Omien vanhempien ikääntyminen

Moni pärjää pitkälle vanhuuteen omillaan. Ei ihmisen kannata vaatia itseltään samaa kuin nuorempana. Myös nuorten kannattaa ottaa vanhempien ikä huomioon. Ei pidä odottaa automaattisesti passaamista ja valmista ruokapöytää kun tullaan käymään. Eikä vanhukset aina jaksa olla lapsenlikkanakaan, antaa heidän nauttia lapsenlapsistaan omilla ehdoillaan.

Tuntuu surulliselta, vaikkakin luonnolliselta. Voimat vähenee kummaltakin. Ja omaiseni vielä toimii ilman korvausta omaishoitajanani tarvittaessa... Entä sitten kun hän ei jaksa enää?
Hän on käynyt kumaraiseksi, surkastunut, voimat vähenee, muistikin heikkenee. Tulee mieleeni hänestä äitinsä, joka sairasti alzheimeria 9 vuotta...

Voin sanoa, että se sattuu, kun näkee omaisensa vanhenevan ja voimien vähentyvän eikä voi auttaa.

Mutta onneksi saa vielä elää yhdessä tätä taivalta. Ehtooseen päin mennään ja hän myös itsekin tiedostaa vanhenemisensa.

Ihme termi tämä ikääntyminen.Jokainen ihminen myös sylilapsi ikääntyy joka päivä.Ikätyminenei ole vanhojen yksinoikeus.

Te jotka olette parhaassa iässä,kenellä on vanhempia,yrittäkää tehdä vanhusten loppuelämä helpommaksi.Olen hoitaja ,kerron 3ketaa vuorokaudessa vaipat vaihdetaan.Syötetään ,jos ehditään sekin kylmänä.Nyt ottakaa valtikka itsellenne
ja järjestäkää hallitus vanhuksia suosivaksi. Lukekaa suomi24 palstalla vanhukset ketjuja "viisastutte"

Ystyyvyydellä yksi hoitaja.

JOKO APUA OLET SAANUUT sossuun het ,jos et ole saanut 75v mummo...heta.

Elä omaa elämää, muuten olet nolla elämässä.

Ikääntymisen vaikutukset näkyvät vähän eri tahdissa, mutta kyllä minun kokemukseni yli 60-vuotiaista on, että he tulevat vielä toimeen täysin itsenäisesti ja pystyvät tekemään kaikkea sitä mitä alle kuusikymppisetkin.

Joskus esimerkiksi dementia iskee jo vähän päälle kuudenkymmenen ikäiseen, mutta toisaalta on monia yli 85-vuotiaita, jotka asuvat omassa asunnossaan, mahdollisesti kotiavun ja kotisairaanhoidon tukemana.

Olet ilmeisesti aika nuori, joten sinun näkökulmastasi "alamäki" voi olla muuta kuin meidän jo 60 täyttäneiden. En esimerkiksi itse pidä itseäni mitenkään vaivaisena, vaikka en kaikkea sitä jaksakaan mitä nuorempana.

Omaisten harteille halutaan jättää yhä enemmän, joten ymmärrän, että olet huolissasi tulevaisuudesta. Myös minulla ainut elossa oleva vanhempi asuu satojen kilometrien päässä, enkä voisi lähteä täältä häntä hoitamaan, jos tarvetta sattuisi tulemaan. Onneksi pääsen reilun vuoden kuluttua eläkkeelle, ja onneksi samalla paikkakunnalla on vanhempani uusperhe.