hyvät..

Joo mäkin aattelen noin mun mutsista...Mun faijassa en nää kyl samoja hyvyyksiä...No musta rajojen asettaminen kertoo siitä, et porukat välittää....Vaik yleensä tuntuukin inhottavalta, et muut määrää omaa elämää...Arvokas asenne... No mun faija...Siit oon aikasemminkin kirjottanu, mut kuiten... Se ei suostu maksaa mun opiskelukuluja nyt, ku muutan pois...Ainoostaan sen mitä, sen on pakko maksaa mutsille, mut ei muuta.Mutsi taas on työtön ja mä en saa mitään tukiakaan saati sitten asumislisää just faija tulojen takii(jotka on lähellä kahtasataatonnii vuodes!), vaik etelämmässä kämpät on kolmensadan luokkaa kuukaudes...SE sanoo mulle et "ei oo rahaa" ja ite se meinaa ostaa nelitahtisen moottorikelkan ajellakseen talviaikaan kahesti kuussa sil, vaik vanha kelkka on kaks vuotta vanha lynx.Sen hinnal pystys maksaa mun koko lukio-opiskelut....Ja samal mä joudun duuniin maksaakseni itteleni ruuat muualla, koulunkäynninkin kustannuksella...Mä en pidä itsekkäänä itseeni, kun haluun toteuttaa oman unelmani ja päästä hyvään kouluun...Mä ite kustantaisin lapselleni hyvän tulevaisuuden, kuin just uusimman kelkan sunnuntaiajeluille... Arvot perseellään? Jos on samoja kokemuksii, nii voi meilata osotteeseen [email protected]

Mä jo luulin olevani ainut joka rakastaa ja on kiintynyt vanhempiinsa. Mulla on unelmavanhemmat, ja vaikka joskus vähän riidellään, niin loppujne lopuksi ne on kyllä ihanloistavia. On nekin meinannut erota, mutta se ei oo heijastunut kovin pahasti muhun tai isosiskooni. Molemmat on ymmärtäväisiä muttei tuputa mitään "vietetään aikaa yhdessä"-meinkiä. Vaikka kyllä me aina välillä mennään esim. syömään yhdessä tai jotain muuta vastaavaa. Ne on kasvattanu meijät hyvin, pitää rajat jotka on kuitenki joustavat, ei kyttää tekemisiä, ei vakoile eikä utele jos huomaa, ettei tee mieli puhua. Silti niistä huomaa, että niitä kiinnostaa ja että niille voi puhua... Ne on ihania.