Aluksi heti selvennyksenä että EN ole hankkimassa koiraa nyt tähän hätään. Tuon sen julki nyt heti ensimmäisessä lauseessa koska kovin moni tuntuu täällä lukevan vain sen ekan rivin ja sitten syöksyvät kommentoimaan. Tämä on ihan vain oma vuodatukseni kun koirakuume on niin pirun voimakas.. :D
Meillä on nyt tuollainen puolitoistavuotias uros koira ja tarkoitus oli hankkia toinen koira tuossa kevät-kesän korvilla, juuri loma-ajan kynnyksellä. Kasvattajakin oli valittu ja olimme jonossa toisen pikku-uroksen omistajiksi.
Sattui vain niin että kohtalo päätti toisin. Olemme samaan aikaan yrittäneet lasta, mutta sitä vain ei kuulunut ja enemmän stressaamisen sijaan ajattelimme keskittyä muuhun sillä aikaa, tulee jos on tullakseen.. :) Nytpä sitten kävikin niin että olin juuri asennoitunut koiran tuloon, niin ilmoittipa sitten vauva että nyt oltais täällä. Hetki meni tutkiessa ajankohtia ja kävi ilmi että vauvan syntymän ja koiran saapumisen välillä olisi vain pari kuukautta.
Miehen kanssa mietittiin ja tultiin siihen tulokseen että ei taida olla meidän homma, ensimmäinen lapsi kerran tulossa niin ei yhtään tiedä mikä on edessä ja koiran kasvatuskaan yhteiskuntakelpoiseksi ei ole ihan hupsista vaan-keikka.. Pakko oli ilmoittaa kasvattajalle että me jättäydytään pois jonosta..
Nyt on päällä pieni harmistus, kun ehti jo odottaa koiraa ja ihastella tulevaa emoa jne.. Raskauskaan ei ole vielä niin konkreettinen kun ei mahaa näy, mutta kylläpä se siitä aukeaa kun aika kuluu.. :D Pikkuhiljaa alkaa tuleva vauva innostamaan ihan tosissaan nyt kun uskaltaa jo toivoa kun on ne ekat 3kk takana..
Meillä on nyt tuollainen puolitoistavuotias uros koira ja tarkoitus oli hankkia toinen koira tuossa kevät-kesän korvilla, juuri loma-ajan kynnyksellä. Kasvattajakin oli valittu ja olimme jonossa toisen pikku-uroksen omistajiksi.
Sattui vain niin että kohtalo päätti toisin. Olemme samaan aikaan yrittäneet lasta, mutta sitä vain ei kuulunut ja enemmän stressaamisen sijaan ajattelimme keskittyä muuhun sillä aikaa, tulee jos on tullakseen.. :) Nytpä sitten kävikin niin että olin juuri asennoitunut koiran tuloon, niin ilmoittipa sitten vauva että nyt oltais täällä. Hetki meni tutkiessa ajankohtia ja kävi ilmi että vauvan syntymän ja koiran saapumisen välillä olisi vain pari kuukautta.
Miehen kanssa mietittiin ja tultiin siihen tulokseen että ei taida olla meidän homma, ensimmäinen lapsi kerran tulossa niin ei yhtään tiedä mikä on edessä ja koiran kasvatuskaan yhteiskuntakelpoiseksi ei ole ihan hupsista vaan-keikka.. Pakko oli ilmoittaa kasvattajalle että me jättäydytään pois jonosta..
Nyt on päällä pieni harmistus, kun ehti jo odottaa koiraa ja ihastella tulevaa emoa jne.. Raskauskaan ei ole vielä niin konkreettinen kun ei mahaa näy, mutta kylläpä se siitä aukeaa kun aika kuluu.. :D Pikkuhiljaa alkaa tuleva vauva innostamaan ihan tosissaan nyt kun uskaltaa jo toivoa kun on ne ekat 3kk takana..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka voi auttaa kun en ymmärtänyt asiaa?
Mitä ymmärtämistä tai auttamista? Huvikseni purin ajatuksiani kirjallisesti..
Teit mitä ilmeisemmin oikea päätöksen. Vauva vie kaiken ajan ja siinä ei paljon koiran pennun koulutukselle jää aikaa. Kunpa monet muutkin koirakuumeiset osaisivat punnita asioita järkisyyt huomioiden. Kyllä sen koirakaverin ehtii hankkia sittenkin, kun elo taaperon kanssa on tasaantunut ja taapero seisoo omilla tolpillaan ja voi siten olla koulutuksessa mukana.
Meillä aikoja sitten oli vanha koira, kun esikoisemme syntyi. Vaikka vauva nukkui paljon ja hyvin, niin ei sitä kuitenkaan päässyt kentälle ja metsiin koiraa treenaamaan. Aina piti odottaa, että joku kaveri tulee käymään ja on vauvan kanssa sillä aikaa, kun olin koiran kanssa ulkoilemassa. Meillä nääs isäntä oli sellaisessa työssä, että ei tullut aina kotiin yöksikään. Joskus vaan viikonloppuna nähtiin.
Aha!