vaan eipäs ole enää.
Siitä tuli aamusella littanajänis.
Ikävää on kun elukan päälle ajaa, eikä ole mitään mahdollisuutta väistää.
Puskuri kärsi turmaa, mutta ei sillä ole mitään väliä.Korjaillaan kesällä.
Siitä tuli aamusella littanajänis.
Ikävää on kun elukan päälle ajaa, eikä ole mitään mahdollisuutta väistää.
Puskuri kärsi turmaa, mutta ei sillä ole mitään väliä.Korjaillaan kesällä.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Huomenta!
Hänestä tuli hyvä aamupala jollekin. Ehkä jopa joillekin!
Mun ei oo tarvinnut koskaan ajaa kenenkään päälle, sen verran vähän tiellä.
Paljon kilometrejä, asioita tapahtuu.
Aina se säälittää samalla lailla. Ei kukaan mielellään eläimeltä henkeä vie.
Kyllä tolla seudulla on paljon variksia ja harakoita, siivoovat jäänteet posi aika nopeestikin.
Tilanne meni niin nopeesti, ettei edes jarrua kannattanut painaa.
Niin, ja pitkät etäisyydet siellä teettää, että jäniksetkin joutuvat siirtymään käpälävoimin. Meilläpäin puput matkustaa junilla, paljon turvallisempaa :))
Niin, tai sit ne hengailee iltaisin yökerhoissa.
Sitä se sivistys teettää...ja evoluutio ;)
Citykanit eivät ole vielä levinneet sinne asti? Pistää vihaksi ihmisten välinpitämättömyys lemmikeistään. Siitähän tuo citykaniongelma kertoo..
Ei ne täällä pärjäis ;)
Täällä pärjää vaan kovanaamat ;) Hevosenkokoset rusakot ja silleen.
Juh, on muutes itselläkin kokemusta kanihuijjauksesta ;)
Ostin aikanaan pikkasen kääpiökanin, junalla tuli muutes sekin.
Vaan annappa olla, 7 kiloseksi sekin venyi.....
Ei ihme, että ihmiset sit yllättyy...
Meillä oli yhtenä kesänä joku pikku-pupu, ei oikein pelännyt mitään, soma kuin mikä. Kävi mielessä että olisi ollut jonkun lemmikki, mutta taisikin olla citykani. Pioneeri, uutta koskematonta aluetta valloittamassa :) Varmaan kettu söi. Niitä on täällä aika paljon.
Sellainen tuotakin isompi, pelottava jättikani olisi mukava lemmikki :]. Kesäisin löytyy järvistä satunnaisesti myös vesikilpikonnia. Onhan se välinpitämättömyyttä, ettei viedä eläintä eläinlääkärille lopetettavaksi.
Täällä on paljon rusakoita sekä kettuja ja ilveksiä. Välillä näkyy huuhkajia. Saa nähdä, mitä on edessä uudessa asuinympäristössä. Susia?
Hui! Karhuja... Kaksjalkaisia! Onkohan sun muutto kovin viisasta... :)))
Kyl se on, ihmiset on laiskoja ja niillä menee sormi suuhun niin nopeasti.
Kilpparit kuolee talvella, ei ne kestä näillä korkeuksilla.....
Ja kuin paljon on villiintyneitä kissoja kaupungeissa...
Ne kaksjalkaset on pahimpia.
Kiltti nallekin on ihan jees....
Paikkakuntaa mainitsematta.. Niin tiedän erään yksilön, jota tulen karttamaan kuin ruttoa :).
En pidä muuten karhuista, siis kaksijalkaisista. Luonnossa olevat karhut ovat ok, kunhan ei ole satutettuja tai niillä ei ole pentuja mukana.
Niitä on ykilöitä ja ...yksilöitä.Ja kaikkia ei voi rakastaa, eihän?
Aika harvaa sitä rakastaa. Toisia voi pitää kavereina ja toiset ovat yhdentekeviä. Aika harvoja on ne, joita myöskin karttelee.
Huomenna menen harjoittelemaan taas muuttoa ja yritän vohkia mukaan sen susimaisen koiran. Eihän omistaja huomaa, jos se puuttuu muuttokuormasta? Näin ihan teoreettisena kysymyksenä..
Muistan vieläkin sen mäyrän, joka hyppäsi alle :/. Ainoa eläin, jonka yli olen ajanut. Ajokortin saatuani hirvi kääntyi ja pötki pakoon. Näki nähtävästi kahdeksankympin lätkäni. Toinen hirvi puolestaan seisoi tien laidassa 100 kilometrin alueella. Odotti ystävällisesti ohiajoani ja hyppäsi toisen auton eteen. No, se auto ehti hidastamaan ja upea eläin pääsi turvallisesti tieltä pois.
Mäyrästäkin tulee melkoinen täräys....
Tässäpä on, kun tuli heti mieleen ;))))
http://www.youtube.com/watch?v=EIyixC9NsLI
Se oli vielä juhannusaatto ja olin nuori. Jäin murehtimaan kuollutta mäyrää. Ei ollut mahdollisuus väistää satasen alueella, kun takana, edessä ja viereisellä kaistalla oli autoja :(. Isin autolla, isin autolla.. Hirvet ovat vielä tähän mennessä pelänneet minua enemmän.. Toivottavasti jatkossakin..
Se on se riskinarviointi.Joskus joutuu uhraamaan elukan hengen, muiden hengen turvatakseen.
Muuan kaveri täs vaahtosi mulle moottoripyöristä ja paskoista kuskeista.
Asiaa kun selvittelin, kävi ilmi, et oli vetänyt jarrut suttiin suoralla tiellä sorsapoikueen takia.
Pyörä tuli peräkonttiin.
Siinä vaiheessa vilkaisin säälivästi ja läksin tieheni.
Tieliikennelaki kieltää ehdottomasti moiset tempaukset.
Riittävä turvaväli se on moottoripyörilläkin hyvä olla, ihan jo oman turvallisuuden vuoksi. Kaikki kulkuneuvothan pitää pystyä pysäyttämään myös äkkitilanteissa. Enemmän ja enemmän moottoripyörien lisääntyessä löytyy niitä takakontin tuntumaan kuin tyhjästä ilmestyviä ohituspaikan kyttääjiä vaikka itse ajeleekin ihan korkeinta sallittua nopeutta.
En voi vastata kaikkien puolesta.
On törppöjä bikereita, on törppöjä autokuskeja.
mutta tässä tapauksessa, auto oli yksin ja selvästi syyllinen.
Et saa ilman hyvää syytä vetää liinoja kiinni.
Ja se "hyvä syy" on poron tai hirven kokoinen.
Sorsapoikue tai jänis ei riitä. Vakuutuyhtiölle.
Peräänajaja ei koskaan voi syyttää muita kuin itseään, asetusta rikkoessaan.
Ei mene ihan noin yksinkertasesti ja tiedät sen itsekin
Tuos on finlex ja pykälä 24 koskettaa tätä tapausta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267?search[type]=pika&search[pika]=tieliikennelaki
Jutellaan sitten enemmän kun kykenet perustelemaan väitteesi ja pohjaamaan ne johonkin, juupas eipäs ei ole vaivan arvoista
"Etäisyys edellä kulkevaan ajoneuvoon on sovitettava sellaiseksi, ettei päälleajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään."
Poliisi ja oikeuslaitos tulkitsevat pykälän 24 jarruttajan eduksi. Vakuutusyhtiöt yrittävät tulkita perääntörttääjän eduksi.
A on taas väärässä:
http://www.liikenneturva.fi/www/fi/kysyttya/autoliikenne.php?we_objectID=5378
Juh, jos ajoneuvo pysäytetään.
Se tarkoittaa pysäyttämistä tien oikeaan laitaan (joskus jopa vasempaan) mutta ajoneuvoa ei voi pysäyttää keskelle kaistaa äkkijarrutuksella
Sellaisen esteen takia, jota perässätuleva ei kykene mitenkään havaitsemaan ;)))
Kumma kyl, poliisi oli tuossa tapauksessa samaa mieltä. Kumpikin sai sakot tieliikenteen turvallisuuden vaarantamisessa, mutta edelläajava oli syyllinen...
Tieliikennelaki sanoo myös, että ajoneuvo on kyettävä pysäyttämään tien näkyvällä osuudella.Tässä tapauksessa sekään ei päde, sillä sitä näkyvää osuutta oli edessäpäin 1,2 km....
Taisit itse olla väärässä ;)
Siinä sanottiin et MOOTTORIPYÖRÄLLE, kissa on iso este, vaan ei autolle ;)
Edelleenkin, siinä puhutaan että JOS ajoneuvo PYSÄYTETÄÄN.
Ajoneuvoa ET SAA PYSÄYTTÄÄ Keskelle ajoradan kaistaa ;))) Se on laissa kielletty ;)
Ajoneuvon saat pysäyttää tai pysäköidä tien reunaan...
Eli suomennettuna, jos pysäytät ajoneuvon, ajat sivuun...ja silloin et ole muun liikenteen haittana ;)
Poliisi taisi olla tässä tapauksessa samalla kannallani kanssani, kun sanoi yksiselitteisesti, edelläajaneen jarrutuksen olevan syypää kolariin.
Ilman syytä ;)
Nuo ovat vain omia vääriä tulkintojasi.
Luulet olevasi KKO:n yläpuolella?
Ennakkopäätöksistä poimittuna:
"kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa"
Etkö sinä arvaa että edelläoleva voi joutua tekemään jarrutuksen?
Minä pidän jopa mahdollisena että edelläajava saattaa törmätä tielle juuttuneeseen rekkaan ja pysähtyä siihen paikkaan.
Ja luepas nyt vielä ymmärtäen tuo liikenneturvan linkki.
Tien näkyvä osa tarkoittaa muuten aluetta etupuskurisi ja edelläajavan takapuskurin välissä.
Kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa ;))
todellakin, sanoit sen itse.
Kesäkeli, pitkä suora, hyvä näkyvyys, ihan ok turvaväli, (niin ettet kykene lukemaan mitä edelläajavan rekisterikilvessä sanoo) 100 km rajoitus.
Jos saat siitä pysähtyyn kun edelläajava iskee totaalisesti liinat kii, niin melko fakiiri olet ;))
Ei todellakaan ole ennakoitavissa.
Tämä on se tuomion peruste ;)
Lues tuota joutessas...
http://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/t3455,25
Tien näkyvä osa muuten tarkoittaa sitä aluetta, jonka näet tuulilasistasi eteenpäin...se suora voi olla melko pitkä ja mutkaisella tiellä se voi olla vaiks 30 m
Mielipidekirjoituksia toki löytyy laidasta laitaan. Ja jos vaikka lukisit oman linkkisi niin huomaisit ampuneesi omaan nilkkaasi. Mutta pysytään mieluummin laissa ja oikeuden ratkaisuissa.
Mutta esimerkistäsi. Ajan aina niin että pystyisin taatusti pysäyttämään. Siihenhän riittää jo reaktioaikaa vastaava tosi lyhyt turvaväli! Oikeasti pidän sitä suositeltua tur-val-li-suus-väliä, (lähes 100m satasen nopeudessa) joka antaa jo hyvän mahdollisuuden pysähtyä tai ainakin väistää, vaikka edellä ajava pysähtyisi kuin seinään!
Näin on ajeltu kohta 40 vuodessa yli miljoona kilometriä ilman kosketusta muihin tiellä liikkujiin.
Yksi supikoira on mennyt, syy oli minun, ei koiraparan ;-(
Voitko laittaa näkyville sen korkeimman oikeuden ratkaisun jossa on tuomittu peräänajaja.
Ihan selvennyksen vuoksi kysyn faktaa
Täällä oli postipoika ajanut varhain aamusella suden kanssa yhteen ennen tänne tuloaan,soitettiin jahtimiehet ja poliisit. Tilannenopeudet pitäisi olla kohdallaan myös yön ja varhaisaamun hiljaisina tunteina.
Hyvä kun lähtivät lopettamaan hukan kärsimykset.
Loukkaantunut eläin ei pitkään luonnossa pärjää,
lopulta kuolee kituen.
Lapsuudenkodissa oli meillä kolmijalkanen kissa, jonka äiti pelasti kun joku oli yliajettuaan jättänyt sen tienreunaan virumaan.
Ohoh...olipa varomaton sus...
Mutta luonnosta se pitää saada nopsaan pois.
Jo pelkästään kärsimyksen takia ja jos vaikka jäis rammaks, niin sit alkaa häiriköimään pihoilla
Pupujussi on luultavasti toimestani päässyt hengestään. Kutakuinkin samoin kuin sinulla eräänä synkkänä myrsky-yönä hyppäsi jänis auton eteen ryhtyen juoksemaan auton valoissa ja niinhän siinä kävi että kun auto kulki kuuttakymppiä ja pupu kolmeakymppiä niin osuma tuli. Aikaa kilpajuoksuun meni muutama sekunti eli ehdin nähdä mutta en reagoida.
Ei näkynyt kopahduksen jälkeen jälkeäkään sysipimeällä metsätiellä pupusta eikä jälkeä autossa joten vain päättelen, että henki lähti. Metsä vilisee kettuja niillä main, että arvailen ketun hoitaneen loput jos jäljiltäni henkiin jäi.
Vaikka suretti niin ilkeänä ajattelin, että onpahan yksi vähemmän syömässä mun vuorenkilpien lehdet talvisin.
Juh, toi säntäs sivusta suoran renkaan alle.Sekunnin murto-osa, onneks aivot kerkes sanoon, et älä jarruta, ei ole mitään tehtävissä.
Ilkeetä se tekee, mut tuossa kun ajelin, huomasin että variksilla oli hyvä päivällinen.
Osa luonnon kiertokulkua, tuokin...
Jäniksiä onkin nyt ollut paljon...
Sepustuksessasi on pari seikkaa joihin on pakko puuttua.
Vielä -80 luvulla jänis saattoi juosta satoja metrejä auton edessä
sen valokeilassa. Eikä auttanut vaikka pysäytit, sammutit valot ja
odotit hetken aikaa, niin taas jatkaessasi jänis oli siinä edessäsi.
Tämän päivän jänikset sen sijaan ovat paljon "viisaampia", ne
loikkaavat tien sivuun laukattuaan valokeilassa kymmenen korkeintaan
kaksikymmentä metriä.
Jäniksilläkin on erilaisia aivorustinkeja ja jotkut yksilöt ovat aikojen alusta ymmärtäneet kaihtaa tietä. Ne jotka eivät ole ymmärtäneet ovat jääneet
auton alle ja näin ollen eivät ole siirtäneet huonoja perintötekijöitään
seuravalle sukupolvelle.
Vaikuttaisikin että kertomuksesi kuljettajan on vallannut saalistusvietti
ja hän on painanut kaasua jarrun sijaan.
Tottakai, het kun näen riistaa tiellä, syttyy hullunkiilto silmiini, samoin kuin sullakin kun ajatit aikoinaan niitä jäneksiä kilometritolkulla.
Eiks sitä sanota eläinrääkkäykseksi?
Täällä pohjoisessa ei saa ilvestäkään ajaa kelkalla..
Lapsiperheen yksinelättäjänä toimin aikanaan juuri noin!
Tähtäys keskelle ja pupu pataan.
Syyspimeillä ja alkuliukkailla tuota on sattunut useimmiten.
Oltuani kahdesti koiran vuoksi jalkakäytävällä olen ohjelmoinut itseni olla väistämättä vasikkaa pienempää elukkaa.
Jarrutan toki.
Pupujen varalta ja muutenkin autossani on aina puukko ja taskulamppu.
Kun tähtää keskelle niin pupun lihat eivät mene pahemmin pilalle.
Kerran on pupu jäänyt löytämättä.
Syksyn ensimmäisellä kierällä jääkelillä oli jarrutusmatka niin pitkä etten lampunkaan kanssa löytänyt pupua.
Kerran olen hipaissut ilmeisen metsäkauriin takamusta.
Hieman jäi karvoja mutta ei verta.
No tos olis kans käynyt noin.
Lumipölläkkä ja hiukan liukas....pysähtynyt olis 300 metrin pääs, ehkä.
Mut muutakin liikennettä on, siispä, ohjelmointi :älä jarruta on ohjelmistossa.
Jänespaistin syön, jos sen on joku ampunut....ettei lihat ole pilalla...
Koiria en toivo tapaavani, mut tuolla tieosuudella ei koskaan onneks ole ollut irtokoiria
Näitäpä tuntuu riittävän.. Mie ajoin viimevuonna kun tulin Kuopiosta kotiapäin, jäniksen päälle, ei tullu mieleenkään pysähtyä kun olin moottoritiellä, mut kyl oli ilkee olo): Kotitiellä juoksentelee vähän väliä rusakoita ja kissoja, onneks tulee ajeltua sen verran hiljaksee et ne pääsee ajastaan tiensivuun.
Yks kerta lähettiin keskimmäisen tyttären kanssa kaupungille, kylätielle kun päästiin meni hirvi tos kodin liki pellon poikki ja toiselle puolelle metsään.. Jos oltas lähetty muutamaa sekkaa aiemmin, olis voinu käydä niin et hirvi olis tullu mein auton päälle. Kyl toistaiseksi on ollu onnea matkassa, kun miun kohdalle ei muuta kertaa oo hirvi viel tullu auton eteeen. Tääl on hirvi reittejä miun automatkan varrella vaik kuin paljon. Nyt on koputettava maalaamatonta puuta.
Näin on, iltahämärässä se pitkäkoipi on yhtäkkiä arvaamatta edessä.
Ja kun sil on ne pitkät kintut, niin se tulee suoraan konepellin yli kylään.
Vähintäinkin veristä touhua, saada joku 300 kiloo syliin.
Ei tee mieli kokeilla jos sen vaan voi jotenkin välttää.
Mut olis kyl kokemus jonka haluisin.
Joku on ajellut tuolla syrjäteitä ja kohdannut suden.Se olis hauska kokemus...
Olisihan se autosta käsin, varmasti, ja jos ei oo jääny auton alle tai muutoin autoon törmänny.:) Sudet ei varmaan ihan äkin maantielle eksy, ei ainakaan terveet yksilöt.. tai no, mistäpä minä tiedän, mut en ainakaan oo kuullut..
Vai minkähänlaista "sutta" mahdatkaan tarkoittaa? :)))
Motarilta on munkin kokemus, jotain reilu vuos sitte. Keli oli kuiva, mutta oli pimeää, hyvä kun ehdin tajuta että jänis kyseessä, ja varmasti ei kitumaan jäänyt.
Myöhemmin tosin yksi fiksu ystävätär kauhisteli, miten en ollu pysähtynyt katsoon miten elukan kävi, voi jänis parkaa...
Ei ihan tullu mieleen siinä yli satasen vauhdissa, kun takanakin liikennettä..
Et sä voi pysähtyä siinä tilanteessa.
Jarrutusmatka menee jonnekin 300 paikkeille, moottoritiellä ei ole turvallista palata jälkiään kävellen.
Niin ikävää kuin se onkin, niin eläimen henki on toisarvoinen siinä tilanteessa kun liikennettä on. Ja ihmisten henget kyseessä.
Kukaan ei ehdointahdoin aiheuttaan kolaria
Taas todella pihalla! Nyt onneksi turvalliseen suuntaan.
Kuivan kelin jarrutusmatka on lähempänä kolmeakymmentä kuin kolmeasataa metriä. Käytännössä n. 50 metriä.
Kuivan kelin ;))) talvella , ottaaks sua pattiin kun et onnistu laittaan mitään faktaa, niinkuin espoonhemmo pyys ;)))
Kylse parempi on vain päälle ajaa talvisin/liukkaalla kuin alkaa paniikki jarruttelemaan tai sit kiertämään.
Oli täs yks kesä aikas lailla ylinopeutta ja sit siihen vain ilmestyi mäyrä tielle, eipäpä siinä kerennyt mitään tekemään, mut pahasti se kolahti ja tais siinä hieman autokin irrota tieltä olisi sellainen lihaskimmpu, mut sen verran säykäytti, et sit loppu matka tuli ajettua jotakuinkin rajoituksien mukaan.