Pitäisikö teidän mielestänne vanhemmilla olla sananvaltaa siihen, millainen luokkakoostumus seiskalle tehdään?
Poikamme on nyt seiskalla ja hän on aina ollut reipas ja oma-aloitteinen (välillä rämäpäinenkin) lapsi ja hyvä koulussa, koko alakouluajan aina luokkansa paras. Edellenkin hän hoitaa koulunsa moitteettomasti ja arvosanat ovat hyviä. Usein hän kuitenkin valittaa, että luokassa ei ole kunnollista työrauhaa ja opettajat eivät aina ehdi neuvomaan, kun muutama oppilas luokalla häiritsee jatkuvasti ja on koko ajan pahanteossa. Nämä samaiset tyypit tunnettiin jo alakoulun puolella ainaisina ongelmien aiheuttajina. Ikävä leimata ketään, mutta kyllä tämä on silkkaa faktaa. Onneksi minä ja mieheni pystymme tarvittaessa paikkaamaan koulun opetuksessa jääneitä aukkoja, lapsemme kun haluaa edelleen oppia asiat kunnolla ja ymmärtää oppimansa perinpohjin.
Meitä onkin ruvennut mietityttämään, josko pyytäisimme koulua vaihtamaan poikamme rinnakkaisluokalle, jossa työrauha tiettävästi on paljon parempi. Nykyisellä luokalla kuitenkin on myös hyviä samantasoisia kavereita. Myös se, että pitkän saksan lukijat ovat kaikki poikamme nykyisellä luokalla, saattaa aiheuttaa hankaluuksia esimerkiksi lukujärjestyksen tekemisessä.
Meidän ja poikamme kannalta ongelma ratkeasi parhaiten sillä, että luokalta poistettaisiin muutama pahin häirikkö. Eräälle onkin jo tiettävästi siirto toiseen kouluun erityisopetukseen tulossa. Erityisopetus ja pienluokat taitavat kyllä nykyisen lainsäädännön vuoksi olla katoavaa kansanperinnettä. Ja tavallisten oppilaiden on sitten kärsittävä näiden säästötoimien seuraukset.
Miltä teistä muista tällainen kuvio vaikuttaa? Ensi syksynä toinen poikamme, joka on aika samanlainen kuin isoveli, menee yläkouluun. Tekisi mieli jo tässä vaiheessa olla yhteydessä kouluun. Mutta jollekin luokallehan myös hankalat tapaukset on sijoitettava. Toisaalta meillä kaikilla tietysti on oikeus odottaa, että koulu antaa lapsillemme mahdollisimman hyvät valmiudet jatko-opintoihin ja että koulunkäynti vastaa heidän kapasiteettiaan ja he välttyvät turhautumiselta ja sen mahdollisesti mukanaan tuomilta ongelmilta.
Poikamme on nyt seiskalla ja hän on aina ollut reipas ja oma-aloitteinen (välillä rämäpäinenkin) lapsi ja hyvä koulussa, koko alakouluajan aina luokkansa paras. Edellenkin hän hoitaa koulunsa moitteettomasti ja arvosanat ovat hyviä. Usein hän kuitenkin valittaa, että luokassa ei ole kunnollista työrauhaa ja opettajat eivät aina ehdi neuvomaan, kun muutama oppilas luokalla häiritsee jatkuvasti ja on koko ajan pahanteossa. Nämä samaiset tyypit tunnettiin jo alakoulun puolella ainaisina ongelmien aiheuttajina. Ikävä leimata ketään, mutta kyllä tämä on silkkaa faktaa. Onneksi minä ja mieheni pystymme tarvittaessa paikkaamaan koulun opetuksessa jääneitä aukkoja, lapsemme kun haluaa edelleen oppia asiat kunnolla ja ymmärtää oppimansa perinpohjin.
Meitä onkin ruvennut mietityttämään, josko pyytäisimme koulua vaihtamaan poikamme rinnakkaisluokalle, jossa työrauha tiettävästi on paljon parempi. Nykyisellä luokalla kuitenkin on myös hyviä samantasoisia kavereita. Myös se, että pitkän saksan lukijat ovat kaikki poikamme nykyisellä luokalla, saattaa aiheuttaa hankaluuksia esimerkiksi lukujärjestyksen tekemisessä.
Meidän ja poikamme kannalta ongelma ratkeasi parhaiten sillä, että luokalta poistettaisiin muutama pahin häirikkö. Eräälle onkin jo tiettävästi siirto toiseen kouluun erityisopetukseen tulossa. Erityisopetus ja pienluokat taitavat kyllä nykyisen lainsäädännön vuoksi olla katoavaa kansanperinnettä. Ja tavallisten oppilaiden on sitten kärsittävä näiden säästötoimien seuraukset.
Miltä teistä muista tällainen kuvio vaikuttaa? Ensi syksynä toinen poikamme, joka on aika samanlainen kuin isoveli, menee yläkouluun. Tekisi mieli jo tässä vaiheessa olla yhteydessä kouluun. Mutta jollekin luokallehan myös hankalat tapaukset on sijoitettava. Toisaalta meillä kaikilla tietysti on oikeus odottaa, että koulu antaa lapsillemme mahdollisimman hyvät valmiudet jatko-opintoihin ja että koulunkäynti vastaa heidän kapasiteettiaan ja he välttyvät turhautumiselta ja sen mahdollisesti mukanaan tuomilta ongelmilta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilman muuta kannattaa, aina olla oman lapsen puolella ja tukea häntä.
Yleensä opet syyllistää kaikkia oppilaita jos luokassa on rähinää, ei he huomioi siellä oppilaita jotka haluaa opiskella tai ovat rauhallisia, hekinl eimataan, ikävä kyllä.
Sillä tavoin he korostavat myösitseään, että voi voi kun minun luokkani on rauhaton ja kamala.. plaa plaa..ei hyvia oppilaita huomata lainkaan.
Itse vaihoidn lapseni koulua kunopettaja kiusasi häntä, eikä se loppunut valituksista huolimatta ei edes koulutoimen johtajalle kantelusta. Siellä vaan kiusaaja opettaja porskutti kuin ei mitään.
Kun viahdoin lapsen koulua, kaikki sujui todella hyivn, kun sai opettajan joka osasi asian ja käyttäytyi kunnolla. Opetti ei kiusannut ja nolannut kertaakaan.
Meillä se oli täysin opettajasta kiinni, huono mikä huono!
Minulla on kyllä lasteni opettajista erilaisia kokemuksia. Lapsillani on aina ollut erinomaiset käytösarvosanat, vaikka luokalla olisi myös huonosti käyttäytyviä. Ei ole leimattu koko luokkaa häiriköiksi. Samoinhan se näkyy muissakin todistusarvosanoissa. Ei vanhempaintapaamisissakaan ole koskaan heidän käytöstään tai opiskeluaan moitittu. Täysin riippumatta siitä, millaisia luokan muut oppilaat ovat olleet.
Ainoastaan yhden kerran olen törmännyt siihen, että opettaja sanoi luokkaa kamalaksi. Hän joutuikin sen jälkeen muutamaksi viikoksi loppuunpalamislomalle.
Muilta saamieni tietojen mukaan tällä luokalla todellakin oli monia lapsia erittäin ongelmaisista perheistä, osan heistä tunnen tai tiedän muista yhteyksistä. Joten opettaja lienee ollut ihan oikeassa siinä, että luokka kokonaisuutena oli erittäin hankalasti käsiteltävä. Toki joukossa on varmasti ollut ihan tavallisia lapsia ihan tavallisista perheistä, mutta liian monta häirikköä todellakin tekee luokasta kamalan.
Jotenkin minua jäi hämmästyttämään tuo toteamuksesi, että ope oli huono. Oliko hän oikeasti huono kaikille oppilaille, vai olitteko vain sinä ja lapsesi hänelle liian haastavia?
Jotenkin en pysty millään käsittämään sitä ajatusmallia, että häiriköitten käytöksen syy olisi opettajassa. Ainakin meillä opetetaan käytösmalli kotona ja luulisin, että se on niin joka huushollissa - joko tietoisesti tai vahingossa. Kun kerran on huonosti käyttäytyviä, häiriköiviä, epäsosiaalisia aikuisia, on valitettavasti todennäköistä, että heidän lapsensa omaksuvat saman käytösmallin. Tietysti koulu ja opettaja yrittävät vaatia parempaa, mutta käytettävissä on vain rajallinen määrä melko tehottomia keinoja.
Ei ehkä sittenkään ole järkeä vaihtaa pojan luokkaa. Vaikka työrauhassa on toivomisen varaa, asetetut tavoitteet saavutetaan ja lapsella on hyviä kavereita omassa luokassa. Häiriköille ei kai kuitenkaan paljon ole tehtävissä, ikävä kyllä. Ja aikuisten elämässä on kuitenkin siedettävä ympärillään vaikka minkälaisia ihmisiä ja heistä huolimatta hoidettava omat asiansa kunnolla.
Olen opettaja ja aivan tismalleen samaa mieltä aloittajan kanssa. Tässä se ongelma juuri on: muutama oppials pilaa työrauhan oppilailta ja opettajalta. Heitä paapotaan, vahditaan, heidän vuoksi pidetään jatkuvasti palavereja, jatkuva asioiden setviminen verottaa voimavaroja mm. tuntien suunnittelusta ja tunneilla ei ehdi tunnollisten ja oppimishaluisten luokse ja huomioimaan heitä alkuunkaan niin paljon kuin haluaisi näiden muutamien terrorisoijien takia. Sitten ollaan kuitenkin menossa siihen suuntaan, että "tarkkikset" lakkautetaan ja häiriköt siirretään yhä enenevissä määrin tavallisiin (jo valmiiksi isoihin) luokkiin. Apua ei kuitenkaan samalla ovenauvauksella tarjota yhtään. Sanomattakin on selvää, että laatu opetuksessa ja oppimisessa laskee kun koulusta tulee häiriköiden päivähoitolaitos. Tunnolliset ja enemmän omillaan toimeentulevat oppilaat saavat siitä sitten kärsiä. Olen todella sitä mieltä, että ei pitäisi rankaista muita oppilaita muutaman häirikön takia.
Erityisluokat yms. nähdään leimaavina ja muotia on hössöttää ja paapoa näitä häiriköitä ja käytösongelmaisia. Kyllä olen sitä mieltä, että jos ei kerta kaikkiaan pysty normaalisti olemaan isossa ryhmässä ja häiritsemättä muiden oikeutta oppia, niin silloin ei ole asiaa isoon ryhmään. On turha itkeä leimautumisesta jos itse itsensä siihen jamaan järjestää. Sitä paitsi en oikein näe miten se leimaa oppilasta vähemmän jos muut luokkatoverit joutuvat omin silmin seuraamaan häiriköivää käytöstä ja opettajan, tehtävien, luokkakavereiden solvausta tunneilla. Kyllä siitä sen ihan saman häirikön leiman saa, kenties jopa pahemman.
Olen itse ratkaissut homman niin, että pyrin aikani tukemaan näitä erityistä tukea tarvitsevia (nyt puhun käytöshäiriöisistä, en oppimisvaikauksista kärsivistä!) ja jos ei homma muutu asialliseksi, saa häirikkö olla se joka maksaa, ei niin että koko muu luokka maksaa yhden törttöilystä. Paatumaton häirikkö lentää kuin leppäkeihäs luokasta ja tehkööt hommat koulun jälkeen jälki-istunnossa niin eipähän häiritse muiden työrauhaa. Jos ei opi, en voi asialle mitään enkä ota asiaa omalletunnolleni. Mahdollisuus annettiin ja jos jättää sen jatkuvasti käyttämättä, on sen tunnuttava omassa nahassa, ei muiden syyttömien. Yhteiskunnassa on tiettyjä normeja ja lainalaisuuksia ja paras on kouluikäisenä jo oppia siihen, että isossa porukassa toimitaan niin kuin säännöt sanovat ja ne koskevat jokaista yhdenvertaisesti niin hyvässä kuin pahassa.
Voi kun meidänkin pojilla olisi opettaja, jolla on "munaa" laittaa vastaan näille häiriköille ja osoittaa niille kaapin paikka. Kyllä saisi opettajillakin olla enemmän valtuuksia. Ymmärtääkseni nämä ongelmat kurin kanssa johtuvat aika paljon myös siitä, että keinot on viety opettajilta pois. Toivottavasti jatkossakin pidät oman linjasi ja et anna häiriköiden hyppiä peruslasten silmille. Kiva kuulla että on vielä opettajia, joilla on särmää nousta ongelmatapauksia vastaan :D