalauseeni. Nuoren naisen ruumis - eikä siis ainoastaan kun alistamme sen jumalallis-esteettis-MTV-läiselle määritelmälle vailla kaikkea vastenmielisyyttä herättävää, puunattuna, karvattomana, kiinteänä ja kaikin puolin hyvinmuodostuneena - jos ette tiedä, mitä tarkoitan, katselkaa mainoksia tai romantiikan kauden maalauksia, joilla ei todellisuudessa ole mitään eroa -, niin nuoren naisen ruumis on jo itseisarvollisesti kaunis.
Minusta kauneus ja seksisymboliksi määrittely on tavattoman jännittävää siksi, että siinä yhdistyvät ihmisen kaksi mainiointa puolta, estetiikka ja hormonit. Aistillisuus, seksuaalisuus, luontainen viehätys.
Mutta, voiko naista siis yhtäaikaisesti sekä jumaloida että halventaa samassa persoonassa?
Toisekseen, näyt unohtavan kokonaan sen, minkä Lukutaitoinen taas ansiokkaasti mainitsee, nimittäin seksisymboliuden kokemisen subjektiivisuuden tytön persoonassa, mikä taas on tekstin kurkihirsi.
"Minulle pelkkä novellin nimi on henkilökohtainen loukkaus, koska seksisymboli on miesten keksimä käsite, jolla he voivat alentaa naisia. Mukavaa, kun teette aina naisista pelkkiä ruumiita."
Minulla on ollut se käsitys, että seksisymboliksi ei kutsuta vain naisia ja vain ulkonäön perusteella. Esimerkiksi niinkin ladon seinästä revittyä herraa kuin Ville Valoa olen kuullut kutsuttavan seksisymboliksi. Minusta tuo 'seksisymboli' ei ole loukkaava, ainoastaan median keksimä ja kuluttama helvetin typerä ilmaisu. Seksisymboliksi voi kutsua ketä tahansa, joka on saanut julkisuutta tietyllä alueella, esimerkiksi musiikin parissa. Jollekin nätille pikkutytölle tuo nimike ei mielestäni sovi, jos sen ylipäätään pitäisi jollekin sopia.
"Jollekin nätille pikkutytölle tuo nimike (seksisymboli) ei mielestäni sovi, jos sen ylipäätään pitäisi jollekin sopia."
Olen iloinen siitä, että tekstin keskeinen ristiriita nostettiin näin näkyviin.
"Seksisymboliksi voi kutsua ketä tahansa, joka on saanut julkisuutta tietyllä alueella, esimerkiksi musiikin parissa."
Mielenkiintoinen väittämä. Periaatteessa, miksi ei. Etenkin miessukupuolen kohdalla, jolloin "seksisymbolius" käsittääkseni määrittyy naissukupuolta useammin (yleisesti ottaen) muun kuin esim. suoranaisen alastomuuden tai avoimesti vihjaavan, aggressiivisesti seksuaalisen pukeutumisen tms. kautta. En sitten tiedä minkä mukaan. Mutta eikö joku Sean Conneryn-käppänäkin äänestetty hiljattain joksikin universumin seksikkäimmäksi miehenpuoleksi, niin että ehkä seksisymbolin käsitteeseen pitää laajennusosana liittää joku maininta "karismasta", mitä se sitten onkaan. Tai sitten bond-ukon menestys johtui hänen kiltinkäytöstään.
Mutta mitä ihmiset sitten pitävät "seksikkäänä", mikäli lista on hyvin laaja, Chen väittämä pitää varmasti paikkansa.
P.S. Hauska nähdä, Che.
Tuota otsikkoa lukuunottamatta tämä, yllättävää kyllä, ei minun mielestäni ole kamalan provosoivakaan. Pikemminkin - no, tuota sinun taidettasi, kuvailulla leikkimistä ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta.
Aavistuksen verran tämä tuntui venyneen ylimittaiseksi, ollakseen sellainen "taidepala", millaisista minä pidän. Mutta toisaalta, jälleen kerran, en voi olla ihmettelemättä sinun ehtymätöntä mielikuvitustasi noiden hullunmielekkäiden yksityiskohtien kanssa. Otetaan nyt vaikka tuo sohvapöytä. [ Sitä minä kutsuisin provosoivaksi, mutta... *hymy* ] Tai minttukarkin äkkikuolema.
Hienoja nuo yhden lauseen kappaleetkin. Etenkin tuossa järjestyksessä.
" Tyttö on seksisymboli"
"Hän on puhdas "
Niin kauniin ristiriitaista.
Kiitos edelliselle. Tuo oli äärimmäisen hieno pointti, koska se johdattaa siihen, että miesten viehättävänä pitämä, seksisymbolina ajateltu nainen ei voi olla puhdas vain siksi, että miehet mieltävät hänet seksisymboliksi. Nainenhan ei osoittanut olevansa seksuaalisesti aktiivinen, seksisymboli-sana vain antaa hänen ymmärtää olevan sellainen ja omanneen useita seksisuhteita. Varsin kiintoisaa, todellakin, koska aina kauniin ja seksikkään naisen oletetaan olevan jonkinlainen huora.
Ja Chapeau, nainen nimenomaan voi olla alennettu ja palvottu saman ominaisuuden kautta. Se tässä onkin se ongelma, koska se kahlitsee naisen jollakin tapaa vain seksuaaliseksi olennoksi ainakin miesten silmissä. Miehet palvovat seksisymbolia tämän kauneuden ja seksikkyyden vuoksi, mutta toisaalta taas halveksivat sitä, että nainen saa haluamansa seksin kautta ja käyttää seksiä aseenaan, vaikka itse juuri ajavat naisen tekemään niin. Luulisin? En tiedä. En osaa selittää tämän paremmin, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä koetan sanoa. :)
"Tuota otsikkoa lukuunottamatta tämä, yllättävää kyllä, ei minun mielestäni ole kamalan provosoivakaan. Pikemminkin - no, tuota sinun taidettasi, kuvailulla leikkimistä ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta."
No juu, ei tätä miksikään pornomanifestiksi tehty, niin mielenkiintoista kuin sellainenkin olisi. Tätä minun "taidettanihan" tämä on jokseenkin tyylipuhtaimmillaan. Tekotaiteellista kuolaamista ja croquis-luonnostelua tiivistetyillä lauseilla, sitä minä ajattelin.
Mutta vailla kummempaa tarkoitusta? Hmmm.. tästä teorian yleisklassisesta kysymyksestä pitäisi perustaa ihkaoma keskustelunsa. Minusta itse teksti, etenkin jos siinä on jotain esteettisesti suht. onnistunutta, on tarkoitus, niin kuin runo näyttää usein itsensä tarkoitukselta, vailla muita tarkoituksia. Itseilmaisua, myrkyn huuhtomista, siinä on minulle tarpeeksi tarkoitusta. Mutta tietysti juonetkin ovat kivoja.
Vai venynyt? Voit olla oikeassa. Toisaalta halusin venyttämällä luoda siihen henkilön elämän pitkäveteisyyden sykliä. Mitään ei tapahdu, helvetti, mitään ei tapahdu.
Liittykää keskusteluun, kaikkien maiden proletariaatit!
"miesten viehättävänä pitämä, seksisymbolina ajateltu nainen ei voi olla puhdas vain siksi, että miehet mieltävät hänet seksisymboliksi"
Jännittävää, tästähän sukeutui ties minkälainen keskustelu. Mitä tarkoitat "puhtaalla"?
Hmmmm... Lainasin joskus kirjan dekadenssista... Ehkä puhtaus ja seksisymbolius todella ovat kaukana toisistaan. Tämä on hyvin mielenkiintoista!
Purkaisin tätä vyyhteä esimerkiksi siltä kannalta, - näin äärimmäisen kyökkispesialistiseen tapaan -, että meidän läntinen kulttuurimme on niin kauan suhtautunut seksuaalisuuteen "kiellettynä", "pahana" ja "likaisena" asiana (onko taustalla sitten joku kirkon siveysmoraalidoktriini???) - mitä viktoriaanisimmassa hengessä -, että olisi suoranainen ihme, jos Straw kykenisi yhdistämään toisiinsa "puhtaan" (eli kaiketi viattoman, tahrattoman, siveän, hyväntahtoisen ja hyvätapaisen) ja "seksuaalisen".
Himot ne on hevosellakin. Ehkä ihmisen hormonaalinen toiminta ei välttämättä sinänsä ole kovin jalo asia, noin behavioristisessa hengessä, niin että siinä harvoin on mitään varsin puhdasta.
"Nainenhan ei osoittanut olevansa seksuaalisesti aktiivinen, seksisymboli-sana vain antaa hänen ymmärtää olevan sellainen ja omanneen useita seksisuhteita. Varsin kiintoisaa, todellakin, koska aina kauniin ja seksikkään naisen oletetaan olevan jonkinlainen huora."
Tuo huora-kommentti on, pitää se sitten paikkansa tai ei, minusta lähinnä valitettava, yleinen ajattelutapa, johon sivumennen sanoen syyllistyvät sekä miehet että naiset, niin että ainoastaan maskuliinista sukupuolta ei voi syyttää tietynlaisten naisten leimaamisesta.
Jos nyt mennään ihan sana sanalta. Ensinnäkään, minusta "seksisymboli" ei sinänsä viittaa mitenkään seksisuhteiden lukumäärään, siinä hairahdut.
En suoraan sanoen usko, että esimerkiksi jonkun Brigitte Bardot´n (mitä klassisin esimerkki, vai mitä?) tapaisen perään kuolaavat mieshenkilöt ovat sinänsä järin kiinnostuneita tai kiihottuneita siitä, miten monta kertaa ja kuinka monen kanssa mainittu BB on nainut.
Haluaisin tässä erottaa toisistaan "seksin" ja "seksikkyyden", joskin oman kokemukseni mukaan viimemainittu johtaa usein ensinmainittuun. :) Silti Straw ylläolevassa kommentissaan sotkee ne anteeksiantamattomasti.
"Miehet palvovat seksisymbolia tämän kauneuden ja seksikkyyden vuoksi, mutta toisaalta taas halveksivat sitä, että nainen saa haluamansa seksin kautta ja käyttää seksiä aseenaan, vaikka itse juuri ajavat naisen tekemään niin."
Etkö sinä halveksisi samalla tavalla menetteleviä miehiä? Varmasti halveksisit. En oikein tajua keskeistä pointtiasi.
Miehetko ajavat naisen käyttäytymään huoramaisesti? Tämä on jännittävä väite.
Minusta kommentissasi on ajatusta, sikäli kuin pystyn sitä seuraamaan.
Sen sijaan en edelleenkään siedä sukupuolierotteluasi (joka on yleensä se piirre ajattelussasi, josta meidän kaikki keskustelumme saavat alkunsa), jos väität, että naiset eivät kykenisi syyllistymään samanlaiseen. "Naisen paikka" taasen on perinteisesti, yhteiskunnallisesti ollut niin erilainen, että esimerkiksi kukoistavaa miesprostiutoitujen välitystä tuskin koskaan on syntynyt naisten tarpeisiin.
Hmmm... sitten en tiedä, alentavatko miehet naista sinänsä tämän seksuaalisuuden takia. Vakava kysymys. Ehkä kysymys on paremminkin seksuaalisuuden ylikorostumisesta käyttäytymisessä, siis että vietit vain ajavat kaiken muun, ts. älyllisen toiminnan edelle.
Tarkoitan, että jos joutuisin (eli pääsisin) puheisiin viehättävän naishenkilön kanssa, joka esiintyisi avoimen seksuaalisesti, niin tuskin semmoista soidinta pystyisin jättämään huomioimatta. Hyvänen aika, jos joku hieroo reittä kun yrität puhua tämän kanssa, ajatus alkaa aivan huomaamatta katkeilla ja siirtyä tiettyyn suuntaan. Muista en tiedä sitten. Oi sinä ylistetty, kirottu testosteroni!
Jotakin tuonkaltaista ajoin takaa sillä seksisymboli/puhdas vastakkainasettelulla. Kiitoksia selkeytyksestä - itsellä ei ajatus työpäivän jälkeen aina tahdo muotoutua sellaiseksi kuin haluaisi.
Seksisymboli on minusta kyllä eri asia kuin kaunis ja aistillinen nainen. Tai jos ensimmäinen on miehen, jälkimmäinen naisen näkökulma. Tiedä häntä.
No hyvä on.
Osaat kumota pienenkin kritiikin niin järkeenkäyvästi, että minua hävettää. Kun nyt alleeviivaat noita asioita, jotka minä ehkä hiukan oikoluin, onhan tuossa pituudessa ja äärimmäisessä yksityiskohtaisuudessakin oma järkensä. Oma realisminsa, olematta kuitenkaan realismia.
Ja mikä erottaa taiteellisen ja tekotaiteellisen?
Vai onko tekotaiteellinen vain terveen itsekritiikin mukana ihmiseen istutetun rikkaruohon toinen nimi?
..miten nuori minä olen. ;)
En voi käsittää kaikkea, ja se vähä, jonka käsitän ja ajattelen, järjestyy päässäni raivofeministi-seksi-on-turhaa-kaikki-miehet-ovat-hirviöitä-ajattelutavan mukaiseen järjestykseen. Mutta mutta. Sallitte siis naisten esineellistämisen ja yksinomaan seksuaaliseksi olennoksi mieltämisen vain miesten viettien vuoksi? Ja heti kun naisen vietti on yhtä suuri kuin miehen, hän muuttuu huoraksi kaikkien silmissä -myös naisten. Kuulostaa kirotun epäreilulta. Ja seksisymboli. Ajatelkaa sitä sanaa. Asia, joka tarkoittaa seksiä. Ja kun nainen on seksisymboli, hän on siis seksiä. Ja kun nainen on seksiä, hän on kaikkien silmissä pelkkää seksiä, mikä ei todellakaan ole oikein.
Niin, seksisymbolin perään kuolaavat miehet eivät ehkä välitä siitä, miten monen kanssa kyseinen nainen on paneskellut, mutta tuskin he hänen mahdollisesta väitöskirjastaankaan ovat erityisen kiinnostuneita. Minusta miesten sukupuolivietti ei vain riitä perusteeksi sille, että naisia esineellistetään.
"Sallitte siis naisten esineellistämisen ja yksinomaan seksuaaliseksi olennoksi mieltämisen vain miesten viettien vuoksi? Ja heti kun naisen vietti on yhtä suuri kuin miehen, hän muuttuu huoraksi kaikkien silmissä -myös naisten."
Tässä olet kyllä lukenut kuin piru raamattua. Ensinnäkin, minusta sinun pitäisi irrottautua edes hetkellisesti yksinomaan feminiinisestä näkökulmastasi ja tulkita asiaa myös miehisten seksisymbolien valossa. Ai niin, mutta miestähän ei voi raiskata.
Minusta naista ei tarvitse mieltää yksinomaan seksuaaliseksi olennoksi. Toinen kysymys sitten on, voiko seksuaalisuutta (joka minun tietämykseni mukaan on ennen kaikkea hormonaalinen ilmiö) ylipäänsä mielekkäästi tarkastella yhdessä jonkin ihmisen muun "arvottamisen" kanssa, tai arvostamisen.
Lisäksi toteaisin, että seksisymbolius noin median laajasta, lähes "globaalista" näkökulmasta tarkasteltuna, on pitkälle mainosmiesten ja tuottajien kehittämä laskelmoitu tuote, jolla myydään muita tuotteita. Siinä mielessä siis varsin keinotekoinen ilmiö, jolla ei uskoakseni ole mitään tekemistä esim. kyseisen naisen oman persoonan tai ihmisarvoisuuden kanssa, (paitsi että hän suostuu, kenties joidenkin olosuhteiden pakosta?, tekeytymään seksisymboliksi ja nostamaan siitä rahaa, mistä taas voi syyttää vain häntä itseään, mistä lienemme Strawn kanssa samaa mieltä).
"Ja heti kun naisen vietti on yhtä suuri kuin miehen, hän muuttuu huoraksi kaikkien silmissä -myös naisten."
Tämä on kohta, jota minun on vaikea saada sulamaan. Minä henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi naisen aktiivinen sukupuolivietti tekisi hänestä huoran. Mutta, tässä Straw ei vieläkään ottanut kuuleviin korviinsa sitä, minkä yritin sanoa.
Eli että Straw sotkee naisen sukupuolivietin (ts. luontaisen himon harjoittaa seksiä ja saada siitä tyydytystä) [ja tämän vietin mahdollisen tuomittavuuden muiden silmissä] siihen, että kaunis ja vetovoimainen nainen mielletään seksisymboliksi.
Minä en suoraan sanoen ymmärrä, miten Straw onnistuu tässä sekoittamisessa.
Toinen asia sitten on se moralistinen näkökanta, jota yhteisö perinteessään edustaa. Että miehelle sallitaan perinteisesti enemmän huorissakäyntiä ja kaikkea muuta huonoa käytöstä kuin naiselle. Mutta ehkä nekin asenteet tästä muuttuvat. Ehkä jonkun pitäisi taas organisoida rintaliivirovioita.
"Niin, seksisymbolin perään kuolaavat miehet eivät ehkä välitä siitä, miten monen kanssa kyseinen nainen on paneskellut, mutta tuskin he hänen mahdollisesta väitöskirjastaankaan ovat erityisen kiinnostuneita."
Minusta tuntuu, että kuolaavat miehet eivät ylipäänsä ole järin kiinnostuneita väitöskirjoista. Minä itse en ole niistä erityisen kiinnostunut.
Minusta Strawn väite on sinänsä absurdi. Että seksuaalisuus jotenkin riistäisi ihmiseltä hänen muun arvonsa. Koska näinhän Straw väittää miesten näkevän asian.
Toinen asia sitten on se, millainen julkisuuskuva on muodostunut sellaiselle ihmiselle, joka pomppii stringeissä ympäri ruutua ja esittelee paikkojaan julkisesti. Julma totuus on, että minusta tällaisen henkilön arvostus on samaa luokkaa kuin tiskirätin, ja tässä kai pätevät sitten jotkin yhteisön sovinnaisuus- ja sopivaisuuskäsitykset, eivätkä tällaiset henkilöt usein muutenkaan esiinny kovin aikuismaisesti ja kypsästi. Mutta minun itseni ainakin olisi vaikeampaa ottaa vakavasti Henry Saaren kuin jonkun toisen kirjoittama romaani.
Mutta luulen, että seksisymbolius vaatii myös jotain tiettyä hypernarsistista mielenlaatua. [Vähän niin kuin Suomi24:ään kirjoittaminen]
"Ja seksisymboli. Ajatelkaa sitä sanaa. Asia, joka tarkoittaa seksiä. Ja kun nainen on seksisymboli, hän on siis seksiä. Ja kun nainen on seksiä, hän on kaikkien silmissä pelkkää seksiä, mikä ei todellakaan ole oikein. "
Minulle tuo 'seksisymboli' sana tuo mieleen lähinnä vain tylsämieliset iltapäivälehdet. Eihän sitä oikeasti käytetä normaalissa kielenkäytössä (tai en ainakaan itse äkkiseltään muista kuulleeni ko. termiä yhdessäkään käymässäni keskustelussa). Enkä edes tätä ennen ole koskaan ihmeemmin ajatellut koko sanan merkitystä. Jotenkaan se ei koskaan kuulosta vakavamieliseltä tai leimaavalta, vaan vain puisevalta, halvan sensaatiohakuiselta ja vähämielisen hokemisen myötä merkityksensä menettäneeltä. (Edellinen ei silti sulje pois sitä, etteikö sanan käyttäminen täysin vieraassa ympäristössä, kuten novellissa, voisi olla mielenkiintoista.)
Minun on vain vaikea/mahdoton mieltää sen sanan tarkoittavan seksiä. Ehkä olen sitten jollain tavoin turta medialle. Eihän ketään kuitenkaan pakoteta julkisuuspelleksi medianäyttämölle koko kansan eteen. Jotkut valitsevat silti senkin paikan, enkä usko että hölmöt nimitykset ovat silloin pahinta mitä niskaan satelee.
"Ja kun nainen on seksiä, hän on kaikkien silmissä pelkkää seksiä, mikä ei todellakaan ole oikein." En edelleenkään ymmärrä kuinka joku voisi _olla_ seksiä, mutta edellisiin riveihin viitaten; naisetkin voivat valita paikkansa, ei jokaista himokasta miestä tarvitse miellyttää, edes visuaalisesti. Ja pitää muistaa, että vaikka julkisuuden henkilöt tuntuvatkin edustavan koko kansaa, he ovat siitä vain marginaaliotos.
Ja vielä tästä kiihkofeministinäkökulmasta. Jos unohdetaan yleistykset ja ajatellaan että kaikkien sijaan vain osa miehistä on kuolaavia idiootteja, joilla ei päähän mahdu muuta kuin seksi ja naisten esineellistäminen, niin miksi keskittää mielenkiintonsa juuri noihin miehiin ja rakentaa mielipiteensä maailmasta yhden näkökulman perusteella?
Tajusinko oikein? Olen lukenut uudelleen ja uudelleen. Niinkuin hyvää ja lyhyttä novellia lukee. Aina löytää jotain uutta. Mutta... sekä sohva ja pöytäkin on ihan lääpällään???
Samppoo läiskähtelee pudotessaan: eikö se pikemminkin läiskähdä pudottuaan, eikä siis samanaikaisesti pudotessaan? Lauseenvastikkeiden käyttö vaatii taitoa.
Miten omakotiasuminen lannistaisi luonnonlasta? Eikö se juuri ole luononlapsen ihanteellisin asumismuoto, vai olemmeko jo niin urbanisoituja?
Joitain muitakin oudoksuttavia epätarkkuuksia kirjoituksessa "pilvet roikkuvat velttoina pusseina auringon välissä" Miten auringon välissä voi roikkua? Onko aurinkoja kaksi, jos sen välissä voi olla? Samaten miten juodaan jääkaapista?
Alkaa kumottaa vähän - lauseesta puuttu subjekti.
Ilma on hikinen - uskotaan, uskotaan!
Sinänsä mukava kirjoitus, mutta jää hieman irralliseksi. Lisäksi välttäisin liiallista adjektiivien käyttöä.
Kirjoittaja lienee nuorehko mies, koska naiskuvaus on vielä lapsenkengissä. Kannattaisi lukea Donneria, hän jos kuka osaa ujuttautua naisen nahkaan.
... mutta kanssalukijana ja -kokijana haluaisin vuorovaikutuksen nimissä ilmaista, miten minä koin muutaman esille nostamasi kohdan kyseisessä tekstissä.
"Samppoo läiskähtelee pudotessaan: eikö se pikemminkin läiskähdä pudottuaan, eikä siis samanaikaisesti pudotessaan? Lauseenvastikkeiden käyttö vaatii taitoa."
Filosofisesti puhuen samppoo on mielestäni pudottuaan märkä ja äänetön läntti lattialla ja pudotessaan pitää korkeintaan jotain minimaalista viuhunaa, jota ihmiskorva ei tavoita. Läiskähtäminen tapahtuu jonain hyvin vaikeasti määriteltävänä hetkenä näiden kahden olotilan valillä, kun samppoo iskeytyy lattiaan, eikä oikeastaan enää putoa, muttei ole kokonaan vielä pudonnutkaan =). Kirjalliselta kannalta tuumaisin, ettei taiteen nimissä kirjoittaminen ole koskaan eksaktia tiedettä. "Samppoo läiskähtelee valkeina vaahtoklimppeinä kaakelilattialle pudotessaan herkkien harovien sormien välistä." Koen, että kirjoittaja pyrkii tällä lauseella itse asiassa kuvaamaan tiettyä prosessuaalista tilaa, jossa osa samppoosta on tytön päässä, osa putoamassa lattialle ja osa jo lattialla ja kaikkea tätä säestää putoilevan samppoon läiske. Mielestäni se on onnistunut 'tiivistelmä'. Heh... tikusta asiaa ja vähän takustakin.
"Miten omakotiasuminen lannistaisi luonnonlasta? Eikö se juuri ole luononlapsen ihanteellisin asumismuoto, vai olemmeko jo niin urbanisoituja?"
Eikö tällaisten kysymysten herääminen olekin usein osa hyvää tekstiä? Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että omakotiasuminen saattaa olla huomattavasti kliinisempää kuin asuminen... sanotaanpa nyt vaikka kerrostalossa jossain sellaisessa osassa Vantaata, jossa hallitsee viidakon lait.
"Samaten miten juodaan jääkaapista?"
Minä koin tietäväni sangen selkeästi, miten juodaan jääkaapista. Se tapahtuu näin: avataan jääkaapin ovi, tartutaan esim. mehutölkkiin ja kumotaan siitä huikat, asetetaan tölkki paikoilleen ja suljetaan ovi. Ovea siis EI suljeta välissä. Näin juodaan ei ainoastaan suoraan tölkistä, vaan suoraan jääkaapista.
"Kirjoittaja lienee nuorehko mies, koska naiskuvaus on vielä lapsenkengissä. Kannattaisi lukea Donneria, hän jos kuka osaa ujuttautua naisen nahkaan."
Donnerista en liikoja tiedä, mutta ehkä tämä kirjoittaja ei pyrkinytkään naiskuvaukseen vaan ihmis-/henkilökuvaukseen.
Motivaationi tämän viestin kirjoittamiseen oli se, että taas sain mielenkiinnolla havaita, kuinka toisen lukijan ihmettelemät kohdat jossain tekstissä saattavat toisen silmien ohi lipua itsestäänselvinä. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollut puhua kirjoittajan puolesta, sen hän tekee itse.
Hauskaa muuten, kun jotkut kykenevät artikuloimaan noinkin tarkkoja huomioita teksteistä. Luulenpa, että tämän palstan kirjailijat lukevat niitä mielellään.
Kiitoksia, Äitee, rakentavista huomioistanne, ja Lukutaitoiselle hänen mainiosta samppoo-filosofoinnistaan (jota lukiessani nauroin ääneen).
"Samppoo läiskähtelee pudotessaan: eikö se pikemminkin läiskähdä pudottuaan, eikä siis samanaikaisesti pudotessaan? Lauseenvastikkeiden käyttö vaatii taitoa."
Lauseenvastikkeiden kimuranttiudesta olen ehdottomasti samaa mieltä. Ainakin omassa käytössäni olen koettanut karttaa niitä, jos yrittää tehdä jotain kaunokirjallisempaa. Niissä on kapulakielen maku. Lyhyitä, selkeitä päälauseitahan jo kirjoitusoppaatkin korostavat. Suomen kielessä lauseenvastikkeet ovat ehkä muutenkin vähän arveluttavia, en tiedä, mitä lingvistit sanovat.
Mutta minusta Lukutaitoinen käsitteli läiskähtämistä jo varsin kattavasti ja tukeudun hänen argumenttiinsa, eritoten lauseeseen
"Koen, että kirjoittaja pyrkii tällä lauseella itse asiassa kuvaamaan tiettyä prosessuaalista tilaa, jossa osa samppoosta on tytön päässä, osa putoamassa lattialle ja osa jo lattialla ja kaikkea tätä säestää putoilevan samppoon läiske."
Näin juuri ovat näppylät.
Hmm... Asumispoliittis-sosiologis-psykologiseen päätelmääni olen tullut sellaisia kiertoteitä, että niiden selvittäminen ihmisten kielelle on mahdotonta. Itse pääkaupunkiseutulaisena näkökulmani rajoittuu vain mainitun provinssin alueeseen, joten voin uskoa, että esimerkiksi Pohjois-Karjalassa omakotitalossa asuminen saattaisi merkitä luonnonlapselle Herran kukkarossa köllimistä. Toinen kysymys sitten on, voidaanko P-Karjalan nostamista esille pitää ylipäänsä relevanttina, koska empiirisen tietoni valossa asuntokanta siellä koostuu lähes yksinomaan omakotitaloista ja asumisväljyys on aivan toista luokkaa.
Mutta, ainakin pk-seudulla omakotitalot ovat yhtä masentavia kuin kaikki muutkin, ja myös tässä Lukutaitoinen esittää mielenkiintoista: betonilähiöt saattavat minunkin nähdäkseni sisältää paljon enemmän virikkeitä kuin tappavan tylsät, hyvinhoidetut omakotialueet nurmikkoineen ja piskuisine kukkapenkkeineen ja pihakeinuineen ja pallogrilleineen. Sen sijaan uskon, että mainitun Vantaan tietyt osat voivat tarjota todellista jokapäiväistä henkiinjäämiskamppailua.
"Alkaa kumottaa vähän - lauseesta puuttu subjekti."
Niin no, tämä nyt on kirjallisesti vähän kliseinen tehokeino. Ehkä se on joku Mukka-jäänne tai vastaava.
Muut esille otetut kohdat ovat kieltämättä loogisesti epätarkkoja. Mutta selittäkääpä vaikka se, miten Lorcan runossa (suom. Matti Rossi)
"konjakki, välttääkseen epäilyksiä, pukeutui marraskuuksi"?? Miten marraskuuksi voi pukeutua? Ja miten se onnistuu nimenomaan konjakilta, jolla tunnetusti ei ole käsivarsia? Ja miten juuri marraskuuksi pukeutumalla voi välttää epäilyksiä? Eikö olisi parempi pukeutua vaikkapa helmikuuksi?
Kirjoittaja tunnustautuu nuoreksi mieheksi, joka on kerran nähnyt elävän naisen, mutta se katosi pian takaisin tiheikköön.
Toisaalta todetaan, että naiskuvaus sinänsä ei ollut kirjoituksen pointti. Mutta Donnerin setä varmaan osaa ujuttautua mihin nahkoihin vaan.
..muutamille edellä kirjoittaneille loisteliaasta pilkunnussinnasta, joka menee yli jo minunkin mielestäni. :D
Mutta palatakseni tuohon keskusteluun naisten esineellistämisestä, taidan vetäytyä syrjään paremman tiedon puutteessa ollakseni nolaamatta itseäni enää yhtään enempää. MUTTA. Minusta se vain on niin, että miesten mielestä kaunis nainen, joka mahdollisesti kerran esiintyy lehdessä alusvaatteisillaan (esimerkiksi opiskelurahoja mallin töillä tienaten), ei voi olla älykäs ja menestyä älynsä ansiosta. Tietenkin voidaan ajatella, että vain osa miehistä tekee näin, mutta oikeasti kaikki enemmän tai vähemmän epäilevät tuota edellä mainittua, myös naisetkin. Onhan tietenkin harkitsematonta esiintyä alusvaatteisillaan, jos haluaa tulla kunnioitetuksi, mutta minusta se on epäkohta, joka pitäisi korjata.
Eri asia on tietenkin kaikenmaailman pornolehdet ja niissä ruumiinosiaan esittelevät naiset, joiden päiden sisältöä tosissani ihmettelen. Tahallaan turmelevat omansa ja koko naissukupuolen mainetta! Höh.