Menneekö siksi liian hlökohtaiseksi kysellä, onko sulla paljon itselle tärkeisiin asioihin liittyviä juttuja esillä.
Vaikkapa harrastuksiin, lemmikkeihin, matkamuistoja, läheisten kuvia... Muutama esimerkki vain tuossa, ja voishan ne olla vaikka viherkasveja.. :)
Vaikkapa harrastuksiin, lemmikkeihin, matkamuistoja, läheisten kuvia... Muutama esimerkki vain tuossa, ja voishan ne olla vaikka viherkasveja.. :)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miten osasitkin kysyä just tota =)
Meinaan vaan... mulla on aika rakas harrastus toi neulominen. No arvaa - lankakoreja lipuu huoneesta toiseen ja taas takaisin :P
Päällimmäisenä on aina joku keskeneräinen sukka tai kaulahuivi tai villapaita tai vauvannuttu tai töppöset... vadsomhelst =)
(niitä valmiita sukkia muuten lojuu kanssa lattioilla :O)
Paria viherkasvia koitan tappaa kans =)
Sä kyllä vaikutat niin aikaansaavalta ja tehokkaalta, että tuskin teillä lankakeriin kompastuu/sotkeutuisi, sanoitkin kyllä että ne on koreissa ;)
Hiljan kudottuja villasukkia lattioilla!) Oletan että käyttäjiä löytyy omasta takaa, ellei, voisithan tehdä niillä vaikka bisnestä. Varmasti kysyttyjä ois näillä säillä! :)
Perintö"kalleuksia" riittää, siitä kun vanhemmat (erikseen) muuttivat omakotitaloistaan kerrostaloihin. En oikein raaskinut heittää pois esim. isoäitien tekemiä ristopistotauluja, joten niitä on nyt niin paljon että sormet loppuu laskiessa. Vanhoja tauluja noin muutenkin. Sellainen graafinen, painava jutska huonoissa raameissa sängyn yläpuolella, missä mies soittaa viulua mulle iltaisin. Odotan koska se mätkähtää mun päähän.
Noin muuten näkyy lähinnä mieltymys väreihin :)) makkari punainen, sellainen tummanroosa, olkkari vaaleanvihreä, eteinen vaaleanpunainen, keittiö kahvinruskea. Rappuset yläkertaan kirkkaan vihreät. Vielä olis valkoista mitä pitäisi saada piiloon, kun vaan jaksaisviittis maalata..
Jaahas, viulua soittava mies päällä.. toivottavasti osaa hyvin, on nuori ja komee ;)
No joo.. Oikeesti pidät noin paljon väreistä ?) Hieno juttu, kun jokapaikkaan nykyisin valkoista ollaan tunkemassa..
Mä niin tylsä, että joku kahvinruskea/valkoinen yhdistelmä kuulostaa upeelta.. tummanroosa kans..
Ei oikeastaan ole, hänen kasvonsa on elämää nähneen ihmisen, ahavoituneet ja rypylliset. Kädet ovat isot ja kömpelön näköiset, mutta silmien rypyistä näkee että soittaa koko sielulla.
Sen nimi on Soittoniekka, ja tehty Dan Anderssonin runon Spelman mukaisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=O0oYF_AFFrc
Avaa omalla riskillä ;D
Mulla on salainen suhde tuohon Dan Anderssoniin *kuiskaa* :))) En ole ikinä tainnut kellekään mainita, että tykkään siitä gubbesta. Sä oot eka. Mun isä äänitti kerran yhden levyn c-kasetille sen lauluista, sain sen joululahjaksi, ja muuta en sitten soittanutkaan. Minusta joskus vähän outoja tuollaiset biisimieltymykset. Miten jotkut kolahtaa niin!!! Ja toiset samanlaiset ei ollenkaan :)
Ainiin, siis, se mies on just niin kuin Mies parhaimmillaan :)))
Tykkäsin melankolisesta musiikista, mulle se ei outoa.. Vaikka sanat jäi 'pakkoruotsillani' (sori:) aika huonosti ymmärretyiks. Tarvii kuunnella uudelleen :)
Ja kiitos, kun avasit herkkää puoltasi, ei kait siinä kovin outoa. Jokaisella omat juttunsa, musan, kuten muunkin suhteen.
Jos oikein katsoin, tää Dan Andersson ois menehtynyt suht' nuorena..32 v.
Ei voi verrata, mutta eikö James Dean ollu 25 v, myös häntä muistetaan yhä.
Oho! En ollut odottanut lainkaan että löytyisi täältä sielujen sympatiaa :)) Taitaa löytyä suomennettunakin moni noista runoista, yksi Ruotsin kansallisaarteista.
Tää on varmaan tunnetuimpia Dan Anderssonia, á la Hootenanny Singers
http://www.youtube.com/watch?v=yTOoSwI1iOk&feature=related
Mitäs muuta sitä olis kuin itselle mieluisia asioita esillä ;)
Meillä koti on oikeestans semmonen työkoti.
Ei ole ollenkaan harvinaista iskee varpaitaan akkuun, joka latautuu keittiön nurkalla, tai kompastua johonkin suureen kaiuttimeen.
Olohuoneen eteläikkunalla asustaa mun monsterikaktukset, sinne ei pääse edes lähelle, ne villiinty taas ja kasvattaa metrin toista piiskoja ;)
Toises nurkassa on moottoripyörä ja takkahuoneen asuttaa kulloinenkin projekti ;)
Älä unohda sitä mieshahmoa
pumpattavaa barbaaria. ;)))
Vähä hauskalta kuulostaa mulle, paljo pitää teillä tilaa olla ;))
Mut jos omassa kodissa sulla, siellä myös viihtyy, sehän se pääasia!
Motskari olkkarissa!! Tulee mieleen tarina miehestä joka oli tuonu Volvon moottorin olkkarin pöydälle.. korjattavaksi. Vaimo ei niin hyvää tykänny..
Aikoinaan minäkin suutuin autonosist sisällä, nyt raahaan niitä itse tänne ;)
Edustuskodissa en varmaan haluisi elää, siellä tuskastus kuoliaaksi ;)
Entäs sulla itselläs?
Ai miten mulla itsellä..
En myöskään viihtyisi kovin hienossa edustuskodissa.. eikä ois tilaakaan.
Viikonloppuisin jos vapaata, aika usein oon talossa, jossa periaatteessa vois kompastua vaikka työkalupakkiin kuistilla..;)
Siellä myös nelijalkaisia kollipoikia, jotka ei talvella pitkään sisätiloissa keskenään pärjää. siks harvemmin mun "city -kodissa".
Ei ollu mitenkään tarkotus urkkia, saada hupia itselleen.. mutta kyllä sen kaktusjutunkin olit hauskasti värittänyt ;))
Onhan noita, ainaki lasten ja ainoiden kahden lapsenlapsen kuvia. Keittiön kulmakaapissa vanhoja astioita joita olen saanut enoltani, äidiltäni ja äidinäidiltä lautanen joka oli tuotu ristiäisiini kuivakakun alla.:))
Muutama viherkasvi jotka voi välillä hyvin ja toisinaan niin ja näin.:)))
Joo, tietysti isänäidin vanha iso peili telkkarihuoneessa:)))
Kiva kun muistutit.. mulla pussi multaa, kun on parit oksat ollu juurtumassa jo pienen ikuisuuden. Ja vielä tarkistamatta, onko ruukkuja!)
Kuvat on ihania muistoja, itellä muutama läheisistä kans, vaihdoin ne kyllä kyllä olkarin kirjahyllystä toisaalle, mutta esillä on.
Ja ne pikkuisten sukulaislastan piirrustukset, ei ihan tauluna mutta arvostan, ja säilytän niitä aina, kunnes tilaa ei enää oo..osan silti. Ja ehkä saan taas uusia :)
Loputon luettelo vailla mitään johdonmukaisuutta.
Matkoilta mukaan tarttunutta roinaa.
Perintönä kaksi tuolia ja 102-vuotinen seinäkello.
Kivääri ja pistooli.
Harrastuksesta selviän helpolla. Vain vetoremmit ja polvituki. Tietenkin tossut mutta punttiin sopimattomat.
Muutama tuhat diaa pölyttymässä.
Ullakkokomerosta ja autotallista en viitsi puhuakaan.
Turhaan kait sanot 'roinaksi' juttuja, jotka todennäköisesti tuo hyviä muistoja matkoilta, niiden siellä koettujen asioiden lisäksi.
Noihin perintökalleuksiin en arvaa sanoa mitään, toivottavasti on löytäneet sopivat ja arvoisensa paikat kodissanne.
Voi ollakin parempi, etttet puhukaan ainakaan autotallista enempää.. konservatiivinenkö lienen, että se enempi sun valtakuntaa ois.. =)
Kertaalleen korjatulla mekaanisella koneistolla toimiva heilurikello on silmäteräni.
Huonelämmön kestäessä pienissä vaihtelurajoissa näyttää heiluja aikansa tarkasti.
Tärkeäksi kellon tekee sen hankintavuosi.
Se on ostettu Viipurista isäni syntymävuotena.
Vanhin sisarus ehti eläessään vahvistamaan asian.
Ok:sta kerrostaloon muuton yhteydessä jouduin luopumaan paljosta arvokkaasta.
6-kulmaista booriterästankoa, haponkestäviä putkia ja pyöröteräksiä, Al-kulmatankoa, 30l:n "moonshine" keittimen.
Matkasta putosi vahingossa myös muutama saappaan varsi, huopatöppösten teriä ja muuta tärkeää ja tarpeellista jota vaimo ei osannut arvostaa.
Kyllä met naiset joskus ollaan omituisia..
Oisit varmaan useasti tarvinnut noita arvo -tavaroita, joista jouduit luopumaan.. ;)
Ei yhtään liian henkilökohtaista. Itsellä on tosi paljon kaikenlaista pientä esillä esim. paljon tauluja, pieniä koriste-esineitä (hopeoituja poroja) ja valokuvia.
Suurimpana saavutuksena kreikkalaiset naishahmopatsaat, joita on kertynyt 12 kappaletta, kaikki eri paikoista. Toivottavasti ei pääse nykyhetken vaikeudet hankaloittamaan Kreikan matkailuani, johon olen kovasti tyästynyt.
Mulla myös seinillä kuvia, jotka tuo kivoja muistoja, joillain tunnearvoa. Muuten ei mitään arvotauluja.
Osa matkoilta, kuten myös ne parhaat esineet hyllyillä esillä.. muut vähä taaempana.
Itse en mitään erityistä keräile, jäljellä vain muisto, jonka kukin esine/kuva tuo sitä katsoessa..
Vaikka olen minimalisti, niin kodissani näkyy edesmenneet koirat valokuvina seinillä. Vanhemman koiran pentukuvat, jotka on otettu valokuvaliikkeessä ja nuoremman koiran näyttelykuvat. Lisäksi suuri meriaiheinen canvastaulu ottamastani kuvasta. Esillä ovat Kreikasta ja Unkarista tuomani ikonit. Pidän siitä, kun auringonvalo heijastuu ikoniin ja kultaus kiiltelee. Kunhan vene on vesillä, niin eiköhän ensi syksyksi seinälle ilmesty canvaskuvasarja seikkailuista omalla veneellä :). Tietysti on edelleenkin kilpapurjeveneen pienoismalli. Eli koirat ja vesiaiheet ovat suosiossa kodissani.
Mä myös pidän siitä, ettei suht rajalliset tilani ois täynnä kaikkee.. kait se sitte on jotain minimalismia myös.
"Elämäni kissa", (oma tarinansa siitä), jolla nyt uusi hyvä koti, on valokuvana sänkyni vieressä. Myös muita kisu -kuvia makkarissa. Kaikki kun tietää mut kissa -ihmiseksi, esim. talouspaperiteline keittiössä liittyy aiheeseen. :)
Jotain on ollut pakko jo laittaa kaappiin, josko ne joskus sieltä esiinkin taas?)
Naapurustossa on paljo myös hauveleita, ihania myös..
Kesää, ja vesille pääsyä ootellessa..?)
Tulisilla-nikille jo vastasinkin aikaisemmin, että parin viikon sisällä olen muuttamassa kolmensadan kilometrin päähän minulle tuntemattomaan ympäristöön eli ensin uudet ympäristöt ja vasta sen jälkeen mietin ensi kesän kuvioita. Vähemmän ehdin purjehtimaan, kun oli tarkoitus, sillä vene jää tänne. Aikaisintaan keväällä 2013 hankin koiran. Voi olla, että odotan pidempäänkin.
Muistelen, että aiemmin vene, kaikki siihen liittyvä oli sulle lähes kaikki kaikessa.
Suuri muutos nyt edessä..Onnea siihen.. enkä anna mielikuvitukselleni valtaa.. se liittyisi sanaan, joka alkaa R:llä ;))
Ei sentään :). Liittyy mielenkiintoisiin työtehtäviin. Veneily jää vähäisemmäksi, kun en pääse töiden jälkeen veneelle tai pääsisin, jos siirtäisin veneen mukana. Kyllä purjehdus on edelleen tärkeää ja panostan siihen. Samoin tulevaan koiraan ja työhön :).
Kävin tässä muutama viikko sitten huutokaupassa ja tärkeimmäksi esineeksi alkaa muodostumaan tuo ostamani mukavan näköinen keinuhevonen. Sitä katsellessa tulee niin hyvälle tuulelle, se on niin humoristisen ja virnun näköinen.
Lapsenlapseni eivät ole sitä vielä nähneet tahi kokeilleet , toivottavasti se keinuheppa ei nyt aivan pillastu kun saa muutaman muksun selkäänsä :)
Enpä muista ees olleeni huutokaupassa koskaan, ois varmasti elämys.. vaikka vain 'yleisönä'. Siellä kait pääsee tutustumaan etukäteen tavaroihin, joita voi 'huutaa'..
Uskon kyllä, että lapset on innoissaan, kuin myös keinuheppa :)
Tuo huutokauppa oli aivan uusi elämys itsellenikin. Tahtoi vaan mennä vauhtisokeaksi ja huutaa mitä vaan. Nykyään on aivan mahtavaa kun niitä tavaroita, jotka huutokaupataan, voi katsoa jo etukäteen internetiltä.
Seuraavaa huutokauppaa katson silllä silmällä josko siellä olisi taas kauniita tauluja kaupan, taikka jotain muuta mukavaa. Enhän ymmärrä mitään onko niillä huutokauppatavaroilla edes mitään arvoa, tai sitten en ymmärrä hyvän päälle. Joku maksoi kenkälaatikollisesta viimevuosisadan alun maisemakorteista 10 kertaisesti enemmän kuin itse hepastani.
Kyllä jossain vaiheessa tarvii korjata tuo juttu, ja mennä huutokauppaan.
Ehkä ei eka kerralla vielä iskisi vauhtisokeus... tai mistä sitä tietää..
Jäitä hattuun ;)
Koti. Lämpöä ja turvallisuutta. Kodin henki syntyy meistä asukeista. Sitä maustavat sitten rakkaat tavarat...
Pidän 60-lukulaisesta selkeydestä (helpottaa siivousta). Jokaisella esillä olevalla tavaralla ja esineellä on tarkoituksensa. Lasten mustavalkoiset kuvat seinällä, lapsenlapsen seepiasävyinen kuva hyllyn päällä, kirjoja...
Työviikon jälkeen istun mielelläni uudelleenverhoillussa 60-lukulaisessa Emma-nojatuolissa (syvän punainen), katson olohuoneen seinää koristavaa valkea-ruskeasävyistä grafiikkataulua. Ostin perhostaulun eron jälkeen, se kuvaa sitä vapauden tunnetta. Kun olen vapaa olemaan minä. Huoneen valaisee kaunis ja rakas kristallikruunu. Miehekkeeni edesmenneen äidin olohuoneesta minun olohuoneeseeni siirtynyt...
Poikien huoneet ovat sitten toisenlaiset. Itse valitsivat verhot ja tapetit. Ei liikaa krääsää heilläkään...
Hyvin on tuohon sun viestin alkuosaan kiteytetty asian ydin.. eipä osaa mitään lisätä.
Toisille tavaroilla/esineillä on tarkoituksensa.
Myös tunnearvo on joskus syy säilyttää jotain..
Huutokaupassa kahdesti.
Pollareiden pp-kaupasta uskoin saavani siedettävän menopelin kohtuulliseen hintaan.
Käytännössä puoliromjenkin hinnat nousivat tolkuttomiksi.
Matkahuutokaupassa kävi samoin.
Pariskunnat huutivat standardi Kanarian matkoista enemmän kuin samoihin aikoihin sunnuntain HS ilmoitti vastaavista.
En vieläkään ymmärrä moista ilmiötä!
Kullankallis on, vaikka rahalla onkin maksettu. Turhan paljon on tauluja ja lasiesineitä, omia ja edesmenneen puolison tekemiä, teettävät paljon pölynpyyhkimistä.
Et raaski laittaa kuitenkaan mitään säilöön. Siitä päätellen nuo ois sulle tärkeitä, tuovat ehkä hyviä, kauniita muistoja..?)