Maalla pidettiin ja pidetään hienona helsinkiläisyyttä ja sitä, että joku asui Helsingissä ja tuli joskus käymään maaseudulla. Toisena muuttovaihtoehtona oli Ruotsi.
Muistan, kuinka setäni kehui erästä Helsinkiin muuttaneen naisen hienoutta, kun tällä oli jättimäiset pyöreät rihkamakorvarenkaat korvissa, minihame, korkokengät ja vaaleanpunainen paitapusero. Hän sanoi, että minusta ei koskaan tule niin hienoa ihmistä! Minä olin tuolloin lapsi.
Totuus hienoudesta ja paremmuudesta on kuitenkin toinen. Mitä hienoa on asua ahtaasti kerrostalossa? Mitä hienoa on muuttaa Ruotsiin lasten tullessa koulukiusatuiksi?
Muistan, kuinka setäni kehui erästä Helsinkiin muuttaneen naisen hienoutta, kun tällä oli jättimäiset pyöreät rihkamakorvarenkaat korvissa, minihame, korkokengät ja vaaleanpunainen paitapusero. Hän sanoi, että minusta ei koskaan tule niin hienoa ihmistä! Minä olin tuolloin lapsi.
Totuus hienoudesta ja paremmuudesta on kuitenkin toinen. Mitä hienoa on asua ahtaasti kerrostalossa? Mitä hienoa on muuttaa Ruotsiin lasten tullessa koulukiusatuiksi?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tämä typerä setäni peri kaikki metsät (lähes sata hehtaaria) yksin ja muut sisarukset jäivät nuolemaan näppejään. Hänellä oli kuitenkin rengin luonne ja hän myi kaikki metsät vieraalle ihmiselle ja osti niillä rahoilla auton (joka lieni siihen aikaan hienoa), vähän taisi jäädä pankkitilillekin rahaa, jotta pystyi lottoamaan joka lauantai.
Niinpä hän vietti loppuelämänsä käymällä naapurin isännän metsässä töissä ja kehui itseään, kuinka hänen täytyy olla se, joka tekee kaikkein eniten töitä.
miks ne kaikki sille yhelle annettiin? Kyllä muut jotain sai.?
Silloin olivat eri lait voimassa eikä mitään tasajakoa suoritettu.
Suomi on pieni maa ja eräässä työpaikassa kohtasin henkilön, joka tunsi tuosta kylästä lähteneen perheen. Perheen tytär oli ollut hänen kanssaan samalla luokalla ja kaikki kiusasivat tätä. Tämä tapahtui pks:lla.
Monista kylästä muuttaneista miehistä tuli juoppoja ja jotkut palasivat potkittuina ja sairaina takaisin kotikyläänsä. Helsingissä ei ole yhtä turvallista sammua tielle kuin maalla...
mitä naapurissa ajatellaan, siksi mielenterveyden menettäneet ja juopot pakotetaan muuttamaan johonkin suureen kaupunkiin, jolloin maalla ei heistä enää tiedetä. Siellä he sitten kassi-Almoina tai rapa.juoppoina menevät kaduilla asunnottomina, kun koko omaisuus jäi sille kotiin jääneelle, ja noiden syrjäytyneiden elämä on kauheaa kärsimystä täynnä, kotitilalla työssä lapsena ja nuorena hankittu kunto voi kuitenkin pitää elossa vuossikymmeniä, he ovat aivan ihmisten armoilla.
Kyllä, juuri noin on tapahtunut.
Sitten ollaan uskovaisia ja Jeesuksen veri puhdistaa heidät synneisstään, he käyvät ehtoollisella.
"Siistiä!"
"kaukaisuus" on hienoa, kun sinne voi lähettää piiloon ilman perintöä jätetyt ikänsä työtä tialla tehneet pois vain jonnekin.
herra pyhällä ehtoollisella tiuhaan,sitten voi taas tehä lissää syntii! "Siistii" on.
Onneni on, että asuin kerrostalossa 70-luvulla vain pari vuotta.
Ruotsiin muuttaneita olen aina säälinyt.
..eihän Suomi ole kyennyt ikinä järjestämään töitä, ja siksi ihmettelenkin tätä nykyistä pakolaistulvaa Suomeen kun omista ei edes kyetä huolehdin, samoista rahoistahan siinä on kuitenkin loppujen lopuksi kyse.
Vaikkapa hoitotyö huutaa apua tänne tulevista.
Työvoimapula juuri hoitotyössä kaipaa kipeästi maahamme tulevaa apua.
No miksi ne ei mene töihin sitten ? Vaan notkuu noissa keskustan lämpöisissä tiloissa myymässä kai huumeita ja muuta laitonta (esim. varastettua tavaraa) !
Kai, vai, sai?
En tiedä, kun en käy siellä.
Ei hoitotyöhön kukaan noin vain mene, se vaatii pitkän koulutuksen, jos et satu tietämään.
Vai vaatii ? En kyllä usko että vaipanvaihtajaksi tarvitse kovin pitkää koulutusta , tai lusikalla velliä syöttämään.
Onhan niitä muutamia nokikeppejä ollut kuulemma nojailemassa jopa pitkään harjanvarteen...
Tuskin he sentään oli sivareita ?
Kuulemma, oletko koskaan näkijänä, vainko kuulet muilta?
Sivarit taitavat olla kaikkein tärkeimpiä varusihmisiä.
Hehän lisäävät liian vähäistä hoitohenkilöstölukua.
Eivät kenenkään palkkarahat ole yhteisestä verorahoista. Ei Suomi mitään tee vaan ihmiset tekevät.
Monilla aloilla on työvoimapula, kun mikä tahansa työ ei enää kelpaa suomalaisille. Hoitoalalle etsitään työntekijöitä esim. Thaimaasta. Värvätään, opetetaan suomen kieltä ja koulutetaan.
Suomalaiset voivat halutessaan opiskella kohtuullisessa ajassa lähihoitajiksi, ja saavat palkkaakin oppisopimuksen tehtyään. Tietysti myös maahanmuuttajat
Ainakin pääkaupunginseudulla on paljon bussinkuljettajia, jotka eivät puhu suomea äidinkielenään.
Tiedän, että ainakin siivousalan työntekijöitä haetaan jatkuvasti, samoin huoltomiehiä.
Vähän harmittaa, että suomalainen sisu, yritteliäisyys ja rehellisyys eivät enää ole yhtä itsestään selviä ominaisuuksia kuin nuoruudessani. Valitettavan usein joutuu huomaamaan, että erityisen hyvää palvelua saatuaan sen on tarjonnut joku ulkomaalaissyntyinen.
Mikähän olisi sellainen hoitotyö, mihin Oikeaoppinen musliminainen voisi mennä.
Alaston ihmisvartalohan on pahaksi "himokkaan" naisen käsiteltäväksi.
Mihin hoitotyöhön kelpaa kouluttamaton, kielitaidoton ihminen, vaikka työhalujakin olisi.
On kai pakko meidänkin ymmärtää, että maahanmuuttajien vanhempi nais-sukupolvi on jo nyt tärkeässä tehtävässä. Siinä hommassa, minkä he parhaiten taitavat. Lapsentekemisen.
Sieltä niitä uusia suomalaisia sikiää.
Sellaisia nuoria, jotka pystyvät kouluttautumaan miten pikälle hyvänsä.
Mikähän muu, kuin naisystävän pankkitilin hoitotyö, kelpaisi näille nuorille miespuolisille " Allahin lahjoille suomalaisille naispuolisille suvaitsijoille"?
Nyt on tosiaankin tämä maahanmuuttajien nuorempi polvi jo oppinut maan kielen, tavat ja sitä uskontoakin on hieman viilattu.
Sosiaalialan Terveydenhoito-Oppilaitoksissa on kaiketi jo pääosa näitä.
Se on hyvä se.
Kysymys kuuluukin, millä keinon saataisiin nämä nuoret "käsipäivän" tyrkyttäjät töihin.
Kuljetusalallakin olisi töitä, vaikka millä mitalla.
Se kielitaidon oppiminen ja maan tapojen omaksuminen on kovin vastenmielistä monellekin näistä tyypeistä.
Ei onneksi sentään kaikille.
Työkavereina on ollut aivan upeita maahanmuuttajia, joilla on oikeat motivaatiot työn tekoon sekä nykyiseen kotimaansa kulttuuriin ja tapoihin nähden.
Rehtejä, avuliaita ja työteliäitä työkavereita, joilla on korkea työmoraali. Näistä, ainakaan minulla, ei ole pahaa sanaa sanottavana.
Miksi jotkut haluavat arvioida tuntemattomia asioita vain yhden esimerkin avulla, joka sekin saattaa perustua mielikuviin ja täysin merkityksettömiin yksityiskohtiin?
Tekeekö ympäristö ihmisen onnettomaksi vai voiko ihminen itse vaikuttaa asiaan ympäristöstä riippumatta?
Miksi on niin tärkeätä, mitä toiset ajattelevat tai miltä asiat näyttävät?
Helsingissä ja Ruotsissa asuu paljon menestyviä ja onnellisia ihmisiä, jotkut väljästi kerros- tai omakotitalossa, jotkut pikkumökeissään tai slummiutuvalta näyttävässä kerrostaloympäristössä. Joku katselee kaupunkiasuntonsa ikkunasta avaraa luontomaisemaa, toinen saattaa nähdä vain naapuritalon seinän.
Moni muuttaja on löytänyt onnen ja menestynyt uudessa ympäristössään, jotkut ovat kasvattaneet omat juurensa sinne, toiset kaipaavat takaisin synnyinseuduilleen.
Ihminen voi yrittää hukuttaa murheitaan viinaan ja alkoholisoitua. Se onnistuu ihan missä tahansa ympäristössä.
Kun hyväksyy itsensä ja uskaltaa elää, on helpompi hyväksyä myös toiset ihmiset ja heidän valintansa. Jospa arvostettaisiin enemmän toisiamme ja arvosteltaisiin vähemmän. Varsinkin jos arvostelu perustuu arvailuihin.
Lähelle näkee paremmin, kun on käynyt katselemassa vähän kauempana.
Kyllä on tullut käytyä myös vähän kauempanakin, kun naapurissa.
ja yli kymmenenvuotta asuttua, vakituisesti muualla.
Ja edelleen tuijotat omaan napaasi.
Miten niin ?
Kysyin "Miksi ?" tämän ketjun ensimmäisessä vastauksessa "Ruotsiin muuttaneita olen aina säälinyt. " No niin "Miksi ?" noita eli meitä pitäisi sääliä ?
Olen asunut, ja tehnyt työtä, ja saanut paremman ihmisarvon Ruotsissa kun Suomessa.
Olen asunut ainakin 2 puolivuotta pk-seudulla, ja sinne en ikinä muuttaisi.
Ja onko se oman napaan tuijottamista, kun ihmettelee miten paljon Suomessa on käyty kouluja, ja silti ei kyetä järjestämään työtä noin 3 miljoonalle ihmiselle ?
Velka-Volvo, Suomi-Inho ja Bättre-folk- ajattelu tuli hyvin tutuksi kun muutin Ruotsiin 1966.
Minun oli hirveän vaikeaa sopeutua siihen, isänmaallinen kun olin, mutta se oli pakollista jos ei halunnut hylkiöksi.
Liekö alitajuista, mutta koskaan en ole omistanut Volvoa.
20-25 vuotta sitten tapasin yhden kaverin joka oli siellä myös ja jonka tunsin, juttelimme yhden illan muistojamme ja joimme kaljaa.
Tulimme siihen tulokseen, jota mieltä vieläkin olen, että silloinen kaveripiiri oli lähtenyt kouluttamattomana, työttömänä Ruotsiin, ja luusereina piti itsetunto rakentaa taas pystyyn, vaikka sitten väkisin.
Kuka lie tuon "rakentamisen" ajatuksen ensimmäisenä kehitti, en osaa sanoa.
Urakkahommissa siellä tienasi paremmin kuin Akateeminen kirjastonhoitaja suomessa tms.
Tuo itsetunto pakotti myös "unohtelemaan" Suomenkielen sanoja ja laittoi vanhemiltakin kyselemään: Mitä se nyt onkaan Suomeksi?
Tämänpäivän Ruotsissa vanhukset valittavat kyynelsilmin että eivät voi muuttaa takaisin kotiin koska tulee tuplaverotus, eivät ressut ymmärrä että ovat veronsa maksaneet Ruotsiin.
Perillisensä ovat kyllä Ruotsittuneet täysin, mutta monet heistä vieläkin häpeilevät Suomalaisuuttaan, Julkkiksetkin tuppaavat vaatimaan haastatteluja Ruotsiksi, vaikka Suomea osaisivatkin.
Viimevuosina Ruotsiin muuttaneet oppivat myös äkkiä tavoille: Suomi on niin kaukainen ja kylmä maa, siellä ei Trendejä osata eikä ymmärretä, eikä siellä saa Ostereitakaan tuoreena jne.
Tämä konsepti toimii kaikkien maasta muuttavien Suomalaisten sielussa.
Muuttavien Suomalainen itsetunto on aina nollassa.
Jokunen poikkeus tietysti toteuttaa säännön.
Ja Nokialaiset pakotetaan valehtelemaan.
H.
ten itsetunto on nollilla myös koto-Suomessa, kun muuttaa maalta Helsinkiin opiskelemaan ja sitten työhön. Mutta SE Suuri Rakkaus helsinkiläiseen kaunniiseen komeaan opiskelijapoikaan sai kyllä itsetunnon sitten korjattua aivan loistavan ehyeksi ja ilo tuli elämään! Muistot ovat elämäni parhaat.
mieltä että on tosi lause tuo:
"Lähelle näkee paremmin, kun on käynyt katselemassa vähän kauempana!"
Samassa läävässä ikänsä viettäneellä näkövinkkeli on kapea, ennakkoluuloja on valtavasti muita kohtaan, samoin vihaa pelkoja niiden lisäksi.
Muuten tuota tuplaverotusta ei ole, jos olet tehnyt koko työhistorian Ruotsissa.
Siis, Suomi ei voi verottaa sellaista henkilöä joka ei saa Suomesta mitään "avustusta" Mutta onhan noilla ruotsinsuomalaisilla jo lapset ja lapsenlapset Ruotsissa, niin miksi muuttaa takaisin Suomeen esim. 40 vuoden jälkeen, ei suomi niin hyvä lottovoittajien maa ole kun moni luulee.
Ajat ovat muuttunet ystäväiseni. Nyt ei eletä 60-lukua eikä 70-luvun alkua, jolloin kirjoittamasi "hienouden" ihastelu kukoisti.
Katselin äskettäin Teemalta suomalaisten lomailuista em. aikana kertovia lyhytfilmejä. Ne olivat hupaisia. Sieltä mm. loisti tuo ulkomaille matkustelun hienous. Kuvattiin kolkkoa hiekkarantaa jossakin Epsanjassa tai Bulgariassa. Kertojaäni sanoi, että tästä voi sitten kotona naapureille kehua, että "olimme siellä mekin" ja aivan tosissaan. Tuollainen "hienous" kukoisti siksi,että oma elintasomme oli sen verran alhainen, että muunmaalainen oli kaikki hienoa eikä kritiikkiä tunnettu, koska vaihtoehtoja paremmasta ei tiedetty. Matkustelu oli muös kallsit nykymenoon verrattuna. Vasta Keihäsmatkojen aikaan tavallinen rahvas saattoi sekin päästä vaikka sinne Epsanjaan.
Kuten sanottu, en ole enää vuosikymmeniin törmännyt näihin juttuihin, lähinnä ne tuntuvat huvittavilta. Mainitset mm. helsinkiläisyyden "hienona". En oikein ymmärrä, miten Helsingissä syntyminen olisi hienompaa kuin muualla, paikka mikä paikka. Lähinnä tuollaiset "hienoudet" ovat katsojan silmässä eli alemmuudentunnosssa. Onneksi nuo ajat ovat menneet - vai ovatko, kun nostaat aiheen esiin? Missä olet nykyisin muka törmännyt noihin menneen kauden ilmiöihin? Njaa, tosin tällä palstalla helsinkiläisyys sinänsä tuntuu olevan joillekin edelleen mieluummin kirosana kuin minkään hienouden merkki.
Kerrostalossa asumista en pidä minään hienouden merkinä, mutta en myöskään omakotitalossa tai mökissä, sorry nyt vaan. Arvostukset ovat muuttuneet. Kyllä ihmisen mitta on nykyisin raha ts. sen määrässä olivat kulissit mitkä tahansa. Jollei rahaa ole, et ole mitään, niin se nyt on.
"Aikaa mennyttä"
Sinä:
"Jollei rahaa ole, et ole mitään, niin se nyt on."
"Lähinnä tuollaiset "hienoudet" ovat katsojan silmässä eli alemmuudentunnosssa"
Minä:
"Urakkahommissa siellä tienasi paremmin kuin Akateeminen kirjastonhoitaja suomessa tms.
"Tulimme siihen tulokseen, jota mieltä vieläkin olen, että silloinen kaveripiiri oli lähtenyt kouluttamattomana, työttömänä Ruotsiin, ja luusereina piti itsetunto rakentaa taas pystyyn, vaikka sitten väkisin"
Hyvin muotoilit uudelleen sanomani.
Sitten vähän turhaa ympärille.
Enkö olekin hyvä kirjoittaja ja esimerkki?
H.
Narsismin karvas ja kova koulu on joillekin tullut tutuksi:
Oletteko koskaan tunteneet ihmistä, joka on niin täynnä itseään ettei muut tiedä, ei osaa, eivät ole mitään. Muita hän voi mielinmäärin kiusata ja alistaa henkisesti piikittelemällä, naljaillen ja uhkailemalla.
Narsistit tekevät kaikkensa, että heitä huomattaisiin ja kehuttaisiin. Ellei joku sitä tee, he tekevät sen itse.
Tuntuuko tutulta? Onko vieläkin karvas maku tapahtuneesta? Oletko joutunut tähän liemeen?
"Heräsi kysymys"
Minä en ole näitä uusio-palstalaisia, aikasti vanhahko olen, jopa mielipiteiltäni.
Kirjoitteluni kautta, palstalaisen mukavalla tuella, olen noussut asemaan jossa minua on helppo arvostella kaikin tavoin.
Minua on haukuttu ja satunnaisesti kiitetty.
Ja se on ollut tavoiteenikin.
Narsismia en ole itsessäni havainnut, olen aina kohdannut kirjoittelijat ihmisinä, niin fiksuina kuin kummallisinakin.
Olen myöskin huomannut että kirjoitteluni eivät kaikkia kiehdo.
Aikasti useat saavat niistä pahoja tai hyviä uneja, uskonnostaan riippuen.
Kun mietin aikaa taaksepäin, jonnekin 2007 jotain, en ole koskaan törmännyt kirjoittelijohin jotka olisin halunut poistaa palstanmaailmasta.
Ymmärrän sinuakin, olet 3051:s joka ei pidä kaikista ihmisistä jotka eivät sinun mukaasi elä ja kirjoita.
Minun laskujeni mukaan olen kirjoittanut samoin jo 16204 kertaa.
H.
Kyllä vieläkin maaseudulla vierastetaan tuntemattomia ihmisiä ja juostaan navetan taakse piiloon. Ei näistä satavuotisista perinteistä niin vain eroon päästä.
sen "oman kehun" kanssa? Senhän sanotaan 'haisevan'?
Vai onko kyse huumorista, itseironiasta?
Sehän on kehittyneen persoonallisuuden tunnusmerkistöä.
Ulkomaalaiset ovat pitäneet suomalaisia kalossin alla, ja vielä sinne ovat tyrkkimässä edelleenkin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/wallinin-sanat-dragsvikista-hammentavat/art-1288447995410.html
Kyllä tuo Wallin kyll on puolensa pitänyt!
Ajattelee tietty et ei uskaltaisi mennä ruotsinkilisten lähellekään ellei olisi saanut puoliaan piettyä. Nyt hymisee tyytyväisenä. Ja epäuskoisena, mielessään, et kävikö täss tosiaan näin hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=j8aci7p24KE
Ei ole meillä yhtään ruotsinkielisten
säätämää lakia! Tarkistin asian.