Usein tuota pohdin, mutta en pohdi yleensä pitkään vaan kirjoitan. Tiedän, että joku palstalainen on "pännä vinossa" odottamassa tialaisuutta saada piirtää vaakasuora viiva eli miinusmerkki arvosanaksi. Nyt tuo taas tapahtuu!
Runoja en ole aikoihin kirjoittanut mutta nyt yritän. Runoilen mielelläni pienistä aiheista niin kuin pölyhiukkasista ym.
Lumihiutale
Lumihiutale pieni hiljalleen
kohti maata leijaili itsekseen.
Oli seurassa niitä kyllä monta
pientä kaunista, ei onnetonta.
Oli alla luminen, kaunis maa
vitivalkoista, kaunista, hohtavaa
Sinne tahdon minäkin, hiutale pieni,
sinne kulkekoon siis minunkin tieni.
Kohta perillä olen ja levätä saan
monen perille päässeen, onnekkaan
On mukava näin kauneutta luoda
vitivalkoista maan pintaan tuoda
Runoja en ole aikoihin kirjoittanut mutta nyt yritän. Runoilen mielelläni pienistä aiheista niin kuin pölyhiukkasista ym.
Lumihiutale
Lumihiutale pieni hiljalleen
kohti maata leijaili itsekseen.
Oli seurassa niitä kyllä monta
pientä kaunista, ei onnetonta.
Oli alla luminen, kaunis maa
vitivalkoista, kaunista, hohtavaa
Sinne tahdon minäkin, hiutale pieni,
sinne kulkekoon siis minunkin tieni.
Kohta perillä olen ja levätä saan
monen perille päässeen, onnekkaan
On mukava näin kauneutta luoda
vitivalkoista maan pintaan tuoda
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olihan soma runo vastassa, kun tulin palstalle: Niin puhdas kaunis lumihiutale leijaili maahan,..
Oi sain tässä välissä puhelun---poikani vaimoineen on onnellisesti kotimaassa. Jo toinen iloinen yllätys!,... heippa sitten,-- kiitos runosta !
Valkeita hiutaleita tummuvassa illassa,
illan sillassa,
joka meidät yöhön johtaa,
toisensa kohtaa,
hiutaleet, lumivalkoiset.
Pian on kevät taas,
ruohokin kasvaa maas,
valkeus voittaa,
lintuinlaulu soittaa.
Viti valkoinen lumihiukkanen
on söpö kuin taivaan tähtönen
se lentää kuin kesän perhonen
ja maahan putoaa kimaltaen.
Lumihiutale on kuin kulkija
niitä maa on aivan valkoisena
jospa minäkin kerran olla saan
kuin hiutale kristallin kirkkaana.
Minä leijuisin pilvistä maahan
loistaisin valona päällä maan
kunnes hiutaleet hiljaa katoaa
minä tahtoisin olla mukana.
Näin katoaa lumihiukkanen
niin meistä ihan jokainen
hohtaa kuin taivaalla tähtönen
kristallin kirkas lumihiukkanen.
Olen joskus ajatellut kirjoittaa kaiken minkä näille palstoille kirjoitan jonkinlaisessa puolihumoristisessa Kalevala-poljennossa. Se osoittautui jotenkin tuskastuttavan ylivoimaiselta. Ei riittänyt ´kanttia´.
Kun olet taitava sanankäyttäjä soisin, että kokeilisit Kalevala-poljentoa tai tavallista riimitystä esimerekiksi viikon verran näillä palstoilla. Lukisin mielelläni kirjoituksiasi. Ehkäpä joku saisi kipinän yrittää jotain vastaavaa. Tai samaa. Ehkäpä suomenkieli siitäkin kehittyisi johonkin suuntaan.
Noin pienikin runo leijailessaan
niin riittävä on kerronnassaan.
Se luonut kuvan on jo eheän
ja saanut seuraks' puhtaan keveän.
Niin hyvää kasvua saa kaikkein öihin
liityn matkaan tähtivöihin..
Hei Laritsa M kirjoituksesi oli minun perässäni, niin ajattelin varmistaa että ketähän sinä tarkoitit, et kai minua.
mutta jos tarkoitit, niin ei minulla ole lahjoja niin paljoa että voisin ryhtyä kirjoittamaan luetavaksi asti.
Niin mielelläni kun sen kunnian ottaisinkin.
mutta, kiitti vaan kun olet kiinnostunut kirjoituksestani, varsinkin tuosta runosta. Terv. Monica
Talven ihme.
Kauan sitten pilvestä lähti
kirkas, hauras lumitähti,
pyörien leijuen tanssien
hiljaa hangelle laskeutuen,
Pilvi väistyy edestä auringon
kaunis timanttisarja hangella on,
pieni tuulenväre tulee jostain
kauniit timantit ilolla ilmaan nostain.
Äiti, kerro minne ne meni tästä
pienet tähdet hangelta kimmeltämästä?
Juuri äsken näin ne hangella loisti
kuka kumma ne tästä poisti?
Hiiri kuuntelee hiljaa hangen alla
sano äiti jotain, lunta on kaikkialla,
missä kummassa lapsi loisteen näki
sitä kummastelee koko hiiriväki
Pieni lintu kultasiipi, aikoi kauas lentää,
mutta iso korppikotka hänen luokseen entää
pieni lintu ihmeisään, lähti pois lentämään
hiukan oli korppikotka, röyhkeäkin sentään.
Korppikotka sulkiansa, pöyhi oksallansa
pikkulintu tuumas, oisko tuo ansa
oi jos tulis haukka joka kotkan pelottaa
pikkulintu piilossansa tuumi aivan salaa.
Lumivaipan suojassa uinuvat
roudassa kukkasipulit odottavat
ensi merkkejä kevään koitosta
lupauksia kukkien loistosta.
Jouluruusu puhtaan valkeana
hangesta kuin ensi airuena
ruusumaisella olemuksellaan
saa kevääseen taas uskomaan.
Lumikellokin nimensä mukaisesti
lumenvalkeana hohtaa suloisesti,
kukinnot ujoina nuokkuvat
katseet kauneuteen vangitsevat.
Sitten on vuorossa krookukset
sahraminkellan ja lilan väriset.
Pikkuiset skillat , idänsinililjat
herkkinä kukkansa avaavat.
Helmililjojen pienet tähkäpäät
numikolla sinisinä pilkistävät,
sitten odotellaan narsisseja
valkoisissa, keltaisissa upeilevia.
Tulppaanien hehku vailla vertaa
värien kirjoa loistokkaasti kertaa
nupuista täyteen uhkeaan kukintaan
- kimpun tahdon Sinulle ojentaa .
Runonurkan Ruune avaa,
kohta Pegasukset ravaa,
kaunosäkeitä ne tuottaa
sanan mahtiin heti luottaa.
Kirjoittajat moninaiset,
viehättävät ikänaiset
Ruunelle nyt arvon antaa
ylistykseks säkeet kantaa.
Kiitokseni tänne kannan
suuren tunnustuksen annan.
Mahtava on runon mahti
säkeissä kuin marssintahti
Runotaitonne niin hyvä
kiinnostuksin enetyvä
Lisätkäämme runon mittaa
"keskustelua" ilman kitkaa
Tämäkin on varmaan ainakin kerran täällä palstalla ollut, mutta kun en osaa enää uusia laatia niin olkoon,älkää hermostuko.
Ystävyys!
Mitä kaikki se oli,
joka niin kauan ja kaukaa
hyväillen lohdutteli
kuin tuulien hyräily
ois’ ilmoilla huhuillut
paisteissa päivän
väristen helmeillyt
soitannot enkelein.
Se oli ystävyys!
Mitä muassaan toi,
tunne mi’ tuli niin kaukaa
sydämeen asumaan
kuin hehkuja liekkien
ois’ lämpönä säteillyt
varjoissa illan,
kuin kukkien tuoksua
poskelle hipaissut.
Se oli ystävyys!
Mitä kaunista oli,
huumassa joka niin kauan
lämmitti liekillään
kuin punainen purppura
ois’ taivaista satanut
aamuinen säde
kuin timantin hohtoa
silmille loihtinut
Se oli ystävyys!
Mitä olikaan silloin
kaikki tuo mikä toi kaukaa,
riemua helisevää
kuin laulavat laineet
ois sielua huuhtoneet
unissa öiden
kuin hellivät suukkoset
huulia hyväilleet
Se oli ystävyys!
= = = = =
Hyvää ystävänpäivää kaikille! Rakkaus on lumivalkoinen.
http://www.youtube.com/watch?v=WzIgMfZoymw
Johan nyt on helanteri! (1)
kohta palstan paha perii,
kun ei vello runon meri,
tuumaili noin Ruuneperi,
palstan eminenssi harmaa, (2)
jolla sanankäyttö varmaa.
Loipa silloin sulosäkeet,
rauhoitti noin mielet äkeet.
Siitä tämä ketju alkaa,
moni miettii runon jalkaa.
Kantaa siinä korret kekoon,
innolla kuin lapsentekoon
ryhtyy leski, rouva, leidi,
eronnut ja jopa neiti.
Kertoo onnen kipunoista,
haaveistansa kaikenmoista,
Pikkulintuin puuhastelut
kakaroiden nahistelut
kuvaa tapahtumain virtaa,
punoo siitä runon pirtaa.
Julkituopi kaipuutansa,
nauttii silti onnestansa,
Pegasospa siinä ravaa,
sielun maisemia avaa.
Selityksiä:
(1) helanteri!. varsinaissuomalainen (Paimio, Raisio tms.) entisaikain vaikutusvaltainen sos.dem.kunnallispoliitikko sukunimeltä Helander, jonka nimeä käytettiin osoituksena siitä, että puhuja on vakavissaan, myöhemmin myös lievämä voimasanana (tässä kuviteltuna)
(2) harmaa eminenssi: jollakin alalla vaikutusvaltainen ja huomattavaa arvostusta nauttiva, mutta enimmäkseen julkisuutta kaihtava henkilö
Voihan helanteri sentään. Tällaiset "suomennokset" taitavat kuulua näihin Turun seudun murteisiin. Eivät nuo deet ja geet niin vaan murteeseemme istu vaikka ruotsalaisuuskin on täällä vahvana.
Minulla on tuo nimimerkkini ollut ja tännekin sen ostin. Mikään runoilihan en ole, kirjoitan vain loppusointuista tekstiä asioista.
Kiitos kunnioittavasta runostasi
Kuules sää ny meijä u-atu
kummot sunt o tänne tuatu?
runosanoi kirjottama,
historjastki turisema.
Sul o sanankäyttö varma
mää vaan tämmöne nii harma.
Nytpä onnii tänne suatu
kirjottammaan ite u-atu
paranoopa palstan luatu.
Nikistäs arvois savvoo
silläi syvämmet avvoo
kun juttujais tavvoo.
Kaepa savonkin murre kaepoes suomennosta, mutta arvatkee mitä ette tiijjä !
Eikähän tämä ihan kuranttija ou, on piässy unehtummaa...
nytpä taitaa olla tää juttu
että uatu onkin vanha tuttu
uuden nikin on vaan ottanut
takkiaan vähän muuntanut.
Ei sais riisua vaatteita pois
silloinhan u-atulla kylmä ois.
Nuttu niin hyvä ja lämpöinen
u atulla tarpeen, uskothan sen.
Vanttuutkin voit vielä ojentaa
niin u- atu voi jälleen kirjoittaa.