Mietin päivät pitkät, joskus yötkin, kuinka tukea pikkutytön tunne-elämää, kun hänen isänsä ei välitä? Siis mitään yhteyksiä ei pidä,ei soita, ei vasta puheluihih, ei mitään... miten voin millään tavalla tukea tyttöä jotta siitä ei tulisi tunne-elämältään heikko. Onko kellään vastaavaa tilannetta? Eletään kahdestaan, eikä hänellä ole isäpuoltakaan..
Pikkutytön elämää, kun isä ei välitä
Pieni sydän..
10450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä nelinkertainen välinpitämättömyys. Lapset oli kaikki sillon alle 15 ja yli 2 v kun isä hylkäsi, joten kaikki ymmärsi tilanteen, osasivat kaivata ja ikävöidä, siinä olikinm inulla kova paikka, mutta sanoin reilusti miten asia on, että isä hylkäsi kun ei jaksanut enää olla meidän kanssa, ja vieras ulkopuolinen nainen tuli ja rikkoi perheemme joka on lapseton. Isänne valitsi hänet ja on nyt tosi onnellinen kun ei ole meitä rasitteena. Lapset ymmärsi sen oikein hyvin, ja nyt ovat itse hylänneet isän kun ovat isoja ja päättävät omista asioista.
Mies sai ansionsa mukaan.
Haista lissu vittu !
Älä lissu valehtele, sinä et päästänyt lapsia isälleen, kun sinä pelkäsit isän naista ja halusit kostaa exällesi.
Paras olla lapsen elämässä läsnä ne ihmiset ketkä hänestä välittää. Silloin hänen tunne-elämänsä kehittyy normaalisti, kun taas jos lapsi pitäisi viedä väkisin tai tapaamiset hampaat irvessä, kokee lapsi itsensä huonoksi. Eli rakasta lastasi ja lopeta murehtiminen, niin ei lapsesikaan murehdi. Olkaa yhteyksissä sinun vanhempiin ja mene ulos tutustumaan pihakavereihin...laajenna tuttavapiiriäsi. Näytä lapsellesi mallia , että läheiset ihmiset voivat olla muitakin kuin sukua.
Kiitos, parhaamme yritämme olla juuri niiin, ja onneksi tytön isovanhemmat huolehtii tytöstä kuin omasta tytöstään, että kyllä rakkautta hän on saanut osaakseen..silti välillä tytöllä nousee tunteet pinnalle isä -asiasta, ja silloin koitan vaan sanoa että isä kyllä rakastaa sinua mutta on niin kiireinen tms tms...
Tiettyyn vaiheeseen kuuluu, että he kyselevät isästänsä ja varsinkin isänpäivänä. Sinä päivänä saattaa itselläkin olla herkkä mielentila, mutta tietty on hyvä miettiä valmiiksi vastauksia, jotta kun vastaat, niin se kuulostaisi luontevalta. Voithan ottaa isiä mukaan hänen elämäänsä siten, että kehut tyttösi silmiä, kuinka ne on samannäköiset kuin isillä/tai hiukset/nauru tai jotain. Silloin annat positiivista kuvaa isästä ja samoin tekemisessä. Kun lapsi saa riittävästi tietoa omaksi ikäisekseen, niin laantuu se kyseleminenkin. Jos vastaukset eivät ole selkeitä, jatkuu kyseleminen ja varsinkin, jos lapsi huomaa sinun ahdistuvan.
Se on kyllä varmasti totta, ja on hän kyllä aivan isänsä näköinen, oikeastaan myös samanluonteinenkin, niin sillöin tällöin hänelle sanonkin että oletpa sinä aivan kuten iskä, yhtä suloinenkin! .) Eiköhän tää tästä ...
Kannatti heittäytyä hankalaksi ex-miestäsi kohtaan, ja hänen uutta perhettään. Ihan itse oot asias sotkenut! Tänne sitä tullaan myötätuntoa hakemaan. Isäpuolia tulee ja menee........
Ja kyllähän isä välittää, ei vaan tule kanssasi toimeen ja siitä lapsi kärsii eniten.
ei ole vastaavaa tilaneta
Lapsen erokriisi.
Lainaus Opettaja tv keskustelusta Erolapsi koulussa.
Lapsen kuuleminen ja hänen toivomukset olisi syytä ottaa huomioon.
Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.
Erään 11v tytön isä aisti, että hänellä alkoi esinitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä erooo, – mikähän mua taas vaivaa, mä olen taas oksentanut koko viikonlopun”.
Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen pöydälleen.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä "ulkoruokintaan".
Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.
Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.
"Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. -Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.
Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka.
Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.
Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".
Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?
-----------