Onko luovuuden tai taiteellisen lahjakkuuden/herkkyyden ja homoseksuaalisuuden välillä mitään posit. korrelaatiota? Herkkyys varsinkin toisten ihmisten lähettämille viboille on aika ymmärrettävää, jos ajatellaan sosiaalista selviytymistä. Mutta onko tää sama ominaisuus yhteydessä luovuuteen?
Herkkyys, luovuus, homous
hypothesis
21839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itse olen ajatellut näin; olen musikaallisesti herkkäkorvainen ollut jo lapsesta lähtien. Huomaan käyttäväni kuuloaistia eniten toisten ihmisten tunteiden tulkintaan. Koska näin teen, katson harvoin toista silmiin kuunnellessa, mikä antaa poissaolevan vaikutteen minusta. Jos katson silmiin samaan aikaan hämmentää minua sanojen ja katseen ristiriitaisuus.Ihmiset ajattelee ja puhuu usein eri asiaa. Esim. saatan höpöttää politiikasta ja ajatella puhekumppanini kauniita simiä, minkä joku herkkä saattaa vaistota.
Jokatapauksessa, työssäni käytän musiikkia ja ääniä tunnetilojen luomiseen varsin luontaisesti. Ja luovana olen tehnyt musiikkia pienestä pitäen.
No miten tämä liittyy suuntautumiseen? Koska luovana tarvin herkkyyttä ja herkkänä aistin ihmisiä...olen ikäni pelännyt ihmisiä ja kokenut naiset turvallisemmiksi, ehkä pelko aiheuttaa herkkyyttä tai herkkyys aiheuttaa pelkoa. Nähdä ikäänkuin totuus sanojen ja roolien takaa, joka on usein katkera ja vihainen. Lapsena ajattelin särkyväni, jokaisesta pahasta katseesta,mutta onnekseni draaman kaipuuni on hieman hellittänyt. Nykyään haen vain puhdasta totuutta ja aitoutta maailmasta.
Vastaus: itselläni epäilen, että lapsesta lähtien naiset ovat olleet avoimempia minulle, joten en ole heitä niin pelännyt. Heihin rakastun ja heidät koen turvallisiksi, hyviksi ja kauniiksi. Oikeiksi. Se onko homous minulle sisäsyntyistä, en tiedä enkä niin välitäkkään...
Hyviä ajatuksia! Pystyn yhtymään oikeastaan kaikkeen mitä kerrot, paitsi että mulla se herkkyysalue on jossakin muualla kuin kuulossa. Toi, mitä sanot totuuden ja aitouden tavoittamisesta, kolahtaa kyllä sekin... toisaalta sitä tavoittelee, mutta toisaalta ehkä just sen herkkyyden takia totuus ja aitous näyttäytyy niin paljaana, että joskus sattuu! Tuntuu, että sitä näkee ihmisten ja asioiden läpi. Olen oppinut olemaan varovainen tän "kyvyn" kanssa. Huomaan, että jotkut ihmiset perääntyy kun ne vaistoaa että mä vaistoan jotain sellaista mitä ne ei haluais että ehkä kukaan vaistoaa :) Ap:n kysymykseen sanoisin, että varmaan joku yhteys asioilla on, vaikka en tiedä onko tieteellistä faktaa
Kuulostaa hyvin tutulta... ainakin tuo ihmisten pelkääminen.
Saatan itse tulkita ihmisiä aika huonosti, pelon takia. Tuntuu että olen jotenkin tukossa, muutenkin. :D
apua, kuulostat ihan multa. Näin se on.
Eläimet ovat aitoja ja ehkä siksi niiden tunnetiloja on helppo aistia. Jonkunlaista herkkyyttä kai sekin? Sama kyky tietysti ihmisiinkin, mutta ihmisten kyky manipuloida sotkee viestin kulkua ja samanlaisen avoimen yhteyden muodostumista.
Asiaan liittyen. Jokainen taiteellinen ihminen tarvitsee myös muusansa taiteenlajista riippumatta. Itse musikaalisena ihmisenä ainakin koen olevani herkempi,tunteellisempi. Sen vuoksi koen varmasti ihastumiset melko voimakkaasti ja samoin niistä ylipääseminen vienee enemmän aikaa. Kun minulla on ns. oma muusani,olen musikaalisesti luovempi ja energisempi. En tiedä nivoutuuko kaikki tässä kohtaa,herkkyys,luovuus, seksuaalinen identiteetti.
Täällä yksi samanlainen vielä... olen kärsinyt ihastumisista koko ikäni, nyt ne ovat osoittautuneet vielä riippumattomiksi sukupuolesta. Tämä piirre on ihana ja kamala. Minäkin ihastun voimakkaasti ja saan pääni täyttävästä inspiroivasta ihmisestä valtavan luovuuden puuskan, kauhea sanoa mutta olen oppinut hyödyntämään noita tunteita kyllä! Toisaalta ne on pakkokin purkaa ettei tee muuta tyhmää. Musiikkiahan minäkin...
Ihminen on kumma ja egoistinen eläin, jolle honous on aina tyrkytetty sairautena ja häpeällisenä asiana. Sitten kun ei olekkaan se lokeroitu miehinen mies tai naisellinen nainen, on hän yhteiskunnassa homo. Väitetään ihmisen saavan isän ja äidin puolia kuten maskuliinisuutta ja feministisyyttä ja toinen vain sattuu saamaan toista enemmän kuin toinen.
Itse olen taiteilijasielu ja seksuaalinen suuntautuminen ollut aina vähän niin ja näin, luulisin. Pornokin voi sekoittaa ajatusmallia myös, joten sitäkin katsottava varauksella.
Ei siis mikään ihme jos ruudulla nainen käsittelee kiihkeästi penistä, jollaista monella ei ilmeisesti ole tai mies käsittelee vaginaa jollaista ei monella ilmeisesti ole, niin kyllähän se vaikuttaa mieleen.
Mutta nyt kun poikkesin reippaasti aiheesta enkä muista mitä piti mihinkin vastata, on luntattava vähän...
Jep kissa on minulla kotona joka on niin aito kuin voi vain olla ja hän opettaa minua. Ihmisen kanssa on vaikeampaa, koska ihminen on tuomitseva ja nähty epämääräisiä katseita joita en jaksa nähdä, koska se rikkoo sisältäni jotakin. Olen herkkä ja se kuuluu musiikissanikin. En kaipaa pelkoni vuoksi ihmisen kanssa parisuhteita ja hyvin tähän päivään asti pärjäilty.
Vika ei ole pornossa vaan pornon katsojassa. Jos katsoja ei kestä pornoa ilman että mieli järkkyy niin sitten on katsomatta. Jos ei kestä kuunnella muiden ihmisten vuodatuksia omasta elämästä niin silloin vika on kuuntelijan omien korvien välissä. (Mutta tietenkin sen toisen pitää kestää sitten kuunnella kuinka itsellä on ollut kova elämä vai mitä?) Jos on kasvanut itse pumpulissa eikä koskaan kohdannut mitään negatiivista muuta kuin kynnen katkeaminen on maailman loppu niin on mieleltään itse aivan yliherkkä eikä ihme jos mieli järkkyy aivan pienistäkin asioista.
Te muunsukupuoliset ja transihmiset sen sijaan tyrkytätte omaa ajatusmaailmaanne yhtenä ainoana oikeana sen sijaan, että ajaisitte tasa-arvoa kaikenlaisille ihmisille ja seksuaalisuuksille. Te haluatte, että kaikki olisivat muunsukupuolisia eli ei minkäänlaista lokerointia oman sukupuolen tai oman seksuaalisuuden suhteen sen sijaan, että hyväksyisitte, että joku tykkää miehistä, joku naisista, joku äidistä, joku tyttärestä, joku haluaa itse identifioitua naiseksi ja joku mieheksi ja joku tykkää vain naisellisista.
Vai niin... 😔
Ihmiset on kyl erilaisia, se tulee jo syntymässä miten ja kuinka hyvin joku kestää vastoinkäymisiä. Toinen paremmin/helpommin kuin toinen.
Ja toki ympäristö yms muutkin asiat vaikuttaa mutta jokainen on silti jo syntyessään saanut tietynlaisen ja omanlaisen "vahvuuden" ja luonteen
Rakastuneen vimmallahan minäkin kerran...tein jotain, mihin luovuuteni ja voimani ei ikinä olis muuten riittäneet..ehkä vielä joskus kerron sen hänelle. Mutta..onko tällaisten rimanylitysten hintana aina saavuttamaton rakkaus?!
Täällä kans yks herkkävainuinen o/ Voi olla, että on ihan sisäsyntyistä, mutta mulle herkkyys on ollut keino selviytyä...traumaattiset kokemukset jne. eli varmaan ominaisuus on kehittynytkin olosuhteiden pakosta. Se on myös mun akilleen kantapää.. Jos mua haluaa horjuttaa ja painaa maahan, niin se onnistuu vetoamalla mun tunteisiin ja sit vetämällä maton alta.toimii erityisesti luottoihmisten täsmäaseena.
ihan ilman mitää ylidramasitointii ni jos on läheinen ja rakas ihminen ja se vetää maton alta ni ei siin tarvi olla homo eikä erityisherkkä ett se kyl kolauttaa pahasti.
Mitä tulee tohon ett homot ois luovempia ni mä uskon ett kun ihminen joutuu kattelee maailmaa eri kantilta, oli se syy sitte mikä tahansa, ni se aukaisee myös uusia tapoja ilmaista itseään. Jotkut osaa käyttää sitä luovasti ja ne taas on sitte omista taidoista kii mitä ja miten ja osaako edes hyödyntää asiaa.
Se on vaikeinta, kun oma aavistus ja toisen ihmisen puheet eivät kohtaa. Kun ei tiedä, kumpaa uskois. Vai onko se itseluottamuksen puutetta, ettei luota intuitioon. Herkkyys on lahja mutta sen kääntöpuolena on mun kokemuksella se, että se myös altistaa itsensä kadottamiselle.
jos se sun oma aavistus aina olis oikeessa ni sehän tekis susta hyvinkin ainutlaatuisen tässä maailmassa, mitä sä nyt oikeen kelailet? Ett se on mahdollista aavistaa aina oikein ja sitte ku ei osukkaa ni tuntuu pahalle ja alkaa epäillä omia näkijäkykyjään? Iha vaa reality check sulle ett nykyäänkin vielä pitää tehdä aavistusten lisäksi muutaki saadakseen asioiden oikean tilan selville.
Se miten paljon luottaa niihin aavistuksiinsa on varmaa sen summa miten paljon ja missä ne osuu oikeaan. Mut tuskin niitä nyt kannattaa pitää minään erityislahjana jeeveliltä, tarkoitan, ihminen on kokonaisuus ja jos sä koitat elää yhden aistin tai vaiston varassa ja sen mukaan määritellä muita ihmisii ni ihan varmasti sä olet sekaisin ja niin kadoksissa kaikesta.
Ei kannata alkaa draamailla näiden herkkyyksien ja muun muka henkisten asioiden kans, ne on työkaluja jotka on sulla ja sä joko osaat käyttää niitä tai et. Mut ei ne oo mitää mystisii salaisuuksii jotka on niin mystisii ett pää hajoo ku niitä kelailee. Miten hyvin sä tiedät ittes ja osaat itseäsi hyödyntää ni sen mukaa nääki menee. Ennenku osaa tulkita muita kandee opetella ittensä, jne jne.
Jos ny on aina hukassa ja kadottamassa itteensä,( mihin sä ees niinku kadotat ittes?) ni eiks se kerro vaan siitä ett se oman kuvansa tunteminen on vähän puolitiessä ja se voi johtuu iästä tai siitä ettei vaa viitti.
Jos ei ymmärrä itteään on todella vaikee ymmärtää ketää muutakaa. Asiat on aika yksinkertaisii jos niistä ei tee itellee mystisiä. Mä en ymmärrä mikä vaikeus on siin ett aina ei osu aavistukset oikeeaan, sehän on täysin normaalii. Mä en myös ymmärrä mihin sä kadotat ittes? Jos sä et ymmärrä jotai asiaa, et osaa selittää sitä itelles ni onks se sitä kadottamista? Mikä sua siinä katoaa? Löydäksä ikinä sitä sua mikä katosi? Sanooks sun kaverit ett hei, onks susta jotai kadonnu? Näkyyks se ku oot vajaa?
Virkistävä näkökulma ja ihanan käytännöllinen. Ihan reality pohjalta olen ainakin ajatellut toimivani...mutta jälleen kerran tuli ajateltavaa. Koskahan sitä ehtii elää, kun aina vain riittää mietiskeltävää ;)
Se on ikävää kun ei perheenjänmsenet aisti pahaa oloa, edes äiti ja heidän olemuksensa ja juttunsa
kuormittavat ja romuttavat. He vetoavat vanhoihin asioihin joilla ei ole tekemistä nykyajan kanssa, mutta kun eivät päästä irti ja ouhuvat niistä viellä muillekkin saaden varmasti vammautuneen leiman. Vihaan tuommoista ja heitä siksi.
Sori, meni herkistelyksi, mutta pystyn kuuntelemaan avautumista maseentumatra, jos se ei kestä puolta iltaa. Toiset eivät isaa lopettaa vaan pakko tyrkyttää oman elämän paskat toiselle taakaksi japilata ilta. Kyse ei siis pelkästä avautumisesta vaan pakko päästä kertomaan omasta kovasta elämästään niin että toinen ei jaksa.
Vaikutat itse välipitämättömältä, kovalta ja itsekkäältä.
Rakastan kuunnella musiikkia ja se on mun terapiaa.. Ja keikoilla tykkään käydä (mutta liika on liikaa)
Muu kova melu saa mut ahdistumaan. Myös baarissa ihmishälinä ja melu ei tunnu kivalta, tulee vain olo että haluan pian pois.