Kun katsoo näitä nimirunoilijoita, niin jumalattoman kauan menee yhden kirjan
tekemisessa.
En osaa sanoa kuinka monta runoa kirjassa pitäisi olla, mutta minulla on
tuolla rakkausrunot.fi runoja viitisenkymmentä. Yhden runon tekemiseen menee
aikaa max puoli tuntia. Eli muutamassa päivässä tuollaisen tekee. Ovatko nuo
runoilijat laiskoja vai mistä johtuu, että runoa tulee niin kovin hitaasti
tekemisessa.
En osaa sanoa kuinka monta runoa kirjassa pitäisi olla, mutta minulla on
tuolla rakkausrunot.fi runoja viitisenkymmentä. Yhden runon tekemiseen menee
aikaa max puoli tuntia. Eli muutamassa päivässä tuollaisen tekee. Ovatko nuo
runoilijat laiskoja vai mistä johtuu, että runoa tulee niin kovin hitaasti
Vastaukset 21
Vanhimmat
Laitappa nyt ihan enstexi näkyville ne katsomasi
nimirunoilijat,
niin aletaanpa sitten vastailla. Tai sitten ei.
Ehkä kannattaa perehtyä asiaan vähän paremmin. Muistan lukeneeni/katsoneeni erään runoilijan (nimi hukassa, ja paljon muutakin...) haastattelua. Mieleeni jäi se, miten paljon aikaa ja työtä runoilija oli käyttänyt siihen, että lopputulos oli vaikuttanut päällisin puolin "huitaistulta" ja spontaanilta.
Vaikeus on juuri siinä, että jokainen sana saa runossa ison merkityksen. Parhaissa useamman merkityksen. Runon ajatus ei ole kuulostaa tai näyttää hyvältä. Sillä pitää olla myös sisältö.
Ennen kuin rupeaa runoja rustaamaan, kannattaa yrittää lukea muutamia ihan ajatuksella.
" Max puol tuntii -runot" on oikeesti aika noloja.
Jaa, eiks Henrikka Tavi juuri tee jotain projektia, että julkaisee yhden runokirjan kuukaudessa vuoden ajan? Vai oonko nähnyt unta... Näin muistelen lukeneeni, olikohan jostai poesian sivuilta. Hän on kai laskeskellut, että jos meinaisi elää runoudella niin tämmöinen julkaisutahti pitäisi olla. Tai ehkä muistan väärin.
Korkeatasoinen taidekirjallisuus vie aikaa. Mutta niin, laitapa nyt näytettä tänne sinun taidekirjallisuudestasi.
Ehkäpäs kirjoittajat tekisivät niitä runojaan satoja kuukaudessa, mutta kustantajat eivät niitä samaa tahtia julkaise. Koska kukaan ei osta sataa runokirjaa vuodessa.
Ihan sama kuin hassu ajatus, että koska ihminen pystyy vaivatta kirjoittamaan 10 sivua päivässä ja näinollen 300 sivua kuukaudessa, hän voisi suoltaa yhden romaanin per kuukausi. Ihkua. Neljänkymmenen vuoden aikana kirjailija saisi sitten aikaiseksi 480 romaania ja eläkkeellä vielä sata kappaletta siihen päälle.
Pyritään tähän, hyvä veljet ja sisaret.
Blytonin tuotanto sisälsi noin 800 teosta, joita on myyty noin 600 miljoona kappaletta. Eli hän kirjoitti monta teosta kuukaudessa.
.....joka alaltahan löytyy näitä
liukuhihnaduunareita.
Ihan niinku on maailmassa presidenttejä, pankinjohtajia ja kaikenlaisia.
Kyllä maailmaan mahtuu.
"This section lists all 2980 books currently in the database"
Jo jopas pomppasi. Eli netissä on Blytonin kirjamääräksi väitetty jopa 2980 kirjaa. Eli 60 vuoden aikana olisi tehnyt jopa 50 kirjaa vuodessa. Kirja viikossa. No joo, sopii uskoa.
Elämäkertakirjasta luin ja siinä oli, että toimitti myös lehtiä ja kirjoitti lehtiin. Olisiko selitys tuohon määrään?
Totta on että asiaan voi käyttää paljonkin aikaa, mutta rajansa kaikella.
Kyllä viikkojen käyttäminen yhteen runoon on liiottelua ja osa tekijä
pitkään tuotantoaikaan taitaa olla laiskuuskin
Tietyistä syistä olen nyt aikalailla noita runojakin lukenut ja havainnut,
että taitava sanaseppä ei välttämättä ole hyvä kirjoittaja.
Ei oikein ainakaan minulle ainakaan kaikki avaudu. Hienosti soivat sanat
ja kauniissa järjestyksessä, mutta ei mitään ajatusta.
Tuntuu joillakin, että ajatuksen sijaan sanat ovat tärkeämpiä.
no nyt ei kyllä minullekaan avaudu kun et laita mitään esimerkkejä.
Blytonin työtä on jatkettu esim. Saksassa perikunnan antamin oikeuksin eli nimikemäärän kasva liittyy uusiin Viisikko- ja Salaisuus -sarjan jne. -kirjoihin.
Joka tapauksessa, aikamoisen määrän kirjoja rouva Blyton kirjoitti ja myös aikanaan elämäkerran läpi lukeneena, kiinnitin huomiota, miten paljon hän elämästään kulutti aikaa nimenomaan kirjalliseen elämäänsä.
Kirjoittaminen on osalle kirjailijoista elämäntapa, kuten varmaan useat taideammatit, esim. muusikot ja kuvataiteilijat. Joku haluaa elää 24/7 runoudessa, toinen proosassa ja joku tekee sitä päivätyönsä jälkeen, silti ehkä mieli enemmän kirjallisuudessa kuin virkatyössä.
Hmm... Mulla on samaisella sivustolla kolmisenkymmentä runoa. Osa on syntynyt nopeasti, tyyliin suihkussa tai roskapussia viedessä ja tarvinnut vain kirjoittaa ylös. Osaa taas olen pohtinut jopa päiviä, vaihdellut sanojen ja säkeiden järjestystä, muokannut ja taas muokannut. Osa on jotain siltä väliltä.
Ne max. puoli tuntia -runot... Ne ovat harvoin hyviä muiden kuin kirjoittajan itsensä mielestä. Kuka tahansa edes hiukankin verbaalisesti lahjakas osaa lätkiä peräkkäin sanoja, eikä kukaan tietenkään estä kutsumasta tällaista tekelettä runoksi. Julkaisukynnystä sellaiset eivät kuitenkaan ylitä. Ne sopivat paremmin esimerkiksi sukujuhliin jonkin tunnetun sävelen mukaan laulettaviksi ohjelmanumeroiksi (tiedättehän, sellaisiksi, joissa ontuva loppusointu on sisältöä tärkeämpi).
Oikeastaan... Mitä vähemmän teoksessa on sanoja, sitä tarkemmin ne on aseteltava. Joskus se käy nopeasti, joskus siihen on uhrattava aikaa, aivan kuten muussakin kirjoittamisessa.
No, onhan temaattisesti jäntevän kokoelman tekemisessä oma urakkansa verrattun blogiin työnnettävistä irrallisissa runoissa. Monien runojen ongelma näyttää olevan kiusallinen tuttuus ja tunnistettavuus - ihan ok-tekstejä - mutta eivät avaa runoudessa uutta linjaa. Makuja on monia, minua on aina kiinnostanut taiteessa uudet linjat: sisällön ja muodon puolella. Miksi tehdä sitä, mitä jo on tarjolla, kun on mahdollisuus tehdä jotakin uutta?
Siksi Aronpuron, Salmenniemen, Nordellin runous on niin vahvasti kolahtanut.
Jos ihan vakavasti kuvittelette, että yksikään rakkausrunot-sivuston runo olisi mistään kotoisin, suosittelen harrastuksen vaihtamista. Tasokkaan runon tekemiseen voi mennä kuukausia. Ja joo, ehkä Blyton kirjoittikin paljon kirjoja, mutta ihan tosi: paskaahan ne ovat.
Saa kai sitä hullukin harrastaa... :) No, ihan vakavissaan, onhan sillä sivustolla järkyttävää kuraa, mutta seasta löytyy kiinnostaviakin ajatuksia, hyvin muotoiltuja ja monitasoisia.
Ja mitä rakkausrunot-sivustolle kirjoittamiseen tulee, niin luulisin sen olevan suurimmalle osalle eräänlaista runomuotoista päiväkirjaa tai sitten vain sanankäytön harjoittelua. Mene ja tiedä.
Ihmisen pitääkin harrastaa. Ja tuolla "ihailemallasi" sivustolla on kyllä nautittavaa
tekstiä, ja mitä muuta runojenkaan tulisi olla. Ei kaikki osaaminen on ns taiteilija-
piireissä.
Sen verran olen ns laaturunoilijoiden tekstejäkin lukenut, että kyllä niissäkin on pelkkää roskaa, taitavaa sanailua ilman mitään sisältöä. Jottei se kuukausienkaan
"ahkerointi" aina tulosta takaa.
Minä kyllä ajattelen, että ns kulttuuriväki ajattelee monesti niin, että kun on hieno
nimi ja ymmärtämättömiä tekstejä, niin se on suurta taidetta.
Sitäkin voi miettiä, että mikä on hyvää tekstiä, makuasioita kun monesti ovat.
Hyvä esimerkki, tosin elokuvasta, Härmä -elokuvan arvostelu vaihtelee yhdestä
tähdestä neljään ja kuka sanoo mikä on totuus
Sä vielä kerran
sydämeeni portin teit.
Siinä ollen
portaita pitkin
se tuomen alle veit.
Ja niin
meistä tuli ne,
jotka osaavat lehteillä
sitä puuta.
Olimme osuvasti
osa jokaista
suurempaa tietä.
Eikös ollutkin hyvä, kun tein tämän 20 sekunnissa. No ei todellakaan, mutta tällä vauhdilla voisin tukkia jokaisen omakustantamon sähköpostin alle aikayksikön. Runous on vaativa laji, lukekaa vaikka Nerudaa, Södergrania tai mitä tahansa aikaa kestävää opusta.
Sisältäni portin löysin
melkein tuntemattoman...
Taide on elämäntapaa, jossa voi uhrata taiteen alttarille paljon aikaa, pohdintaa, kokeiluja. Runous on vaativa taidekirjallisuuden laji, mutta se näyttää myös toisinaan kestävän varsin hyvin aikaa. Kun ajattelee lyriikan mestariteoksia, ei voi olla kiittämättä, että joku on uurastuksellaan avannut uuden reitin avaamattomien merkitysten maailmaan ja laajentanut ymmärrystämme monella tasolla.
Perusasia minusta on se , ettei runoilukaan ole ydinfysiikkaa. Hyvinkin tavallinen ihmiinen voi tehdä aivan nautittavia runoja.
Ja mikä on hyvä on tosiaan suhteellinen asia. Onhan taiteen asiantuntijat jotain
apinan tekemää taulua ylistänyt maasta taivaaseen.
Minusta jos runon lukeminen tuntuu lukijasta hyvältä ja jotain antavalta, niin se
on hyvä.
Taidokas sanojen järjestely ilman sisältöä, ajatusta ei ole.