On kaunis talvinen päivä ja lämpötilakin sopiva ulkoiluun.
Liukasta on muillakin kuin autoilijoilla, joten varokaa.
Ulos kun menet niin muista tämä
varallinenhan on e lämä.
Sattua voi, että liukas on pihas
hetkessä kipeenä istumalihas
Kun kulkeissa katselet talvisäätä
varo myös itsesi ylimpää - päätä.
Sen jos satutat, tuho on ihan
syynä liukkaus vaikk kotipihan.
Liukasta on muillakin kuin autoilijoilla, joten varokaa.
Ulos kun menet niin muista tämä
varallinenhan on e lämä.
Sattua voi, että liukas on pihas
hetkessä kipeenä istumalihas
Kun kulkeissa katselet talvisäätä
varo myös itsesi ylimpää - päätä.
Sen jos satutat, tuho on ihan
syynä liukkaus vaikk kotipihan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitäpä sanoisin?
Elämä ei aina anna pelkkää päivänpaistetta. Taivas on samea, lunta tupruttaa ja pakkanenkin tahtoo nipistellä poskia. Talvi ei tule tavoitta, eikä kesä kärpäsittä.
Kuinkas sitten suu pannaan kun elämä ei anna sitä hyvää ja kaunista jota ihminen perimmillään kaipaa, tunnusti sen tai ei. Ei riitä raha kaikkeen, ei ole onnea peleissä, eikä rakkautta riittämiin. Terveyskin saisi olla parempi. Riittääkö ihmisellä ymmärrystä oman tilanteensa arvioimiseen ja sen kulloisenkin tilanteen hyväksymiseen, siinä eräs kysymys joka vaikuttaa mielialaan ja elämän hallintaan.
Pettynyt, vihainen, kateellinen ja muita arvosteleva käytös ei paranna omaa tilannetta.
Hyväksy tilanne jota et voi muuttaa ja käy käsiksi sellaisiin seikkoihin joihin voit itse myönteisyydelläsi myönteisesti vaikuttaa. Oman elämän hallinta auttaa näkemään valoisuutta harmaudessakin.
Sanonkin tänään, minulla on kaikki niin hyvin kuin olen elämäni tilanteen rakentanut. Olen onnellinen siitä mitä minulla on ja pyydän etten katkeroituisi sellaisesta johon en voi vaikuttaa. Omien tehtyjen virheiden hyväksyminen, muille anteeksiantaminen ja huomisiin luottaminen on elämän kantava voima tänään ja huomenna. Uskothan sinäkin huomiseen.
Hauskutti sanana e lämä
varoa pitää päivänä tänä.
Samoin on syytä varoa sulla
ettei lytistyis pussissa pulla.
Pehmeään hankeen vain tähdätään
nyt sitten ulos me lähdetään.
Nyt ulos minäkin lähden
kauniin ilman tähden
piikit vain saappaiden pohjiin laitan
etten reisiluun kaulaa taita.
Se oisikin viimeinen tikki,
jos kallokin menisi rikki.
Jos oikein liukkaiksi reitit muuttuis
ja jaloista täysin pito puuttuis,
Mä mukaan ottaisin kävelysauvat,
niin silloin ois askeleet varmat.
Näin reppu selkään ja liikeelle vaan
raikasta ilmaa haistelemaan.
Paksut hanget ja kallion seinä
hangessa kuivunut tupsuheinä,
jäniksen jäljet käy tien poikki
siitä se pupukin metsään loikki.
Korppiherrakin äänessä tuolla
kallion vastakkaisella puolla,
hiljaksiin kuljen mä polkua tätä
nämä ystävät täällä ei mua jätä.
Lunta taas satelee,
muistot mieleen tulvailee,
unta vainko on elo tää?
Tässä kuljen haaveillen,
ripset kastuu hiljalleen,
lunta vaiko kyyneltä?
Yksin kuljen eteenpäin,
muistot on vain seuranain,
pianhan kaikki päättynee?