Ystävyys vs ihastuminen

Jos on pelkkää intohimoista rakkautta, niin ei taida onnistua. Riippuu tietty tilanteesta... jos kuvio on epäselvä, siis tyyliin on "jotain" mutta sit ei pystytä käsitteleen asiaa yhdessä, niin kyllä se jättää särön. Mut jos kumpikin kantaa vastuunsa, ystävyys voi syventyä ja jalostua.

Itselläni ihastuksen kohde teki selväksi että on ei-kiinnostunut. Aikaisemmin oli käytöksellään lähettänyt singaaleja, jotka olisivat voineet viestiä muutakin, mutta tunteideni tunnustamisen jälkeen hänen käytöksestään tippui pois kaikki kyseenalaiset merkit ja ystävyys alkoi vaikuttaa tosiaan vain ystävyydeltä hänen puoleltaan. Minä puolestani en palannut ihastumisasiaan enää sen koommin ja olen koittanut pitää huolta, etten tukahduta toista tunteillani, vaan käyttäydyn samalla lailla kuin kenen tahansa ystävän kanssa. Ei se kyllä ihan helppoa ole. Välillä tulee ihan kummallisia mustasukkaisuuden pistoksia tai tekee jostain käsittämättömästä syystä mieli ilkeillä, mutta tukahdetettua ne olen saanut ja tietoisesti yritän välttää mitään romanttisia haihatteluja pikku päänupissani. Kohta meidän välille tulee etäisyyttä eikä voida nähdä kovin usein ja toivon/oletan että silloin viimeistään tunteeni muuttuvat lopullisesti platoniseksi. Eli uskon että voidaan olla loppujen lopuksi vaan ystäviä, mutta sen verta kovaa hän kolahti että sydänystävyys tuskin onnistuu tai jäisin vaan haikailemaan jotain enemmän.

No hei oishan se siistiä jos voitais ystäviä olla ja vieläpä tosi läheisiä sydänystäviä; niinkuin kuvittelit meidän silloin aiemmin olleen. Mutta minäpä kuvittelin silloin lisää. Kuvittelin sähköä. Kuvittelin että sinäkin huomasit sen miten aistin sinut huoneen toiselta puolelta. Kuvittelin että sinäkin vältit koskettamistani koska siinä oli jotain kummaa. Kuvittelin että nautit työntekemisestä niin lähekkäin että toisen hengityksen tahtiin melkein hengitti. Kuvittelin että kuvittelit meidän elävän lähekkäin jatkossa koska kumpikin oudosti tuntui toivovan sitä, ilman järjenhiventä. Kuvittelin että tarvitsit minua olemaan toisenlainen ystävä, juuri kummasti tällainen kuin olen, kontrastoimaan kaikkea ja kaikkia ympärilläsi. Olinpa hyvä kuvittelemaan! Kuvittelin jopa, että ehkä sinäkin kaipasit joskus koskettamistani niinkuin minä sinun.

Onhan se kai kummallista monenkin mielestä ja sinunkin että nyt olen ollut sinulle etäinen. Muut eivät (kai) tiedä mitä silloin sinulle kerran kerroin, mutta koska kuvitelmat paljastuivat kuvitelmiksi, on minulle liian vaikeaa tavata sinua. Olet hieno ja kiltti edelleen ja myötätuntoinen varmaan, mutta minä olen edelleen hämmentynyt... uskon että pidän suojavarustukset päällä aina seurassasi sillä en ymmärrä minua enkä meitä. Hyvä on tähdätä kypsään kaveruuteen, mutta sydänystäviksi en meitä usko, niin pahasti väärinymmärsin kaiken. Mutta ennen kuin taas palataan ns "normaaliin" niin aion kerätä koriini muutamia juttuja jotta varmasti jaksan: ammatillista itsetuntoa, muutaman hyvän kaverin, taloudellista varmuutta, tyyliä ja tarkoin hiottua, kepeän filosofista asennetta.

ihastuminen alkoi yhtäaikaa kun ystävyys ja toisinpäin,syntyi jotain todella ainutlaatuista yhteyttä ja minulle uutta.Kaunista.Aika on mennyt vaihtelevalla menestyksellä,ääripäistä toiseen,ystävä-vähä enemmän kuin ystävä,mustasukkaisuudesta ja riutumisesta ihan normaaliin ystävyyteen..tunteet ei oo täysin muuttuneet vaikka olisi mitä tehnyt mutta osaan elää niiden kanssa sillä me ei voida muuta olla eikä siitä mitään tulisikaan.enkä täysin varma ole mitä hän ajattelee minusta..en voisi elää ilman häntä ja haluan myös hänen parastaan joten tämä on näin. joskus on vaikeaa kun haluaisi koskea mutta ei voi,liian kaunis katseltavaksi vain..aina ajatuksissa,onneksi olet lähelläni myös ja siellä pysyt:)

Ystävyys on mun ymmärryksen mukaan yhteenkuuluvuuden ilmaus ja perustuu keskinäiselle rakkaudelle ja kunnioitukselle. Siihen pitäisi kuulua ymmärrystä ja tukea, avoimuutta ja kykyä kohdata ja tulla kohdatuksi myös puutteineen. Harhaanjohtaminen vie vain nimensä mukaisesti harhaan. Jos on sotkettu yhdessä, myös jäljet korjataan...kyllä: yhdessä. Tämä tuntuu unohtuvan valitettavan usein.

Nämä ketjut on kyllä mainioita, joku osaa lohkaista osuvasti aina jossain vaiheessa. Hyvä 16 18!
Vaikka ei saa sanoa enää p*rs vaan perussuomalainen.

Ystävyys???Vaikea vastata. Ystäväni on sanonut minulle suoraan, että rakastaa minua ja on rakastunut minuun, mutta en silti tiedä tarkaan haluaako hän muuta kuin ystävyyttä. Kummallista, sillä myös itse olen häneen rakastunut ja sen myös hänelle suoraan sanonut, että rakastan häntä. Miten ihmeessä tämän voi tulkita? Onko tämä nykyaikaa, että voi sanoa rakastavansa, mutta ei oikeestaan tarkoita mitään sen syvällisempää. Sanotteko te muut ihan vaan huviksenne rakastavanne toisianne?

juttuja, riippuu niin ihmisestä. Itse kyllä oon kertonut rakastavani ystäviäni, mutta en oikein kellekään muistaakseni kahdestaan ollessa, eli silleen yleisemmin monelle samaan aikaan :) (Joten ei varmaan ole tullut väärinkäsityksiä todella syvistä tunteista.) Eri ehkä on sitten, jos ystäväsi on sanonut sinulle kahdestaan ja todella tarkoittaen sitä.

Mä en ainakaan pystyisi olemaan ystävä sen kanssa, johon olen ollut rakastunut, sydänhän siinä särkyis aina uudestaan. Paitsi sitten vuosien päästä kun juttu on kuollut ja kuopattu. Kyllä ystäviä löytyy muualtakin kuin heiloista.

Olishan se hienoa, jos pystyis etukäteen tunnistamaan ne tosiystävät... ystävyys on aina vaalimisen arvoinen asia, vaikkei se saisikaan kaikkia toivottuja piirteitä (not with all the benefits). Mä olen aina pitänyt itseäni vahvan intuition ihmisenä, mutta nyt mun itseluottamukseni ja itsetuntoni on tuhannen p#%lun päreinä. Luotin täysin ihmiseen, joka esitti mulle hellämielistä ja hyvää ystävää, houkutti mut avautumaan monella tavalla, ja sitten jätti täysin heitteille henkisessä mielessä. Ainoa vastaantulo hänen taholtaan oli joku v#¤un tekstiviesti. Eli kannattaa miettiä eräänkin kerran, uhratako aikaa ja tunnetta turhaan.

Antoine De Saint-Exupery- Pikku Prinssi

Ketun ja Pikku Prinssin dialogia:
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä unohda sitä. Sinun on aina vastattava siitä, minkä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi...
Ja sitten vielä :
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksin kertainen: Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Mä niin toivon, että se on mahdollista. Olla ystävä vielä ihastumisen jälkeen. En haluaisi menettää parasta ystävääni sen takia, että menin ja rakastuin. Mutta kyllä tässä aika rikki on mennyt, enkä tiedä onko ehjäksi pääsemistä, jos koko ajan olen toisen kanssa läheisissä väleissä. Vaikeammaksi tämän tekee se, että me vielä viriteltiin jonkun aikaa jotain suhteen tapaista vaikka tiesin, ettei meistä koskaan tule oikeaa paria, ettei mun ystävällä ole samanlaisia tunteita kuin mulla. Eli ihan omaa tyhmyyttä, että olen nyt tässä jamassa. Hetkeäkään en silti vaihtaisi pois. Mutta jotenkin tästä olis päästävä eteenpäin, saatava itsensä ja sydämensä taas ehjäksi, enkä oikein tiedä miten. Ehkä sitä on vaan pakko ottaa vähän etäisyyttä. :'(

Niin, jää nähtäväksi. Veikkaan että hän naamio kokeilunhalunsa ystävyydeksi. Kokeiltuaan kaikki olisi siinä. Näihin on tullut törmättyä. Tästä ihmisestä uskon vain paljon enemmän. Vaikka toisaalta mitä ystävyyttä sellainen on, että toisen ehdoilla mennään. Mutta, kuten sanoin, nähtäväksi jää.

En pysty käsittelemään tunteitani kuin pienen hetken. Sitten tulee taas mieleen, kuinka lähellä hän oli, ja kuinka lähellä olin hänelle. Oliko se totta?! Tyytyisinkö vastaukseen ja voisin jatkaa elämää ja yrittää olla ystävä? En saa koskaan tietää.

No kun tutustuimme jo yli puolen vuoden,mutta huomasin meillä jotain peliä jo viime syyskuusta lähtien ja nyt vasta "pitkällä"..Hän kyllä nainen hetero,mutta en tiedä vielä onko hänellä ihan kiinnostunut naisista tai ihastumassa tai rakastumassa minuun.Toki ihastun häneen yhä ja edelleen,mutta jos ystävyyttä pidetään niin selvä tuli.Saattaa ystävyyden kautta voi syntyä jotain tai ei mitään.Vaikka olisimme ystävinä jo esim.5 vuotta kun se voisi olla muuttaa tunteita,että ihastua tai peliä.Voi ollakin,että minulla vaikka viisi ihailijaa ja en saa tietää kumminkin.Sitä merkkejä voisi viittaa jotakin vaikuttaa ihastumisesta..Ei ehkä pari merkkiä riittää.En voisi kuvitella,että ystävystyimme ja vasta jotain peliä suuntaan "rajan ylittää"..Voihan se totta jos näin sytyttää.Kuulin jostakin,että bisset aika paljon eli vaikea tietää onko tuo tai ei..Hetero voi muuttaa bisseksi joskus jos elämän tilanne tai ystävyyden takia tai jotakin.Pitää vain näkemässä näkee mitä tapahtuu tulevaa.

Ensin tuttuja, sen jälkeen meistä tuli ystäviä, parhaita sellaisia, seuraavaksi rakastavaisia. Ihana suhdekuitenkin muuttui.. Nyt ystäväni haluaisi olla vain ystävä, ei kiellä kemiaa ja ottaisi vain rusinat pullasta. En vain pysty siihen.. nyt ei olla tuttujakaan..

Vaikea on ainakin itseni olla ystävä. On ahdistavaa ja epämiellyttävää kuunnella hänen tarinoitaan hänen omista ihastuksistaan. Pakoonkaan ei oikein pääse, jos en pidä häneen yhteyttä, hän itse etsii minut jossain vaiheessa. Haluaisin hänet, mutten usko hänen haluavan minua, joskus ehkä oli toisin, hetken ajan.

Viitaten tuohon toiseen viestiketjuun, niin ystävyys on mahdotonta, jos on vedätetty. Jos vedättäjä ulkoistaa itsensä kaikesta tapahtuneesta eikä anna mitään selitystä.....haluais kuitenkin olla kaveria, mikä vaatii aikamoista pokkaa edes olettaa sellaista....voiko kukaan saada kaikkea antamatta itsestään mitään?!

Mulle se on ainaki vaikeaa. Joko ylenpalttisesti flirttailen tai ujostelen niin paljon etten saa sanaa ulos suusta. Saatan myös äksyillä. Ihastumisen tunne on niin vaikea saada pois päältä ja käyttäytyä normaalisti, muuten voisi pelkkä ystävyyskin onnistua.

Olin pitänyt ystävänä ja myöhemmin tunteeni kasvoi välittämisesta ja auttamisesta ihastumiseksi.. olen toivonut että tunne olisi molemminpuolista., mutta luultavasti ei.
Rakkautta olen tuntenut naista kohtaan.
Saa nähdä minne johtaa.. pysyykö ystävyys.
❤❤❤❤❤&❤❤❤