Elikkäs oon 15-vuotias ja mulla on maailman hirvein vauvakuume.. Tajuun sen pointin mitä kaikki sanoo että "oota 10 vuotta" mut ku musta tuntuu että en haluu oottaa!! Haluun vauvan joko nyt tai sit ku oon nähny maailmaa vähäsen ja sitä rataa. En usko et se "15 vuotta ja raskaana"- titteli on maailman paras, mut musta tuntuu et haluun oikeesti tehä vauvan, ja ku meillä on 6 kuukautinen tyttö kotona nii mulla on kokemusta vauvojen hoidosta ihan ensimmäisistä päivistä alkaen.. Auttakaa joku mua! Oon ihan hukassa ja en tiiä mitä tekisin. Kiitos jo valmiiks(:
15 ja vauvakuume.
15vauvakuume
11403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Homaat rohkeesti vaa itelles irtosuhteita reilusti vanhempien miesten kanssa, väität olevasi yli kuustoista ja annat surutta mennä ilman kumeja..kyllä se siitä sikeää.
15w on oikeen sopiva ikä tulla tiineeksi.
Niin mäkin luulin tossa iässä et haluan lapsen yms... nyt 30v yksinhultajana oon joskus miettiny et kun ei ois lasta.... Se on ihan eri homma olla oman lapsen kanssa 24-tuntia kun vaikka äidin pienen vauvan kanssa, se on kuitenkin vastuussa siitä et sinä jos kyllästyt lapseen. Mutta jos se on sinun lapsesi niin vastuu on myös niinä päivinä sinun kun sillä on uhmaikä yms.. murheet. Harkitse tarkkaan mitä haluat ja koska, odota ainakin siihen asti kun olet 18- vuotias ja sinulla on joku ammatti takataskussa.
Kuka äiti ajattelee tuolla tavalla? '' 30v yksinhultajana oon joskus miettiny et kun ei ois lasta.... '' Mun mielestä tuo ei ole kenenkää äidin suusta oikein sanottu. Itse olen 15 kohta, ja mä ajattelin vielä kesällä että mä en voi kuvitella itsellä ees siinä 30v iässä vauvaa.. anteeks jos jollekki toi on loukkavaa, mut nyt mun ajatukset on muuttunu kauheesti mulla on jo kerran ollu kauhee vauva kuume se oli aivan järkyttävää mut samalla kivaa, sitte se hiipui ja nyt mulla on taas... tää on kauheen sekavaa.. mut tiiän että en tuu lasta pyöräyttään vielä ainakaan kahteen vuoteen.. toivottavasti :)
Ymmärrän sun intohimosi lapsia kohtaan mutta kaksosten isinä voin sanoa että 15 vuotiaana ei välttämättä näe sitä kokonaiskuvaa että miten suuri vastuu Se on kun tulee vanhemmaksi. Velvollisuutesi on vanhempana kuitenkin ylläpitää pienen ihmisen tyytyväisyys ja Se on rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Yö herätykset, syötöt, jatkuva rahan meno ja oman ajan puute on pidemmän päälle raskaita juttuja jo kolmikybäsellekin vakavaraiselle saati sitten nuorelle joka ei varmasti saa kuukaudessa palkka tuloja tai mitään muutakaan ilman vanhempien apua, joten harjoittele lasten tekoa mahdollisimman paljon ja hoida siskoasi mutta mieti lapsen saantia parikymppisenä niin teet itsellesi ja tulevalle lapsellesi todella ison palveluksen kun olet hieman vanhempana monin tavoin valmiimpi ja parempi äiti.. Jos tahdot höpistä lapsista lisää luottamuksel niin laita mulle viestiä [email protected]
Leikittekö te nuoret vauvakuumeilijat koskaan lapsuudessa sellaista leikkiä, jossa olisitte hoitaneet nukkeja kuin ne olisi olleet oikeita vauvoja?
Itse leikin alle kymmenvuotiaana parhaan kaverini kanssa tätä äiti-leikkiä, jossa työnsimme nukkeja vaunuissa, syötimme säännöllisesti, vaihdoimme vaippa jne. Keskenämme siis sovimme, että nukkea pitää hoitaa kokoajan, kuin se olisi oikea vauva. En muista kuka tämän leikin keksi, mutta se on ollut varsin viisas ja opettavainen leikki. Jaksoimme kyseistä leikkiä ehkä max 2 päivää, sitten nuket unohtuivat jonnekin nurkkaan.
Nykyään kun on saatavilla kaikenlaista hienoa nukkea, jossa on itku- kakka ja muuta toimintoa, niin mielestäni tällainen leikki pitäisi tehdä pakollisiksi jokaiselle tyttölapselle.
Niin ja ilman muuta poikalapselle kanssa! Ei niitä lapsia pelkät tyttölapset saa aikaiseksi. Tuo on just tuota vanhanaikaista ajattelua, että ei niiden poikien tarvi koskaan mistään vastuuta omaksua.
Ymmärrän sua tosi hyvin. Itsekin "vauvakuumeilin" paljon ikäisenäsi. Mä vaan rakastan lapsia. Ei tietenkään tullut mieleenikään oikeasti hommata lapsia, mutta kyllä mä kovasti niistä haaveilin jo siinä iässä. Sitten opiskelin lähihoitajaksi, ja suuntauduin lapsiin. Johan meni ne "vauvakuumeet" ohi. Kirjoitan siksi lainausmerkeissä, että mun mielestä ne silloiset vauvakuumeilut oli sellaista vauvojen ihailua, sellaista: Tosi söpö vauva. Ihana! -meininkiä, jotka sitten laimeni, kun pääsi tosi elämässä hoitamaan ja kasvattamaan näitä höpöliinejä. Nyt sitten kolmekymppisenä kun biologinen kello tikittää, niin tajuan, että tämä on nyt sitä vauvakuumetta, mistä muut ikäiseni puhuvat. Se on sellainen tunne, että mun on pakko saada vauva, vaikka tiedänkin millaista on hoitaa tavallista haasteellisempia lapsia. Ajatus siitä, että en saa lapsia seuraavan 2 vuoden sisällä aiheuttaa paniikkia. Se on vaan niin paljon voimakkaampi tunne kuin silloin teini-iässä.
Toivon, että malttaisit vielä muutaman vuoden odottaa. Niin ihania palleroita kun ne vauvat onkin. Kannattaa odottaa, että näet millaista eloa se on teillä vaikkapa 3 vuoden päästä, kun se sun ilmeisesti pikkusiskosi on vähän isompi, ja saa kaikki uhmat sun muut.
Iälläkään ei mielestäni niin isoa merkitystä kuin sillä, että on koulutus, työ, hyvä mies, koti ja kaikinpuolin mahdollisimman tasapainoinen elämä johon lapsen on hyvä tulla. Harvemmin tuon ikäisenä on ehtinyt tätä kaikkea saada joten odottele hetki vielä..
Niinpä, olen samaa mieltä.
Oottele sinne 20-vuotiaaksi asti ja katso sitten asiaa uudelleen. Veikkaan kaiken lisäksi, että sulla menee joka tapauksessa yli parikymppiseksi ennen kuin löydät sen kaverin, kenen kanssa sit sen pitempiaikaisen perheen perustat. Ei kannata ihan kaikkien ensihaparointien kanssa alkaa lapsia tekemään sentään, ihan vaan niiden lastenkaan kannalta.
Sori nyt vaan, mutta sä olet kuitenkin lapsi vasta itsekin. Tajuat sen sitten kun oot ite vanhempi.
Vai nin
No jos pidät lastensuojelun kyttäyksestä, niin siitä vaan