Ajattelun aihetta

Meidän jokaisen täytyisi muistaa miksi alunperin ostimme tai saimme koiran, perheenjäseneksi, ystäväksi, seuraksi tai harrastuskaveriksi? Vai alimmaiseksi olioksi, johon voisimme purkaa kaiken oman hermostuneisuutemme työpäivän päätteeksi, koska koira ei tottele jokaista käskyä? Nykyään on niin paljon ohjeita ja neuvoja, kuinka koiran täytyisi toimia. On neuvoja joka lähtöön, kuten palstalta huomaa.. Koiran täytyy osata tehdä näin ja noin ja ei varsinkaan noin ja noin ja noin ja noin. Ei musti, Ei ei ei ei ei ei ei ei ei!!! Haluaisitko sinä kuulla sitä päivittäin, ainoalta ihmiseltä joka on sinulle tärkeä ja kenties ainoa? Täytyy kävellä vieressä, täytyy pitää jääkautta, täytyy antaa suihkepullosta, täytyy selättää, täytyy kieltää, täytyy laittaa jäähylle, täytyy hommata sitruunapanta, kuonpanta, häkki, kuristuspanta, jne. Toki kuri saa olla, mutta maalaisjärki käteen kuten ennen vanhaan. Miettikää omalle kohdalle, omistaja olisi samanlainen kuin sinä ja sinä olisit koira? Miten tuntisit omistajaasi kohtaan, rakastaisitko omistajaasi?
Jos koira joskus murahtaa, repii tylsyyttään tavaroita(koska koira ei ole kenties saannut tarpeeksi liikuntaa?), vetää hihnassa, haukkuu vieraille, karkaa viettien perässä, ei kävele vierellä hajujen vuoksi yms. Se ei ole todellakaan maailmanloppu ja tuskin olet ottanut koiraa sen takia, jotta voisit komentaa sitä kuin robottia? Anna koiran olla koira ja älkää omistajat vetäkö hernettä nenään joka helvatin asiasta, sillä se jos mikä tarttuu koiraankin. Lähtekääpä kaikki huomenna iloisin ja rauhallisin mielin pitkälle (1-3h) lenkille luontoon poikkeussäännöillä. Älkää tuijottako ja miettikö koko ajan koiraa, mitä se tekee väärin ja kieltäkö vaan nauttikaa yhdessäolosta ja kauniista lumisesta päivästä ympärillänne, pysähtykää välillä ihailemaan luontoa ja ottakaa nakkeja mukaan ja syökää välillä. Ajatelkaa ja katselkaa koiraa lenkillä, kuinka tärkeä koira on sinulle ja kuinka se sattuisi jos joutuisit yllättäen menettämään sen? Jos koira sattuu murahtamaan toiselle koiralle, unohtakaa se, älkää ajatelko sitä loppulenkin ajan vaan ottakaa hyvänen aika rennommin..:) Koira ei pitänyt toisesta, siinä se. Jos koira vetää, antaakaa sen huomenna vetää aivan sydämmensä kyllyydestä (riippuu koiran koosta), ja älkää puuttuko asiaan, laittakaa valjaat päälle ja menoksi vaan. Jos omistaja on rento ja nauttii ulkoilusta,koirakin ottaa hieman rennommin :) Joten lenkille poikkeussäännöillä mars!
Koira on ystäväsi, anna sille arvoa. Antamalla tarpeeksi liikuntaa, hellyyttä, kehuja ja herkkujakin (kuka haluaa syödä koko ajan kuivamuonaa?). Aina muistetaan koiran huonot tavat ja kielletään, mutta muistaako kaikki kehua koiraa joka päivä? Hän on kuitenkin ystäväsi, joka ei voi valita omistajaansa. :)