ensimmäisen kerran tulostat oman kässärisi ja laitat sen kuoreen, minkä päälle tulee kustantamon nimi ja osoite. Mieli tekee vielä kerran korjata ja sävyttää juonenkäänteitä. Totesin, että omin avuin en saa siitä enää parempaa.
Tämä kannatti melkein vain tämänkin takia! Oma tyylini oli tehdä teksti ensin valmiiksi ja korjata jälkeenpäin. Juonen kannalta se olikin tärkeää, sillä värittelin tarinaa uusilla kappaleilla ja muutamalla uudella luvulla.
Hahmot, jotka käsikirjoituksessani esiintyvät, ovat kaikki sieltä pöytälaatikon tarinoista. Niistä tuli melkein oikeita ihmisiä. Jos halusin, että hahmo tekee jonkin vaikeasti kuvattavan asian, kävin itse tekemässä sen ensin. Helpommat menivätkin mielikuvituksen mukaan. Lehdet ja internet tarjosivat paljon uutisia, mitä pystyi hyödyntämään. Tarinan juoni on oman sinisen mielikuvitukseni tuotetta.
Olen realisti ja uskon saavani hylkäyskirjeen kustantamoilta. Mutta jos saan mahdollisuuden tulla kirjailijaksi, käytän sen 100% varmasti. Kirjoittamista en lopeta ikinä. Harmaana aamuna, kun se pakollinen juoksulenkki ei kiinnosta, on niin helppoa avata kone ja aloittaa kirjoittaminen.
Thank you all! (jaa, niin, lähetin kässärin seitsemään eri kustantamoon ja osa meni sähköpostilla. Osallistuin myös Otavan skabaan)
Tämä kannatti melkein vain tämänkin takia! Oma tyylini oli tehdä teksti ensin valmiiksi ja korjata jälkeenpäin. Juonen kannalta se olikin tärkeää, sillä värittelin tarinaa uusilla kappaleilla ja muutamalla uudella luvulla.
Hahmot, jotka käsikirjoituksessani esiintyvät, ovat kaikki sieltä pöytälaatikon tarinoista. Niistä tuli melkein oikeita ihmisiä. Jos halusin, että hahmo tekee jonkin vaikeasti kuvattavan asian, kävin itse tekemässä sen ensin. Helpommat menivätkin mielikuvituksen mukaan. Lehdet ja internet tarjosivat paljon uutisia, mitä pystyi hyödyntämään. Tarinan juoni on oman sinisen mielikuvitukseni tuotetta.
Olen realisti ja uskon saavani hylkäyskirjeen kustantamoilta. Mutta jos saan mahdollisuuden tulla kirjailijaksi, käytän sen 100% varmasti. Kirjoittamista en lopeta ikinä. Harmaana aamuna, kun se pakollinen juoksulenkki ei kiinnosta, on niin helppoa avata kone ja aloittaa kirjoittaminen.
Thank you all! (jaa, niin, lähetin kässärin seitsemään eri kustantamoon ja osa meni sähköpostilla. Osallistuin myös Otavan skabaan)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lycka till !
Hienoa, että olet onnistunut tavoittamaan tuollaisen tietyn onnistumisen ja valmistuneen työn tunteen.
Olen tavallaan kateellinen, koska itseltäni se ei onnistu. Käsikirjoitus, johon olen yhtenä päivänä tyytyväinen, on seuraavana päivänä sellaista roskaa, että siitä pitäisi jälleen kerran poistaa kaikki ja kirjoittaa uudestaan. Ei taida tulla valmista koskaan.
Tuo tunne, kun näkee kässärinsä printattuna ja pakattuna kirjekuoreen on kyllä uskomaton - mahtitunne. Vaikka kässäriä vielä ehkä tekisi mieli hioa, sitä kuitenkin kokee saaneensa jotain valmiiksi. Valtava rutistus on takana ja vaikka edessäpäin tietäisi olevan puunausta sitä jotenkin on päässyt maaliin. Ihan samaan ei pääse, jos lähettää kässärinsä vain sähköisesti. Omani postitin viikon viiveellä muutamaan kustantamoon, jotka eivät silloin hyväksyneet sähköisessä muodossa. Jotenkin se oli konkreettisempaa.
Mahtava suoritus,onnittelut ensimmäisen etapin saavuttamisesta!
Ja rutkasti onnea matkaan!
Onneksi olkoon! Kauanko sinulla meni tekstin valmiiksi saamiseen, jos saa kysyä?
Kiitos kaikille vastanneille!
Tuli muuten mieleen hauska typo, joka esiintyi melko usein juuri silloin, kun päähenkilöni Kristian ajautui vaikeuksiin. Sormet napauttivat kirjaimet väärin ja hänestä tulikin Krisitan. Siitä siis tämä nimimerkkikin =)
Tulipallo:
Varsinaisen tekstin valmiiksi saamiseen meni yhteensä 7kk. En kirjoittanut koko aikaa, mutta jos koko aika pitää sanoa niin 13 kk. Olen harrastanut kirjoittamista pöytälaatikkoon noin 18-vuotta ja valitsin siis hahmoista ne omasta mielestäni parhaat. Sanotaan näin, että vihdoin meni se oma kynnys rikki, jonka ylittämällä teksti lähtee eteenpäin =)
Tosi nopeasti siis, tosin et mainitse sitä miten monen liuskan paketista oli kyse? Teitkö hommaa sivutoimisesti vai oliko tuo 13kk kokopäiväistä tekemistä?
Tulipallo:
Kyllä mä tein sen kirjoittamisen ajan töitä 7kk ja melkein joka päivä 8h, kun mulla oli mahdollisuus. Aloituksen ja lopetuksen välinen aika on 13kk. Sivumäärä on 170 A4 paperia. Mutta mä nyt huomautan, että se oli helpompaa kuin koskaan aiemmin, koska käytin vanhoja hahmojani! Siihen nopeuteen vaikuttaa ihan pirusti juuri se harjoittelu. Tätä ennen kaikki tarinat ovat jääneet kesken ja maksimissaan 30 sivun pituisiksi =)
Niin, itseään voi onnitella jo ihan loppuunsaatetusta kässäristäkin. Se on ihan tavoittelemisen arvoinen suoritus. Seuraava tavoite on saada siitä kokonainen kirja, mutta se on taas toinen maraton.
Onnea, tulen perässä.
Odotapa vain sitä tunnetta, kun postilaatikkoon kolahtaa kirje kustantamosta. Sydän hakkaa ja olet varma kohteliaasta "kiitos mutta ei kiitos" -viestistä, mutta salaa elättelet toivetta että jos kumminkin...
Ihan rehellisesti sanoen mä en odota yhtään mitään. Jos on valmiiksi jalat maassa, ei voi pudota kovin korkealta.
Kun tietää, ettei kuitenkaan onnistu, ei pety.
Joo, realismi on meidän juttu, samaa mieltä. En siis itsekään odottanut muuta kuin muodollista kiitos-mutta-ei-kiitos vastausta, joten olin vilpittömästi iloinen, kun postissa ropsahti kustantajalta ohjeita tekstin korjaamiseen ja kehujakin vielä. Ihmeitä tapahtuu ;) Ei muuta kuin korjauksia tekemään ja takaisin kustantajalle... Annetaan toivon elää...
Se tunne, kun esikoisteoksen kaivaa tekijäkappalelaatikosta postissa, haistaa ja koskettaa, kirjoittaa päiväyksen ja kantaa kirjalaatikon autoon. Silloin on ilo vilkaista itseään taustapeilistä, hymy ei ole vältettävissä.
Vai sil viisii... Kiitos, kun tuhlaat(te) kustannustoimittajien muutenkin vähäistä aikaa. Kiitos, että takaat(te) pitkän käsittelyajan meille jotka edes kuvittelemme tekstimme ylittävän julkaisukynnyksen.
Helevettiäkö niitä kässäreitä lähettää jos ei mitään muuta odota kuin hylsyä.
"Vai sil viisii... Kiitos, kun tuhlaat(te) kustannustoimittajien muutenkin vähäistä aikaa. Kiitos, että takaat(te) pitkän käsittelyajan meille jotka edes kuvittelemme tekstimme ylittävän julkaisukynnyksen.
Helevettiäkö niitä kässäreitä lähettää jos ei mitään muuta odota kuin hylsyä. "
Et ole tainnut tajuta, mitä on olla realisti sen suhteen, että meneekö käsikirjoitus läpi vaiko ei? Se ei tarkoita sitä, ettäkö et olisi tehnyt parastasi, se tarkoittaa sitä, että et odota pää pilvissä saavasi kustannussopimusta.
Itse et ole tainnut tajuta mitä tarkoitin...
Jos ei edes itse lähettäessään usko tekstinsä mahdollisuuksiin, miksi tuhlata kaikkien aikaa? Jos odottaa VAIN hylsyä ja lähettää tekstinsä VAIN saadakseen sen "kiitos mutta ei kiitos" -vastauksen, niin missä on järki? Jos tietää, että teksti on keskeneräinen mutta ei tiedä kuinka muokkaisi sitä, oikea osoite on ARVOSTELUPALVELU, EI kustantamo.
Mutta loruilkaa ja lähetelkää toki rahanne kustantamojen silppuriin.
Se tunne, kun ostettu, laadukkaan näköinen kirjekuori ei suvaitse mennä kiinni, ja sitä pitää paikata leveällä teipillä molemmista päistä. Ja toivoo, että paketti menisi jotenkin ehjänä perille asti.
Ja se tunne, kun postissa pumaska painaa yhden kilon.
Elämä on kivaa.
Ja se tunne, kun pääsee 41 hakemuksen ja 8 kuukauden odottamisen jälkeen työhaastatteluun.
Ja se tunne, kun aivan varmasti tulen voittamaan joskus jonkun kirjoituskilpailun.
"Itse et ole tainnut tajuta mitä tarkoitin...
Jos ei edes itse lähettäessään usko tekstinsä mahdollisuuksiin, miksi tuhlata kaikkien aikaa? Jos odottaa VAIN hylsyä ja lähettää tekstinsä VAIN saadakseen sen "kiitos mutta ei kiitos" -vastauksen, niin missä on järki? Jos tietää, että teksti on keskeneräinen mutta ei tiedä kuinka muokkaisi sitä, oikea osoite on ARVOSTELUPALVELU, EI kustantamo.
Mutta loruilkaa ja lähetelkää toki rahanne kustantamojen silppuriin. "
Ei realisti ole tuota mistä puhut. Väännetäänpä nyt rautakangesta, aloittaja kertoo tehneensä parhaansa, mutta realistina ei odota saavansa kustannussopimusta. Ei silloin ole kyse siitä, ettei usko omaan tekstiinsä, kyse on siitä, että on tajunnut miten hankalaa hyvälläkään tekstillä on saada edes pienen kustantamon sopimusta. Järki on siinä, ettei elä pää pilvissä, vaikka on kaikkensa tehnyt. Silppuriin se sinun tekstisikin on ilmeisesti mennyt. Tuntuiko mukavalta pudota korkealta ja kovaa?