Avoin adoptio

Siis, selvennätkö vähän, minkä vanhempainrahan jos lapsi on jo 5v? Eiköhän siinä käy niin, että menetät hoitopalkkion ja kulukorvauksen jos adoptoit hänet? Lapsilisä kuuluu, kuten kaikille.
Tosiaan EN TIEDÄ mitään, kunhan mietin =)

Kyllä,hoito-ja kulukorvaus jää toki pois.Mutta kai olen saamassa adoptio-vanhemmalle suunnattua vanhempainrahaa muutamalta ensimmäiseltä kk,vai onko tietoa näin, kun lapsi on jo perheessä,vain juridinen puoli muuttuu.

Onnea adoptiosta! Miten muu puoli teidän elämästänne jatkuu siis lähinnä mitä sana avoin tarkoittaa? Tapaako lapsi edelleen sukuaan? Ovatko tapaamiset tästä lähtien teidän "hyväntahtoisuutenne" varassa, sillä lapsihan on adoptoitu perheeseenne.

Tässä avoimessa adoptiossa on mielestäni se ristiriita, että elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen vain hoito-ja kulukorvaukset jäävät pois. Minusta se on kuitenkin palkkaa lapsen sukuverkoston kannattelemisesta, siitä että pitää suhteita yllä. Tokihan adoptiossa jää pois se alitajuinen ajatus lapsen mahdollisesta paluusta biokotiinsa.

Tuskin saat mitään vanhempainrahaa. Miksi saisit, koska lapsi asuu jo teillä, eikä sellaista sopeutumisvaihetta enää tarvita, kuin adoptiolapsen kanssa yleensä, tai vast. uuden perheenjäsenen, eli vauvan tullessa perheeseen.

Miksi haluatte adoptoida.
Mikään muu ai avoimessa adoptiossa muutu, kuin se, että kunta säästää isot rahat, kun te itse kustannatte kaiken, mitä lapsi tarvitsee ja silti biosuvulle jää tapaamisoikeudet ym.
Toi on ihan sijareiden huijausta. Jos on tarjottu mahdollisuutta avoimeen adoptioon, eli esim. äiti on suostuvainen siihen, niin ei teillä ole edes siitä pelkoa, että lapsi muuttaisi teiltä pois, eli on jo tiedossa, että sijoituksesta tulee ilmeisesti pysyvä.

Miksi se adoptio asiaa miksikään muuttais. En tajuu, miten joku menee tohon halpaan, vai onko sitten niin kauhea tarve omia toisten lapsia, et suostuu vaikka avoimeen adoptioon.

Minusta avoin adoptio on ihan hyvä systeemi silloin, kun äiti haluaa antaa lapsensa jo esim. vauvana adoptioon, niin jää edes pieni mahdollisuus seurata lapsen elämää ja pitää yhteyksiä ja sitten aikuisena lapsen ei tarvi telkkariohjelmien kautta etsiä vanhempiaan.
Sijaisvanhemmuuden ero alkaa hämärtyä, jos siihen aletaan sotkea noita adoptioita.
Joku jo aikasemmin väläyttikin, että aletaanko nyt kohta painostaa sijareita adoptoimaan sijoitettunsa ja siten maksamaan kaikki viulut itse.
Ei pitäis kenenkään suostua. Lapsi on jo nyt perheenne jäsen, eikä hänestä tule ikinä teidän biol.lastanne, vaikka mitä papereita allekirjoitettaisi.

Mutta on se Amaliasijari niinkin, että ihan _oikeasti_ monet biovanhemmat eivät näe omia ongelmiaan ja ovat sitä mieltä, että yhteiskunta on heiltä vain lapset varastanut, ei ollut mitään ongelmia. Ainakin mielenterveyspotilailla näin tuntuu olevan.

Tietty jos kotiutus tulee, uskon kyllä että ongelmia ei enää ainakaan paljoa ole ja se on tietty eri juttu. Meillä ainakin on aika monta lausuntoa plus oma arkielämän kokemus siitä, että tapaamiset ovat lapselle haitallisia. On hirmu vaikeata vetää rajaa (virallisestihan en sitä tee, käytännössä monesti kuitenkin) suhteelle, jonka vuoksi lapsen normaali kehitys on suistunut raiteiltaan. Mikä on liian vähän mikä on liikaa?

Samaa mieltä olen siitä, että avoin adoptio on sijaisvanehmmille väärin. Lapsellehan se antaa elämään varmuuden; on kurjaa kun huostaanoton perusteita arvioidaan ainakin kerran vuodessa ja koululainen pohtii, saako jäädä kotiin (ainoaan muistamaansa) tai tuttuun kouluun ja luokkaan. Mutta juuri se, että minä ainakin ajattelen, että palkkiot tulevat siitä, että hoidan lapsen verkostoa ja terapia-juttuja. En minä pidä ajatuksesta, että tekisin edelleen kaiken tuon, mutta ilman korvausta...

Totta on, että joissakin tapauksissa on ehkä välttämätöntä lapsen takia rajoittaa henkisesti sairaan vanhemman tapaamisia, mutta senkin arvion pitäis tehdä sossu ja mahd. lääkärit. Sijari ei voi sellaisesta päättää ja se pitää myös pystyä sitten vanhemmalle perustelemaan, eikä sekään ole sijarin tehtävä. Jos esim. toinen vanhemmista on mieleltään sairas, niin voi kait lapsi tavata silti toista vanhempaa, jos sellainen tiedossa ja muita sukulaisiaan. Tuskin he kaikki sairaita ovat, mutta olen kuullut sijareista, jotka yrittävät erottaa lapsen kaikista sukulaisistaan estämällä tapaamisia jne.
Jos teillä lapsi joutuu vuosipalaverien yhteydessä miettimään, mitä hänelle tapahtuu joka kerta, niin sanoisin, että se on sossulta huonoa asioiden hoitoa.
Ei lapsen tarvitse sellaisia pohtia, kun vasta sitten jos jotain konkreettista näköpiirissä. Ei biovanhemmat saa lapsia mukaansa tosta noin vaan. Se huostan purku ja takaisin kotiin muuttaminen on pitkä prosessi. Kyllä lapsi tulee varmuudella ajoissa tietämään mitä on suunnitteilla, jos jotain on.
Sun velvollisuus sijarina on kertoa se lapselle ja rauhoitella, ettei tosiaan tarvii miettiä tuollaisia.

Kovin manipulatiivinen ja "julkkis" - sijari pystyy huiputtamaan lääläriäkin, kun on itse narsisti. Nimimerkillä kokemusta on. Tällöin lasten on hyvä päästä muualle ja nopeasti.

Ei kait nyt sentään sijari pysty kenestäkään tekemään diagnoosia, tai lääkäri kenestäkään tee diagnoosia pelkästään sijarin puheiden perusteella.

Jos ihmisellä on mielenterveysongelmia, niin hänellä on varmaankin oma lääkäri, joka hoitaa ja määrää lääkkeet ja terapiat ym.
Lääkäri myös arvioi miten lääkkeet toimii. Todella monet pärjäävät loistavasti, kun on saatu lääkitys kohdilleen ja tiedän myös, että ainakin jotkut ovat saaneet lapsensa takaisin, kun ovat kuntoutuneet.
Päihderiippuvaisten kuntoutus onkin paljon vaikeampaa ja epätodennäköisempääkin.

ehkä off-topic, mutta periikö avoimeen adoptioon annettu lapsi sijais-ja biovanhempansa kummatkin?

Tähän olen yrittänyt etsiä vastausta.

Manipuloiva sijaisvanhempi pystyy helposti manipuloimaan lääkäriä, jos tarvitsee lapselle jonkinlaisen lausunnon. Näin vaan on.