Kirjoitan tähän pätkän, joka ei ole minkään oikean romaanin tai novellin alku. Olisi vain kiva kuulla, mitä hyvää/huonoa on tavassani kirjoittaa. En muokkaa tekstiä, ainakaan suuremmin.
" Hän oli taas sen edessä. Sama tilanne, tuttu turtumus, kertaallen jo molemmat läpikäytynä. Mies seisoi avuttoman näköisenä hänen edessään, aivan kuten neljä vuotta aiemmin. Katse säikähtäneenä, oikean käden sormet kiskoen nykivin liikkein vasenta hihansuuta. Naisen katse pysähtyi seuraamaan sormien liikettä. Se oli ainoa asia, josta hän pystyi pitämään kiinni. Mies rykäisi muutaman kerran, mutta tavut ja lauseet takertuivat johonkin karheaan kiinni. Hiljaisuus painoi molempien keuhkoja kasaan. Molemmat hengittivät varovasti, rintakehät nousivat kevyesti ja äänettömästi. Ilmasta oli tullut liian ohutta, samalla tavalla haurasta kuin kaikesta muustakin heidän ympärillään. Se hauraus hajoaisi kohta, särkyisi sirpaleita pienemmiksi murusiksi ja jäisi kaiken alle. Nainen tajusi, että hänen olisi rikottava se hiljaisuus. Riittäisi, että hän vetäisi kerran keuhkonsa täyteen ilmaa. Muuta ei tarvittaisi. Sen jälkeen tulisi ensimmäinen aalto. Epämääräinen vyöry epäuskoa ja pettymystä toisiinsa sekoittuneina. Se nostaisi veressä adrenaliinimäärää, pakottaisi pois turtumuksesta joka suojasi vielä sillä hetkellä kaikkea. Mies oli lakannut nyhtämästä hihansuutaan ja puristanut kädet tiukasti nyrkkiin. Hän avasi oikean kätensä ja katsoi hetken hämmästyneenä kämmentään. Kynnet olivat jättäneet siihen pieniä puolikuun muotoisia painaumia. Naisen katse tavoitti miehen. Hän tiesi mitä hiljaisuuden jälkeen tulisi tapahtumaan. Mies katsoi naista ja tajusi, että se saattaisi olla viimeinen kerta kun heidän katseensa kohtasivat samalla tavalla. Hauraina, epävarmoina ja toisista turvaa hakien. "Miksi?" Hiljaisuus oli rikottu. Se, mikä oli ollut vielä hetki sitten hauraana olemassa, murentui heidän ympäriltään. Naisen katse muuttui kovemmaksi ja työnsi miestä kauemmaksi. Viha ei ollut vielä läsnä, mutta se oli jo olemassa. Ja se polttaisi tuhkaksi kaikki sirpaleet, mutta tällä kerralla nainen nousisi tuhkasta yksin."
Eli kommenteista kiittäen. Aloitin kirjoittamaan ilman ajatusta ja tartuin ensimmäiseen joka pullahti ulos. Aikaa kului tunnin verran, kävin tosi keittämässä välillä kahvit :)
" Hän oli taas sen edessä. Sama tilanne, tuttu turtumus, kertaallen jo molemmat läpikäytynä. Mies seisoi avuttoman näköisenä hänen edessään, aivan kuten neljä vuotta aiemmin. Katse säikähtäneenä, oikean käden sormet kiskoen nykivin liikkein vasenta hihansuuta. Naisen katse pysähtyi seuraamaan sormien liikettä. Se oli ainoa asia, josta hän pystyi pitämään kiinni. Mies rykäisi muutaman kerran, mutta tavut ja lauseet takertuivat johonkin karheaan kiinni. Hiljaisuus painoi molempien keuhkoja kasaan. Molemmat hengittivät varovasti, rintakehät nousivat kevyesti ja äänettömästi. Ilmasta oli tullut liian ohutta, samalla tavalla haurasta kuin kaikesta muustakin heidän ympärillään. Se hauraus hajoaisi kohta, särkyisi sirpaleita pienemmiksi murusiksi ja jäisi kaiken alle. Nainen tajusi, että hänen olisi rikottava se hiljaisuus. Riittäisi, että hän vetäisi kerran keuhkonsa täyteen ilmaa. Muuta ei tarvittaisi. Sen jälkeen tulisi ensimmäinen aalto. Epämääräinen vyöry epäuskoa ja pettymystä toisiinsa sekoittuneina. Se nostaisi veressä adrenaliinimäärää, pakottaisi pois turtumuksesta joka suojasi vielä sillä hetkellä kaikkea. Mies oli lakannut nyhtämästä hihansuutaan ja puristanut kädet tiukasti nyrkkiin. Hän avasi oikean kätensä ja katsoi hetken hämmästyneenä kämmentään. Kynnet olivat jättäneet siihen pieniä puolikuun muotoisia painaumia. Naisen katse tavoitti miehen. Hän tiesi mitä hiljaisuuden jälkeen tulisi tapahtumaan. Mies katsoi naista ja tajusi, että se saattaisi olla viimeinen kerta kun heidän katseensa kohtasivat samalla tavalla. Hauraina, epävarmoina ja toisista turvaa hakien. "Miksi?" Hiljaisuus oli rikottu. Se, mikä oli ollut vielä hetki sitten hauraana olemassa, murentui heidän ympäriltään. Naisen katse muuttui kovemmaksi ja työnsi miestä kauemmaksi. Viha ei ollut vielä läsnä, mutta se oli jo olemassa. Ja se polttaisi tuhkaksi kaikki sirpaleet, mutta tällä kerralla nainen nousisi tuhkasta yksin."
Eli kommenteista kiittäen. Aloitin kirjoittamaan ilman ajatusta ja tartuin ensimmäiseen joka pullahti ulos. Aikaa kului tunnin verran, kävin tosi keittämässä välillä kahvit :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teksti oli aivan eri muodossa kun kirjoitin! Nyt on ihan pelkkää pötköä eikä siinä näy lainkaan jaottelu! Varmaan tosi raskasta ja sekavaa. Ei siitä taida saada mitään mieltä. Rytmi ja kaikki katosi. Blaah!
Joo, ei hullumpaa. Voisit kokeilla tiivistämistä, esim.
"Riittäisi, että hän vetäisi kerran keuhkonsa täyteen ilmaa":
Yksi veto ilmaa keuhkoihin riittäisi.
Eli toistoa pois.
Samalla voisi ajatella, että kun näkökulma on ulkopuolinen, kannattaako sanoa, että nainen tajusi... Nythän kertoja lukee naisen ajatukset, ehkä se on tarkoituskin.
Ei paha eikä huono.
Hä? kerro 14 3, miksei muka voisi laittaa että nainen tajusi. Jos kertoja on kaikkitietävä? Ainahan kirjoissa on, että hän ajatteli, hän tajusi, hän mietti jne. Samahan se onko tuon hänen tilalla nainen tai joku muu.
Ehkä ajattelin, että kun naista ja miestä ei oltu nimetty mitenkään, he eivät ole persoonia. Laajempi teksti tietysti toisi enemmän ajatusta mukaan. Itse kirjoittaisin sisäisen äänen omaavan ihmisen minämuotoon, tai sitten ...
Voi voi, on niin paljon mahdollisuuksia.
Eli ainakin näkökulmaa voisi hioa, alussa naisen ajatukset luetaan ja sitten myös miehen. Kannattaa valita niistä jompikumpi, niin on selvempää.
En ymmärtänyt, mistä tarina kertoi. Se oli kirjoitettu teennäisellä tyylillä.
VOisi lukea uudestaan jos laittaisit sen alkuperäisen jaottelun, onnistuisko? nyt kuten sanoit on raskas lukea....
Kiitos kommenteista. Tuo teennäisyys hämmästytti, olen ajatellut aina perussyntini olevan raskassoutuisuus. Ehkä se välittyy myös teennäisyytenä. Itse inhoan teennäistä, joten pisti miettimään. Tosin eipä tuo teksti näin uudelleen luettuna omiin silmiinikään hirvittävän loistavalta vaikuta :) Ja tuolla tavalla pötköön lykättynä se vaikuttaa vielä kamalammalta. Alkuperäisessä kirjoitusasussa teksti oli jaoteltu hyvin pieniin puolikappaleisiin, vain muutamia rivejä kussakin. Tarkoituksena, että tarinanpätkä olisi kulkenut kuin tennispallo mieheltä naiselle, ja takaisin. Nimiä ei henkilöillä ole, kun hetki ennen kaiken särkymistä oli keskeinen ajatus. Ei todelliset tapahtumat tai hetkeen osallistuvat ihmiset.
Kirjoittaminen vaatii työtä ja harjoittelua. Ei siitä oikein taida päästä mihinkään. Idolsia kun ei kirja-alalle ole vielä keksitty.
Ja kummallista kyllä, olen persoonana avoin ja ulospäin suuntautunut, välillä jopa hauska, mutta teksteistäni tulee lähes aina kuin tuomiopäivän profetiaa. Ihmettelen usein, miten kirjoittaja-minäni onkin niin kamalan synkeä ja raskas. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Olen samaa mieltä: teennäistä eli keinotekoista.
Teennäisyys tulee siitä, että yksinkertaisen tapahtuman sisältö piilotetaan arvoituksellisesti pitkän sanaleikin taakse. Odotin lukevani enemmän, mutta luin vain kehon käyttäytymisestä erotilanteessa. Paljon sanoja, vähän sanottavaa. Kaksi tuntematonta henkilöä, jotka eroavat taas. Raskasta hengitystä, jänteiden jännitystä ja oletettua surua -- big deal. Miksi kiinnostuisin?
Tiivistän sisällön, en usko menettäväni mitään: Ero taas neljän vuoden jälkeen. Nainen ja mies seisovat lähekkäin. Tunteiden kuvailua elintoimintojen avulla. Nainen kysyy: "Miksi?"
Tekstikappale voisi toimia kuvailunovellina otsikolla: "Kuinka keho reagoi erotilanteessa" tai "Ero ja keho". Romaanissa kohtaus olisi esitettävä vasta sitten, kun lukija on samaistunut henkilöihin. Lukijalla täytyy olla tunteet pelissä eli jotakin menettävää tai muuten tämä ei toimi. Nyt kohtaus on kuin avaisi mustavalkotelvision ja alkaisi seuraamaan elokuvaa loppukohtauksesta. Kaksi tuntematonta ihmistä eroavat, mitä sitten?
Kirjoitat hyvin ja olet ehkä lukenut paljon. Ongelma on ehkä se, että olet kirjottanut tekstiä mutta et tarinoita. Ei riitä että osaa pelkästään kirjoittaa, täytyy osata myös tarinoida. Ja tarinassa on oltava sisältöä.
Miten jatkaa? Sisältöä voisi alkaa lisäämään kysymyksillä. Aloita kysymällä mitä lukija haluaisi tietää. Henkilöistä: Keitä mies ja nainen ovat? Millaiset ovat heidän tavoitteet elämässä? Millaisia he ovat? Mitkä ovat heidän heikkoutensa? Mitkä asiat menevät ristiin? Miten asiat menevät enemmän ristiin? Ongelmia ja vaikeuksia, lisää ongelmia ja vaikeuksia.
Ero: Miksi he päätyvät taas eroon? Mitkä ovat syyt ensimmäisen ja toisen eroon? Onko mitään muuttunut? Mitä tapahtui erojen välillä? Miten mies ja nainen kehittyivät henkilöinä? Miten tästä eteenpäin?
Tsemppiä jatkoon.
blaah.......... en jaksanu lukee ku kolmanneksen, nää on näitä harlekiinisivustoja. Yök.
Kirjoita mieluustimmin jotakin älykköä. Joohan.