Aja hiljaa isi nyt vain, parempi olisi ettet aja nyt ollenkaan..

Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.

Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.

Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!

http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k

Niin kuin itsekin arvelet, ei ihminen voi raitistua ilman omaa tahtoa.
Toinen vain pilaa oman elämänsä vahtimalla, nalkuttamalla, ym. jos toinen ei itse halua jättää päihteitä.
Lisäksi noilla asioilla on tapana vain pahentua ajan mittaan ja iän myötä. Ongelmakäyttäjästä ei tule kohtuukäyttäjää vaan ainut tapa on jättää päihteet kokonaan ja jos sitä ei ole näköpiirissä niin mitään ei ole tetävissä..
Sinuna kyllä suojelisin lastanne ja heittäisin ukon pellolle. Tiedän, että se on erittäin rankka päätös ja tuo sinulle paljon surua.
Lapsenne tajuaa jo nyt poissaolevan aikuisen, kun hän yrittää ottaa kontaktia isäänsä, eikä isä reagoi humalan vuoksi, tai reagoi jotenkin lapselle turvattomuutta aiheuttavalla tavalla.
Rankka päihteidenkäyttö perheessä ja kaikki muu uskottomuus ym, josta kerrot vaikuttaa aina lapsenkin elämään.
Ajattele myös sitä, että suuri osa perheenne rahoista valuu ukkosi kurkusta alas, vaikka sillä olisi tarkoitus hankkia tavaroita, jotka ovat välttämättömiä tai tuovat iloa koko perheelle.
Monet alkoholistien puolisot sanovat, kun ovat repäisseet itsensä irti päihteidenkäyttäjästä, että eivät olisi ikinä voineet kuvitella elämän ihanuutta tasaveroisen ja luotettavan kumppanin kanssa.
Jokainen ansaitsee parempaa elämään kuin huolehtia täysin itsekkäästi käyttäytyvästä alkoholistista. Sinullakin on oikeus omaan elämään ja tunteeseen, että toiset aikuiset ovat myös vastuunkantajia, eivätkä vain lisää sinun taakaasi.
Toivottavasti asiat kääntyvät parempaan päin.

Turhaan sinnittelet!
Toivoa paremmasta EI ole!
Ajattele lastasi tästä eteenpäin!
Ongelman analysointi syvemmältä on aivan turhaa ajan hukkaa!
Voit tehdä oman päätöksesi, hyysätä epäonnistunutta ihmistä ja samalla tuhota ihmisalun normaalin kehityksen tai olla omillaan ja yrittää selviytyä ja luoda lapselle edes jonkinlainen siedettävä olotila!

Koitapa tutustua Al.Anonin ryhmiin ja kysy siellä olevilta naisilta miten he ovat pärjänneet.
Ukkoasi et voi raitistaa, itsellesi voit luoda paremman elämän vertaituen avulla.

Ryhdistäydy ja tee päätös vaikka tuntuisikin vaikealta. Miehesi on koskaan raitistu,sietokyky vaan kasvaa.Aloita parempi elämä yksin lapsesi kanssa,kyllä sinä pärjäät.

Ponnistelen itsekin parhaillaan vähentämisen puolesta kohdallani. Olen n 20 v käyttänyt alkoa aivan liikaa ja se on aiheuttanut todella paljon murheita itselleni ja muille. Nyt olen saanut tarpeekseni ja aion vähentämällä edetä oikeaan kohtuukäyttöön. Kun kävin aiemmin AA:ssa, siellä ei uskottu kohtuullisuuteen, mutta koen omalla tahdonvoimalla pystyväni rajoittamaan ottamista. Tahto on avainsana.

Yksikään alkoholisti ei pysty kohtuukäyttöön, se on faktaa.
Suurkuluttaja pystyy vähentämään.
Oletko suurkuluttaja vai alkoholisti.

Alkoholistilla on valittavana vain juominen tai lopettaminen.

Kerroppa miten eroaa alkoholisti ja suurkuluttaja, siirtyykö suurkuluttaja jossain vaiheessa nextille levelille eli alkoholistiksi vai onko se alkoholismi synnynnäinen ominaisuus?

Joku ketjussa sanoi näin:
"Monet alkoholistien puolisot sanovat, kun ovat repäisseet itsensä irti päihteidenkäyttäjästä, että eivät olisi ikinä voineet kuvitella elämän ihanuutta tasaveroisen ja luotettavan kumppanin kanssa."

Juuri näin! Itseni luen näihin jotka vuosien jälkeen sai rohkeutta ja voimaa lähteä, ja on todellakin ollut sen arvoista! Omakin elämäni oli neljä vuotta kuten ap:n. Voimatonta raivoa, kun toinen joi vaikka miten yritti saada tajuamaan, että selvinpäinkin voisi viikonloppuja viettää. Että perjantai ei ole kaljakorin synonyymi. Ja kun ei jaksanut katsoa sitä "hilpeää, touhuilevaa miestä", niin otti itsekin, koska pienessä sievässä sen toisen humala ei niin kauheasti ärsyttänyt.

Ap mahdollistaa tahtomattaankin miehensä juomista olemalla itse selvinpäin ja huolehtimalla lapsesta. Miehen siis ei tarvitsekaan muuta kuin heittää vapaalle ja olla just niin kännissä kuin haluaa. Ei tuo tuosta tule muuttumaan. Ota lapsi ja lähde!

Ap, olisi mielenkiintoista kuulla tilanteestasi.
Mitä ajattelet ja olisiko ero miehestäsi mahdollista?
Itselläkin kokemusta.."rakastuin renttuun" ja kun suomut putosivat silmiltäni.. niin en tiennyt miten pääsisin mahdollisimman nopeasti eroon rentusta.
Itseäni kypsytti eniten koko ajan kireä taloudellinen tilanne. Miehen palkka meni ryyppäämiseen ja remuamiseen, minun palkallani elimme. Hänellä ei ollut koskaan mitään vastuuta mistään.
Nyt osaan arvostaa tavallista tasaista elämää.
En kaipaa sen kaltaista jännitystä elämässäni mitä ex-ukkoni aina järjesti.

Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.

Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.

Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!

http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k

Hei!
Mieheni alkoholisoitu pikkuhiljaa, lapsia meillä oli 3- hoidin kodin ja lapset. Avioliitomme ensimmäiset vuodet olivat hyviä yhdessä vietiin perhettä eteenpäin. Mieheni alkoholinkäyttö lisääntyi ja sen myötä hän alkoi elään täysin perheestä riippumatonta elämää. Hän yrtti hallita minua ja perhettä niin että olisimme hyväksyneet hänen juomisensa. Juomisen myöhtä hän kävi vieraissa seurusteli todella alkoholisoituneiden ihmisten kanssa. Lisäksi hän yritti tuoda kavereita kotiin juomaan. Siihen oli pakko vetää raja en missään tapauksessa halunnut laseni joutuvan katselemaan kotona ryyppäämistä. Minun oli pakko erota en olisi jaksanut pitää lapsista huolta jos olisin joutunut elään ja huoletiin alkoholistista joka ei halunnut mennä hoiton. Onglma oli kuulemma vain siinä että en hyväksynyt asiaa. Paljon tapahtui noina vuosia. En ole katunut sitä että erosin eroamin otti lujille mies ei millään olisi halunnu luopua perheestä. Alkoholi kuitenkin vei voiton. Perhe-elämämme tasoittui ja lapset saivat kasvaa raittiissa ja tasapainoisessa kodissa. Lapset ovat nyt jo aikuisia ja ihan tasapainoisia heistä kasvoi. Ex-mieheni kuoli vähän yli 40- vuotiaana alkoholin aiheuttamaan sairauteen. En olisi häntä pysytyny auttamaan hän valitsi juomisen. Alkoholisti ei lopeta juomista muuta kun omasta halustaan. Lupailut ei paljon auta: Laita isellesi joikin aikaraja kuinka kauan vielä jaksat katsella juomista. Erillään asuminen voisi olla iha hyväksi teille. Saat itse aikaa miettiä minkälaista on elää ilman alkoholia ja miehesi saa miettiä omaa valinaansa perhe vai alkoholi.

Rakastavana vaimona uskot voivasi parantaa miehesi, mutta sen voi tehdä vain hän itse. Motivaatiota ei ole kun ei ole pohjalla ollut ja sun hiljainen hyväksyminen hänellä on. Lastensuojelu voi asettaa sulle ehtoja: muutat erilleen ja saat pitää lapsen. Jos jäät, lapsi huostaanotetaan. Millainen isä kännäävä/huoraava mieson teidän tyttärelle? Hänen tulisi näyttää esimerkkiä teidän tyttärelle siitä kuinka naista saa/tulee kohdella ja sen mukaisesti tyttärenne arvostaa itseään. Arvostatko sinä itseäsi tai tytärtäsi? Miehelläsi on itsehankittu aivosairaus, josta vain hän voi itse irtautua halutessaan. Sinun äitinä kuuluu turvata lapsen lapsuus ja terve kasvu. Siihen ei riitä isän rakkaus selvinpäin.

Ota suorilta avioero, mikäli miehesi suostu muuttamaan joksikin aikaa erilleen ja miettimään käyttäytymistään.

Menit sitten tuollaisen kanssa lisääntyyn ? Ota lapsi ja lähde, jos haluat lapsellesi edes raittiin lapsuuden.

Säälin lasta. Tuollaisen miehen olet antanut ruveta tämän lapsen isäksi.

Mitä todennäköisemmin olet aiheuttanut tämän tyttäresi alkoholiongelman tai sen, että hänkin ajautuu alkoholiongelmaisten kanssa suhteeseen.

Älä katso enään päiväkään..Sulla tulee onglmat vain kasvamaan.Ota lapsi ja muuta pois!Katso uusi kaveri.Olet viellä nuori.Elämä edessä päin..

Mikäli miehesi ei itse ymmärrä ongelmaansa, hakeudu omasta tahdostaan hoitoon ja sitoudu päihteettömyyteen, sinun asemassasi - sekä itsesi että lapsen takia - suunnittelisin tulevaisuutta ilman häntä! Alkoholismi on paitsi sairaus ja ongelma itsessään, se myös aiheuttaa pelkoja sekä ristiriitoja ja riitoja perheenjäsenten välillä ja tekee siten kodin ilmapiiristä etenkin lapselle turvattoman. Ja sellaisesssa tilanteessa myös lastensuojelun on puututtava - lapsen edun nimissä - asiaan, tosin sitäkin kautta yritetään ensin auttaa, mutta kuten todettu, on auttaminen vaikeaa ilman henkilön omaa tahtoa. Voi kuitenkin myös olla, että lastensuojelun mukaantulo tilanteeseen (tietoa ja ehdot sille millaisessa ympäristössä lapsi voi asua tuki tilanteeseen) voisivat kovastikin auttaa sekä miestäsi että koko perhettä - ja lastensuojeluun voi itsekin ottaa yhteyttä ja pyytää neuvoja ja apua! Voimia ja rohkeutta Sinulle!

lähe hyvä ihminen vielä kun voit. minä katoin 3 vuotta ennenku älysin lapsilleni ja itelleni tehdä vain sen ainoan ja oikean teon. Alkoholilsti ei muutu ellei sitä tosissaan halua. Siitä kärsii kaikki jos sitä menoa vaan hyväksyy ja kattoo!

Hyvä neuvo. Päätös on sinun vastuullasi.

Minä lähdin vasta kun lapset olivat 12 ja 15. Olisi pitänyt lähteä paljon aiemmin. Kukaan ei ollut ottamassa lapsiani huostaan, koska minä olin ollut koko ajan vastuun kantaja perheestä. Elämä helpottui, mutta lapset ovat tavallaan hukassa ja jäljet eletystä näkyvät yhä heissä. Haluan kannustaa sinua tällä ratkaisuun, jos ajattelet lastesi tulevaisuutta ja mallia, minkä isä heille nyt antaa. Lapset imevät vaikutteita ja ne eivät aina ole hyviä.

Minulla on aivan samanlainen tilanne kuin sinulla. Meidän lapset ovat 5 ja 7v, ovat sen ikäisiä että tajuavat tämän tilanteen, meillä ei päästä töistä tullessa edes autosta ulos kun se pullo on jo avautunut. Nyt tilanne riistäytnyt käsistä täysin, mies on tämän vuoden aikana ollut useita öitä poi kotoa, ei käy enään töissäkään ( oma yritys)outoja naisten numeroita löytyy taskuista puhelimesta viestejä, eli varmaan myös pettänyt minua.. Mutta lohdutan sua yhdessä asiassa, ei sun tarvii pelkää jos lastensuojelu saa vihiä ei ne sulta lasta vie pois. Me jouduimme viime viikolla lastensuojelun piiriin toista kertaa, ekalla kerralla totesivat että pystyn huolehtimaan lapsista, nyt taas joudumme käymään siellä juttelemassa ja he auttavat sinua joten älä pelkää. Vaikeinta on että joudun vaan hakemaan eroa ja muuttamaan lasten kanssa pienempään asuntoon, kamppailen myös työpaikkani puolesta koska töissä ei suostuta joustamaan työvuoroissa, ensi viikollakin pitäisi mennä kuuteen töihin mutta päiväkodit aukeavat vasta puol seiskalta yhtään en tiedä miten selviän, kamala stressi joka päivä. Mutta ei se tästä odottamalla parane, alkoholistin pitäisi itse tajuta lopettaa juominen. Täytyy vain ajatella mikä on lapsille parasta ja tämä on myös minun elämää, enkä halua enään elää näin. Rankkaa tämä on mutta ehkä se elämä tästä paranee, kun pääsen elämään tasapainoita elämää lasten kanssa, ei tarvitse enään miettiä missä äijä pyörii tai missä kunnossa hän tulee kotiin. Tsemppiä sinulle. (Yritän saada itsekkin voimia jatkaa tästä eteenpäin).

Viinalle jäät aina toiseksi,muista se. Hae apua itsellesi, että jaksat. Avominne .fi erittäin
hyvä ja nopea avun saanti paikka molemmille. Toivon sinulle voimia.

Siis mitä ihmettä??? Pitikö mennä lisääntymään tuollaisen vapaan alkoholisti-nistiluuseri-ihmiskuonajätesaastekasan kanssa????????? Ota nyt heti lapsi huostaasi ja pakene maasta!!!

Harmi, että noin on päässyt käymään! En ole mikään neuvomaan, mutta ero olisi parasta, jos ei kunnon puhuttelu enää auta. Itse toivoin perhettä, mutta olin naisille liian kiltin näköinen ja kiltti muutenkin. Yritin 35-v asti suhdetta, noh nyt aloin sitten juopotella, kun en kelvannut...

Vastaus tulee tässä: Ei toimi! Laitathan ensi kerralla positiivisempaa keskusteltavaa kiitos.

Jos omistat vain kaksi tv kanavaa et katso sitä huonoa vaan hyvää kanavaa.

miinuksen puolelle pamahti :(

Nykypäivänä tavataan sanoa, että alkoholismi on sairaus. Sairauden nimissä ns. on lupa juoda, ja vedotaan että se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet, mielestäni tämä ajatus johtaa harhaan. Alkoholisti kaataa sitä kaljaa tai viinaa ihan itse omin käsin sinne kurkkuunsa, sumentaa aivonsa ja elää harhoissansa, teko-iloisessa maailmassa. Lupailee lähipiirille lopettavansa, tai hakee hyväksyntää muilta vedoten olevansa sairas. Kukaan muu, kuin itse alkoholisti ei voi asiaa korjata, vaimo ei voi lopettaa miehensä juomista, vaan siitä voi syntyä vaan salajuomista, salapulloja, valehtelua jne.
Jos miehesi todella pettää sinua , saa lapsia muille jne... avaa silmäsi, ei rakastava puoliso kohtele vaimoaan tuolla tavalla. Rakasta ja arvosta itseäsi ja lastasi niin paljon, että annat teille elämisen arvoisen elämän.... lähde ja ala elämään.
Edessäsi on muuten tuho, ja joudut seuraamaan miten alkoholi tuhoaa ihmiskehon ja turruttaa aivot, vääristää ajatusmaailman. Rahat menee miehen kurkusta alas. Lapset tarvitsevat selvät vanhemmat. Koeta jaksaa, voimia sinulle, toivottavasti tiedät mitä teet ;)

Hei. Mietippä omaa elämääsi ja myös pienen lapsen. Eikö olisi reilua antaa lapselle hyvä ja turvallinen ympäristö elää. Eli ole itsekäs ja tee oikeat ratkaisut; jätä mies. Et tarvitse tuollaista idioottia,joka ei osaa kunnioittaa/arvostaa sitä mitä on. Tiedän, että on helppo sanoa;jätä se, mutta uskon että myöhemmin et kadu päätöstä. Kyllä maailmasta löytyy miehiä,jotka osaavat arvostaa sinunlaista naista. Niin se vain on.

Jos tietää lähtökohtasesti ottaneensa tuollaisen "projektimiehen" ei pitäs ihmetellä jos projekti ei onnistu. Mikäänhän ei muutu, koska miehesi ei usko että lähdet.

Ei auttanut aikoinaan kauniit puheet tai muukaan. Meilläkin isäntä aloittii viikonloppujuomarina... Alkoholistin parantuminen on oma tahtonsa parantua.
Lasteni ja minun tapauksessa avioero oli ainoa ratkaisu. Aikaa on tuosta jo kulunut yli kaksikymmentä vuotta.Lasten isä on viettänyt enemmän aikaa alkoholin parissa, koko tämän ajan. Hän hankki uuden puolison, harrastus on heillä yhteinen oluen ja alkoholin kanssa.
Lasten ei pidä joutua seuraamaan kenenkään juomisia kotona, jatkuvana normaali ilmiönä. Nyt jo aikuiset lapseni, eivät kovasti kunnioita isäänsä ja puolisoaan.
Olemme usein keskustelleet, isän tapauksesta ja lasten mielestä tein oikein kun asetuimme eri katon alle. Lasten varhaismuistot ovat isä olutpullo suussa ja usein ympäri humalassa. Valokuvia isästään on vähän, syy: eivät halua näyttää kuvia joissa on mies olut pullon kera. Lapset häpeää isäänsä ja hänen käytöstään. Miettivät usein voiko isää enää kutsua, onko kunto sen mukainen???? Alkoholi on myös vanhentanut exääni parillakymmenellävuodella. Miehen pitäsi täyttää kesällä 60vuotta ja näyttää nyt lähes 80 kymppiseltä.
Ja hänkin oli selvinpäin aivan mukava, rakastava, hoitava, siisti, ruokaalaittava jne jne. Juominen lisääntyi varkain ja aina keskustelun päätteeksi hän sai minut uskomaan, kaikki muuttuu hyväksi ja hän ei ole alkoholisti. Minä jaksoin uskoa tuota kahdeksan vuotta.
Sitten tapahtui tapaturma, mies tuli humalassa kotiin, kiukkua uhoten. Riita kavereiden kanssa. Joka sattuman ja humaluuden takia kohdistui vahihgossa esikoislapseen. Kiukku piti purkaa minuun, vaan umpihumalainen ei tajunnut edes kuka oven aukaisi ja päästi sisään. Esikoinen oli ensimmäinen vastassa oleva, sai humalaisen raivon osakseen. Esikoinen oli vuosia, vuosia tapauksen jälkeen puhumatta isäsänsä kanssa. Minäkään en enää voinut juoda yhtä olutta saunan jälkeen kun esikoinen alkoi haukkua juopoksi. Esikoinen teki pitkän terapian, selvittääksen tämän tapauksen itselleen. Kuopus pääsi vähemmällä ja hänellekin on isän juominen häpeän aihe. Isoisä ei muista lastenlapsien nimiä ja kummalla on tyttöjä/poikia, saati heidän ikäänsä.
Siis jos juomari ei itse halua muuttua, ei sitä muuta mikään. Säästä lapsi kurjalta muistolta. Lapsikin ymmärtää asioita kasvaessaan.
Eli, uhkailut, itkut, rukoukset ei auta. Ero säästää lapsia ja jos alkoholisti isä rakastaa lastaan, pitää hän kyllä yhteyttä.
Ainakin exsäni pitää edelleen yhteyttä lapsiinsa, vaikka kunto on kyseenalainen toisinaan. Ovat lapseni näin kertoneet.

Miksi aloit olla tuollaisen miehen kanssa alunalkaen, ei mitään järkeä. Lähde nyt, jät se mies. Löydät paremman varmasti.

Lähde heti menemään. Etsi vaikka joku tukiryhmä. Mies ei muutu sinun tai/ja lapsen takia, ainoastaan ongelmansa myöntämällä ja hakeutumalla itse hoitoon. Silloinkaan ei ole mitään takeita siitä, että muutosta tapahtuu. Ja näemmä miehesi ei ole ottanut yhtään askelta sille tielle edes ajatuksissaan.

Sinä ja lapsesi ansaitsette parempaa. Lyhyttä elämäänsä ei kannata tuhlata juopon kyydissä kärvistelemiseen. Se matka vie vain h****tiin.

Voimia sinulle.

Lempaa äijäs.
Olen alkoholisti itsekkin ja lapsen äiti on kanssa sitä.
Suhteemme oli yhtä helvettiä kun äiti tissutteli jatkuvasti ja itse selvin päin olin ja hoidin lasta.
Nyt oon yh ja kaikki hyvin.
Ja toisekseen se usko ei auta yhtään tähän asiaan. Itse on päätettävä juominen.
Tsemppiä sulle.

meillä tilanne on aivan samanlainen, lapset ovat kohta 2 ja 1v. lastensuojelu ilmoituskin tehty isän juomisen tähden.
Älä pelkää menettäväsi lastasi, jos sinulla on kaikki kunnossa, he eivät voi sitä viedä.

Paras ratkaisu on ehdottomasti jättää mies, mitä pikemmin sen parempi. Se tulee vain vaikeammaksi, jos odotat liian kauan.

Omat vanhempani erosivat kun yläasteella, juuri alkoholin takia. Kurjia kokemuksia, jotka muistan varmasti koko loppuelämäni ja joita yhä ajattelen usein. Koko perhe olisi säästynyt paljolta jos olisivat eronneet aiemmin. Alkoholismi on sairaus eikä siihen pysty ulkopuoliset juuri vaikuttamaan. Tätä oli vaikea ymmärtää. Olen kuitenkin väleissä isäni kanssa, jopa paremmissa kuin tuolloin, vaikka hän yhä juokin.

Ajattele siis mikä on parasta lapsellesi- ja itsellesi, ansaitsette parempaa!!

Hei.Näin on nyt asia...en tiedä juoposta,alkoholiongelma miehelläsi on.Mitä sinuun tulee olet varmasti pirun kyllästynyt,mutta ajatteleppa lapsiasi,mitä he!No annat ajan kulua katselet miehesi juomista..Koet mahdollisesti väkivaltaa,oma elämäsi on hyvin rajoittunutta,menetät luottamuksen lapsiisi,ym.NYT SINUN TÄYTYY TEHDÄ OIKEIN NIINKUIN SYDÄMESI SANOO JA JÄRKI PUOLTAA!uNOHDA KOKO PASKA TOIUSTAISEKSI AINAKIN.tAKE CARE

Sinuna en kattelis miestä kauaa.. koska päätös lopettamiseen lähtee aina loppuviimeksi itsestä.

Olen 16-vuotias tyttö, ja katsonut koko elämäni ajan vierestä isän juomista. Varsinkin tämmösenä isin tyttönä oli vaikea vähitellen nähdä että semmosta ihanteellista isiä ei ole minulle suotu.
Meidän suvussa on kummassakin sukuhaarassa ollut yletöntä viinalla läträystä. Pappani joi itsensä invalidiksi ja elää nyt aivan vihanneksena mummon vastuulla, enkä usko että mummokaan jaksaa enää. Muistan aina kuinka herkkänä lapsena pelkäsin hirveästi papan viinakohtauksia kun se päissään kiroili ja hajotti paikkoja ja sai meidät itkemään. Ja kävisin mielelläni toisessakin mummolassa, ellei tarvisi katsoa toisen ukon viinalla läträystä jolla tämä on haavoittanut mummoa jo 50 vuotta.
Setäni hukkui jokeen viinahuuruissa, toinen setä on näemmä seuraamassa hyvää vauhtia perässä, ainakin yksi serkkuni on rappioitunut sekakäyttäjä ja tätikin eli kymmenkunta vuotta juovan (ja hakkaavan) miehen vaimona. Onni onnettomuudessa tuossa jälkimmäisessä oli että kun täti otti eron, ex-mies meni heti AA-klinikalle ja on siitä asti ollut tipaton ja vetää nykyään itse tuota AA-kerhoa.
Ja lisäksi toinen täti, serkut, ainakin kaikkien poikaystävät ja pari muutakin juoksee alkon kassalla useammin kuin kohtuukäyttäjän määritelmään mahtuu.

Monet kerrat olen isää maanitellut että lopeta, huudettua ja vittuiltua ihan vain siksi kun ärsyttää niin paljon tuo juominen. Nimenomaan ärsyttää, jokaviikonloppuisesta pullonkallistelusta on tullut niin tuttua etten jaksa enää itkeä niin kuin lapsena.

Olen päässyt seuraamaan alkoholia niin läheltä että perhejuhlista ja lomista sukulaisten luona on jäänyt vain paskat muistot. Pelkään hirveästi että minua kymmenen vuotta nuorempi serkkuni joutuu kokemaan saman kohtalon alkoholin sivustaseuraajana kuin minä. Kenenkään en haluaisi elävän samaa lapsuutta.
Pyydän siis ihan vain randomina lukijana, että ajattele tässä asiassa lapsesi tulevaisuutta. Se mies tuskin siitä muuttuu vaikka sinä kuinka pyydät ja kärsivällisesti odottelet lopettamaan, valitettavasti. Mies on tiensä valinnut ja sinunkin olisi aika; toivotko sormet ristissä miehen paranevan ja katselet sitä touhua huomaamattas vuosikaudet, vai ajatteletko itsesi ja lapsesi tulevaisuutta ja jatkat elämääs kun vielä voit. Pallo on sinulla.

Äitikin on kärsivällisesti odotellut jo kohta 30 vuotta, minä sen 16 ja vieläkin odotellaan.

Jätä jätkä ennen kuin on myöhäistä. Jos alkaa uhkailla, pyydä suojelua poliisilta.

Lapsesi vuoksi. Ole vastuullinen aikuinen ja jätä mies.

En lukenut kaikkia vastauksia, mutta tiesitkö, että huolehtimalla miehestäsi lisäät hänen mahdollisuuttaan alkoholisoitua vieläkin enemmän.

Jos jättäisit miehen ja kertoisit jälkikäteen, että halusit teidän lapsellenne paremman kasvuympäristön, niin mies olisi siitä jossain elämänvaiheessaan tyytyväinen. On mahdollista, että lapsenne on perinyt isänsä alkoholismin, mutta sen ei tarvitse tulla esiin, ellei hän käytä koskaan alkoholia. Kotona sinä et voi sitä varoa.

Koska teillä on nyt muuten hyvät välit, niin voisit pikkuhiljaa alkaa järjestelemään asioitasi. Voisit myös kertoa miehellesi, että katselette lapsen kanssa toista asuntoa.

Lapsen huostaanottoa sinun ei tarvitse pelätä, jos itse pystyt huolehtimaan lapsen tarpeista. Käynnössä olet samassa asemassa kuin yksinhuoltaja. Tosin se isompi lapsista ei ikävä kyllä koskaan kasva aikuiseksi.

Jätä tuommoinen mies!!! Lapsi on paljon tärkeämpi mitä joku alkoholisoitunut ukko!! Sinun lapsesi tarvitsee turvallisen kodin ja sinä voit sen hänelle yksin antaa. mies ei tule lopettamaan ikinä juomista. Tilanne tulee pahenemaan vielä tuosta.

ei ole pakko asua alkoholistin kanssa.älä pilaa lapsesi elämää .muuta omilles,pelasta lapsen ,sekä oma elämasi.kukaan ei jaksa loputtomiin juomista katsella.ei se kirpase kuin kerran,kun lähdet.viina ei kulje geeneissä vaan siinä mihin lapsena,ja mitä tottuu näkemään,ja pitämään luonnollisena.

ANNA LAPSELLESI TURVALLINEN KOTI JA RAITIS ELÄMÄ, vaati se mitä tahansa. Kokemuksesta sanon että alkoholistiisän lapsena on todella pa*kamaista ja välillä tahtoisin tappaa itseni. Silti rakastan isääni yli kaiken, aina sen ollessa selvinpäin.

Ei se lopu,ei muuta kuin kamat kassiin ja menoksi,turhaan sä odottelet sitä muutosta varsinkin jos se on jo kotoa lähtenyt se viinan kanssa touhuuminen.Mielummin lähet ajoissa kun se että teille sivullisille tapahtuu jotain ikävää,ihminen kun ei päissään välttämättä ole se viisain ihminen varsinkaan jos menet sitä neuvomaan,eikö näitä perhe tragedioita ole ollut jo tarpeeksi,mitä hääh??Lapsella pitää olla turvallinen koti kasvaa jos niitä kerran hankitaan,oisit miettinyt kaksi kertaa kun laitoit hyntyyt yhteen tollasen äijän kanssa :((

On vaikea ymmärtää, että olet ylipäänsä tehnyt lapsen tuollaisen miehen kanssa (noin vakava alkoholismi, linnareissut, äpärä muualle). Mutta ihmiset tekevät rakkaudessa tyhmyyksiä ja naiset sietävät miehiltä uskomattoman paljon, aivan liikaa. Koskaan ei pidä kuvitella, että toista ihmistä voi muuttaa - vain itse voi koettaa muuttua. Eikä rakkaus paranna alkoholistia, sitä paitsi itse hän on jopa sanonut valitsevansa juomisen! Kyllä tuollaisessa tilanteessa kannattaa lähteä ja mitä nopeammin, sen parempi. Yksinhuoltajuus on raskasta - toisaalta olethan yksinhuoltaja nytkin kun kerran miehestä ei ole mihinkään - mutta raskainta on koettaa kontrolloida toista aikuista, pelätä, ahdistua, toivoa ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Lapsi kasvaa ja kehittyy, oppii uutta ja tuottaa vähitellen yhä enemmän iloa mutta kelvoton mies aiheuttaa ainoastaan ongelmia.

P.S. Olen 3-vuotiaan tytön yksinhuoltaja ja otin eron vaikeasta puolisostani noin vuosi sitten. Olemme saaneet tytön kanssa elää rauhassa sen jälkeen.

Jätä välittömästi mies. Miksi ihmeessä olet edes alunperin moisen kanssa alkanut seurustella? Kyllä lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja lapsia ei pidä koskaan yrittää hankkia ennenkuin on varmuus kumppanin sopivuudesta vanhemmuuteen. Ja älä hanki tilanne toista samanlaista, itseanalyysi olisi tarpeen mikä moisessa miehessä viehättää.

yksinkertaisesti vuokraa oma asunto ja kerro avoimesti sosiaalitoimeen jos olet köyhä. ei ole hyvä lapsen tai sinun olla siellä jos joku käyttää alkoholia noin paljon.
alkoholi ei kuulu normaaliin arkeen, ja nyt voit jo pelastaa lapsesi.

Mies joko lopettaa juomisen kun tajuaa että menettää teidät, tai sitten ei. mutta ei olisi lopettanut sitä koskaan.

Ja miehellesi kannattaa suositella aa-kerhoa ja kerro että lähdette ellei hän lopeta. niin yksinkertaista se on.
Olin itse samassa tilanteessa ja hetkeä en ole katunut kun lähdin. mies tapaa lasta ja minua selvinpäin ja ryyppää muualla.

Moi, et varmasti ole perhettäsi perustanut silmät ummessa ? olet tuntenut miehesi jonkin aikaa ennen perheen perustamista, eikö miski olet mennyt sitten alkoholia käyttävän miehen kanssa yhteen ?

Teidän pitää nyt sitten nauttia tilanteesta, olen itsekin joskus etsinut tyttö elämääni, ja sitä tyttöä josta olin kiinostunut, en saanut siksi koska muille pojille kelpasi kalja ja viina, en ollut hyväksytty koska en juonut vaan elin ihanteelisen tervettä elämää, jota elän tänäkin päivänä ilman kaljaa, viina ja muita paheita olen onnellinen, ja minulla on nyt 2 nuorta miestä jotka ovat jo aikuisia.

Kosak tytöille ei kelvannut hyvä poika vaaan piti etsiä poika joka osaa ryypätä, nyt varmaan huomaat mistä pitää teidän nauttia?

onnea elämäänne

Pärjäät pienen lapsen kanssa, jos päätät pärjätä. Sosiaalihuolto ja Kela auttavat alkuun. Kun huomaat, että pärjäät, niin tajuat sen, että et tarvitse miestä ollaksesi onnellinen, vaan selviät kyllä itseksesikin. Se, että eroat ja keskityt lapseesi, ei tarkoita sitä, etteikö sinulla voisi koskaan enää olla parisuhdetta.

Ota lapsesi isä takaisin VAIN siinä tapauksessa, jos hän kykenee lopettamaan alkoholinkäytön ja hän on ollut kuivilla esim. pari kuukautta. Älä luota siihen, että hän lopettaa joskus (huomenna, ylihuomenna).

Lapsesi ansaitsee parasta. Hän ansaitsee raittiit vanhemmat.

jaa aika vaikea asennoitua kun itse en kaljapulloja ostele, itse en kyllä tollasta naista katselisi edes seurustelumielessä, ehkä siksi asunkin yksin kun en käy ravintelissa

Mutta, kun pelkään yksinäisyyttä. Siksi en jätä, enkä itsekään lopeta. Kuolema on helpompi kuin yksinäisyys. Takerrun. Tiedän sen. Ainoastaaan niin voin elää.

Hei,
nyt järki käteen. Otapa ipana kainaloon, muuta muualle ja aloita uusi elämä! Rakkaus on ihanaa ja käsitys siitä on ihmisillä varsin erilainen...Anna pojun nauttia oluesta ja mahdollisesta uudesta huuruisesta elämästä. Toivottavasti sulla on tukiverkostoa, jolta saat apua arjen asioihin. Mut hei!!!! Jätä se heebo, vaikka kuinka olisi lapsesi isä, herää itsekin elämään ja anna lapsellesi mahdollisuus sitä kautta onneen, ethän tunnu tosiaankaan olevan onnellinen.
Eli nokka pystyyn ja uutta kohti! Noita kaljamaakareita löytyy muutama tusina joka nurkalta; pidä huolta itsestäsi ja nauti omasta elämästäsi lapsen kera:)!
Kaikkea hyvää tulevaan, ota itsesi irti!!!!!

Olisiko runsas alkoholinkäyttö oire, eikä itse ongelma? Siinä tapauksessa pyrkimys lopettaa tai rajoittaa alkoholinkäyttöä ei ratkaise ongelmaa, se vain estyy näkymästä. Jos ongelma on ratkaisematta niin juomisen lopettaminen on haurasta, eli siihen voi langeta uudestaan.Vaihtoehtoisesti se voi tulla esille eri muodossa, vaikkapa peliongelmina tai liikana työntekona.

Olen lukenut erästä kirjaa, jonka mukaan ongelma on se, että kopioimme lapsuudesta lähtien ajatuksia ympäristöltämme. Nämä ajatukset määrittelevät meille erittäin vahvasti mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, ja siksi ne asettuvat mieleemme ikäänkuin ulkoisiksi tahdoiksi ohjaamaan valintojamme. Tämän takia unohdamme oman tahtomme, joka vajoaa tiedottomuuteen vähitelellen varttuessamme.

Oma tahto ei kuitenkaan katoa, sillä se pyrkii nousemaan tiedottomuudesta ohjaamaan elämää, mutta koska opitut ajatukset ja arvostukset estävät sen, niin ihmisellä on tästä sisäinen ristiriita ja tuskaa. Moni yrittää lieventää tätä tuskaa juomalla, mutta myös vähemmän näkyvillä keinoilla. Tuossa tapauksessa ongelma on ristiriita mielessä, ja juominen vain seuraus siitä.

Mainitsemani kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ja siitä löytyvän tiedon varassa oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatuksen löytää, niin siitä tulee tietoiseksi, ja siksi sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta. Sitä mukaan kun ulkoiset ajatukset paljastuvat, tietoisuus omasta tahdosta kasvaa, eli tuo mielen ristiriita pienenee. Ristiriidan kadottua ei myöskään tarvitse käyttää alkoholia, tai mitään muutakaan, lievittääkseen omasta elämäntilanteesta johtuvia tuskia. Löysin kirjan sivulta www.alkuajatus.org ja omalla kokemuksella voin sanoa että se toimii. Tuolla sivulla voi ilmottautua ilmaiseen nettiopintopiiriin, jossa voi tutustua aiheeseen lähemmin, kannattaa kokeilla.

Itse elin lapsuuteni alkoholin varjossa. Ikävä kyllä tästä seutasi elinikäinen persoonallisuushäiriö joka on seurausta traumatisoituneesta lapsuudesta. Joten suosittelen miettimään kahdesti ennenkuin altistat lapsesi sille.

Ei se miehes lopeta juomista. sun on parasta erota siitä heti. Itse kun olin lapsi niin mun äiti ja isä joi joka viikonloppu viinaa eikä huolehtinut vaikka olin 8 vuotias ja piti kouluja käydä. Se oli ainaista ryyppäämistä ja kun mun vanhemmat erosi niin äiti alkoi juomaan viikollakin eikä hoitant mua ja veljeäni lainaak. Lopulta jouduttiin lastenkotiin ja siellä asuin itse 10 vuotta kunnes täytin 18 ja muutin omilleni. Edelleen äitini juo vaikka siitä on jo kauan aikaa ja en ole äitiini kanssa missään tekemissä. Eli miehells on alkoholi tärkeintä eikä se siitä mikikään muutu. Tai jos eroat niin ehkä se joskus tajuaa että sulle on tärkeintä lapsi eikä viinaan menevä mies. Sun ei pidä altistaa ja antaa lapsen nähdä sen miehen juopottelua kun siitä ei mitään hyvää seuraa. Mietis kun se lapses kävelee ja alkaa puhumaan niin siinäpäs onkin miehelläs hermot kireellä sen jälkeen ja sitte tulee kaikki uhkailut ja väkivalta esiin ihan varmaan.
Joten lähde nyt kun vielä voit että saat elämäsi rauhoitettua ja asiat parempaan jamaan.Et sinä tarvitse tollasta miestä vaivoiksesi.

Tämä on totuutena ehkä kylmästi sanottu, mutta jos mies valitsee mieluummin juopottelun kuin sinut ja tyttärenne, ei suhteellanne ole tulevaisuutta.

Miehesi on yksinkertaisesti alkoholisti (entinen "sekakäyttäjä"!) ja vaikkakin hän olisi miten hyvä mies selvänä, hänen rakkautensa "mittari" sinuun ( tyttäreenne) nähden on se, miten hän kykenee kunnioittamaan teitä tuntevina ihmisinä. Kunnioitus tässä tapauksessa tarkoittaisi valintana sinä ja tyttärenne, eli alkoholi jäisi kokonaan pois!
Jos miehesi arjen todellisuudessa teitä kahta tekojensa tasolla rakastaisi, hän olisi valmis hakemaan apua päihdeongelmaansa.

Ja totuus on se, ettei tilanteenne muutu yhtään mihinkään perheenä, ellei miehesi lopeta täydellisesti ja pysyvästi alkoholinkäyttöään. Kohtuukäyttöä miehesi ei koskaan toteuttamaan pysty!


Kipu sisälläsi on selvästi suuri kun tänne kirjoittanut olet ja koska tiedän ettei tuo sisäinen kipusi katoa mihinkään jos miehesi juomista jatkaa, tulee sinun aikuisena naisena tehdä päätös siitä, haluatko itse tuota kipua kestää tietäen samalla pienen viattoman tyttäresi altistuvan niin fyysisille kuin henkisillekin traumoille / vaaroille!

Kerroin tässä sen totuuden jonka tiedän miltei 20-vuoden työkokemuksella eriasteisia päihdeongelmaisia auttaneena ja totuuden kieltämäni on se pahin asia jonka nyt voit naisena tehdä!

Mielestäni kertomasi pohjalta voin todeta että teidän kannattaisi erota. Sinun tehtäväsi äitinä opn ensisijaisesti suojella lastasi ja usko pois jos mies ei ole tähänkään mennessä välittänyt, ei hän tule välittämään jatkossakaan ongelmansa seurauksista sillä hän ei näe ongelmaa tai se on jo niin syvällä hänessä että parantamiseen tarvittaisiin oman tahdon lisäksi koko lauma erilaisia terapeutteja tms. että päästäisiin hänen ongelmansa ytimeen. mutta sekään ei ole sinun tehtäväsi. Se on hänen tehtävänsä hakeutua hoitoon jos hän haluaa tilanteelle muutosta. Sinä olet mielipiteesi hänelle sanonut ja hän tietää sen. Se riittää sinun osaltasi. Lapsi tulee nyt ensin. Ei mies. Se hänenkin tulee ymmärtää.

Mielenkiintoinen palaute kyllä. Lähes kaikki ovat samantien jättämässä,
Kuitenkin työssäkäyvä ihminen, ei käytä väkeviä.

Faktahan nyt on se, että vastaavanlaisia viikonloppu juomareita on kohta puolet Suomalaisista.

Kaikkiko he todellakin ovat täysin toivottomia tapauksia?

Meillä vähän samaa, että viime vuoden loppun asti ollut sellasta että minä (mies) olen alottanut sen kaljan kittaamisen heti kun on perjantaina kaupasta tultu ja vetänyt aina sinne lauantaille tai jopa sunnuntai aamuun saakka. Nyt kuitenkaan en tänä vuonna ole yhtäkään olutta juonut, enkä tupakkaa polttanut tämän vuoden puolella ja se oli itseasiassa aika helppoakin ilman paihteitä. Tarkotukseni ei kuitenkaan ole ryhtyä absolutistiksi, vaan pyrkiä kohtuullistamaan juomistani esim. 2xKK:ssa perjantaina olis aika hyvä. Nyt perjantaina olis sitte tarkotus juoda olutta ensi kerran tänä vuonna.

Onpas surullisia juttuja.
Itse tein ratkaisun omaksi ja lasteni hyväksi eli mies sai jatkaa omaa
maailmaa ystävänsä kuningas alkoholin kanssa.
Sain vapauden ja olen nyt 15 vuoden jälkeen onnellinen , persoonani
on aito ja saan olla oma itseni. Mitään ei tarvitse peitellä..niinkuin ennen
piti. Kolme lasta , nuorta riittiminulle elämän sisällöksi.Miksi pitää mies joka on lapsi, vastuuntunnoton vain omaan napaansa tuijottaja. Koko perhe siinä olisi sairastunut..perhekuviot olivat niin kummalliset.
Lapset nyt aikuisina ovat onnellisia vaikka avioero päätös heille varmaan
silloin nuorena oli vaikea ja aiheutti hämmennystä. Mutta kun isän temput ja
elämän hallinta edelleen ovat hakusessa niin nyt ymmärtävät miksi teimme
niin ja valitsimme toisenlaisen elämän.
Alkoholisti perheessä tekee koko perheen sairaaksi..

Hei! Luin sinun tarinaa niinkuin oisin omaani lukenut. Avopuolisoni ollut aina kovasti alkoholiin päin menevä mä taas enemmin kotona aikaa viettävä silloin kun seurustelemaan alettiin, nyt yhteistä taivalta kulunut kymmenisen vuotta vaikkakin hyvin rikkonaista polkua välillä kuljettu. Ensimmäinen tyttö meille syntyi kun olimme yhteiseloa viettäneet neljä vuotta. Silloin minusta tuntui että juominen vaan lisääntyi ja kun hänen erittäin läheinen veljensä kuoli myös nuihin aikoihin niin tokihan hän sai syyn juoda lisää. Töissä kävi kylläkin mutta sitten alkoi juomisen ja krapuloiden takia jäämään töistä pois. Ei kylläkään kotona juonut vaan lähti aina useammaksi päiväksi jonnekkin eikä itsestään ilmoitellut. Viimeinen pisara tuli mulle täyteen kun tulimme hänen veljensä hautajaisista ja huomasin että hän alkoi tehdä lähtöä juomaan niin sanoin hänelle että nyt on valinnan paikka että se on joko me tai se viina ja hän sanoi silloin että se viina. Asia tuli harvinaisen selväksi ja hain mulle ja tytölle uuden asunnon ja pakkasin meidän tavarat sillä välin kun hän oli sillä ryyppyreissullaan. Kun hän sitten viimein selvisi, niin oli tietenkin järkyttynyt kun tein oikeasti sen mitä sanoinkin että lähden ja sanoiki mulle sillon ettei oikeasti olisi uskonut että niin teen.. Asuimme pitkään erossa ja silloin minäkin aloin käyttämään enemmän alkoholia koska masennuin vakavasti kaiken tuon seurauksena ja me jatkettiin sitä touhua että välillä oltiin ja välillä ei oltu. Toisella oli välillä muita naisia ja minä yritin löytää elämääni ihmistä jonka kanssa jakaa se kaikki, mutta koska meidän tilanne oli niin sekava niin en tietenkään pystynyt muiden kanssa olemaan. Lopulta hän alkoi sitten käyttämään myös pillereitä ja heilui sekaisin ja oli hyvin väkivaltainen kaikkia kohtaan. Lopulta lastensuojelu puuttui asiaan ja vaihtoehdot olivat että joko perhekuntoutus tai tyttö viedään, kahta kertaa en asiaa miettinyt vaan suostuimme tuohon perhekuntoutukseen jossa sitten avopuolisoni raitistui 2 vuodeksi jonka aikana sitten kärsi linnatuomioita tekemistään typeryyksistä joita silloin pillerihumalassa oli touhunnut, kunnes retkahti viime kesänä, tietysti mullehan se oli kova paikka koska en uskonut että meille niin kävisi vaikka tiedossahan se oli että retkahduksetkin kuuluvat raitistumiseen. Sen jälkeen kuukauden reissu taas siellä kyseissä perhekuntoutuksessa ja nyt on ollut juomatta heinäkuusta asti ja toivotaan että se raittius kestää. Lastahan sinulta ei voida viedä koska itse et juo hänen läsnäollessa ja huolehdit hänestä mutta onhan tuommonen henkisesti myös raskasta sulle. Noiden vuosien aikana opin sen että toista ei voi väkisin pitää raittiina, se halu pitää lähteä itsestä ja en usko sitä että oikeasti haluaa sen juomisen valita teidän sijasta, se viina on vaan sellanen asia että kun se hallitsee ni se myös hallitsee. Jos haluat enemmän asiasta keskustella niin laitan sulle sähköposti osoitteen .

Kaiva esiin realiteetit. Tee lista elämäsi ja varsinkin puolisosi hyvistä ja huonoista puolista. Kysy itseltäsi rehellisesti ja vastaa rehellisesti: "Tätäkö haluan elämältäni?" "Haluanko elämän jatkuvan samalla tavalla huomenna, ylihuomenna, viikkoja ja vuosia?" Sinä päätät elämästäsi. On syytä priorisoida asiat elämässä - joskus on pakko vain tuijottaa tosiasioita, eikä elää illuusiossa toisen muuttumisesta. Sain vain sellaisen kuvan, että läträäminen on lähes jokapäiväistä. Minusta alkoholistit ovat omahyväisiä, itsekkäitä omaan napaan tuijottavia narsisteja, jotka eivät ajattele muuta kuin itseään - he eivät osaa asettua toisen asemaan ja näkemään läheistensä kärsimystä heidän päihteiden käytön seurauksena. Kyllä jo hyvin pienet lapset huomio aikuisten käytöksen muuttumisen alkoholin vaikutuksen alaisena - ei tarvii olla mikään nero, että tajuaa sen, sitä on turha kaunistella. Lapsi on täysin aikuisten armoilla, joten ota vastuu lapsestasi - hänellä tulee olemaan ns "lasinen lapsuus", ja kuitenkin lapsillakin on oikeus turvalliseen elämään, rakkauteen ja huolenpitoon.

Olisitkohan tehnyt elämäsi suurimman virheen; väärän valinnan. Valinta on yksinomaan sinun, ei yhteiskunnan.
Saatamme arvata, että tästä kehkeytyy kallis case yhteskunnalle, meille.

minusta sinun tehtävä on ehdottomasti ottaa ero miehestäsi LAPSESI vuoksi. tuollainen sairastuttaa koko perheen todellakin. Kannattaa laittaa nyt se lapsi ihan etusijalle tai miehesi pilaa teidänkin elämän. Minä en äitinä katsoisi päivääkään tuollaista ukkoa. suohon polkisin moisen retkun.

Viina on fiksujen juoma. 95% juovista ihmisistä ei osaa sitä käyttää oikein vaan heti alkaa se örvellys kun ollaaan kännissä. Mun oma käytös ei muutu kännissä vaan olen aika hiljainen kuten selvänäkin. Ja en juo kun kerran 2 kuussa korkeintaan ja näin on ollut jo viimeiset 10 vuotta. Ehkä sen takia olenkin yksinäinen ja mulla ei ole kavereita eikä tyttöystävää kun kaikki naiset rakastuu niihin juoppoihin koska juopot on sosiaalisia ja sit ne naiset valittaa täällä et mies juopottelee joka viikonloppu. Turhaan mä itteäni mainostan hyvänä ja fiksuna miehenä treffi palstoilla kun kukaan nainen ei sellasta miestä halua.

Ei hyvää päivää! Eihän tuossa tilanteessa tarvitse edes harkita mitä tekee... Eiku kenkää perseelle tuommoselle "miehelle". On tää maailma mallillaan, kun ihmiset eivät osaa ajatella omilla aivoillaan, ei edes silloin kun on jo lapsia on pitänyt tähän maailmaan pykeltää.
Tiedän, että parempiakin on tarjolla.
Nim. 38v, miehetön ja lapseton (ja ihan omasta vapaasta tahdostaan)

anna lapsellesi raitis lapsuus.

Jätä se äijä.olen alkoholistin lapsi ja tiedän ettei tuosta seuraa mitään hyvää. ei sinulle eikä lapselle.

Käytkö nyt ihan täysillä kun pitää vielä miettiä ?

Sinulla on lapsi, josta olet vastuussa. Hänellä on oikeus kasvaa turvallisessa ja raittiissa kodissa. Nythän näin ei ole. Jos lastasi rakastat, jätä alkoholistimiehesi. Hän on sairas, et pysty häntä parantamaan. Voit varmaankin tukea, jos haluat, muuten häntä, mutta et hyväksymällä hänen juomisensa ja hoitamalla asiat hänen puolestaan. Myös sinulla itselläsi on oikeus turvalliseen ja hyvään elämään. Turvattomuus ja huoli on ainainen seuralaisesi, jos jatkat miehesi kanssa. Et ole hänestä vastuussa ja hänen juomisestaan, vaan omastasi elämästä ja myös lapsesi.

Olen itse joutunut nuorena (n. 12 vuotiaana) todistamaan entisen isäpuoleni alkoholisoitumista, juuri tuota yksi ja sitten toinenkin kalja aina työpäivän jälkeen (ja määrät lisääntyivät lisääntymistään...) ja sen johdosta kulminoitunutta aivan kamalaa yötä jolloin telkkarit ja pullot lenteli ja puukkoakin heiluteltiin. Ja vietettiin sitten muutama päivä turvassa tädin luona. Olen nyt 21, mutta nuo tapahtumat jättivät jälkensä. Kammoan aivan toivottomasti etenkin humalaisia miehiä.
Näiden tapahtumien johdosta voi olla, että ehkä vähän voin tarrautua tähän juttuun liian henkilökohtaisesti mutta;

Etköhän sinä, ainakin jo tekstistä sen kuvan saa, tiedä mitkä kortit sulla on käsissäsi. Voiko sulla oikeasti enää riittää rakkaus tai vielä enemminkin jaksaminen jos vastapuoli on kuvailemasi kaltainen? Jos ei kerta puhe auta ja ei tajua tarvitsevansa hoitoa niin onko sulla oikeasti vaatimus asettaa itses ja lapses mahdolliseen vaaraan, niin henkiseen kuin fyysiseenkin sellaiseen. Varmasti miehes on hyvä ihminen, mutta viina on sellainen kumma juttu joka tekee siitä fiksuimmastakin idiootin. Ei tässä maailmassa voi elää ilman riskejä, mutta ei niitä kaikkia riskejä ehkä kannata ottaa.
Mitä omasta puolestani voisin lapses kannalta sanoa niin ehkä mielummin olisin ilman isää (tottakai nyt tapaamisia ja silleen, mutta kuitenkin) kuin omaisin sairaan sellaisen.

Mutta loppujen lopuksihan kukaan täällä ei voi kuin neuvoa sua, sun itses on tehtävä se päätös mitä tehdä ja mikä on sun ja lapses parhaaksi.

Jaksamisia ja paljon.

Jouduin viime kesänä soittaan poliisille avomieheni (=ja lapseni isän) alkoholin käytön takia. Hän häiritsi meidän nukkumista keskellä yötä. Poliisit veivät hänet putkaan ja saimme nukkua loppuyön rauhassa. Lapsi oli tuolloin n. 1,5-vuotias ja tiedot isin putkareissusta meni sitten sossuun poliiseilta. Koska oli kesäaika, niin sossun keskustelu oli vasta 2 kk:n kuluttua. Avomieheni ei suostunut tulemaan sinne ja olin siinä sitten kypsynyt lopulta ja ilmoitin edellisenä päivänä, että menen tekemään asunnon vuokrahakemuksen sossun tapaamisen jälkeen. Sossusta lupasivat auttaa ja niin tapahtuikin. He lähettivät viestiä, että tarvitsemme pikaisesti asuntoa ja saimmekin asunnon jo n. viikon päästä ja he maksoivat vielä asunnon takuumaksunkin.
Ratkaisuni oli todella oikea! Alkuaika oli raskasta, mutta enään ei tarvinnut huolehtia kuin itsestä ja lapsesta. Ei tarvinnut hakea kaljaa eikä olla varuillaan. En ollut kertonut asiasta läheisilleni, mutta lopulta oli pakko, kun sain muuttopäivän tietooni. Onneksi sain apua läheisiltäni ja ystäviltäni.
Kesällä lähdimme usein pois kotoa lapseni kanssa, kun en jaksanut katsella juomista. Huolehdin lapsesta koko ajan jo tuolloin.
Itse en juo juuri lainkaan. Jos juon, niin lapsi on silloin hoidossa sukulaislla. Oon ehkä ottanut kolmisen kertaa tässä puolen vuoden aikana ja ikinä elämäni aikana en oo juonut niin, että muisti menee.
Olimme yhdessä pitkään ja juominen paheni loppua kohden todella pahasti. Sukutaustaakin juomiseen löytyy miehen puolelta. Mies oli ollut jopa katkolla hetken aikaa keväällä ja oli sit jonkin aikaa juomatta, mutta sitten se taas alkoi, kun tuli pääsiäinen ja vappu. Mitään ei saanut tehtyä ilman kaljaa. Töiden jälkeen joi päivittäin. Viikonloput meni kokonaan kännissä, kun hänellä oli niin raskas työ, että piti saada rentoutua. Kyllä työ varmaan olikin raskasta, mutta toi kävi kyllä sitten erittäin raskaaksi mulle.
Miehelle maistuu edelleen. Onhan elämä kaksin pienen lapsen kanssa välillä tosi raskastakin, mutta kyllä se olisi vielä raskaampaa pienen lapsen ja alkoholistin kanssa. Ei taida alkoholistin viinan juontia lopettaa juuri muut kuin uskoontulo, AA tai kuolema. Siinä ei auta muu kuin juovan oma päätös.
Tee viisas päätös ja ota ero tai ainakin muuta erilleen! Minäkin luulin, uskoin ja toivoin, että mies viisastuu ja vähentää alkoholin käyttöä, kun lapsi syntyy, mutta niin ei todellakaan käynyt.
Törkeitä noi kommentit, että miksi olet mennyt semmosen miehen kanssa lisääntyyn tms.

Taas nainen joka valitsee sen jupottelevan miehen.... ja kitisee.

Raitis mies ei kelpaa. Sen yhteyden ottoihin ei edes viitsitä vastata.

Otetaan vaan raittiusrajoitteinen ja sitten kitistään.
Koskahan naiset viisastuu...
Tätä virhettä on jo toistteu satoja vuosia.

"Ihmisen ei tule olla täysin kuiva",,(Mannerheim),, joten "nekka' päivässä, pitää taudin loitolla",, (Pispalalainen sanonta)..

"Kohtuus kaikessa,, järki keriätessäkin",, (Teiskolainen sanonta)..

Näillä mennään**

Miksi et ole jo ajat sitten eronnut jos mies kerta käy juopottelun ohessa petämässä sinua toisen naisen kanssa ja vielä joku syrjähyppy raskaana miehellesi mä oisin ainakin jo tollasen pettäjä miehen jo pistänyt ajat sit ulos tai lähtenyt ite...En ymmärrä miten edes jaksat katsoa tollasta läpisormien.

Miestäsi ahdistaa uusi tilanne, ja siksi hän sitten juo enemmän kun olisi hyvä. Mieskin tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa työpäivän jälkeen, 30min tekee jo ihmeitä. Koita järjestää asiat niin, että miehesi saa levätä työpäivän jälkeen niin ei ole enää syytä vetää vinttiä pimeäksi samantien.

"taas perusvirhe"
Taas nainen joka valitsee sen jupottelevan miehen.... ja kitisee.

Raitis mies ei kelpaa. Sen yhteyden ottoihin ei edes viitsitä vastata.

Otetaan vaan raittiusrajoitteinen ja sitten kitistään.
Koskahan naiset viisastuu...
Tätä virhettä on jo toistteu satoja vuosia.

OLET NIIN HELKARIN OIKEESSA!!!!!!!!!!!BAARISTAHAN NE NIITÄ HAKEVAT LUULEVAT ET SE ISO KULLI ON MAILMAN NAPA!!!EHEI SE MIES OLE VAIKKA OLIS PUNTTIIN ASTI TAI RAHAA KUIN ROSKAA!!!MIES ON SE JOLLA ON AIVOT JA YMMÄRTÄÄ ASIOIDEN TÄRKEYSJÄRJESTYKSEN!

Muuta erilleen. Setvi erikseen suhdetta, tuskin alkoholi jää hänellä mihinkään.

Aina puhutaan vaan miehistä kyllä se on niin,että naisten alkoholin käyttö on lisäänty rajusti siitä on tehty tutkimuksia vaikka,kuinka paljon.

Ämmät ryyppää nykyään yhtäpaljon kuin miehet!

Jollei enemmänkin.

Hei! Mulla on ollut alkohollin käyttäjä lähellä ja oli kyllä muuten ihan OK selvinpäin, mutta oli pakko jättää, kun sitä ei jaksanut. Oma terveys on ensin ja sulla on vielä lappsi ja kirjoitaamisesi mukaan vielä pettää. Jättäisin kyllä heti tai sitten hoitoon, joka varmaan on vain väliaikainen apu. Ei ne sitä lopeta, että pitää ajatella omaa elämää ja varsinkin pienen lapsen. Ei sosiaaliviranomisetkaan hyväksy tuota, että se lapsi voidaan ottaa pois, jos saavat tietää tuon. Järki matkaan ja raakaa peli, jos ei muuten muutosta tapahdu. Et kai rakasta tuollaista, joka juo ja pettää? Mulla oli myös toinen ystävä jolla selvisi alko-ongelma ja ei niin vähä ja taas jouduin jättämään. Yksin olen ja olen yrittänyt tämän yksinäisyyden kanssa selvitä ja pienellä rahalla, mutta parempi sekin kuin kattoa juomista ja sitä lupaamista ja kauheita puheita ym.

jos lapsesi elämä ja turvallisuus on etu sialla ,entäs itse etkö näe että turhan saa pyytämättäkin.rakastat miestäsi rakastaako hän sinua .koska ei lopeta litkimistä.kohta lapsesi ymmärtää enemmän.sanot että hän ei ymmärrä ,kyllä ymmärtää enenmmänkuin luulisi.olen itse lapsuuden viettänyt alkoholistikodissameitä oli 6 sisarta ,tiedän mistä puhun .isä joi kävi vieraissa ja hänen mielestä kaikki oli hyvin .kunnes pahoinpitely tuli kuvaan .sitten se helvetti alkoi.nyt pelkäät sossua ,kyllä siihen aihe löytyy kun lapsesi puhuu.tai sattuu niin sanottu vahinko.. ajaa humalassa autolla ,ote lipeää lapsesta ,tai lapsi karkaa epä huomiossa kun on pöhnässä..veljeni sanoi kun oli nuorempi että peko jäi ääniin ,ja vieläkinkova ååni saa hänet paniikkiinvaikka on yli 50ikäinen.itsselleni jäi masennukseen taipuvaisuus'väkivallan peko.olen viimekeväänä päättänyt suhteen joka oli kajan ja vieraitten naisten siivittämä .sinähän sen päätät itse kukaan ei puolestasi sitä tee.

Lähde lapsesi kanssa pois, lähde. Tilanne ei parane, etkä pysty hyvällä etkä pahalla asiaa korjaamaan. Lähde lapsesi kanssa, lapsi on vielä pieni ja sopeutuu uuteen elämään ja sinä löydät rinnallesi kunnon miehen -se on varma. Itse samassa tilanteessa olleena, voin rehellisesti sanoa että odotin liian kauan. Kun lapset ovat jo koulussa, on mm kaveripiirin/koulun jne vaihto kova paikka, joka imee mehut itsestä selvitellessä ja selitellessä kaiken muun lisäksi. Lähde, vain parempi elämä odottaa

Huoh,mikset jo seurusteluaikana todennut totuutta ja lähtenyt? Nyt pieni tyttäresi on tuleva erolapsi,koska tuota menoa et jaksa jatkaa yhdessäoloa tai sinustakin tulee juoppo..Harmi,kun ihmiset kuvittelevat toisen muuttuvan lapsen synnyttyä tuosta vaan..Voi sinua,voimia sinulle!!

Luultavasti teet kaikille, siis myös miehellesi, suuren palveluksen puhaltamalla pelin poikki. Ennen kaikkea kuitenkin lapsesi tarvitsee turvallisen ja huolettoman lapsuuden. Jos kannat huolta ja murhetta aikuisen ihmisen vastuuttomasta elämästä, se kaikki on pois lapseltasi ja sinulta (ihmisen pitää pitää myös huolta itsestään).

Minulla on kokemusta alkoholistin kanssa elämisestä. Paras lahja, minkä voit miehellesi antaa, on riittävän kova ravistelu ja seuraamus alkoholinkäytöstä. Ehkä perheen menettäminen saa hänet lopettamaan ja olemaan täysipainoisesti hyvä isä lapselleen. Näin toimit myös lapsesi parhaaksi monella tasolla.

Onhan näitä perheasuntokuntoutuspaikkoja joihin voi mennä koko perhe siellä ei saa juoda ja siellä isi saa apua ja perhe on lähellä.. Mutta miehellä ei kait sitten ole haluakaan jättää sitä viinaa pois?

Olisiko parempi jatkaa elämää eteenpäin lapsen kanssa, kokeilla ainakin olisiko se niin kamalaa olla lapsen kanssa kahden. Saattaisi tehdä miehellekkin hyvää.

Koska teillä on noin pieni lapsi, pystyy neuvola auttamaan. Antabusta ja sinne leirille, jollet aio ukkoajättää.
Usko minua, alkoholiton lapsuus on parempi kuin alkoisä.
Kokemuksen syvä rintaääni.

Olen itse alkoholistin lapsi. Ja ikuisesti kiitollinen äidilleni siitä, että hän ymmärsi jättää isäni kun olin noin yksi vuotias. Näin isäni kännissä vasta kun olin teini-iässä ja vasta aikuisena minulle selvisi, että isäni oli pahoinpidellyt äitiäni, kun äiti odotti minua. Velipuoleni on joskus kertonut, miltä lapsesta tuntui asua alkoholistin kanssa ja voin vilpittömästi sanoa, että valitsen mielummin turvallisen yksinhuoltajakodin, kuin alkoholistiperheen kodin.

Mieti siis, mikä olisi lapsesi parhaaksi ja lähde omillesi tai heitä alkoholistimiehesi pellolle!

Sinun on myös hyvä miettiä omaakin turvallisuuttasi ja terveyttäsi. Jos miehesi juoksee vieraissa, eikä edes ymmärrä käyttää kondomeja, on vain ajan kysymys, koska hän tuo kotiin ja tartuttaa sinuun sukupuolitaudin, joista edelleen tappavin on AIDS. Sinun on oikeasti hyvä käydä testeissä ja tarkistaa terveystilanteesi pikaisesti.

Moi "AlasLaskiKodinOnni"

Tuolla joissakin vastauksissa sinua neuvotaan lähtemään kodistanne. En ole lukenut koko ketjua, mutta neuvoisin sinua jäämään asuntoonne. Mies saisi lähteä tehdä osoitteenmuutoksen ja sinä lapsesi kanssa saisitte jäädä nykyiseen asuntoonne ainakin siihen saakka kunnes ositukset yms. on suoritettu.
Pistä avioeron ykkösvaihe vireille vaikka et vielä olisi sata prosenttisen varma haluatko erota. Puolen vuoden harkinta-aika ja toivottavasti erillään asuminen, selventävät tilannetta aivan varmasti.
Puolen vuoden aikana kerkiät laittaa asiasi kuntoon ja näet tilanteen uusin silmin. Mies ei muutu, sen tulet puolessa vuodessa myös näkemään, jos hän ei sitten onnistu viettämään retkuelämäänsä salaa sinulta.
Puolessa vuodessa laidasta laitaan heittelehtivät tunteesikin tasaantuvat.
Jos harkinta-ajan kuluttua päätätte jäädä yhteen, niin sitä ei mikään estä. Et silloin vaan laita kakkoshakemusta vireille vuoden kuluessa harkinta-ajan alkamisesta. Se on sit siinä.

http://www.verkkoklinikka.fi/?page=7995212&id=3485589

Alkoholismi on itse hankittua. Eroa mihestäsi! Jos et eroa, olet yhtä syypää lapsesi kurjaan elämään!

Huomaatko, kaikilla on sama viesti ja kaikki puhuvat kokemuksesta. Niin minäkin. Pysymällä juopon vaimona:

1. Mahdollistat hänen alkoholin käyttönsä. Peittelet jälkiä, pidät perhettä kasassa, jolloin ulospäin hän ei näytä ollenkaan pahalta vaan voi rellestellä ilman seuraamuksia. Toimit hänen suojakilpenään.
2. Pilaat vuorenvarmasti lapsesi mahdollisuuden kehittyä tasapainoiseksi ihmiseksi. Alkoholistin läheisyydessä ei kukaan selviä ehjin nahoin, pieni lapsi on kaikkein heikoimmilla, koska hän kärsii myös sinus kärsimyksestäsi.
3. Pilaat omat mahdollisuutesi saada rinnallesi hyvä ja tasapainoinen kumppani, jonka kanssa lapsesikin saisi paremmat lähtökuopat elämälleen.
4. Kahdestaakin lapsen kanssa on parempaa kuin juopon kanssa
5. Pelastaudu, ja pelasta lapsesi, niin kauan kun vielä ei ole myöhäistä

Avioliittolupaukseen kyllä kuuluu "niin myötä kuin vastoinkäymisissä". Mutta siihen kuuluu myös uskollisuus, toisen kunnioittaminen, vastuunkanto jne., jotka lupaukset juoppo on jo ajat sitten rikkonut. Samalla hän on vapauttanut myös sinut omista lupauksistasi. Ei mikään sopimus ole pätevä siten, että vain toinen osapuoli sitä noudattaa.

Sinun ensisijainen tehtäväsi on nyt huolehtia pienen lapsesi elämästä. Puolustuskyvytön lapsi on sinun vastuullasi, miehesi ei. Aikuisena ihmisenä mies vastaa itse itsestään ja tekee omat valintansa. Jos hänen valintansa on perheen asemesta alkoholi, niin sille sinä et mahda yhtään mitään.

ite oon 28v äiti,entinen alkoholisti,samoin mieheni.juotiin yhessä ennen mutta tulin raskaaksi ja siihen loppu juominen,mies ei meinannu ensin lopettaa mutta sanoin ettei lapsen tarvi katsoa juoppoa isää että joko lopetat tai lähe menemään äläkä tuu takasin,tajus mennä lääkäriin ja sai antabus-kuurin,nyt olen ollu juomatta 3 vuotta ja mieski kuukautta vaille saman verran,mies oli kans samanlainen juoppona ku sun mies,nyt on mitä parhain isä ja aviomies,meillon 2v ja 6kk ikäset lapset,voin sanoa että helpompaa sulla olis ilman sitä juoppoa miestä,kunhan läheiset ja ystävät sun tukena.jos sun mies ei ite halua lopettaa juomista niin et voi siihen vaikuttaa, se on hänen päänsisänen asia,ite ex-alkkiksena tiedän sen...tiedän myöss senki että jos mun mies ratkeaa joskus juomaan niin lähden lasten kans ja jätän ukon välittömästi,sen verran pahaksi hänen persoonallisuus silloin muuttuu,tee lapselles palvelus ja jätä se mies jos et halua että lastensuojelu puuttuu asiaan!!!!!

Itse voin sanoa ihan henk.kohtaisesta kokemuksesta, ettei juominen lopu jos itse ei sitä halua.
Omat lapseni tai vanhin heistä näki minun juomista varmasti tarpeeksi ja inhoaa vieläkin aikuisena kaikkia jotka kuluttaa alkoa liikaa, eikä itse juo lainkaan.

Monet kerrat minäkin lupasin lopettaa. Juomisieni aikana kaikki unohtui ja tosiaan hauskaa oli aikansa, mutta kun pahat krapulan oireet ja vieroitus oireet oli päällä niin silloin sitä oli aika alhaalla.

Sitten kerran, kun jouduin sairaalaan helvetinmoisen olon takia ja siinä oikeasti tunsi häpeää ja kaikkea niin silloin päätin, että jos saan asiani vielä kuntoon niin siihen loppuu juopottelu.
Se vaatii todellakin apua ja kovaa itsekuria, mutta onnistuu jos ite niin haluaa.
Vuosia olen ollut, etten edes saunaolutta ole juonut.Eikä mieli sitä teekkään. Jos puntariin laittaa lapsensa ja hyvän elämän niin kyllä siinä viinan himo unohtuu.
Se vain on niin, ettei sitä kaljaakaan sitten mielellään kannata ottaa, koska suu saattaa ruveta napsamaan lisää..
Sinulle aloittaja sanoisin, ettei miehesi ilman ammattiapua ja omaa halua osaakkaan olla juomatta enää.
Jos rakastat lastasi enemmän kuin juovaa miestäsi niin lähde ihmeessä suhteesta pois. Ei sinun säälistä kannata lapsesi ja omaasi elämää pilata.
Juova vanhempi on lapsen kasvaessa hänelle häpeä ja ei siihen kauan mene kun lapsesi alkaa ymmärtää millainen isä on.
Ammattiauttaja osaisi varmasti selvittää mistä juominen johtuu..Esim.masennus tms. Mutta perhetaustat huomioiden on perinyt juomisen salakavalan taidon jo kotonaan.
Nyt puntariin lapsesi ja oma elämäsi. Elämä on lahja kuitenkin ja kerran täällä vain eletään. Et ole aikuisen miehen holhooja.

Kerrot, että rakastat miestäsi... Nyt on kuitenkin korkea aika miettiä sitä, kunpaa rakastat enemmän, miestäsi vai lastasi. Jos lasta, niin ota ero välittömästi. Jos vaaka kääntyy miehen puolelle, niin toimita itse lapsi sosisaaliviranomaisille, jota kautta lapsi löytää ehjän ja turvallisen kodin ja voitte jatkaa kaljan sumentamaa "rakkauttanne". Mutta käykää ehdottomasti steriloimassa jäljempänä mainitussa tilanteessa jompikumpi tai kumpainenkin. Kuitenkin, jos noin jatkatte, aika selvää on, että lapsestanne ei kasva tasapainoista ihmistä koskaan ja ymmärtääkseni lasten psykiatriset hoitopaikat alkaa olla jo tupaten täynnä, osittain näistä vastuuntunnottomista vanhemmista johtuen. Ja eikö näitä perhesurmia ym. ole jo ihan tarpeeksi nähty?

Olen aikanani ollut avoliitossa 6,5 vuotta miehen kanssa joka ei kyennyt säännöstelemään omaa juomistaan. Tämä varmasti osittain siksi että viinan tuoma huumausaineiden kaltainen tila auttoi häntä jollakin tavalla kohtaamaan elämän joka selvinpäin ei hänestä tuntunut yhtä autuaalliselta. Osa juomakulttuurista oli kotoa opittua. Isä oli vahvasti alkoholisoitunut ja lopulta kuolikin viinan aiheuttamiin sisäelinvammoihin. Muistan itse kokeneeni ahdistusta, selkä seinää vasten asetelmassa, minä vastaan avomieheni ja hänen ystäväpiirinsä ja suurinosa sukua. He eivät nähneet juomista ongelmana vaan ihan normaalina juttuna. (Itse kasvoin turvallisessa kohtuukäyttö perheessä. Eli kunnon humalassa en vanhempiani ole koskaan lapsuusaikanani nähnyt.) Jos asiaa tarkastellaan terveydenhuollon sekä sosiaalihuollon kannalta niin lapsen ei koskaan tarvitse olla humalaisen kanssa tekemisissä. On eri asia jos ottaa saunasiiderin tai oluen, mutta varsinaisen humalan puolelle se ei saisi mennä. Lapsella on oikeus luottaa siihen että vanhempi on raitis ja turvallinen aikuinen. Ja vanhempihan on aina malliesimerkki lapselle.

Puolisoasi et valitettavasti pysty muuttaman, se muutos hänen tulisi hoksata ihan itse. Sen sijaan omastasi ja lapsesi elämästä voit ottaa vastuun. On tärkeätä että itse jaksat, sillä se on avain myös lapsesi hyvinvointiin. Rakkaus tunteena ei aina riitä. Rakkaus on myös tekoja. Mieheltäsi se olisi ensin avuntarpeen myöntäminen, avun hakeminen/vastaanottaminen ja sen jälkeen kokonaan muuttuminen. (Vaatii usein myös juomaporukan ja vanhojen kuvioiden hylkäämistä.) Sinulta rakkauden teko lastasi kohtaan on se että jos tiedostat ettei miehesi ole nyt kykenevä muutokseen viet lapsesi ja itsesi päihteettömään ympäristöön kasvamaan. Isähän toki saa ja hänen kuuluu tavata lastaan ja olla tämän kanssa tekemisissä, mutta näin se on mahdollista tapahtua aina selvinpäin.

Neuvolassa voit kertoa ahdingostasi. Heillä on edellytykset ohjata sinua ja auttaa henkisten voimavarojen säilymisessä. Niin kauan kun itse olet selvä ja toimit lapsen edun mukaisesti ei sinulta voi viedä lasta. Tsemppiä Sinulle!

Ps: Jos mietit mitä minulle kävi niin väsyin lopulta. En jaksanut olla enää aikuisen ihmisen "lapsenlikka". Lähdin menemään kun tajusin että pelkästään minun toiveestani toinen ei muutu. Alussa oli kaikkein vaikeinta. Nyt minulla on uusi mies ja meillä lapsi. Mieheni käyttää hyvin satunnaisesti alkoholia, enkä KOSKAAN ole nähnyt häntä kunnon humalassa. Hän ei myöskään käytä pisaraakaan alkoholia jos lapsi on kotona ja paheksuu suuresti sitä että ylipäätään joku nauttii alkoholia kun lapsia on paikalla.

Tässä meidän tarina, toivottavasti auttaa edes jonkun verran.
Meillä oli pitkään ihan samanlaista, mies kävi kyllä töissä, mutta joi joka ilta töiden jälkeen ja viikonloput sitten vähän enemmän aamusta iltaan. Hänellä ei kuitenkaan ikinä ollut toisia naisia yms. ja oli aina niin ihana, touhusi meidän kanssa yms. Korkeintaan tappeli baarissa käydessään ja saihan sitä aina pelätä, että missä kunnossa tulee kotiin vai tuleeko ollenkaan. Loppuvaiheessa oli erittäin itsetuhoinen kovassa humalassa.
Lopulta minä päätin, että me tai viina, se oli sunnuntai päivä erittäin kostean ja railakkaan viikonlopun jälkeen. Maanantaina me sitten mentiin yhdessä A-klinikalle ja siellä sattui tosi ammattitaitoinen ja fiksu työntekijä. Hän lateli faktat pöytään siitä, että nyt sulla on koti, perhe, työ yms, mutta jos sä menetät niistä jonkun niin sä olet mennyttä, sulla ei ole enään mitään ja sitä rataa. Sillä reissulla mieheni pyysi antabusta, jota ei kuitenkaan voinut saada erittäin korkeiden maksa-arvojen vuoksi. Hänen piti odottaa sitä kuukausi ja se aika todellakin siniteltiin. Lopulta hän sen sai ja siihen loppui juominen. Hän käytti sitä säännöllisesti puolisen vuotta ja sitten jokusen vuoden vain loma aikoina ja nykyään ei enään ollenkaan. Hän on raitistunut täysin ja erittäin onnellinen "uudesta" elämästään. Tyttäremme oli kaksi vuotias, kun mieheni lopetti juomisen, ei muista siitä mitään.

Sossua sun on ihan turha pelätä kerran olet itse selvä, kuin myös minä olin aina ja olen edelleen. Ei ne sulta lasta voi viedä, koska sä et käytä alkoholia ja jos teillä kotona ei mitään hirmu kemuja järjestetä tai ole muuten lapselle sopimattomat olot. Siinä tilanteessa ne voi ottaa lapsen hetkeksi pois, jos sinä esim. olisit pois ja miehesi toikkaroisi lapsenne kanssa humalassa, mutta sinä selvänä vanhempana kyllä ilman muuta saisit hakea laspen pois.

Sun kannattais ehdottaa miehelles, että menisitte käymään A-klinikalla yhdessä tai sitten hän yksin. Jos se ei käy, niin voit soittaa A-klinikalle ja kertoa miehesi tilanteesta, ne voi vieltä sitten soittaa miehellesi. Ehkä avaa edes vähän silmiä, kun joku ulkopuolinen "puuttuu" asiaan. Eikä kannata lannistua, jos ei heti ekalla onnistu, se jää varmasti mieleen kytemään ja joku päivä päätös raitistumisesta on selvä ja silloin se vasta onnistuu, kun se lähtee itsestä.

Voimia!

sä et pysty tollasta deekua muuttaa ja mikäli lapseas mietit niin lähdet vaikka se kovaa onkin...

No niin, luin sinun tekstin ja kirjotan nyt suoraan sulle. Sinun tilanne on aivan toivoton, jos vielä jatkat jaappaamista. Otahan ero siitä ukosta, koska ei se siitä muutu ja ajattelehan itteäs ja lastas. Teillä on paljon helpompi olla kahdestaan ja tämmösiä asioita ei silloin tarvi miettiä, olen kokenu saman ja lopulta erosin, ennen, ko oli liian myöhästä. No kyllähän vastapuoli kauheana aneli takasin jne... mut ei menny läpi, koska tiesin, että se alkaa kuitenkin uudelleen. Sosiaalitoimisto ei enään nykypäivänä ota helposti lapsia huostaan, jos toinen vanhemmista on selvä ja järjissään. Mutta älähän hukkaa enään aikaa ja mieti oikeasti asioita, miten on parempi. Joko sinä ja lapsi kahdestaan onnellisesti vai te kolme ja päin metsiä menee???. Valitettavasti lapsi alkaa kuitenkin isompana kysymään, että "mikä isillä on ja miksi sinä itket?" Olen todellakin kokenut saman paskan itse!

Onko kenenkään juoppomies sellainen, joka syyttää vaimoaan juomisestaan? Jos mä en olisi niin vi..tu pää niin hänen ei tarvitsisi juoda!! jne. Itse olen sanonut lähteväni, mutta hän uhkaa minua lapseni menettämisellä... Kokemuksia??

Koti, lapste ja päihteet ovat asioita mitkä ei todellakaan kuullu yhteen. Olen itse entinen Narkomaani ja alkkis . Onneksi aktiivisen elämäni aikana yli 28vuotta ei synntynyt lapsia liittoomme mutta tein rakkasta vaimostani myös narkomaanin. jos en olisi saannut tarpeekseni omasta elämän laadusta ja rypemisestä niin en olisi tässä nyt vastaamassa kirjoitukseesi. Olen nyt ollut ilman kamaa/jaalkohoolia yli 12 vuotta. En saannut mitään apua yhteiskunnalta kuin että tee mitä itse tahdot. Tietysti tämä teki minusta aluksi katkeran miehen, mutta ei se ollut yhteiskunta mikä minut ajoi aineisiin vaan minä itse. Niin päätin että se olin minä joka kaiken aloitin jo 8.vuotiaana ensimmäinen humala ja ensimmäinen Töötti hihaan 14.vuotiaana. Linnat tuli kirettyä 14,vuotta niin Suomessa kuin täällä Ruotsissa. Vuonna 1990 päätin että se olen minä joka kaiken aloitin ja se olen minä joka kaiken pystyy lopettamaan. Kukaan lähi piireistä ei ollut uskoa että MINÄ mukama voisin noin vain lopetaa. Nytt olen ollut aivan toisenlaisessa elämässä eli Niin sanotusti Normaalissa elämässä. Tein elämäni ensinmäisen työpäivän 43.vuotiaana vasta. Vaimoni myös oli valmis lopettamaan oman huumeiden käytön ja niin me yhdessä aloimme tekemään työtä itsemme parantamiseksi. Vuoden oltuani ilman kamaa otin rateamisen liian heikosti. ja niin otin kokeilun että jos sittenkin pystyisi joskus dokaa. Tämä maksoi minulle kaiken ja vaimoni heitti minut Kadulle minun asunnostani ja erosimme. Tämä oli juuri sitä mitä kaipasin. että joku pystyy laittamaan minulle myös rajat . Ratkeaminen kesti taan 4 kuukautta ja silloin muutin Espaniaan ja asuin siellä 6kuukautta,ja palasin takaisin Ruotsiin . Muutin Tukholmasta Norrbotteniin pohjolaan ja sain mahdollisuuden tutustua uuteen naiseen joka ymmärsi minun heikkouteni mutta myös elämän kovan koulutuksen koka minulla oli. Niin koulutin itseni Alkohooli /huume motevatöri ammatin ja aloin tekemään luentoja yhteiskunnassa kouluissa eri virastoissa ja luennot vain kasvoivat ja minun työ määrä. sitä myötä. En kuitenkaan koskaan voi kenellekään luvata ja vannoa että olisin selviintynyt aineista eroon. Ei olen riippuvaine aineista ja sitä en saa unohtaa toista kertaa. Että naiset/miehet joutuvat elämään aineiden parissa niin se ei ole mitään elämää. Kun minun ensimmäinen vaimoni ajoi minut asunnostani ulos oli se parasta mitä minulle koskaan oli tapahtunut ja tänään olen hänen kanssa parhain ystävä,vaikka olemme eronneet. hänen tekonsa teki sen että en haluannut menettää kaikkea . Tarvitsin 4kk rypemistä ennen kuin olin valmis yrittämään uudelleen Kiitos entiselle vaimolleni jota todella kunnioitan tänä päivänä että hän oli niin vahva persoona että hän uskalsi ja oli rohkea laittamaan minulle rajat,muuten hän olisi myös silloin ratkennut. Minulla on tänään Perhe koti nuorille yhdessä minun uuden vaimoni kanssa,jonka kanssa olen elänyt jo yhdeksän vuotta. Meillä on kolme nuorta jotka ovat sioitettu kotiimme juuri heidän vanhempien Päihteiden takia. Vanhin tyttö otti ylioppilas tutkinnon viime keväännä ja on nyt muuttanut omaan asuntoon kaksi muuta nuorta käy viimeistä luokaa lukiossa ja Keväällä he molemmat tulevat yliopplaaksi. Kun nämä lapset tulivameill niin näimme mitä heidän omat vanhemmat olivat heille aiheuttaneet Kuningas alkohoolin myötä. Kaikki kolme lasta olivat todella rikkoutuneita sieluja. Sinä NAINEN joka joudut elää miehen kanssa joka on valinnut sinun ja lastenne sijaan Alkohoolin niin jos ei muu auta niin ehkä ero on se ainut tie ,jotta pystyisit ainakin turvaamaan itsesi ja lapsesi/Lapsenne että he eivät joutuisi kärsimään miehen Juomisesta ja renttuilusta. ITSE Olen sanonnut vaimolleni että jos minä ratkean niin hänen täytyy heittää minut pihalle jotta häv suojaisi kotinsa ja lapsensa ja sioitus lapset. Kun mies Nainen juo niin he eivät ole sitä mitä he muuten ovat. Alkohoolin suur kulutus samoin Huumeiden käyttö ei todellakaan sovi perhe elämään . Ei kyse ole siitä etteikö rakkaus olisi aitoa ja auttaa asiassa,mutta mihin hintaan. Hinta tulee olemaan aina liian korkea.Kuinka joku Mies edes voi sanoa että hän rakastaa perhettään ja samalla korkaa pullon joka päivä? Missä se Rakkaus perhettä kohtaan on silloin kun ajatukset ei enään kulje normaalisti. Kun viellä tulee se itsesääli esiin ,niin se vasta on kauheaa. Usein mies uhkaa tappaa itsensä jos vaimo lähtee, tai pahemmassa tapauksessa uhkaa Rakasta vaimoa väkivallalla, niin kuin usein on. Jos miehesi ei halua lopettaa ryypäämistä niin se on hänen oma valikoimansa ei sinun. Sinä ole myös ihminen joka tarvitsee oman elämänsä ja eikö si riitä että sinä jo vedät kodin yksin eteen päin. jOS EI MIEHESI HALUA,USKALLA OTTAA APUA VASTAAN NIIN SILLOIN SINUN PITÄÄ AJATELLA LASTASI ITSEÄSI JA TURVATA TEIDÄN ELÄMÄ,ILMAN HÄNTÄ.Tämä on kylmä totuus ja ratkaisu pitää sinun itse tehdä.

adoptoida, jos lapsen vanhemmat - juopot,,,,naapurin maaista,,,,

Voit auttaa miestäsi vain lopettamalla suhteen.
Mahdollisesti sekään ei silti auta miestäsi.
Sihteeseen jäämällä tuhoat itsesi, miehesi ja lapsesi elämän.
Olin itse 15 vuotta humalassa yhtäjaksoisesti selviämättä välillä hetkeksikään.
Tiedän mistä puhun.

Kumpi sulle on tärkeempi, lapselle terve lapsuus ilman viinaa vai juoppo ukko? Kyllä mä ainaki hommaisin oman asunnon ja sinne saa tulla lasta kattoo mutta yhtään ei tarvii sitä ennen ottaa...

Miten paljon ja miten usein lapsiperheen isä saisi juoda? Olen itse perheen isä ja otan muutaman (siis 2-3 ) kaljaa 1-2 kertaa viikosa, lauantaisin saunotessa ja joskus keskellä viikkoa kun käyn kaupungilla ostoksilla. Otan kaljaa strressiin, jos työpäivä on ollut rasittava, mutta tulen aina kotiin viiim klo 19:00. Jos en ottaisi ollenkaan joutuisin korvaamaan sen rauhoittavilla lääkeillä joka heikentäisi työkykyä.

Kesäisin otan mökillä kaljaa vähän useammin mutta vain jos meillä käy vieraita tai on juhannus tms. Joskus jos olen kesäleskenä saatan mennä kaupungille bailaamaan ja jos on työpaikan juhlat niin niihin menen, mutta nitä on vain 2-3 kertaa vuodessa. Lasten nähden minulla ei myöskään ole tapana esiintyä kännissä.

itse pidän joumistani kohtuullisena mutta vaimoni mielestä se on liikaa. Onko lapsiperheen isän pakko olla täysraitis vai mitä mieltä olette?

Mä harrastan seksiä muijan kanssa stressiin. Se on parempi tapa kuin kaljan ottaminen ja paljon terveellisempi. Eka vähän hierotaan selkää ja sit se menee panemiseksi loppujen lopuksi.

Meillä se ongelma että vaimo ei ole halunut seksiä. siitä on vuosia! Hän katsoo vain videoita aamuyöhön asti ksoka hänellä ei ole töitä minne mennä aamulla.

minä olen rättiväsynyt kun joudun elättämään perhettäni yksin.

Vaimo uhkailee silloin tällöin lähtemisellä omien vanhempiensa luokse jos en paranna tapojani.

Ja pointti oli?

Aika jännä tämä naispuolinen henkilö,miksi ylipäätäsä olet noin luuseri miehen valinnu aviomieheksesi,tai sana ``rentun`` pätee paremminkin???