Suullinen sopimus asunto-osakekaupasta ja sopimusrikkomus

Äitini ystävä otti syksyllä puheeksi, että haluaisi ostaa äitini kerrostaloyksiön. Myymistä ei äitini ollut aijemmin edes harkinnut ("sijoitus", jossa vuokralainen), mutta ajatusta kypsyteltyään myöntyi ja ilmoitti tietyn summan jonka hän ehdottomasti vähintään asunnosta haluaa.
Ystävä oli asunnossa vieraillut kymmeniä kertoja ja tiesi mitä on ostamassa, mutta halusi vielä tyttärensä käyvän asunnossa "hyväksymässä" tulevan sijoituksensa. Tyttäreltä hyväksyntä tuli ja täten ruvettiin suunnittelemaan kaupantekoa kuluneen kuun loppuun. Äitini päätti, että tässä kohtaa elämää ja asunnosta saatavien varojen turvin hänellä olisi vihdoin hyvä hetki pitää vuosi vuorotteluvapaata. Tästä asiasta hän ystävänsä kanssa puhuikin useampaan otteeseen, todeten että muuten hänellä ei olisi varaa vuorotteluvapaalle jäädä. Äitini aloittikin vuorotteluvapaansa joulukuussa.
Äidilläni ei ollut kiirettä asunnon myymisen kanssa, joten ystävän vedotessa kiireisiin suostui siirtämään ostoajankohtaa muutamaankin otteeseen. Alkuun sovitusta kauppa-ajankohdasta on nyt kulunut jo useampia kuukausia. Ystävä on kertaalleen tiedustellut mahdollisuutta alempaan kauppahintaan, koska ei mukamas muistanut ettei pesuhuonetta ollutkaan päivitetty nykymuodin mukaiseksi. Äitini ilmoitti, että kauppahinta on se mikä sovittiin, hänen ei ole järkevää sen hinnan alle asuntoa myydä ja asia oli olevinaan taas ihan ok ja palaillaan. Nyt n. kuukausi edellisestä yhteydenotosta, äitini soitti ystävälleen ja tiedusteli kauppapäivää. Ystävä ilmoittikin ostavansa asunnon jostain muualta, mutta mahdollisesti voivansa ostaa tämänkin yksiön loppuvuodesta tai ensivuoden alussa. Kyse ei siis ole siitä, etteikö hän asuntoa haluaisi tai etteikö hänellä olisi siihen varaa.
Itselläni on sellainen aavistus, että ystävä yrittää ajaa äitini ahtaalle ja yrittää saada tingattua asunnosta väkisin, koska tietää äitini rahatilanteen ja että vuorotteluvapaa on jo aloitettu. Tai mahdollisesti haluaa odottaa, josko taloudelliset suhdanteet laskisivat asunnon arvoa. Äitini harmitellessa tilannetta, kehoitti ystävä tekemään vähäsen pimeitä hommia, poimia vaikka marjoja (sesonki parhaimmillaan). Äitini ei ajaudu peruuntuneen kaupan takia vararikkoon, mutta suunnitelmat matkusteluista ja muista ylimääräisistä menoista saa kyllä unohtaa. Ystävä siis pilasi äitini elämästä vuoden.
Jälkiviisas on helppo olla ja tietysti olisi pitänyt tehdä paperit tulevasta kaupasta. Äitini ei kuitenkaan heppoisin perustein kyseiseen ystävään luottanut, heillä on ainakin 35 vuotta yhteistä historiaa takana ja onhan kyseinen henkilö serkkujeni äiti sekä kummitätini.

Päälimmäisenä tunteena tässä on epäusko ja ihmetys siitä, miten ihminen pystyy toimimaan näin moraalittomasti ja julmasti ystäväänsä kohtaan. Eihän näin voisi toimia ventovieraankaan kanssa. Miten tämä ihminen saa yönsä nukuttua?

Kaiken tämän vuodatuksen päätteeksi itse asiaan. Suullinen sopimus kaupasta on yhtä pitävä kuin kirjallinenkin. Tehdyn sopimuksen todistaminenkaan ei ilmeisesti ole ongelma. Haluaisin tietää, että jos suullista sopimusta tehdessä ei ole puhuttu summasta, joka sopimusrikkomuksesta rikkojalle tulee maksettavaksi, onko tuollainen sopimussakko olemassa automaattisesti (se max 4%)? Eli onko äidilläni mahdollista saada ystävältään korvauksia vai jääkö koko sotkusta käteen vain paha mieli ja yksi ystävä vähemmän?