En löytänyt nopeasti vilkaisemalla tällaista kysymystä tai ongelmaa. Eli homman nimi on se, että minulla ja puolisollani on 1,4 vuotias kollikissa (leikattu) joka on nätisti sanottuna hieman riehakas. En sano, että on epänormaalia että kissa on aktiivinen mutta mikähän meidän kisulla on kun
1. Se pureskelee kaikkea mikä eteen sattuu?
2. Känisee ja maukuu ihan tuosta noin vaan ilman mitään syytä?
3. Tekee koko ajan kaikenlaisia konnankoukkuja
Olemme kokeilleet Feliwayta, mutta se ei ainakaan auta. Meillä oli myös minun vanha kissarouva tammikuuhun asti mutta jouduimme antamaan tuon kissan vanhemmilleni koska nuorempi kiusasi sitä koko ajan. Eläinlääkäri ehdotti toisen kissanpennua ottoa riehumiskaveriksi, mutta emme oikeasti tiedä olemmeko valmiita ottamaan toista kissaa jos he sitten kahdestaan riehuvat niin paljon että huonekalut hajoaa (Ihan kun ei riittäisi, että nykyinen kissa on hajottanut riehumalla aika paljon tavaroita)
Niin ja feliwayn lisäksi olemme kokeilleet myös sitruunaa yms. Leikitämme myös kissaa todella useasti, mutta usein myös kisumme kyllästyy leikkeihin ja alkaa sitten riehumaan. Huokaus.
Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa tai ongelmaan muuta ratkaisua kuin toisen kissanpennun hankkiminen?
Kiitos vastauksista!
1. Se pureskelee kaikkea mikä eteen sattuu?
2. Känisee ja maukuu ihan tuosta noin vaan ilman mitään syytä?
3. Tekee koko ajan kaikenlaisia konnankoukkuja
Olemme kokeilleet Feliwayta, mutta se ei ainakaan auta. Meillä oli myös minun vanha kissarouva tammikuuhun asti mutta jouduimme antamaan tuon kissan vanhemmilleni koska nuorempi kiusasi sitä koko ajan. Eläinlääkäri ehdotti toisen kissanpennua ottoa riehumiskaveriksi, mutta emme oikeasti tiedä olemmeko valmiita ottamaan toista kissaa jos he sitten kahdestaan riehuvat niin paljon että huonekalut hajoaa (Ihan kun ei riittäisi, että nykyinen kissa on hajottanut riehumalla aika paljon tavaroita)
Niin ja feliwayn lisäksi olemme kokeilleet myös sitruunaa yms. Leikitämme myös kissaa todella useasti, mutta usein myös kisumme kyllästyy leikkeihin ja alkaa sitten riehumaan. Huokaus.
Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa tai ongelmaan muuta ratkaisua kuin toisen kissanpennun hankkiminen?
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiän tohon ole muuta ratkaisua kuin kaveri, kissa tai koira.
Kuulostaa tutulta. Onneksi ulkotarha tasoitti tilannetta. Lintulauta ja rasvatankoja tarhan ympärille, jotta olisi kyttäämistä, tai sitten ikkunan taa. Kissa tahtoo vaania, se on sen lajinomainen käytös. Omaa riiviötä tarjosin jopa tallikissaksi, vaan naveta/ tallipaikkoja ei ollut tarjolla. Vanha koira ei riittänyt leikkikaveriksi, vaan taloa hajotettiin urakalla. Nyt 3v on hieman rauhoittunut kun vietää suurimman osan päivästä ulkona. 5-8 t, ja kesäisin myös yöt tarhassa. Ja jos mahdollista, vie kissa varastoon saamaan vaihtelua. Pahvilaatikko on osottautunut hyväksi puruleluksi. Seiniin ruuvvasin, nastat ei riittäneet, tukevaa kangasta pahimpiin kynismispaikkoin, kun ne kynsimislaudat ja raapimapuut, 5kpl eri materiaaleja ei riittåäeet.
Asumme kerrostalossa joten varasto ei ole mahdollisuus. Pahvilaatikoita ollaan annettu riehumiskäyttöön. Täytyy kyllä alkaa kyselemään olisiko jossain pentuja, kun tuntuu että jos tää onkin vaan sitten sitä et "Miulla on tylsää. Hankkikaa miulle leikkikaveri niin en raasta teidän hermoja" uhoamista. :)
Kaksin aina kaunihimpi eli kissalle lajikumppani seuraksi ja hillumiskaveriksi. Usko pois, kaksi kissaa ON helpompi kuin yksi kissa.. ja kissa nauttii kissakaverin seurasta joten ongelmakäyttäytymiset vähenee ja jopa loppuu!
Ja.. katti valjaisiin ja joka päivä (!!!) lenkkeilemään omistajan kanssa. Kunhan ulkoilutat kissaasi säännöllisesti vähintäin tunnin päivässä mahdollisimman erilaisissa maastoissa (puistot, lenkkipolut, kaupungin kadut, oma piha jne) niin katti saa kaipaamaansa aktivointia ja virikkeitä, sekä kuluttaa ylimääräistä energiaa liikkumalla! Kissa ei ole akvaariokala joka viihtyy ja pärjää neljän seinän sisällä - se meidän kaikkien kissanomistajien on muistettava ja ymmärrettävä!
Oma mirrini oli todella aggressiivinen minua kohtaan, kärsi voimakkaasti eroahdistuksesta ja oireili melkein kaikin mahdollisin tavoin, mutta kun ensin opeteltiin valjastelu ja sitten vielä kaveriksi tuli muutaman kk ikäinen lajikumppani niin kissahan muuttui hetkessä! Ok, ensin se meinasi syödä pennun suihinsa, mutta siitäkin selvittiin ja herroista tuli maailman parhaat bestikset.. jotka rakastavat toisiaan, päivittäisiä ulkolenkkejään ja jopa minua :)
Meidän kissa vaan vihaa ulkoilua. Parvekkeella viihtyy mutta kun ulos vie niin jähmettyy eikä tykkää yhtään. Toivotaan, että toinen kisu helpottaa tilannetta :)