Mulla on 4-vuotias, juuri leikattu (3vkoa sitten) narttukissa. Kissa oli alkujaan sijoituskissa (steriloinnin myötä siis nykyään minun) ja on tehnyt kaksi pentuetta. Kissa ei ole pennusta asti ollut minulla vaan vasta viime loppukesästä lähtien. Meille hyvin kotiutuneena ja kiintyneenä selkeästi huomaan kissasta että kaipaa lajiseuraa, vaikka meillä viihtyykin ja meistä tykkääkin (meidän perheessä 2 kpl aikuisia ja yksi 10v. lapsi). Minkä ikäistä kaveria suosittelisitte; aikuinen leikattu naaras/uros vai pentu?
Kissoja mulla on ollut ikäni (oon 36v) ja tähän mennessä olen vain kerran yhdistänyt vanhemman ja nuoremman kissan ongelmitta; 5kk urospennun ja reilu vuotiaan leikatun kollin. Alun tutustumisen jälkeen ei ongelmia. Muut kissat on ollu pennusta lähtien yhdessä ja aina ovat olleet uroksia. Nyt on siis kyseessä elämäni ensimmäinen narttu ja vielä pennuttanut sellainen. Onko ajankohdalla väliä millon kissakaverin ottaisi? Mietin vaan tuota kun kissa ei ole meillä niin kauaa lopunkaiken vielä ollut ja on vasta leikattu.
Kyseessä on Pyhä Birma-rotuinen kissa ja ensimmäinen tämän rodun edustaja mulla. Muita rotuja on ollut aiemmin.
Kissoja mulla on ollut ikäni (oon 36v) ja tähän mennessä olen vain kerran yhdistänyt vanhemman ja nuoremman kissan ongelmitta; 5kk urospennun ja reilu vuotiaan leikatun kollin. Alun tutustumisen jälkeen ei ongelmia. Muut kissat on ollu pennusta lähtien yhdessä ja aina ovat olleet uroksia. Nyt on siis kyseessä elämäni ensimmäinen narttu ja vielä pennuttanut sellainen. Onko ajankohdalla väliä millon kissakaverin ottaisi? Mietin vaan tuota kun kissa ei ole meillä niin kauaa lopunkaiken vielä ollut ja on vasta leikattu.
Kyseessä on Pyhä Birma-rotuinen kissa ja ensimmäinen tämän rodun edustaja mulla. Muita rotuja on ollut aiemmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yleensä pennun ja aikuisen kissan kanssa sopeutuminen sujuu. Kahden aikuisen sopeutuminen vie enemmän aikaa ja joskus ei onnistu sitten millään.
Aikuinen kissa kyllä tunnistaa, että toinen on vielä pentu eikä pidä sitä uhkana itselleen ja asemalleen.
Sukupuolista sitten, että kaksi samaa sukupuolta olevat on usein toisilleen uhka. Ja taas eri sukupuolta olevat, saavat reviiriensä rajat helpommin katsottua ilman tappeluita. Kissamaailma on matriarkaalinen eli naarasjohtoinen, joten naaraalle ottaisin pentukissan kaveriksi ja mielellään uroksen, joka tulee olemaan naaraan alapuolella. Kun sen uroksen leikkauttaa (joko ennen luovutusta tai myöhemmin) on se leikatun naaraan alapuolella aikuisenakin.
Ainahan se ei näin selkeästi mene, joskus uroskin voi kokeilla johtajuutta. Mutta omat kokemukset tukee tätä, että naaras on johtaja. Meillä se on vieläpä leikattu naaras, vaikka yleensä leikkaamaton on ykkösenä.
Missä vaiheessa toisen kissan ottaa, on vähän ongelmallinen. Te tunnette oman kissanne parhaiten ja osaatte siitä katsoa onko se täysin soputunut uuteen kotiinsa. Toisaalta sopeutumisen ollessa kesken, voi toisen kissan tulo aiheuttaa stressiä ja se taas voi laukaista sairauksia päälle. Toisaalta kesken oleva sopeutuminen voi sujua paremmin toisen kissan kanssa yhdessä.
Kissakaveri on todellakin hyvä juttu, ihminen kun ei koskaan lajitoveria korvaa :)