Istun rappusilla, veistelen.
Kuunteleen kirveen kopsetta,
katselen savumerkkejäsi.
Soutaisinko saarellesi,
selkääsi pesemään?
Kiroan tylsää puukkoani,
tätä visaista airopuuta,
kuin huopainta veistelis.
Taidan olla väsynyt.
Kuunteleen kirveen kopsetta,
katselen savumerkkejäsi.
Soutaisinko saarellesi,
selkääsi pesemään?
Kiroan tylsää puukkoani,
tätä visaista airopuuta,
kuin huopainta veistelis.
Taidan olla väsynyt.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielenkiintoinen runo, jotenkin lämmin.Ehkä se on tuo puukko tai puunhaju tai selänpesu.
minulle mitä siinä tapahtuu, mielestäsi.
Se on kaipuuta. Selän pesu luokse soutaminen on toisen ihmisen etsimistä näin tulkitsen. Soutaessasi tapahtuu jotain ,et vain jaksa ,väsyt.
Tulkintani on että runo kuvaa sitä,
kuinka ihmisen on vaikea lähestyä toista,katseita, savumerkkejä, voidaan vaihtaa, mutta siitä eteenpäin, tie on kivikkoinen väsyttävä, toisen luokse on työlästä soutaa.
Mitä tapahtuu. Istuu mökkinsä rappusilla ja veistelee. Kuuntelee kaihoisana vastapäiseltä rannalta saunapuiden pilkkomista, kajahtelua, joka kiirii vettä pitkin ja katselee kuinka vanhanpojan saunan piipusta savu tuprahtelee kutsuvasti.
Mieli tekis hypätä veneeseen ja yllättää vanhapoika, mutta Kainovieno, siveä vanhapiika on niin häveliäs ja estoinen, että selkä jää tänäkin ehtoona pesemättä. Harmittahaan se, kun nuoruus menee airoja veistellessä, tylsällä puukolla.
Väsynyt se on, kun ei oivalla, että voisi lähteä mukamasten souteleen ja puukkoansa terotuttamaan.
kieltämättä.
tuoksua. Tätä on todella kiva joskus tulevina kylminä talvi-iltoina lukea. Kuinka onkaan ollut lämpöistä kesässä ja mielessä. Monta haikeaa hymyä luvassa.