Ja tässä on novellisarjan loppunäytös, jossa on viittauksia paitsi Tolkienin tuotantoon, myös erääseen suuresti ihailemaani faninovelliin, joka ei myöskään riitele Tolkienin tuotannon kanssa.
Tämä novelli on vielä hieman raakile, mutta parantelen sitä lopullisempaan muotoonsa ennen kuin julkaisen sen.
*****
Epilogi
Punainen auringonlasku värjäsi Dagorladin kentän veren värein. Ja toisen ajan suurin taistelu oli alkamassa. Kentän pohjoisosiin oli kokoontunut suunnaton määrä vihollisia, joiden odottavat keihäiden kärjet kimaltelivat auringon punaa. Mutta yö oli tulossa ja silloin he eivät uskaltaneet hyökätä, sillä se heidän aikeensa oli. Tuo joukko oli tulossa valloittamaan Mordoria ja vaatimaan oikeutta Sauronilta.
Ja tuota joukkoa hän, kuningas ja Sauronin korkein komentaja ja ylipäällikkö, katsoi kaukaa kentän toiselta laidalta. He valmistautuivat itse ensimmäiseen hyökkäykseen eivätkä halunneet jäädä odottamaan lännen miesten ja haltioiden aloitetta. Mutta he odottivat yötä, sillä yö oli heidän aikaa.
Ja niin he aloittavat taistelun, jota lännessä kutsuttiin "Viimeisen liiton taisteluksi". Hän ratsasti keskimmäisenä, mustalla hevosella, jonka kaviot iskivät kipinöitä ja jonka silmät hehkuivat punaista tulta. Ja heidän takanaan, kulottuneella kentällä seurasi varjoton armeija, suunnaton ja täynnä Herransa tahtoa ja vihaa. Mutta hän oli ylipäällikkö ja kaikki kumarsivat hänen edessään.
Ylpeänä hän ratsasti kohti vihollisarmeijaa; ja kaksi hänen läheisintä toveriaan ratsastivat hänen vierellään. Ja kukaan ei voinut vastustaa heitä.
Yö saapui ja silloin he aloittivat varsinaisen hyökkäyksen vihollisleiriin. Hän ja kahdeksan toveriaan hyökkäsivät armeijan edellä ja he käyttivät pitkiä miekkojaan hevosen selästä. Ja kun he saavuttivat etummaiset vihollisosastot, ne lakoontuivat heidän edessään. Ja he niittivät heitä kuin heinää.
Pitkät númenorilaiset, jalot haltiat kauniissa sotisovissaan ja vähäisemmät ihmiset. Kaikki he saivat tuntea armottomien, kuolemattomien kuninkaiden vihan, sillä heidän ympärilleen levisi musta pimeys ja kauhu, eikä vihollinen voinut mitään.
Kuinka mahtavaa olikaan käyttää miekkaa noihin luopioihin, jotka raukkamaisesti pakenivat velvollisuuksiaan Númenorista ja juonivat vuosisatoja hallitsevia kuninkaita, heidän sukulaisiaan, vastaan. Ja paljon he heitä tappoivatkin. Jokaisen, jonka vain kykenivät löytämään ympärillä kuohuvasta taistelusta.
Ja kun aamu valkeni, moni vihollisista oli tapettu, mutta paljon oli myös kuolleita omissa joukoissa. Ja aamun kalpeassa valossa he näkivät, että yksi vihollisrykmentti oli ryhmittynyt erään pienen kumpareen laelle. Ja he näkivät, että siellä oli Númenorin petollisten kuningas. Mustahopeisen lipun, valkoisen puun ja seitsemän tähden alla oli Elendil-pitkä poikiensa Isildurin ja Anárionin kanssa.
Ja sinne kaikki yhdeksän ratsastivat heti hänen johdollaan. Mutta jokin oli vialla! Siellä númenorilaisten joukossa seisoi myös haltiaylimyksiä, joista he tunsivat Glorfindelin, Elrondin ja Gil-Galadin. Heistä he eivät olleet huolestuneita vaan muiden silmissä huomaamattomasta, pienestä ja heiveröisen näköisestä aseenkantajasta, joka seisoi Korkean Kuninkaan Gil-Galadin vierellä.
Tuosta hahmosta huokui hirvittävä voima, eikä kuolematon kuningas, Nazgulien herra, uskaltanut ratsastaa pidemmälle. Vihollisjoukon hämmästykseksi he pysähtyivät, vaikka suuret ylimykset olivat valmiita taistelemaan. Ja silloin pieni aseenkantaja paljasti muille kuin yhdeksälle näkymättömän voimansa. Ja hän loisti kuin aurinko ja kaikkien yhdeksän silmät sokaistuivat. Kauhuissaan heidän hevosensa korskuivat ja ennen kokematon pelko iski heihin, korkeisiin kuolemattomiin ja urheisiin kuninkaisiin.
Ja hän, suurin yhdeksästä kuuli herransa Sauronin äänen:
"Tinwen! Hän on Tinwen, tulen henki! Paetkaa palvelijani. Paetkaa heti kentältä ja tulkaa Barad-Dûriin. Tuo vihollinen on teille liikaa."
Ja he pakenivat. He ratsastivat pian Mustaan Torniin, eikä heitä enää nähty sillä maailman ajalla.
*****
Jos haluat tietää lisää Tinwenistä katso Arwen Imladvielin tarina
http://www.sentai.org/~hyel/tshfani/tarinat/imladvielkipinoivatuli.htm
Tinwenin, "vähäisen" Maian taru kietoutuu suloisesti Sauronin kohtaloihin ja oli suuri kiusaus ottaa hänet mukaan myös näihin tarinoihin.
Tämä novelli on vielä hieman raakile, mutta parantelen sitä lopullisempaan muotoonsa ennen kuin julkaisen sen.
*****
Epilogi
Punainen auringonlasku värjäsi Dagorladin kentän veren värein. Ja toisen ajan suurin taistelu oli alkamassa. Kentän pohjoisosiin oli kokoontunut suunnaton määrä vihollisia, joiden odottavat keihäiden kärjet kimaltelivat auringon punaa. Mutta yö oli tulossa ja silloin he eivät uskaltaneet hyökätä, sillä se heidän aikeensa oli. Tuo joukko oli tulossa valloittamaan Mordoria ja vaatimaan oikeutta Sauronilta.
Ja tuota joukkoa hän, kuningas ja Sauronin korkein komentaja ja ylipäällikkö, katsoi kaukaa kentän toiselta laidalta. He valmistautuivat itse ensimmäiseen hyökkäykseen eivätkä halunneet jäädä odottamaan lännen miesten ja haltioiden aloitetta. Mutta he odottivat yötä, sillä yö oli heidän aikaa.
Ja niin he aloittavat taistelun, jota lännessä kutsuttiin "Viimeisen liiton taisteluksi". Hän ratsasti keskimmäisenä, mustalla hevosella, jonka kaviot iskivät kipinöitä ja jonka silmät hehkuivat punaista tulta. Ja heidän takanaan, kulottuneella kentällä seurasi varjoton armeija, suunnaton ja täynnä Herransa tahtoa ja vihaa. Mutta hän oli ylipäällikkö ja kaikki kumarsivat hänen edessään.
Ylpeänä hän ratsasti kohti vihollisarmeijaa; ja kaksi hänen läheisintä toveriaan ratsastivat hänen vierellään. Ja kukaan ei voinut vastustaa heitä.
Yö saapui ja silloin he aloittivat varsinaisen hyökkäyksen vihollisleiriin. Hän ja kahdeksan toveriaan hyökkäsivät armeijan edellä ja he käyttivät pitkiä miekkojaan hevosen selästä. Ja kun he saavuttivat etummaiset vihollisosastot, ne lakoontuivat heidän edessään. Ja he niittivät heitä kuin heinää.
Pitkät númenorilaiset, jalot haltiat kauniissa sotisovissaan ja vähäisemmät ihmiset. Kaikki he saivat tuntea armottomien, kuolemattomien kuninkaiden vihan, sillä heidän ympärilleen levisi musta pimeys ja kauhu, eikä vihollinen voinut mitään.
Kuinka mahtavaa olikaan käyttää miekkaa noihin luopioihin, jotka raukkamaisesti pakenivat velvollisuuksiaan Númenorista ja juonivat vuosisatoja hallitsevia kuninkaita, heidän sukulaisiaan, vastaan. Ja paljon he heitä tappoivatkin. Jokaisen, jonka vain kykenivät löytämään ympärillä kuohuvasta taistelusta.
Ja kun aamu valkeni, moni vihollisista oli tapettu, mutta paljon oli myös kuolleita omissa joukoissa. Ja aamun kalpeassa valossa he näkivät, että yksi vihollisrykmentti oli ryhmittynyt erään pienen kumpareen laelle. Ja he näkivät, että siellä oli Númenorin petollisten kuningas. Mustahopeisen lipun, valkoisen puun ja seitsemän tähden alla oli Elendil-pitkä poikiensa Isildurin ja Anárionin kanssa.
Ja sinne kaikki yhdeksän ratsastivat heti hänen johdollaan. Mutta jokin oli vialla! Siellä númenorilaisten joukossa seisoi myös haltiaylimyksiä, joista he tunsivat Glorfindelin, Elrondin ja Gil-Galadin. Heistä he eivät olleet huolestuneita vaan muiden silmissä huomaamattomasta, pienestä ja heiveröisen näköisestä aseenkantajasta, joka seisoi Korkean Kuninkaan Gil-Galadin vierellä.
Tuosta hahmosta huokui hirvittävä voima, eikä kuolematon kuningas, Nazgulien herra, uskaltanut ratsastaa pidemmälle. Vihollisjoukon hämmästykseksi he pysähtyivät, vaikka suuret ylimykset olivat valmiita taistelemaan. Ja silloin pieni aseenkantaja paljasti muille kuin yhdeksälle näkymättömän voimansa. Ja hän loisti kuin aurinko ja kaikkien yhdeksän silmät sokaistuivat. Kauhuissaan heidän hevosensa korskuivat ja ennen kokematon pelko iski heihin, korkeisiin kuolemattomiin ja urheisiin kuninkaisiin.
Ja hän, suurin yhdeksästä kuuli herransa Sauronin äänen:
"Tinwen! Hän on Tinwen, tulen henki! Paetkaa palvelijani. Paetkaa heti kentältä ja tulkaa Barad-Dûriin. Tuo vihollinen on teille liikaa."
Ja he pakenivat. He ratsastivat pian Mustaan Torniin, eikä heitä enää nähty sillä maailman ajalla.
*****
Jos haluat tietää lisää Tinwenistä katso Arwen Imladvielin tarina
http://www.sentai.org/~hyel/tshfani/tarinat/imladvielkipinoivatuli.htm
Tinwenin, "vähäisen" Maian taru kietoutuu suloisesti Sauronin kohtaloihin ja oli suuri kiusaus ottaa hänet mukaan myös näihin tarinoihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.