Eli olen nyt yhdeksännellä luokalla oleva tyttö. Viime vuoden loppupuolella aloin tajuta olevani ihastunut yhteen kymppilokalaiseen poikaan. Olen todella ujo, enkä uskalla oikein puhua kenellekään vieraalle, ellen sitten ole kaverin seurassa tai tiedän varmaksi että kyseinen henkilö ei syö minua elävältä. En siis oikein uskaltanut hirveästi mennä pojan kanssa puhumaan, ennen kuin yksi kaverini pyöri enemmän pojan kanssa, jolloin minäkin uskallauduin sitten mukaan keskusteluun.
Myöhemmin sitten taas aloin olla välituntisin enemmän vanohjen luokkakavereiden kanssa kun luettiin kokeisiin yhdessä ja näin pois päin. Sen jälkeen en sitten taas ole kunnolla uskaltautunut tuohon porukkaan. Sen lisäksi aloin epäillä että tällä pojalla ja edellämainitulla kaverillani olisi jotakin juttua keskenään ja kaverini pikkusisko oli myös kiinnittänyt huomiota asiaan (kaverin pikkusisko on siis myös kaverini ja minua vuoden nuorempi. Kaveri on taas rinnakkaisluokalla mutta tuon pojan ikäinen, koska on kerrannut yhden luokan). Joten ajattelin siis antaa asian olla ja seurata tilanteen kehittymistä.
Mutta nyt pääni on ihan sekaisin, sllä tänään tapahtui jotain mikä kumoaisi tuon edellisen huomion. Olimme nimittäin luokkakavereiden kanssa ihan normaalisti välitunnilla kun satuin silmäkulmastani seuraamaan tätä poikaa, joka näytti sanovan kaverilleni jotakin. Pian kaverini näyttikin siltä kuin olisi kuullut jonkun jymyjuorun ja pöllähtikin sitten pian viereeni ja kuiskasi että tämä poika pitää susta. En edes halua ajatella kuinka tyhmän näköisenä siinä seisoin sanoen mitäh? Kaverini sitten vain nyökyttelee. Porukkamme ei siis ollut kuin muutaman metrin päässä tästä pojsta ja tämä oli tietysti kuullut mitä kaverini oli tullut kertomaan. Pojan reaktion voivat varmaan kaikki kuvitella, poika tietysti kieltää kaiken mutta puheesta ja elekielestä näkee että ilmeiesti kuitenkin oli jotakin perää niissä puheissa. Kaveri tietysti jankuttaa että pojan tunnustaneen ja poika tietysti kieltää asian.
Minä tietysti olin niin idioottimaisen ujo, etten voinut antaa edes pientä vinkkiä omista tunteistani. Tunnen olevani maailman suurin idiootti, sillä en sanonut mitään! Tosin en sanonut mitään, koska olin todella hämmentynyt, enkä enää tiennyt mihin minun pitäisi uskoa. Siihen mitä tuo tapahtunut kertoo, vai siihen mitä olen kuvitellut? Voisiko olla mahdollista että kavristani ja tuosa pojasta on tullut vain läheisiä ystäviä ja olen kuvitellut loput? Tarkoitan vain, että onhan minunkin luokallani yksi poika joka on minulle todella läheinen ystävä, mutta jota kohtaan minulla ei kuitenkaan ole mitään ihastumisen tunteita.
En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella, mitä uskoa ja mitä tehdä. Aika turhauttavaa, sillä en uskalla useinkaan tehdä paljon mitään tällaisissa asioissa, koska pelkään näyttäväni pojan silmissä ihan täydeltä toopelta...
Osaisikohan joku antaa jotain vinkkiä mihin voisin tarttua sen suhteen että mitä minun pitäisi nyt tehdä...
Myöhemmin sitten taas aloin olla välituntisin enemmän vanohjen luokkakavereiden kanssa kun luettiin kokeisiin yhdessä ja näin pois päin. Sen jälkeen en sitten taas ole kunnolla uskaltautunut tuohon porukkaan. Sen lisäksi aloin epäillä että tällä pojalla ja edellämainitulla kaverillani olisi jotakin juttua keskenään ja kaverini pikkusisko oli myös kiinnittänyt huomiota asiaan (kaverin pikkusisko on siis myös kaverini ja minua vuoden nuorempi. Kaveri on taas rinnakkaisluokalla mutta tuon pojan ikäinen, koska on kerrannut yhden luokan). Joten ajattelin siis antaa asian olla ja seurata tilanteen kehittymistä.
Mutta nyt pääni on ihan sekaisin, sllä tänään tapahtui jotain mikä kumoaisi tuon edellisen huomion. Olimme nimittäin luokkakavereiden kanssa ihan normaalisti välitunnilla kun satuin silmäkulmastani seuraamaan tätä poikaa, joka näytti sanovan kaverilleni jotakin. Pian kaverini näyttikin siltä kuin olisi kuullut jonkun jymyjuorun ja pöllähtikin sitten pian viereeni ja kuiskasi että tämä poika pitää susta. En edes halua ajatella kuinka tyhmän näköisenä siinä seisoin sanoen mitäh? Kaverini sitten vain nyökyttelee. Porukkamme ei siis ollut kuin muutaman metrin päässä tästä pojsta ja tämä oli tietysti kuullut mitä kaverini oli tullut kertomaan. Pojan reaktion voivat varmaan kaikki kuvitella, poika tietysti kieltää kaiken mutta puheesta ja elekielestä näkee että ilmeiesti kuitenkin oli jotakin perää niissä puheissa. Kaveri tietysti jankuttaa että pojan tunnustaneen ja poika tietysti kieltää asian.
Minä tietysti olin niin idioottimaisen ujo, etten voinut antaa edes pientä vinkkiä omista tunteistani. Tunnen olevani maailman suurin idiootti, sillä en sanonut mitään! Tosin en sanonut mitään, koska olin todella hämmentynyt, enkä enää tiennyt mihin minun pitäisi uskoa. Siihen mitä tuo tapahtunut kertoo, vai siihen mitä olen kuvitellut? Voisiko olla mahdollista että kavristani ja tuosa pojasta on tullut vain läheisiä ystäviä ja olen kuvitellut loput? Tarkoitan vain, että onhan minunkin luokallani yksi poika joka on minulle todella läheinen ystävä, mutta jota kohtaan minulla ei kuitenkaan ole mitään ihastumisen tunteita.
En oikein tiedä mitä minun pitäisi ajatella, mitä uskoa ja mitä tehdä. Aika turhauttavaa, sillä en uskalla useinkaan tehdä paljon mitään tällaisissa asioissa, koska pelkään näyttäväni pojan silmissä ihan täydeltä toopelta...
Osaisikohan joku antaa jotain vinkkiä mihin voisin tarttua sen suhteen että mitä minun pitäisi nyt tehdä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toimit ihan normaalitavalla siellä käytävällä, onhan se hämmentävää kun ei tiedä kuka puhuu totta.
Mä sanoisin että ota ihan rauhassa, katso mitä tapahtuu. Voit antaa pieniä merkkejä myös siihen suuntaan, hymyile kun poika katsoo jne. (:
Kysy kaveriltasi suoraa onko sillä mitään juttua pojan kanssa ja oliko se ihan tosissaan sillon kun sanoi että poika pitää susta. Samalla voit vihjata kaverille että sanoo pojalle että sinäkin pidät hänestä, jos poika ei oikeasti pidä niin ei voi mitään, sulla ei oo mitään menetettävää!
Kiitos. Mulla on aina tapana jäädä vatvomaan pitkiksikin ajoiksi jos joku asia sattuu jäämään mietityttämään.
Kaipa mä mahdollisimman pian kysäsen kaverilta oliko tosissaan ja katson mitä jatkosa tapahtuu...
Jotenkin olen vain ihan pyörällä päästäni ja tavallan kai vähän säikähtänytkin tjn.