Elikkäs jos nuori joutuu lastenkotiin ja se pistetään lukittuun huoneeseen ja eisaa lähteä minekkää ymm. niin eikös se ole vapaudenriistoa? että siis millä valtuuksilla ne pitää sen nuoren sielä? siis ihmettelen nyt vaa ja voiki olla vähä tyhmä kysymys... ja esim jos on just tämmönen tilanne et nuori joutunu menee hetkeksi vain lastenkotiin jos vaikka äiti on sairaalassa jonkun jutuntakia (ei minkään mielisairauden tai minkään henkisen).
Kysymys...
päivää
6134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kysymyksesi ei ole ollenkaan tyhmä. Valtuuksia on tietenkin hyvä peräänkuuluttaa, jos kokee kohtelunsa vääräksi. Sijoitus lastenkotiin on yleensä aina aluksi hyvin vaikea kokemus nuorelle ja silloin nousee kysymyksiä, joiden avulla nuori haluaisi estää omien oikeuksiensa mielivaltaisen loukkaamisen.
Kun nuori tulee lastenkotiin, omasta tai jostain muusta syystä, on usein tarpeen rauhoittumisjakso, jolloin nuorella on ensin rajoituksia siihen asti, kunnes luottamus kasvaa ja nuori on valmis suurempaan vapauteeen. Eri lastenkodeissa on erilaiset rauhoittumisajat tai miksi niitä eri laitoksissa kutsutaankin. Nuori voi sinä aikana tutustua laitoksen elämään ja laitoksen henkilökunta taas voi muodostaa kokonaiskuvan nuoresta.
Luonnollisesti monissa paikossa otetaan sijoituksen syy huomioon rauhoittumisjakson pituudessa.
Voisin ajatella lukemalla rivien välistä ja pitkän kokemuksen seurauksena, että sinä et ole lastenkodissa pelkästään äidin sairaalassaolon vuoksi, vaan sijoitukseen on jokin muukin syy. Voin tietenkin olla väärässä ja silloin pahoittelen väärää tulkintaani. Otaksumani perustuu siihen, että en ole koskaan ennen törmännyt tuollaiseen lastensuojelun tukitoimeen, jolla äidin sairaalassaolo olisi aiheuttanut lastenkotiin sijoittamisen, vaan tukitoimet ovat aina olleet toisenlaisia ja yhteiskunnallekin edullisempia. Mutta mahdollistahan sekin on, jos ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta mahdollisuutta varmistaa nuoren etua ja turvallisuutta.
No pikaohjeeksi voin nyt antaa rauhallisen keskustelun henkilökunnan kanssa syistä, miksi olet lukkojen takana ja onko mahdollisuutta muuhun käytäntöön. Tietysti toimit traumaattisesta kokemuksestasi huolimatta kypsästi ja keskustelet koko ajan asiallisesti. Sinun pitää ymmärtää ja hyväksyä sijoituspaikkasi säännöt, joihin voi sisältyä tosiaankin ensimmäisten päivien aikainen ovien lukitseminen. Se on kyllä harvinaista, ellei kyse ole ns. koulukodeista, joissa on rankemmat säännöt syystä, että sinne sijoitetaan enemmän valvontaa tarvitsevat nuoret. Ohjaajat kyllä varmasti kertovat sinulle syyt toimintatapoihinsa.
"Voisin ajatella lukemalla rivien välistä ja pitkän kokemuksen seurauksena, että sinä et ole lastenkodissa pelkästään äidin sairaalassaolon vuoksi, vaan sijoitukseen on jokin muukin syy."
Oman kuntani sosiaalilautakunnassa olleena tiedän, että ainakin meillä on sijoitettu lapsia lastenkotiin pelkästään äidin sairauden vuoksi. Kerran esimerkiksi sijoituksen ainoa syy oli yksinhuoltajaäidin vakava sairaus ja raskaista sytostaattihoidoista johtunut pitkittynyt pahoinvointi ja uupumus. Lasten käyttäytymisessä ei ole ollut mitään huomautettavaa, ei kouluhäiriköintiä tai -pinnausta, ei päihteidenkäyttöä tms. Päinvastoin sijoitetut lapset olivat erittäin tasapainoisen oloisia nuoria.
Okei kiitos tiedosta. Mutta en kyllä itse ole ollut lastenkodissa :D tuttuni päätyi ja aloin vähän ihmettelemään kun kertoi millaista sielä on.
Vielä sellainen kysymys että kun he ottavat yhteydenpito välineet pois esim kännykkä,tietokoneet ja niin edelleen nii miksi ei saisi pitää yhteyttä kavereihin ja muihinki tuttaviin? Alussa siis...
"Vielä sellainen kysymys että kun he ottavat yhteydenpito välineet pois esim kännykkä,tietokoneet ja niin edelleen nii miksi ei saisi pitää yhteyttä kavereihin ja muihinki tuttaviin? Alussa siis... "
Tämä on monissa paikoissa rauhoittumisjaksolla tapana syystä, että tärkeintä on aloittaauusi elämä monesti hyvin rajattoman ja epäsäännöllisen sijaan. Yhteydenpito ystäviinkin rajataan päiväaikaiseksi yhteydeksi ja yö rauhoitetaan nukkumiseen.
Voin pitkäaikaisena työntekijänä rauhoittaa sinua, että ystäväsi on turvallisissa ja luotettavissa käsissä. Toki alku voi olla suuri järkytys, kun entinen rajaton elämä on keskeytynyt ja opiskelu normielämää varten on alkanut. Rajojen asettaminen voi ensin tuntua natsismilta, mutta pian huomaa, että ei se elämä nyt niin kamalaksi tullutkaan, vrt armeija, jossa omat oikeudet on monesti paljon rajatummat. Mutta tietenkin on niin, että laitos ei koskaan ole samaa kuin koti ja "huonokin" äiti on kuitenkin nuoren ainoa äiti, joka on hyvin tärkeä kriisikauden jälkeen. Äidin voimat saattavat olla kovalla koetuksella murrosiän kriisien keskellä. Laitokset pyrkivät kuitenkin pitämään yllä suhteet koteihin mahdollisimman säännöllisinä.
Mutta kuten itsekin kirjoitit, alku on usein järkytysten aikaa, mutta elämä saa voiton ja toivon kipinät virittyvät, kunhan aika kuluu.
Ookkei :)