Ennen kuin lähden muualta tietoa hakemaan, ajattelin kysyä teiltä.
Tällä kertaa minua vaivaa viive sanan taipuminen.
Minä taivuttaisin sen viive, viiveellä, viiveellinen ....jne
mutta kutenkin se menee yleisesti viive, viipeellä, viipeellinen......jne
Mistähän toi mahtaa johtua???
Tällä kertaa minua vaivaa viive sanan taipuminen.
Minä taivuttaisin sen viive, viiveellä, viiveellinen ....jne
mutta kutenkin se menee yleisesti viive, viipeellä, viipeellinen......jne
Mistähän toi mahtaa johtua???
Vastaukset 29
Vanhimmat
viive, viiveen, viivettä, viiveeksi, viiveessä, viiveestä, viiveeseen, viiveellä, viiveeltä, viiveelle, viiveineen, viiveettä, viivein.
Vuosina 1990-1994 ilmestynyt ”Suomen kielen perussanakirja” jo hyväksyi viive-sanan sellaisenaan.
Eli nuo kirjoittamani sijamuodot ovat pätevät ja oikein.
Viiveellä tai viipeellä, 'alkusana' on viipyä josta viive on muotoutunut.
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Astevaihtelu
Googeli on mainio. Haulla "viive sanan taivutus" ---> siinä kohtaa on laajemminkin, jos kiinnostaa.
"Viiveen vai viipeen?
Kielihistoriallisen linjan mukaan tulee taivuttaa viive : viipeen, koska ”viive” on muodostettu sanan ”viipyä” pohjalta ja tässä sanassa on astevaihtelu. Taivutuksessa siis v vaihtelee p:n kanssa kuten esimerkiksi sanassa (polvi)taive : (polvi)taipeen tai sanassa leipä : leivän.
Kielenkäyttäjät eivät kuitenkaan ottaneet ajatusta omakseen, vaan sanaa alettiin taivuttaa ilman astevaihtelua viive : viiveen. Tähän vaikutti ensinnäkin se, ettei ajateltu sanan alkuperää."
Tuli viive, viivästyin kun viivyin. Viipymiseni viivästytti.
Kiitos, kiitos
Arvasinhan minä, että kun on viisaita ja mukavia ystäviä, niin kaikki ongelmat ratkeavat kysymällä.
Mistä ihmeestä keksit nuo viipeet?
Ikinä en ole nähnyt, saati kuullut moisia kielioppivirheitä.
Kun lukee, niin näkee
Erittäin paljon on pitänyt ja saanut lukea.
Ikinä en moista lapsusta ole havainnut.
Kielenkäyttöön näillä palstoilla ei kannata puuttua. Ei se niin tärkeää olekaan. Jos tulee ymmärretyksi, niin tulee. Sekään ei tunnu olevan kovin tärkeää. Kirjoittaminen palstoille on hyvää terapiaa.
Pitkän harkinnan jälkeen, vaikka en mikään kielenvääntäjä olekaan, uskallan väittää, että puhumme kahdesta eri sanasta, joilla pitäisi olla eri alkusana.
Silloin, kun tuo viipyminen tuli käyttöön, ei viiveestä tiedetty mitään, oletan, koska en silloin ollut paikalla.
Viive on mm. mittaustekninen termi, jolla kuvataan esim.lämpötilamittauksesa massojen ja virtauksien aiheuttamia viiveitä, ennen tiedon elektronista käsittelyä.
Voisihan siinä tietysti käyttää viipymistäkin perussanana, mutta ainakin minusta se kuulostaisi huvittavalta.
Pysäköintiluolan ovessa on '2-3 s viive,' sanotaan ohjeessa. Viiveen pituus on kuitenkin mielestäni lyhyempi, lähes viiveetön se mielestäni on. Ovi aukeaa kun lätkällä hipasee lukijaa. Tämä viiveestä pienellä viiveellä.
- viipyä
- tulla, mennä viiveellä, viivyskellä
Kaksi täysin eri termiä.
Kävin googlettamassa tätä asiaa ja kas, vastaan tuli keskusteluktju samasta ongelmasta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8691997
Kirjoitapa Googleen IGS, pääset Helsingin kaupunginkirjaston *Kysy mitä vain* sivulle.
Hae arkistosta "viive"-sanalla, siellä on paljon asiaa!
Ihan hyvä olikin kysymyksesi.
Sattupas kerrankin.
Minustakin on hyvä sellainen aloitus, joka aiheuttaa keskustelua
Tässä iässa meitä yksin jumputtajia on ihan riittämiin.
nauttii, jos/kun pääsee miehiä neuvomaan ja saavat vielä kiitostakin. Enemmän tällaista !
Arwoisa Jopel, saanen minäkin yhdellä linkillä tähän osallistua? Kiitos.
http://www.kotus.fi/?i=496&s=2612#faq_496
En neuvomismielessä minä ainakaan vastannut aamupäivällä ennen lähtöäni kuntosalille Jopelin kysymykseen. Kieliopissa ja matematiikassahan on yhteistä teoreettisuus, mutta onhan niillä molemmilla käytännönkin merkitystä, vaikka aniharvoin mieleen silti tulee ainakaan tänne kirjoittamisen yhteydessä.
Kirjoitin nuo klo 10.14 ja 10.28 viestit !!!!
Varmaan tuli jolle kulle mieleen, että mitähän noilla viimeisilläkin sijamuodoilla (kaasuksilla) on käyttöä kirjoituksessa tai puheessa.
"Viestejä tulee pienin viivein" (instruktiivi) tai "Matleenakin kaikkine pienine viiveineen..."(komitatiivi) muistaakseni.
***
Mutta kun rönsyily on sovitusti sallittua, kerron perään pienen jutun vielä kuntosalikäynniltäni , joka alkoi klo 11. Tunnin jälkeen olin menossa suihkuun ja ajattelin kokeilla infra-saunaa, mutta sieltä kuului miesten kovaäänistä juttelua.
En uskaltanut avata ovea ja kurkistaa, Tiedättekö, onko noita saunoja vain yksi Elixiassa?
Menin sitten tavalliseen saunaan ja sitten suihkuun pesulle.
Kiva päivä kaiken kaikkiaan!
Hyvää päivänjatkoa!
Käväisin tuolla Rööslain opastamalla sivulla, mutta sielläkään en havainnut sitä sanaa, joka tuli mieleeni vuosien takaa.
Koska silloin ei ollut internettiä, niin tiedon keruu hoidettiin myös puhelimella.
Eräänä päivänä kielitoimiston puhelin soi ja naisääni vastasi Kielitoimisto, kuinka voin palvella?
Nuorehko miesääni selitti joutuneensa kinaan kavereittensa kanssa ja kysyi:
Voisitteko sanoa miten sana kulli taipuu?
Vastaaja häkeltyi ja pyysi odottamaan.
Kysyjä kuuli puhelimesta supinaa ja tirskuntaa.
Lopuksi kuului arasti. Haloo,
Me täällä tyttöjen kanssa ollaan pohdittu asiaa ja me ollaan sitä mieltä, että kunnon kulli ei taivu ollenkaan.
On näitä ns. uusiosanojakin. Tuo keskustelemanne viive-sanakin on jotenkin teennäinen, voihan asiat sanoa käyttämällä muita tutumpia sanoja. Enpä muista koskaan tätäkään viivettä käyttäneeni.
"Kielikorvakin" on varmaan aika synnynnäinen, vaistomaisesti osaa sanoa ja taivutella sanat kieliopillisesti oikein. Huomannut olen sen muitakin kieliä opiskellessani. Mielelläni nykyisin kirjoittelen tännekin ihan sekaisellakin puhe- tai yleiskielellä. Huomaan kyllä omat omituisetkin sanajärjestykset virkkeissä, mutta luontevimmalta tuntuu tännekin kirjoitella vapaalla tyylillä.
Tuo sana "viipeellä" putkahtaa aina silloin tällöin TV-n asiaohjelmissa ja sanomalehdissä. Juuri tässä hiljakkoin oli joku asia hoidettu uutisten mukaan viipeellä, kun oli tullut esteitä.
Keskustelimme mieheni kanssa tuosta sanamuodosta, kun mielestäni asia olisi pitänyt hoitaa viiveellä.
Sana viipee on vakiintunut suomen kieleen, vaikka se tuntuu meikäläisen korvaan hieman vieraalta.
Tätä oli käsitelty melko monelta kantilta, mutta sanoinpahan sanasen. En lainkaan ihmettele, että Jopel tuota kyseli.
P.S.
Mielestäni perusverbi on viivästyä, siitä tulee viiveellä.
Sana viipyä, siitä tulee johdannainen viipyilee. Viinistä mm:ssa sanotaan maistiaisissa, että on viipyilevä maku, mitä sitten tuo tarkoittaneekaan.
taipua, taivun; taive, taipeen
viipyä, viivyn; viive, viipeen
Edellä osoitettu vertailu osoittaa selkeästi v-p-vaihtelun tarpeen.
Ongelma on siinä, että viive-sana on suhteellisen uusi ja monet kielenkäyttäjät eivät osaa yhdistää sitä viipyä-verbiin.
Viive on aina ollut käytössäni aivan normaalisti,
sitä ei tulisi mieleen lähteä viipaloimaan.
ei myöskään.
Samaa on pähkäilty täällä ennenkin, ja tuosta "hauskaan" vastauksesta löytyi omakin selitykseni, johon Hintriika oli tyytyväinen.
Ramoona*
14.12.2009 16:12
molemmat oikein
Sanaa viive voi taivuttaa joko viiveen : viiveeseen : viiveiden tai viipeen : viipeeseen : viipeiden.
Lähde Kotus eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
http://www.kotus.fi/index.phtml?i=496&s=2612
Kotus on auktoriteetti suomen kielen asioissa, sieltä kannattaa käydä tutkailemassa. Kotus tarkoittaa muuten havumajaa, samaa juurta kuin sana koti.
Astevaihtelu onkin kiinnostava juttu , mutta myös vaikea kieltämme opettelevalle. Heikko aste (ku-kan) on yleensä umpitavun (konsonanttiin päättyvän) alussa, vahva aste (kuk-ka) avotavun (vokaaliin päättyvän) alusssa.
Poikkeukset (kuk-kaan, siinähän on geminaatta kk umpitavun alussa) selittyvät kielihistorialla. Kukkaan on ollut ennen muodossa kuk-ka-han, joka esiintyy vielä pohjalaisissa murteissa.
On sellaisiakin sanoja, jotka eivät ole ollenkaan astevaihtelussa, esim. auto : auton, eikä audon, muki : mukissa eikä muvissa. Nimissähän tämä on yleistä. Lempi: Lempin, Outi :Oudin. Nimenhaltijha saa päättää, taivuttaako Satu : Sadun vai Satun. Silloin tällöin täälläkin on pohdittu sukunimien taivutusta, oikein hauskaa näin yhdessä.
En minäkään Urvoksi halua.
No niin