Vaikka tässä tällä pikkunovellilla on oma nimi, niin omana juttunaan tämä on tulossa siihen novellikokoelmaan esinäytöksenä
****
Esinäytös
Kaunis oli se pieni valtakunta. Ja harvinainen se oli, sillä siellä asui ja ahersi vielä kansaa, joka oli jo Keski-Maasta kovin huvennut. Siellä eli korkeinta haltiakansaa ja siellä kuuli vielä puhuttavan kaunista suurhaltiakieltä quenyaa niiden suusta, jotka olivat ammoin asuneet siunatussa valtakunnassa.
Ja tuossa maassa oli kauniita ja kirkkaita lampia suurten Sumuvuorten lempeässä laaksossa. Siellä oli vehreitä metsiä, joiden vertaisia sai muualta hakea. Eikä missään kasvanut niin ylväitä ja korkeita paatsamia kuin tuossa kauniissa maassa, jonka hallitsija oli Celebrimbor Curufinin poika, Noldorin Korkea Kuningas. Ja puiden kauneuden tähden sitä kutsuttiinkin westroninkielellä Paatsamalaksi, vaikka sen asujaimiston kiinnostus olikin enemmän kivessä.
Mutta Celebrimbor oli käsistään tämän maailman ajan taitavin ja väkeviä loitsuja hän osasi sitoa tekemiinsä esineisiin. Olihan hän itsensä Fëanorin pojan poika ja sanotaan, että hänessä paloi Fëanorin luomisen kipinä kaikkein voimakkaimpana. Fëanorin, joka oli kauan sitten tehnyt itsensä Silmarilit.
Ja vuosi tuhansien ajan hän opetti alaisiaan, joista tuli maineikkaita takojia ja koruseppiä. Mutta kun he jo olivat luulleet tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen maan jaloista aineista ja koruista, tuli heidän luokseen eräänä iltana suuri tietäjä.
Tuo tumma haltia, joka sanoi olevansa maailman ajan etevin takoja, esittäytyi nimellä Annatar, sillä hän oli lahjojen, tietojen ja taitojen tuoja. Ja mieluusti Paatsamalan haltiat häntä kuulivat, sillä he tunnistivat kyvyt, jotka tuossa maankiertäjässä selvästikin oli.
"Teinä varoisin miestä nimeltä Annatar. Hänessä on jotain outoa." tuli valtias Celebrimborille viesti ystävältään Galadrielilta vuorten toiselta puolen. Mutta niin etevä tuo mies oli, että he ummistivat korvansa varoituksista ja kaikesta huolimatta seurasivat tarkoin hänen taitojaan ja kuuntelivat hänen tekemiään loitsuja ja he oppivat niistä.
Erityisesti Annatar oli mieltynyt riipuksiin ja sormuksiin. Hän näytti, kuinka ne loitsittiin kestämään, kuinka ne kiedottiin mieleen ja kuinka ne saatiin tuottamaan hyvää ja kaunista. Ja haltiasepot uskoivat häntä.
Ja kauan he hioivat taitojaan. He takoivat, kultaa, hopeaa ja rautaa ja he oppivat paljon. Ja jonkun ajan päästä Annatar sanoi heille:
"Nyt tietomme ja taitomme on täydellinen. Teemme lahjaksi maailman muillekin vapaille kansoille sormuksia, joiden avulla he saavat maan entistäkin siunatummaksi ja kauniimmaksi. Autattehan minua työssäni? Muuten joudun tekemään kaiken yksin."
Ja mieluusti he auttoivat. Celebrimbor alaisineen ahersi ahjot kuumana vuosikausia. Kauan he takoivat, karaisivat ja sulattivat epäonnistuneita sormuksia Ja kauan he hioivat timantteja, rubiineja, safiireja ja ametisteja upotettavaksi sormuksiin. Ja kaikki sormukset loitsittiin yhdessä ja ne saivat Erun siunauksen.
Kauneutta maailmaan tuo
tämä sormus jalo ja ihmeellinen.
Se kantajalleen iloa suo
ja maailmaan ajan myös autuaiden.
Lopulta työ oli valmis ja Annatar sanoi:
"Ruhtinas Celebrimbor. Seitsemän ja yhdeksän ovat nyt valmiit. Anna ne minulle, niin jaan ne vapaille kansoille Erun tahdon mukaan."
"Ei! Vaikka oletkin ollut meille ystävällinen ja antanut tietoja ja taitoja, on sormusten jakaminen meidän tehtävämme. Ja ne on nyt kätketty, sillä tietämättömissä ja vähäisissä käsissä ne ovat vaarallisia, kuten hyvin tiedät."
Ja silloin Annatar vihastui, eikä hän kyennyt kätkemään sitä. Vilahdukselta Celebrimbor näki Annatarissa kammottavat pedon silmät ja hän säikähti kovin:
"Annatar. Sinun aikasi maassani on ohi. Poistu linnastani ja maastani. Et ole enää tervetullut joukkoomme."
Ja Annatar hillitsi itsensä
"Hyvä on ruhtinas. Teen niin, mutta muista, kun yhden oven sulkee, toinen aukeaa. Voi olla, että eräänä päivänä vielä kadut sanojasi."
Ja hän poistui Celebrimborin salista raivoissaan, tummat kaavun liepeet linnan lattiaa pyyhkien.
****
Esinäytös
Kaunis oli se pieni valtakunta. Ja harvinainen se oli, sillä siellä asui ja ahersi vielä kansaa, joka oli jo Keski-Maasta kovin huvennut. Siellä eli korkeinta haltiakansaa ja siellä kuuli vielä puhuttavan kaunista suurhaltiakieltä quenyaa niiden suusta, jotka olivat ammoin asuneet siunatussa valtakunnassa.
Ja tuossa maassa oli kauniita ja kirkkaita lampia suurten Sumuvuorten lempeässä laaksossa. Siellä oli vehreitä metsiä, joiden vertaisia sai muualta hakea. Eikä missään kasvanut niin ylväitä ja korkeita paatsamia kuin tuossa kauniissa maassa, jonka hallitsija oli Celebrimbor Curufinin poika, Noldorin Korkea Kuningas. Ja puiden kauneuden tähden sitä kutsuttiinkin westroninkielellä Paatsamalaksi, vaikka sen asujaimiston kiinnostus olikin enemmän kivessä.
Mutta Celebrimbor oli käsistään tämän maailman ajan taitavin ja väkeviä loitsuja hän osasi sitoa tekemiinsä esineisiin. Olihan hän itsensä Fëanorin pojan poika ja sanotaan, että hänessä paloi Fëanorin luomisen kipinä kaikkein voimakkaimpana. Fëanorin, joka oli kauan sitten tehnyt itsensä Silmarilit.
Ja vuosi tuhansien ajan hän opetti alaisiaan, joista tuli maineikkaita takojia ja koruseppiä. Mutta kun he jo olivat luulleet tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen maan jaloista aineista ja koruista, tuli heidän luokseen eräänä iltana suuri tietäjä.
Tuo tumma haltia, joka sanoi olevansa maailman ajan etevin takoja, esittäytyi nimellä Annatar, sillä hän oli lahjojen, tietojen ja taitojen tuoja. Ja mieluusti Paatsamalan haltiat häntä kuulivat, sillä he tunnistivat kyvyt, jotka tuossa maankiertäjässä selvästikin oli.
"Teinä varoisin miestä nimeltä Annatar. Hänessä on jotain outoa." tuli valtias Celebrimborille viesti ystävältään Galadrielilta vuorten toiselta puolen. Mutta niin etevä tuo mies oli, että he ummistivat korvansa varoituksista ja kaikesta huolimatta seurasivat tarkoin hänen taitojaan ja kuuntelivat hänen tekemiään loitsuja ja he oppivat niistä.
Erityisesti Annatar oli mieltynyt riipuksiin ja sormuksiin. Hän näytti, kuinka ne loitsittiin kestämään, kuinka ne kiedottiin mieleen ja kuinka ne saatiin tuottamaan hyvää ja kaunista. Ja haltiasepot uskoivat häntä.
Ja kauan he hioivat taitojaan. He takoivat, kultaa, hopeaa ja rautaa ja he oppivat paljon. Ja jonkun ajan päästä Annatar sanoi heille:
"Nyt tietomme ja taitomme on täydellinen. Teemme lahjaksi maailman muillekin vapaille kansoille sormuksia, joiden avulla he saavat maan entistäkin siunatummaksi ja kauniimmaksi. Autattehan minua työssäni? Muuten joudun tekemään kaiken yksin."
Ja mieluusti he auttoivat. Celebrimbor alaisineen ahersi ahjot kuumana vuosikausia. Kauan he takoivat, karaisivat ja sulattivat epäonnistuneita sormuksia Ja kauan he hioivat timantteja, rubiineja, safiireja ja ametisteja upotettavaksi sormuksiin. Ja kaikki sormukset loitsittiin yhdessä ja ne saivat Erun siunauksen.
Kauneutta maailmaan tuo
tämä sormus jalo ja ihmeellinen.
Se kantajalleen iloa suo
ja maailmaan ajan myös autuaiden.
Lopulta työ oli valmis ja Annatar sanoi:
"Ruhtinas Celebrimbor. Seitsemän ja yhdeksän ovat nyt valmiit. Anna ne minulle, niin jaan ne vapaille kansoille Erun tahdon mukaan."
"Ei! Vaikka oletkin ollut meille ystävällinen ja antanut tietoja ja taitoja, on sormusten jakaminen meidän tehtävämme. Ja ne on nyt kätketty, sillä tietämättömissä ja vähäisissä käsissä ne ovat vaarallisia, kuten hyvin tiedät."
Ja silloin Annatar vihastui, eikä hän kyennyt kätkemään sitä. Vilahdukselta Celebrimbor näki Annatarissa kammottavat pedon silmät ja hän säikähti kovin:
"Annatar. Sinun aikasi maassani on ohi. Poistu linnastani ja maastani. Et ole enää tervetullut joukkoomme."
Ja Annatar hillitsi itsensä
"Hyvä on ruhtinas. Teen niin, mutta muista, kun yhden oven sulkee, toinen aukeaa. Voi olla, että eräänä päivänä vielä kadut sanojasi."
Ja hän poistui Celebrimborin salista raivoissaan, tummat kaavun liepeet linnan lattiaa pyyhkien.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taas loistavaa teksitiä, mutta tällaisen pikku asia virheen huomasin. Celebrimbor ei ollut Noldorin Korkea kuningas vaan hänen aikanaa tuota hommaa hoiteli kuten varmasti tiedätkin Gil-galad eikä korkeita kuninkaita voinut olla kuin yksi kerrallaan.
oli miehellä kuin.
Itään sinivuorten yli. Sinne perustettiin Eregionin valtakunta, ja Celebrimborista tuli Gwaith-i-Mirdainin päämies.
Kiitos Jokzu!
Tuota mietinkin, että kumpi herroista oli Korkea Kuningas tuohon aikaan.
Gil-Galad oli tietenkin Korkea Kuningas viimeisen liiton sodassa, mutta muistelen, että jossain mainittiin Celebrimborin perineen Vihan Sodan jälkeen tuon tittelin. Hänhän kuoli ensimmäisessä sormuksen sodassa, kun Sauron kiristi häneltä tiedon kätketyistä sormuksista. Sen jälkeen titteli oli luonnollisestikin Gil-Galadilla.
Oletko Jokzu varma, ettei Celebrimbor ollut Korkea Kuningas tuona aikana. Käsittääkseni hän oli yhtä kaukaista sukua Finwelle kuin Gil-Galad, mutta korkeampaa sukuhaaraa.
Tämä saattaa mennä ihan pieleen, mutta muistelisin, että se meni näin:
Finwë(Míriel)-Fëanor-Curufin-Celebrimbor
Finwë(Indis)-Fingolfin-Fingon-Gil-Galad
Näin ollen Celebrimbor olisi sukuhaaraa, jonka lasketaan perivän Korkean Kuninkaan titteli.
Silman nimi hakemisto kohdalta Gil-galad: "Turgonin jälkeen hänenestä tuli Noldorin viimeinen Korkea Kuningas" Feanorin suku haarahan oli menettänyt oikeuden kuninkuuteen kun Maedhros oli luopunut vaateeteistaan siihen ja antanut kuninkuuden Fingolfinille.
Uskotaan. Noinhan se oli. Fëanorin sukuhaaralla ei ollut enää oikeutta titteliin.
Toisen ajan haltiavaltakuntia miettiessäni olen pohdiskellut myös sitä, missä haltioita vielä oikeasti oli toisen ajan vuosina 1670-1700 kun avoin sota syttyi.
Jossain sanottiin, että vain Lindonissa säilyi haltioita elossa. Muualta heidät tuhottiin täysin.
Lindonissa oli tietenkin suurin haltiayhdyskunta. Siellä olivat Gil-Galad ja Elrond ja Keski-Maahan jääneet Laiquendi sekä miltei kaikki moriquendi. Viimeistään sodan syttyessä he kaikki linnoittautuivat merenrantaan Sinivuoret suojanaan ja taustalla laivat, joilla paeta Amaniin, jos vihollinen on voittamaton.
Mutta yllättäin siis sumuvuorilla Eregionissa oli tuo jalokiviseppien pieni yhdyskunta Celebrimborin johdolla (siis Noldor-haltioita). Ja ainakin vielä vähän ennen Annatarin tuloa (ja ehkä silloinkin) tuossa maassa asui myös Celeborn ja Galadriel.
Täytynee lukea taas KTK:sta Celebornin ja Galadrielin taru, niin muistaa mikä heidän kohtalonsa noina pimeinä vuosina oli.
Ja ennen pimeitä aikoja noin vuoteen II 1680 myös myöhemmän kultaisen metsän paikalla asui haltioita. Mm. vielä vuonna II n800, Aldarion, Númenorin tuleva kuningas, kävi Amrothin maassa. Joten silloin siellä ainakin on ollut haltioita. He pakenivat Sauronia kun sota syttyi ja sorto tosissaan alkoi. Näitä haltioita lienee paennut Morian kautta Eregioniin, elleivät menneet saman tien Lindoniin saakka. Voisi arvata, että näitä haltioita kuoli aika paljon.
Mietin tässä, miten on laita vihermetsän haltioiden. Ilmeisesti metsän suojissa asui jonkun verran Sindarilaisia haltioita läpi koko sorto ajan.
Ja vielä yksi paikka, jossa haltioita asusti, oli harmaat satamat, Mithlond. Lhûnin lahti oli oikeastaan kyllä Lindonia.
Joten voisi sanoa, että tuota pientä sumuvuorten tuhottua siirtokuntaa lukuunottamatta haltiat tosiaan olivat suhteellisen pienellä alueella Lindonissa maanpaossa.
Ei ihme, että Gil-Galad oli huolissaan jo Aldarionin aikaan. Väkeä varmaan lappasi hänen valtakuntaansa yhtenään ja tarinat sorrosta ja sodasta olivat todellisia.
Paljon siitä avunpyynnöstä ei ollut apua, mutta onneksi Tar-Minastir puuttui asiaan. Tolkien sanoo, että Aldarionin aikaan Númenor ei olisi ollut vielä valmis taisteluun. Siellähän ei juuri aseita tehty, metallit kun olivat aika harvinaisia saarella.
Tässä hieman KTK:sta löytyvää tietoa. Eli tuon vuoden 1670 tienoilla enne varsinaista sotaa asui idässä haltioita Lorienissa ja siellä heitä johti Galadriel (joka oli muuttanut sinne Annatarin saapumisen jälkeen) lisäksi epäilen ja olen lähes varma, että myöskin synkmetsässä tai mikä sen nimi silloin olikaan asui myös haltiota jotka olivat tuolloin huomattavasti enemmän yhteyksissä Lorienin väen kanssa koska tuolloinhan Dol-gulduria ei ollut pystytetty heidän valtakuntien väliinsä.
Vuorten länsipuolella haltiota asusti ainakin Eregionissa, Lunilla ja tietenkin Lindonissa. Itselläni ainakin on sellainen käsitys, että ennen sotaa eli Eregionissa suht paljon haltioita jopa enemmän kun Lindonissa (siellä asui myös Celeborn joka ei tahtonut matkata moria lävitse vaikka ei Celebrimborista tykännytkään), sillä KTK:ssa mainitaan, että Eregionin valtiaan Celebrimborin alaisina oli Noldojen lisäksi myöskin nandorilaisia haltiota.
Sodan syttyä ei tilannne juuri muuttunut muun, kuin Eregionin osalta joka autioitui ja Elrond perusti samoihin aikoihin Rivendelin, mutta muut valtakunnat säilyivät ja ainakin Lindonin väkiluku kasvoi Eregionin pakolaisista. Sodassa Vuorten itäpuolisia maita vastaan ei ilmeisestikään hyökätty, sillä KTK:ssa mainitaan, että Moriasta huökkäsi Sauronin joukkojen kimppuun Kääpiöiden lisäksi Lorinandin haltiota ja epäilisin, että jos itäänkin olisi hyökätty ei sieltä olisi apua tullut.
Sodan jälkeen Galadriel tympääntyi Lorieniin ja lähti kohti länttä Celeborn mukanaan ja päätyi lopulta Belfalasiin jossa hän ilmeisestikin eli pitkälle kolmannen ajan puolelle.
Tämä kaikki siis KTK:sta. Muistaakseni osa tuosta tekstistä taitaapi olla ristiriidassa muiden kirjoitusten kanssa mutta tuollaista siellä kuitenkin kerrottin.
**** Harmaahaltioista ****
Olen samaa mieltä siitä, että Lorienissa oli huomattava haltiayhdyskunta vielä pahan sorron aikana noin 800-1600. Haltiat asettuivat noille seuduin luultavasti jo ammoisina aikoina heidän vaeltaessaan länteen.
Samaan aikaa myös suureen vihermetsään jäi haltioita ja näiden valtioiden välillä oli varmasti paljon yhteistyötä. Legolashan puhui ja ymmärsi heidän, ilmeisesti vanhahtavaa, Sindaria.
Olin oikeassa, että Celebornin ja Galadrielin taru kannattaisi lukea muistin virkistämiseksi. Tuo Galadrielin muutto Lorieniin sodan syttyessä on ymmärrettävää. Hänellähän oli tuolloin yksi kolmesta ja hänellä oli voimaa vastustaa Sauronia.
Mutta missä vaiheessa hän ryhtyi hallitsemaan Lorienia, sillä Amroth, Lorienin kuningas mainitaan ensimmäisen kerran II 730. Annatarhan tuli Eregioniin noin vuoden II 1000 paikkeilla ja ilmeisesti Galadriel starttasi Morian kautta harmaahaltioiden tykö suunnilleen saman tien.
Alkoiko hän hallita Lorienia heti saavuttuaan? No joo. Luen mä sen tarun, niin ei tarvitse kysellä tyhmiä.
Oletan, että Galadrielin ja Celebornin aika alkoi vasta, kun he palasivat alueelle takaisin Lännestä.
**** Eregionista ****
Itselläni on käsitys, että Eregion ei missään vaiheessa ollut kovin laaja valtakunta. Ehkä likimain Imladrisin luokkaa. Sitä en muistanut ollenkaan, että Noldor-haltioiden seassa olisi ollut nandorilaisia haltioita.
Entäpä Teleporno? Muuttiko hän rähinöiden alettua tai jo aiemmin Lindoniin vai tuliko Galadrielin perässä Lorieniin.
Tuli mieleen, että maailman tilanne yhdeksän ja seitsemän takomisen aikana olivat synkät.
Varmasti Eregionin haltioiden yhtenä motiivina on ollut hyvittää Noldorin maailmalle tuoma paha tekemällä voimakkaita, lumottuja lahjoja heidän liittolaisilleen.
Kumma, että he noina synkkinä aikoina ottivat vastaan Annatarin niin kevytmielisesti, eivätkä välittäneet varoituksisa.
Olikohan Annatar lumonnut Celebrimborin ja hänen läheiset ystävät. Ja mitenköhän se olisi onnistunut. Ja miksei hän onnistunut siinä Celebornin ja Galadrielin suhteen. Hehän olivat mitä todennäköisimmin Eregionissa Annatarin tullessa.
**** Lindonista ****
Aldarion perusti Lindoniin myös ihmisten kaupungin. Olikohan siellä muita varsinaisia kaupunkeja, sillä väkeähän siellä oli paljon.
Luultavasti Gil-Galadilla ja Elrondilla oli Lindonissa jonkunmoinen hallintokaupunki.
Ja rannalla oli varmasti monia muitakin kyliä kuin harmaat sataman.
Gwathlon suulla (Eriadorissa, aika kaukana Lindonista) oli Aldarionin perustama pieni varustus, joka rappeutui pahoin jo hänen elinaikanaan, joten sitä ei sodan alkaessa varmaankaan enää paljoa jäljellä ollut.
Kaiken kaikkiaan Eriadorin länsiosissa on ollut paljon ihmisiä ja erityisen paljon heitä on ollut Sinivuorten länsipuolella. Sinivuorilla oli myös kääpiöitä.
Ja ne kaksi sormusta kolmesta olivat siis Cirdanilla ja Elrondilla. Gil-Galad kieltäytyi ottamasta vastaan valtasormusta. Jo noiden sormuksien vaikutus riitti varmastikin aika pitkälle takaamaan alueen rauhallisuuden.
*** Muuta ***
Kuten huomaatte yritän epätoivoisesti selvittää Keski-Maan tilannetta ja maailmanjärjestystä Sauronin valloitusretken ajoilta.
Hänen sortovaltansa ylsi sinivuorille asti, mutta niiden länsipuolelle hänellä ei ollut asiaa. Siitä pitivät huolen Sinivuorille haltioiden rakentamat varuskunnat ja ylipäätään vuorten melkoinen korkeus.
Tarkoitukseni on yrittää ymmärtää, minkälaiset olosuhteet olivat Tar-Ciryatanilla, kun hän joukkoineen rantautui Keski-Maahan.
Ja vielä, oliko tuolla sodalla nimeä?
Tarkoitan tietenkin Tar-Minastirilla :=( en Ciryatanilla...
Höh...
-Sodasta-
Jos tuota tilannetta pyrkii katsomaan enemmän sotilas strategisemmin, niin itselläni ainakin tulee väkisin mieleen että tuossa sodassa Sauron oli aivan helvetinmoinen idiootti, sillä hän vei sotajoukkonsa aivan uskommattoman tyhmästi tilanteeseen jossa hän jätti, niin sivustaansa kuin myös taustalleen Vihollisen ja kaiken lisäksi hän ei ottanut huomioon Numenorin mahdollista väliin tuloa, jos Sauronilla olisi ollut edes hienman älliä päässään, niin olisi hän ensimmäiseksi heti Eregionin valtauksen jälkeen tuhonnut Sumuvuorten itäpuoliset haltia yhdyskunnat ja saartanut Morian jonka jälkeen hänen olisi pitänyt vallata myöskin Rivendel (Hän olisi varmasti kyennyt tekemään nuo jutut) ja vasta sitten hänen olisi pitänyt hyötätä Lindoniin jos hän olisi menetellyt tuolla tavoin ei edes Numenorin väliin tulo olisi todennälöisesti estänyt Lindonin valtausta, mutta jälleen kerran Sauron sortui omaan malttamattomuuteensa.
Tuossa oli omia ajatuksiani tuosta sodasta, mutta palataampa noihin juttuihisi.
**** Harmaahaltioista ****
Celebornin ja Galadrielin tarussa kerrotaan, että Lorienin haltiat olivat alunperin Teleriä jotka lopettivat matkansa Sumuvuorten itäpuolelle, joten heidän asutuksensa alueella oli todella ikivanhaa.
Galadriel muutti Lorieniin jo Annatarin saapuessa Eregioniin (hän muuten meni sinne Morian kautta). Tuolloin Galadriel ei toiminut kuin neuvonantajana, Lorienin hallitsia hänestä tuli vasta joskus kolmannnella ajalla Amrothin kadottua.
**** Eregionista ****
Itselläni puolestaan olisi sellainen käsitys, että juuri Eregion oli ennen tuhoaan ehkäpä suurin haltia yhdyskunta, eikä suinkaan mikään muutaman tuhannen asukkaan kylpahanen, tähän suuntaanhan vihjaillaan myöskin itse sormusten herrassa, kun siinä kerrotaan Saattueen matkasta Eregionin halki lisäksi Niin KTK:ssa kuin myös muistaakseni Silmassa mainitaan Haltia seppojen kaupunki ja lisäksi epäilen että alueella oli myöskin muita kyliä ja miksei olisi ollut? Aluehan oli suhteellisen vehreää ja ilmastokin oli ilmeisesti leuto ja lisäksi vieressä sijaitsi Moria jonka kanssa oli hyvä käydä kauppaa.
Mitä Telpornoon tulee, niin hän ilmeisesti pakeni Elrondin kanssa Rivendeliin Eregionin tuhoutuessa ja siellä hän pysyikin kait aina siihen asti kunnes matkusti Galadrielin kanssa Belfalasiin.
Mitä tuohon Celbrimborin ja Annatrin suhteeseen tulee, niin itselläni on Celestä sellainen käsitys, että hän oli mielen laadulttaan mahtavan isoisänsä Feanorin kaltainen ja sormusten tekemisessä oli hänelle enemmänkin kyse siitä, että hän tahtoi kilpailla esi-isänsä kanssa tekojensa mahtavuudessa ja jos kerta Annatar pystyi häntä auttamaan, niin miks ei? Vasta liian myöhään hän ymmärsi Annatarin todelliset tarkoitus perät. Entä mikseivät Gil-galad tai Galadriel sitten langenneet, syy saattoi olla yksinkertaisesti siinäkin, että Annatar ei kyennyt tarjoamaan heille mitään yhtä huokuttelevaa kuin Celebrimborille.
**** Lindonista ****
Muuten olen tuosta tekstistäsi yhtä mieltä, paitsi että kuinka, niin Gil-Galad ei huolinut valtasormusta? Ainakin KTK:ssa sekä myöskin muistaakseni molemmissa Silmassa ja itse tarun liitteissä sanotaan, että Celebrimbor jakoi sormukseset seuraavasti saatuaan tietää Annatarin petturuudesta Yhden hän antoi Galadrielille ja Kaksi Gil-gadille joka uskoi toisen saamistaan Cirdanille ja myöhemmin viimeisen liiton sotaan lähdön aikana hän antoi viimeisenkin Elrondille, mutta mistä tuon ei huolinut jutun olet löytänyt?
Lisätäämpä keskusteluun vielä yksi muutuja lisää, eli keskimaan ihmiset, sillä eiväthän kaikki keskimaassa tuohon aikaan eläneet ihmisetkään olleet pahoja tai Sauronin puolella. Kuinkahan paljon heitä mahtoi elää noiden haltia yhdyskuntien lähettyvillä ja taistelivatko he edes jossain määrin Sauronia vastaan.
*** Sodasta ****
Olet oikeassa. Sauron oli malttamaton, mutta hänellä oli luultavasti aika mittava armeija tuon, nimettömän sodan aikana. Ilmeisesti hän luotti siihen, että eristetyt haltiavaltakunnat ovat vaarattomia.
*** Rivendell ***
Luulen, että sodan alkaessa, Celeborn ei paennut Imladrisiin, sillä koko laakso löydettiin vasta sodan aikana.
Tai olisikohan niin, että se varustettiin pikaisesti puolustuslinnakkeeksi ja siitä koko kylävaltio sitten syntyi.
Oliko niin, että Elrond eli myös Eregionissa ja pakeni sieltä pohjoiseen kun Sauronin joukot hyökkäsivät?
Ja, että siinä yhteydessä he löysivät helposti linnoitettavan ja puolustettavan suojaisan laakson.
Ensyclopedia of Arda (EoA) sanoo.
"The hidden refuge of Elrond Halfelven, founded in the Second Age 1697 against the assaults of Sauron in Eriador."
Eli tuon mukaan laakso löytyi juuri sodan aikaan.
*** Gil-Galadin sormukset ***
Gil-Galadin kieltäytymisen käsitin väärin EoA:n sivuilla olevista pienistä vihjeistä.
Jos hänellä oli sodan syttyessä kaksi sormusta, miksei hän pitänyt niistä toista ja antanut toisen Cirdanille?
Miksei Celebrimbor antanut sormusta Elrondille itse, jos tämä kerta oli valmiiksi Eregionissa sodan syttyessä?
*** Celebrimborista ***
Celebrimborin tarkoitusperät sormuksien tekemiseen olivat varmasti aika lailla itsekkäät. Hän halusi näyttää pystyvänsä yhtä suuriin töihin kuin esi-isänsä. Samalla hän auttoi muita vapaita kansoja, kuten novellin tekstissä oli. En osannut heti painottaa riittävästi hänen itsekkäitä pyrkimyksiään.
Annatar esittäytyi Galadrielin ja Celebornin tarussa (luin sen eilen ja oli juuri niin sekava kuin muistelinkin) Eregionin kansalle Valarin lähettiläänä, ikään kuin istaria ennakoiden. Ulkomuoto oli kuitenkin mitä luultavimmin enemmän haltiamainen. Eregionin haltioiden joukossa olisi ollut vaikeaa saada kunnioitusta ihmishahmossa.
Luultavasti hänen argumentointinsa ja käytöksensä on ollut istarimaista.
Galadrielillla sanotaan olevan kyky nähdä ihmisten mieliin ja että kyky on ollut hänellä aivan pienestä pitäen. Tai siis yksi näistä Galadriel-versioista sanoo näin. Mikäli se pitää paikkansa, tuntuu todella oudolta, ettei Galadriel, nähtyään Annatarin mustan mielen, pystynyt vakuuttamaan Celebrimboria Annatarin pimeistä tarkoitusperistä.
Hän ei halunnut kuunnella sopii tietenkin Fëanorimaiseen tulisieluiseen käytökseen.
*** Keski-Maan ihmisistä ***
Númenorilaiset näkivät ensimmäisiä Keski-Maan ihmisiä noin 600 vuotta Vihan Sodan jälkeen. Keski-Maan ihmiset eivät olleet vieraantuneet niin paljoa Dunedainista, kuin he olivat kuvitelleet.
Jopa kieli oli edelleen melkolailla samanlaista.
Keski-Maan ihmiset pitivät merestä tulleita ihmisiä likimain kummituksina ja ihmettelivät näiden ulkomuotoa, joka oli miltei haltiamainen.
Númenorilaiset taas sanoivat, että suurimmat Keski-Maan ihmisistä olivat miltei kuin he itse, jos heidät puettaisi númenorilaisten vaatteisiin.
Olen varma, että näitä Lindonissa ja läntisessä Eriadorissa (sekä ehkä myöhemmän Gondorin seudulla) eli ihmisiä, jotka olivat varmasti liitossa haltioiden kanssa.
Lähelle merta ihmiset eivät tulleet, sillä he pelkäsivät sitä. Niin sanottiin. Oletan siksi, että Keski-Maan ihmisten kaupungit olivat pääasiassa Lindonin sisämaassa vuorien länsipuolella sekä harmaista satamista vähän matkaa itään tornikukkuloille saakka tai ehkä jopa likimain myöhemmän Konnun paikalla ja tästä etelään, mutta tuskin kovin paljoa idempänä.
Luulen, että he eivät ole juurikaan taistelleet Sauronin joukkoja vastaan, mutta liittyivät varmasti Númenorin armeijoihin, kun he Tar-Minastirin aikana Keski-Maahan vihdoin saapuivat.
*** Ristiriitako ja spekulointia ***
Tolkienin tekstit ovat monesti aika ristiriitaisia. Nyt ristiriita on Sauronin sorron alkamisessa. Yritän seuraavassa luoda hypoteettisen tapahtumakulun, joka sopisi Tolkienin historiaan.
Maailma pimeni pian Vihan Sodan jälkeen ja mustaa väkeä alkoi kerääntyä itään ja Mordorin maahan.
Sanotaan, että Sauron aloitti Mordorin rakentamisen tosissaan noin vuonna II 1000. Mutta Gil-Galad esitti jo noin vuonna II 870 Númenorin kuninkaalle pyynnön lähettää sotilaita avuksi Sauronin sortoa vastaan. Sauronin on täytynyt aloittaa sorto jo paljon tätä ennen, sillä tyhjästä tuollainen pyyntö ei varmasti tullut.
Olikohan niin, että Sauron lähetti örkkejään tihutöihin jo noin vuodesta 500-600 ja tiedustelemaan Eriadorin tilannetta, sekä pitämään yllä pelkoa. Ja Gil-Galad oli jo tuosta paniikissa. Tuntuu omituiselta!
Kolmisen sataa vuotta II 1000-1300 Mordorissa aherrettuaan hän sitten tuli Annatarina haltioiden keskuuteen. Ja ilmeisesti tuo pieni kiusanteko Eriadorissa ja muuallakin jatkui tuolloinkin ja myös sen ajan kun hän itse asusti Eregionissa.
Mordorin varuskunta tyhjennettiin ja lähetettiin kokonaisuudessaan sotaan kun heidän herransa palasi sinne noin vuonna 1600. 1697 armeija marssitettiin suoraan Eriadoriin etsimään kolmea, seitsemää ja yhdeksää sekä tuhoamaan haltiakansat sekä jaloimmat, vielä vastustavat ihmiset lopullisesti.
Ja nyt Númenorin apu oli oikeasti tarpeen.
Númenorilaisten saapuessa Sauron oli jo Lindonin porteilla. Ilmeisesti ainakin Sinivuorilla käytiin jo taisteluita, mutta missään vaiheessa Sauronin joukot eivät päässeet Lindoniin.
Varmasti Sauron epäili, että kaikki Sormukset oli kätketty juuri Lindoniin, mutta oikeasti siellä oli vain kaksi haltiasormusta.
Loput Celebrimbor oli kätkenyt luultavasti jonnekin Sumuvuorille tai Moriaan. Moria olisi varmasti sopinut kääpiösormusten kätkemiseen.
*** Sormuksien takomisesta ***
Sitova taika, joka sormukseen vuodatetaan vie osan manauksen suorittajan hengenpalosta.
Näin kävi Fëanorille ja Sauronille, siis varmasti myös vähäisempien sormuksien tekijöille.
Ehkäpä Celebrimborin "tuli" sammui, kun hän oli tehnyt haltiaseppoineen kaikki 19 sormusta sekä paljon vähäisempiä.
Jokaisessa yhdeksästä on siis osa niitä luoneiden hengenpalosta. Jokaisessa on osa myös Sauronia, sillä hän löysi sormukset ja sitoi ne suurimpaan ja siten itseensä vastamanauksella.
Mutta sormuksen alkuperäisen luojan tuli niissa on myös. Niin täytyy olla, sitovaa taikaa ei voi purkaa. Ainakaan siitä ei ole mitään todisteita.
Olen seurannut tätä keskustelua täällä ääneti. Nyt kuitenkin kirjoitan ihan lyhyen viestin:
-Sodalla on nimi: Haltioiden ja Sauronin sota.
-Rivendell tosiaankin perustettiin kun Elrond johti Eregionin henkiinjääneet sinne. Elrondhan oli taas tullu Gil-Galadin käskystä kohtaamaan Sauronin Eregionin seuduille.
-Vain Kolme kätkettiin, muut olivat Eregionissa. Tosin Durinin väki väitti saaneensa sormuksen itseltään Celebrimborilta.
Mulla saattas olla muuten topicci kääpiösormuksiin liittyen mutta saas nähä, osaanko koota sen järkevästi kasaan joku päivä.
TSH:ssa sanottiin että Celebrimbor oli Eregionin hallitsija ja että hän oli Mirdainin päämies.
Galadrielin ja Celebornin tarussa taas väitetään, että he olisivat olleet Eregionin hallitsijoita, ja vasta Annatarin tultua Galadriel olisi poistunut maasta Lórinandiin läpi Morian ja että Celeborn jäi vaikka ei Celebrimborista yhtään pitänytkään.
KUmpaa voisi pitää järkevämpänä historiana? Kumpikin on siis Tolkienin kynästä lähtöisin, mutta mihin uskoa?
*** Eregionin mahdollinen historia ***
II 750 Löydettiin Celebrimbonin väen toimesta ja nämä Noldorilaiset haltiat asettuivat alueelle. (Pidän tätä todennäköisempänä vaihtoehtona kuin sitä, että Galadriel ja Celeborn olisivat laakson löytäneet. Perusteluna on, että heidän joukkonsa olivat viherhaltioita, jotka eivät vuorilla kulje. Noldorilaiset sen sijaan kyllä.)
II 780 Galadrielin ja Celebornin tulevat alueelle, asettuvat aloilleen ja rakentavat Eregionin haltiakaupungin (jonka nimeä en muista). Heidän mukanaan alueella tulee siis myös nandorilaisia haltioita, mutta enimmäkseen asujat ovat Noldoja.
II 800 Celebrimbor antaa alueen hallinnan Galadrielille ja Celebornille, sekä perustaa Gwaith-i-Mirdain-veljeskunnan.
II 1180 Galadriel saa Gil-Galadilta kuulla ensimmäisiä huhuja Annatarista, Valarin lähettiläästä, jota ei kuitenkaan päästetty Lindoniin.
II 1200 Annatar tulee Eregioniin. Galadriel ei pidä hänestä ja näkee tämän mustat ajatukset. Hän herjaa Annataria, mutta tämä hillitsee itsensä.
Annatar saa Eregionista asuinsijan Mirdainin veljeskunnan luota.
II 1300 Galadrielin vaatimukset Annatarin karkoittamiseksi eivät ole tuottaneet tulosta. Hän lähtee Eregionista ja hänen mukaansa lähtee ainakin osa nandorilaisista haltioista.
Samalla Celeborn luopuu kuninkuudesta ja Celebrimborin hallintokausi alkaa. Annatar saa vapaat kädet toimia Eregionissa.
II 1300 - 1500 Annatar opettaa veljeskunnan haltioita.
II 1500 Mirdainin veljeskunta saavat valmiiksi ensimmäisen yhdeksästä sormuksesta.
II 1500 - 1585 Valmistuvat seitsemän ja yhdeksän
II 1585 Annatar vaatii sormuksia itselleen jaettavaksi muille kansoille.
Celebrimbor karkoittaa Annatarin Eregionista
II 1590 Mirdain tekevät suurimmat sormuksista. Kolme haltiasormusta
II 1600 Sauron takoo Herrasormuksen Orodruinin tulissa ja hänen juonensa paljastuu
II 1630 Haltiat pitävät neuvoa, sillä Sauronin toimet tiedettiin nyt ja että hän aikoi avoimeen sotaan kaikkia Keski-Maan haltioita vastaan.
Haltiaruhtinaat vaativat Celebrimboria tuhoamaan seitsemän ja yhdeksän, jotka on tehty Sauronin ohjaamana ja joissa hänen paha tahtonsa on kammitsoituna.
Celebrimbor ei tähän suostu.
Seitsemän ja yhdeksän kätketään Celebrimborin toimesta ja hän antaa kaksi haltiasormuksista Gil-Galadille sekä yhden Galadrielille.
II 1693 Sota syttyy. Elrond joukkoineen tulee Eregioniin Celebrimborin avuksi
II 1697 Eregionin puolustus murtuu. Elrond pakenee ja häntä seuraa paljon Noldoria ja nandorilaisia haltioita. Hänen mukanaan tulee myös Celeborn.
Celebrimborin Mirdain jää vangiksi ja kiduttamalla Sauron saa tietoonsa seitsemän ja yhdeksän piilopaikat.
Elrond löytää Imladrisin laakson ja aloittaa linnoitustyöt.
II 1699 Númenorin laivat laskevat Lindoniin.
II 1701 Sauronin joukot ajetaan Eriadorista ja hän pakenee seitsemän ja yhdeksän mukanaan Mordoriin, jonka 700 vuotta aiemmin aloittamaansa linnoittamista hän jatkaa.
****
Jos tuossa tapahtumaketjussa on jokin härö, niin kertokaa