Puolivuotias pentu ja pää tutisee usein. Ei aina, mutta aktiviteetti- ja jännitystiloissa erityisesti. Tutisevan pään vuoksi ei saa läheskään aina herkkupaloja avoimelta kämmeneltä, vaan pudottelee niitä liian usein maahan. Mielestäni aika vakava motoriikkaongelma. Tutissut jo pentulaatikossa. Mikähän tauti mahdollisesti vaivaa?
Pää tutisee
piikkiköauttaa
168213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
parkinssonintauti?
Eläinlääkäri osaa sanoa asiasta paremmin mutta kommenteeraan kanssa..hermostolliselta vaikuttaa ja kannattaa laittaa pois jalostuksesta ilman muuta. Eli tavalliseksi seuramaakariksi asian hyväksyvälle.
Voi olla taipuvainen vaikka epilepsiaan..sen takia ei koiraa tarvitse lopettaa jos joskus epilepsia puhkeaakin myöhemmällä iällä. Itselläni oli epileptikko ja eli 15vuotiaaksi elämästä nauttien, 10vuotiaasta laitettiin vasta epilepsialääkitys.
Joillakin roduilla on taipumus tärinään eikä koskaan tarvitse elämänsä aikana edes lääkitystä..rodut voi olla terrierit, vinttikoirat chihuahua joilla olen kuullut tärinästä(ehkä myös belggareilla). Mutta jalostukseen ein yksilöä laittaisi normaali elämään kyllä ilman muuta sellaisena kuin on..tärinä on innostuksesta johtuvaa fyysistä purkaumaa eikä koira siitä itse kärsi vaikka täriseekin mutta jalostusta aatellen voi seuraavalla polvella tulla pahempi ja aina pitää pyrkiä hyvään hermorakenteeseen rdusta riippumatta. :)
http://tassujenjalkia.blogspot.com/2010_10_01_archive.html
Luultavasti on idiopaattista pään tärinää, joka ei ole vaarallista, lähinnä ärsyttävää koiralle. Tosin kannattaa viedä eläinlääkärille epilepsia riskin takia.
Pentu kävi lääkärissä ja perusteellisen riskianalyysin jälkeen katsottiin parhaimmaksi sen lopettaminen. Se ei ollut elinkelpoinen, vaan kehitysvammainen. Lääkäri kertoi myös, että vastuullisimmat kasvattajat usein lopetuttavat tutisevat pennut, koska niitä ei voi parantaa ja ne eivät opi perusasioitakaan kuten terveet koirat.
Mikä rotu oli?
Ihmetyttää vaan että jos tutissut jo pentulaatikossa niin silti kasvattaja myi ja te ostitte?
Jos koiralla on idiopaattista pääntärinää se ei ole mitenkään vammainen ja täysin elinkelpoinen! Siskolla on koira jolla esiintyy satunnaisesti pääntärinää eikä se ole vaikuttanut mitenkään sen elämään. Koira harrastaa tokoa, agilityä ja pelastushakua.
Nyt meni piikkiauttoilla hyvä pentu hukkaan :(
Mistä sinä sen tiedät paremmmin kuin eläinlääkäri joka tutki koiran? Sinä et ole edes nähnyt koiraa. Se että siskosi koira elää normaalia elämää, ei varmaan tarkoita että kaikki muutkin tutisijat automaattisesti eläisivät? Missään kohtaa aloittaja ei maininnut että diagnoosi edes oli mainitsemasi idiopaattinen pään tärinä.
Siskosi koiralla on se, ja vain satunnaisesti, aloittajan koiralla on voinut olla ihan muuta ja lekuri saatttanut löytää enemmänkin. Kyllä aloittajasta tuntuu varmasti muutenkin jo kurjalta ilman että sinä täällä väität että koira lopetettiin turhaan kun et tosiaan ole sitä edes nähnyt, etkä luultavasti muutenkaan olen mikään eläinlääkäri?
Täytyy kuitenkin muistaa että koira ei koskaan ole syntyjään tutinapäinen, vaan vika on aina siellä hihnan toisessa päässä! Johdonmukaisella kasvattamisella(rakkautta ja rajoja) ja riittävän aikaisin aloitetulla sosiaalistamisella koirasta saadaan kyllä hyvinvoiva ja ihana lemmikki mihin tahansa perheeseen!
että kovin harvoin on pennulla syntymästään lähtien hihnaa kaulassa joten tuskin silloin vika on siellä toisessa päässä? Vai tarkoititko sitä alkuperäistä nuoraa? Se ei johda kuitenkaan kaulaan... Mitenkähän mestari hater itse aloittaisi koiran sosiaalistamisen kohdussa? Taidat olla varsinainen erikoislääkäri =)
Pentu lopetettiin ataksian eli pikkuaivojen rappeumasairauden vuoksi. Ataksia on aina tappava tauti.
Parempi tosiaan oli lopettaa jos ilmeni tuollainen sairaus. :(
Vaikka aiemmin kommentoin on asia erilainen kuin ajattelin eli hyvä näin :(
Hyvä että tutkitutit ennen kuin hötkyilit. Yhden yorkin tiedän samanlaisen jota ei lopetettu(sairaus voi olla eri mutta kehitysvammainen ja elinkelpoisuus huono, sisäsiisteys ja muu poissuljettua..toki elämä on elämää kehitysvammaisellakin..mutta mutta vaikea on sellaisen koiran kanssa elää)
Sokeus ja kuurous eri asia joiden kanssa voi pärjätä.
Harmi ettei kasvattaja pentua tutkinut ja lopettanut vaan jäi sinulle murheeksi. :(
Ensimmäisestä viestistä on jo aikaa, mutta otan nyt kuitenkin osaa, koska itsellänikin on koiranpentu, jonka pää tutisee. Tuli meille 7-viikkoisena ja on tutissut siitä asti satunnaisesti. Epilepsian oireisiin ei sovi, ataksian oireisiin ei sovi, idiopaattiseen pääntärinään ei sovi, eikä muihinkaan tauteihin, mitä olen koittanut etsiä. Eläinlääkärikään ei ole koskaan törmännyt vastaavaan tapaukseen. Eli pää tutisee sivuttain ja ei tutise makuuasennossa, ainoastaan kun jotain uutta tapahtuu tai sai esim. pentuna kananmunaa (joka suurinta herkkua) ja muutoin uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Alkuun tutina oli tosi usein toistuvaa (useita kertoja päivässä) ja poikani nimittikin koiraa parkinsoniksi. Nyt koira on 7kk ja tutinaa ilmenee esim. ovikellon soidessa ja nyt ollaan käyty muutamia kertoja hihnalenkillä (kyseessä laumanvartja, joka vapaana tontilla ja muutoin tarhassa tai sisällä) ja uusien asioiden haistelu aiheuttaa tutinaa, joka ei siis kestä kuin hetken. Olenkin ajatellut, ettei se ole vaarallista ja koska pentu on melko agressiivinen ja muutoinkin herkästi reagoiva, niin luulen tutinan olevan hermostoperäistä. Uskon, että kun ikää tulee lisää ja kokemuksia, niin tutinat vähenevät, niinkuin on jo pikkupennusta tähän saakka vähentyneet (nyt saattaa mennä monta päivää, ettei tutinoita tule ollenkaan, ainostaan kun jotain uutta tapahtuu). Tosiaan eläinlääkärille koitin ensin kuvailla oireita ja sitten käytiin oikein paikanpäällä näytillä ja koskaan ei ollut törmännyt vastaavaan tapaukseen.
Meille tuli 10 vuotta sitten koiranpentu, joka oli tullessaan 7 kk ikäinen. Sillä oli välillä kummallista pään tutinaa/tärinää, useimmiten se alkoi autossa. Käytettiin lääkärissäkin, eikä siihen mitään syytä löytynyt. Sitä kesti jonkin aikaa, ei muistaaksi edes vuodenkaan ikään saakka. Saattoi olla jotain psyykkistä, koska pentu oli aluksi arkakin. Hyvä koira siitä tuli ja tervekin siihen saakka, kunnes sairastui sydänvikaan.
rtgjeröteöotea