Tilanne on se, että olen raskaana poikaystävälle, seurustelua kaksi ja puoli vuotta. Raskaus oli vahinko, söin e-pillereitä säännöllisesti yhtäkään unohtamatta ja mies kyllä tietää sen, koska näkee joka päivä kun otan pillerin. Minulla on epäilty jotain ihme hormonihäiriötä, johon pillerit ei tepsi luotettavasti. No kuitenkin.
Mies haluaa abortin. Ei suostu edes miettimään muuta vaihtoehtoa, vaikka itse harkitsen aborttiakin vasten tahtoani. Olen tehnyt jo yhden abortin elämässäni tullessani raiskatuksi, enkä haluaisi tehdä sitä toiste. Mies sanoo ettei ole muuta vaihtoehtoa, ja että hän ei lapsia halua, ei jaksa katsoa yhdeksää kuukautta "oksentelua, mielialan vaihteluja ja mielitekoja", ja sen jälkeen 18 vuotta "samaa paskaa".
En itsekään tätä suunnitellut tai halunnut, mutta kun vahinko on jo tapahtunut. En usko pystyväni aborttiin. Ainoa syy aborttiin olisi se, (niin tyhmää kuin se olisikin) että mies jättäisi minut muuten. Pelkään silti että masennun abortista liikaa ja kadun sitä aina, ja lopulta mies ei kuitenkaan jaksaisi katsoa minua masentuneena ja jättäisi minut silti.
Vaikka mies onkin joskus täysi idiootti, ja tiedän kaikkien sanovan minulle että jätä se luuseri, on ongelma kuitenkin se, että rakastan miestäni enemmän kuin mitään maailmassa ja hän on jo ennen seurusteluamme ollut minulle tärkein henkilö ja tuki maailmassa. En tiedä miten selviäisin erosta, ja miten jaksaisin iloita raskaudesta ilman miestä?
Yksinhuoltajuus ei sinänsä pelota koska tiedän pärjääväni. Pelkään vain eroa... Itken joka aamu herättyäni ja iltaisin juuri ennen kuin nukahdan, koska tilanne on niin vaikea. Tahdonko masentua mieluummin abortista vai erosta, ja kummasta pääsen helpommin yli? En tiedä.
Enkä usko miehen enää muuttavan mieltään, vaikka sanookin ettei ole "satavarma" että jättää minut, mutta siltä vähän vaikuttaa.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Mies haluaa abortin. Ei suostu edes miettimään muuta vaihtoehtoa, vaikka itse harkitsen aborttiakin vasten tahtoani. Olen tehnyt jo yhden abortin elämässäni tullessani raiskatuksi, enkä haluaisi tehdä sitä toiste. Mies sanoo ettei ole muuta vaihtoehtoa, ja että hän ei lapsia halua, ei jaksa katsoa yhdeksää kuukautta "oksentelua, mielialan vaihteluja ja mielitekoja", ja sen jälkeen 18 vuotta "samaa paskaa".
En itsekään tätä suunnitellut tai halunnut, mutta kun vahinko on jo tapahtunut. En usko pystyväni aborttiin. Ainoa syy aborttiin olisi se, (niin tyhmää kuin se olisikin) että mies jättäisi minut muuten. Pelkään silti että masennun abortista liikaa ja kadun sitä aina, ja lopulta mies ei kuitenkaan jaksaisi katsoa minua masentuneena ja jättäisi minut silti.
Vaikka mies onkin joskus täysi idiootti, ja tiedän kaikkien sanovan minulle että jätä se luuseri, on ongelma kuitenkin se, että rakastan miestäni enemmän kuin mitään maailmassa ja hän on jo ennen seurusteluamme ollut minulle tärkein henkilö ja tuki maailmassa. En tiedä miten selviäisin erosta, ja miten jaksaisin iloita raskaudesta ilman miestä?
Yksinhuoltajuus ei sinänsä pelota koska tiedän pärjääväni. Pelkään vain eroa... Itken joka aamu herättyäni ja iltaisin juuri ennen kuin nukahdan, koska tilanne on niin vaikea. Tahdonko masentua mieluummin abortista vai erosta, ja kummasta pääsen helpommin yli? En tiedä.
Enkä usko miehen enää muuttavan mieltään, vaikka sanookin ettei ole "satavarma" että jättää minut, mutta siltä vähän vaikuttaa.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Joko jatkat yksin lapsen kanssa tai teet abortin. Ne on ne vaihtoehdot. Kyllä yhden lapsen kanssa aina pärjää, kun useammankin kanssa on pakko pärjätä. Itse en ymmärrä näitä jotka tekeytyvät raskaaksi ja sitten itketään kun mies ei yllättäen halunnutkaan lasta. Tällaisille ihmisille toivon erittäin raskasta elämää, jonka ovat toki ansainneetkin. Mutta sinullehan ei käynyt näin???
Olet riippuvainen miehestäsi, et rakasta.
Olen ollut kädestä pitämässä, kun aborttia on tehty. Olen lohduttanut itkevää ystävää, kun on tehnyt abortin jättämisellä uhkailevan miehen takia = valtava masennus ja puoli vuotta sairaslomaa, tulotkin romahti kun ei töihin pystynyt - sillä miehellä toinen akka. ETTEI VAAN OLISI SUNKIN MIEHELLÄ. Voi kuule olen nähnyt miten PASKOJA ja tunteettomia miehet voivat olla. KYSE on pelkästä pillun saannista, ei mistään rakkaudesta. Ja sun mies kuuluu sarjaan paskat, sanon ihan näkemättä ja tuntematta...... Jos mies sua rakastaaa aidosti, se haluaa sen lapsenkin ja on onnellinen siitä. TÄMÄ MIES EI TAIDA RAKASTAA, ÄLÄ UHRAA HÄNEEN NUORUUTTASI.
Annapas nelikymppisen elämää nähden kolmen lapsen äidin, ja eronneen kertoa sulle jotain: kuule miehiä tulee ja menee, mutta lapset, ne on aina naisella. Lapsen rakastaminen on suurimpia asioita elämässä. Lapsen kanssa saa elämästä paljon irti, enemmän kuin sinkkuna ikinä kuvittelin. "Rakkaudesta" mieheen voi toipua ja tilalle löytyy uusi mies, mutta sitä abortoimaasi lasta, sitä et saa enää takaisin, ja uutta lasta et saa enää ehkä koskaan.
JOTEN ÄLÄ TEE ABORTTIA KENENKÄÄN PAINASTUKSESTA! Luulen että tuo mies korjaan paskahousu pelkuri jättää sut joka tapauksessa, olit lapsen kanssa tai ilman. Tai sitten se tuleekin katumapäälle, kun abortti on jo tehty, ja alkaa syyttää sinua lapsen menetyksestä. On kuule nähty kaikenlaista, ja aina sama juttu: miehen mielestä naisen vika, vaikka itse paljaalla pani. Vaikka nainen söisi pillereitä, mies ottaa joka kerta riskin isi-nimityksestä, kun paljaalla vetelee. Tätä opetan murrosikäiselle pojalleni, että oikein laitettu kondomi on elareita karttavan VARMUUSVÄLINE, kun naisten kanssa pelehtii.
Munkin mielestäni olet enemmän riippuvainen kuin rakastat. Sun olisi aika itsenäistyä, sillä sisälläsi kasvaa uusi elämä.
Abortin tekoa älä mieti siltä kannalta jättääkö mies, vaan onko siitä ylipäätään isäksi tälle lapselle. Eli LASTENSUOJELULLISELTA KANNALTA. Tapaako se lasta, millainen isä se olisi? Haukkuu lasta? Pystytkö vastaamaan lapsen kysymyksiin siitä, miksi hänellä ei kenties isä käy tapaamassa. Pärjäättekö yksikkönä me. Onko sinusta itsestäsi äidiksi ja ainoaksi vastuunkantajaksi. Pystytkö elättämään lapsen. Miehen mielipiteestä älä välitä v...... vaan arvioi häntä kriittisesti ulkopuolisen silmin. Pyydä ystävän arvio!
Eli jätä se paska mies ja päätä abortista ihan itse, älä tee sitä painostuksesta!
Minäkin sanon, että älä tee aborttia ellet itse halua! Jos teet abortin toisen uhkailun tai painostuksen alaisena, kadut sitä varmasti vielä myöhemmin. Jos taas pidät lapsen, en usko, että tulet katumaan. En kehota myöskään jättämään poikaystävääsi, vaan katso tilannetta rauhassa. Kerro hänelle, että pidät lapsen ja jos hän ei halua olla enää kanssasi, niin hän on tehnyt valintansa itse. Lapsen kanssa pärjää yksinkin ja apua on aina saatavilla, kun uskaltaa pyytää. Tuskin joudut loppuelämääsi yksinäsi lapsen kanssa olemaan, vaikka tämä suhde ei kestäisikään.
Viisaita äiti-ihmisiä palstalle!
Lapsi on tärkeämpi. Miehet tulee ja menee.
Jos mies jättää sinut senvuoksi että et suostu aborttiin, hän ei ollut sinulle tarkoitettu (eikä selvästikkään aidosti rakasta sinua) ja ero olisi tullut joskus tulevaisuudessa joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä (silloin varmasti katuisit että "uhrasit" lapsen turhaan)
Älä tee aborttia toisen painoksusta! Tulet vain katumaan sitä varmasti pärjäät yksin tulevan lapsesi kanssa. Tiedätkö eräs ystäväni oli samanlaisessa tilaanteessa ca. 5 vuotta sitten nyt heillä on kaksi yhteistä lasta. Miehen nähtyä pienen poikansa ensimmäistä kertaa oli hän todella liikuttunut. Seuraavana päivänä kysyi josko ystäväni antaisi hänellä tyhmyytensä anteeksi ja hän muuttaa ystäväni ja heidän lapsen kotiin. Mies vielä nykyisinkin kiittelee vaimoaan, koska hän ei tehnyt sitä aborttia... :)
Koko parisuhteiden perimmäinen tarkoitus on, että syntyisi uusia ihmisiä... Ihan turhia ne muuten ovat. Hanki ihmeessä muitakin ystäviä kuin miehesi, nykyään yhä useammat suhteet päättyvät eroihin ilman mitään aborttejakaan.
Se ukko jättää sut jossain vaiheessa kuitenkin vaikka tekisit abortin. Ja jos syöt jokaisen pillerin et voi tulla paksuksi, sellaista hormoni häiriötä ei ole olemassakaan. Olet jättänyt syömättä useamman pillerin, koska säilyyhän ehkäisy sen kuukautisvuodon ajankin.
Vaikka teho säilyy kuukautisvuodon ajan se ei tarkoita että se säilyisi jos laatan välistä unohtaa yhdenkin pillerin!!
Tässä faktaa sinulle eeeeeeeeeeeeeeeeeeee:
Ehkäisytehon kannalta on tärkeää, että pillereitä käytetään säännöllisesti; jo yksikin unohtunut tabletti voi aiheuttaa ehkäisytehon laskua. Raskaaksi tulemisen riski on erityisen suuri, jos unohdat ottaa tabletteja pakkauksen alku- tai loppupäästä. Jos unohtamisesta on kulunut vähemmän kuin 12 tuntia, tablettien ehkäisyteho on edelleen voimassa.
Jos unohdus venyy yli 12 t eli edellisestä tabletin otosta on kulunut yli 36 tuntia, vaarantuu ehkäisyteho kyseisessä jaksossa ja raskauden ehkäisy sen jakson aikana ei enää ole varmaa. Jos näin sattuu käymään, ota yhteyttä omaan lääkäriisi, muuhun yleislääkäriin tai gynekologiin tai terveydenhoitajaan.
Niinhän minä kirjoitin, jos pillerit syödään niinkuin pitää, ei tule raskaaksi. Mitä väännät?
Kuule mikään ehkäisy ei ole 100% varma vaikka söisi niitä aivan säännöllisesti yhtäkään unohtamatta!!
pillerit on 100% varma, jos ne vaan syödään.
Ei todellakaan ole 100% varma!! Riski raskauteen on todella minimaalinen, mutta ei suinkaan mahdoton!
Ehkäisypillerit ovat luotettavia, jos ne muistaa ottaa säännöllisesti: oikein käytettynä menetelmän pettämisen todennäköisyys on vain 0,1 prosenttia vuodessa eli pienempi kuin esimerkiksi kondomilla tai kuparikierukalla.
(texti wikipediasta)
Hei! Eipäs ole mikään ehkäisy 100 varmoja! Söin itse yasmin pillereitä ja tulin raskaaksi ja nyt käytetty kondoomia ja olen raskaana. Tiedän myös monia kierukka ja kapseli vauvoja. Ite tein 17vuotiaana lääkkeellisen keskeytyksen ja mun kesti toipua siitä niin kauan kunnes rupesin odottamaan toista ehkäisyllä tullutta poikaani ja nyt tulossa toinen. En toivo keskeytyksen tuomia tuskia kenellekkään!
Pitkä e on väärässä, hei kuule e on oikeassa. Pillerit voivat varsin hyvin pettääkin. Kyllä Suomessa lääkärin reseptin määräessään tästä puhuu...jos vain kuuntelu on päällä.
Äiti-ihmiset kirjoittavat viisaita. Juuri niin, kuuntele vaistoasi ja sydäntäsi. Kun lapsi aikanaan syntyy, hän on on Sinulle se tärkein. Omaa lasta ei ylitä mikään.
Ihan jo tuo miehesi ehdoton asenne ja sinetöivä ilmoitus siitä odotusajasta ym. kertoo hänen kapasiteetistaan ja kehitysvaiheestaaan. Tuosta ukosta ei välttämättä ole koskaan isän paikalle.
Valitettavasti kysyt neuvoa niin henkilökohtaiseen kysymykseen, ettei kukaan sinun puolestasi voi sitä päättää.
Minä en tee päätöstä sinun puolestasi, mutta sen mukaan, mitä kirjoitat, tässä listattuna, mitä minä tekisin:
- tee abortti, jos epäilet yhtää kykyjäsi olla yksinhuoltaja lapsellesi
- tee abortti, jos haaveissasi on hankkia itsellesi jokin ammatti ja saada yhä elää sitä "omaa elämää". Lapsen kanssa se ei tule onnistumaan.
. jos kuitenkin synnytät lapsen, valmistaudu siihen, että lapsen isä ei kenties koskaan tule olemaan lapsesta kiinnostunut
. Mieti tarkkaan taloudellinen tilanteesi; jos tulet itseksesi just ja just toimeen, lapsen kanssa kaikki tulee olemaan moninverrkoin hankalampaa. Valmistaudu siihen, että lapsen isä ilmoittaa ettei osallistu lapsen elättämiseen, se tietää sinulle vuosien oikeustaistelua ...... ja rahaa palaaa....
. oletko itse valmis äidiksi? Oletko valmis luopumaan hetkeski lähes kaikesta, elämään vain toisen, sen pienen tarpeiden mukaan? Mieti tarkkaan ja ole itsellesi rehellinen.
- Oletko valmis vuosien riitelyyn ja oikeuskäsittelyuhin lapsestasi? Se voi hyvinkin olla kohtalosi noissa olosuhteissa.. Tai sitten ei. Sitä ei kukaan voi tietää.....
Olteko itse valmis luopumaan omasta elämästäsi, siis ainakin hetkeksi, jonka ajan sinun pitää pistää itsesi täysin sivuun ja omistautua jollekulle (sille pienelle lapselle) kokonaan.
Onko sinusta kaikkeen tähän?
Kuule miettisinmie, saat kaiken kuulostamaan todella negatiiviselta, et tainnut mainitä yhtään positiivista asiaa joita lapsi tuo tullessaa.
Ja lisäksi kohtasi: Valmistaudu siihen, että lapsen isä ilmoittaa ettei osallistu lapsen elättämiseen, se tietää sinulle vuosien oikeustaistelua ...... ja rahaa palaaa....
Ei todellakaan vaadi mitään vuosien taistelua saada elatusmaksuja pyörimään (korkeintaan pari-neljä kuukautta)vaikka isä hanttiin laittaisikin, lastenvalvojilla on siihen sekä isyyden selvittämiseen keinonsa, yrittävät ensin hyvällä, mutta jos ei onnistu niin ottavat järeämmät aseet käyttöön ja tämä ei maksa kuin ainostaan sille isälle!!
Kyllä miettisinmie kirjoittaa ihan suoraan kokemuksen kautta. Tosin minä olen hyvin toimeentuleva ja pystyn lapseni elättämään itsekin, mutta ajatettelin kirjoitukellani auttaa toista, jolla ei ehkä asiat niin hyvin ole. Jos lasten elatuksista aletaan taistelemaan oikeudessa, se tietää aina pitkiä ajanjaksoja, se on fakta, ja sekin aika pitää elää ja elättää.
Joten se siitä, kokemusta on roppakaupalla..... jos ehtisin, voisin kokemuksellani varmaankin auttaa monia, mutta vielä muutaman vuoden aikani vie lapseni, sen jälkeen helpottaa.
No kylläpä paskaa jauhat. "tee abortti, jos haaveissasi on hankkia itsellesi jokin ammatti ja saada yhä elää sitä "omaa elämää". Lapsen kanssa se ei tule onnistumaan." Minä ainakin opiskelin ammattiin kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Eikä se oma elämä ole poissuljettu myöskään. Miten vaikeaksi sinä oikein olet elämäsi tehnyt, jos oma kokemuksesi on tuollainen?
"Valmistaudu siihen, että lapsen isä ilmoittaa ettei osallistu lapsen elättämiseen, se tietää sinulle vuosien oikeustaistelua ...... ja rahaa palaaa...." Ei pidä paikkaansa. Mikäli isä kieltäytyy maksamasta, elarit tulevat kelasta elatustuen muodossa, joka kuukauden 10.pvä. Oikeudessa siitä asiasta ei tarvitse tapella.
"Olteko itse valmis luopumaan omasta elämästäsi, siis ainakin hetkeksi, jonka ajan sinun pitää pistää itsesi täysin sivuun ja omistautua jollekulle (sille pienelle lapselle) kokonaan." Sinänsä mielenkiintoinen katsantokanta. Mitä tarkoitat sillä että lapsen takia pitää luopua omasta elämästä ja pistää itsensä täysin sivuun? Millainen "oma elämä" sinulla oikein on ollut, jos siitä on ihan kokonaan pitänyt lapsen vuoksi luopua? Baareissa riekkumista ja jatkuvaa biletystä? Reppureissaamista? Lapsi ei estä ihmistä tapaamasta ystäviään, käymästä kirjastossa, kahviloissa, shoppailemassa, taidenäyttelyissä tai vaikka messuilla. Lapsen kanssa voi matkustaa, käydä ulkona syömässä ja elokuvateattereissakin järjestetään "vauvanäytöksiä". Lapselle voi myös hankkia hoitajan tunniksi tai pariksi ja mennä salille, jumppaan, lenkille tai minne nyt haluaakin. Toki lapsi rajoittaa elämää, mutta ei äidiksi tuleminen tarkoita omasta elämästä luopumista.
Että sinänsä melko kummallisia nuo Miettisinmien kokemukset. Pisti kyllä epäilemään että tokko tuolla omakohtaisia kokemuksia äitiydestä saati yksinhuoltajuudesta mahtaa ollakaan...
Elatusista voidaan taistella oikeudessa, mutta kyllä tällä ajalla kela maksaa äidille sitä minimi elatusta!
Elariasiassa, jos tämä äiti vie lasten elatusmaksut käräjille, ollen lapsen edustaja. Ei tämä elari-istunto tule maksamaan mitään tälle äidille, ei edes hävitessä, isä sen sijaan maksaa hävitessä lapsenkin (äidin) oikeudenkäyntikulut. Eli jos elarit viedään käräjille, niin ainut joka siiitä maksaa, on tämä isä. Ja kun tuomio tulee, on ne ulostottokelpoisia jos ei isä niitä maksa, eikä siitäkään tarvitse tämän äidin maksaa mitään.
joko abortti tai selviit yksin lapsen kanssa.
itse olen selvinnyt kahen pienen kanssa hienosti.
ajattele tulevaisuutta, lapset on elämän tarkoitus.