Iskelmät ovat parasta viihdettä "tavallisille taaveille". Orkesterin solisti kertoo tanssipartnerille sen jota tanssittaja ei osaa. Näin vaivutaan ikäänkuin korva suussa onneen.
"Kun mä sinut kohtasin oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaankuu". Tuossa minussa kyvä kuvaus kesäisestä tanssi-illasta ja sen tunnelmasta.
Haetaanpa kaunis ympäristö ja ajankohta:
Kesäilta, järven ranta, jossa kuuluu haitarimusiikin soitto. Rantakoivut ja sinisenä välkkyvä järven pinta, leuto kesätuuli ja taivaalla kauniit poutpilven lonkareet, jotka hiljaa purjehtivat sinitaivaan alla.
Suvi-illan valssi
Kaunis on suvinen ilta
haitarimusiikki soi.
Oi kuinka kaunihilta
ilta tää näyttää voi.
Taivaalla nuo poutapilvet
eteenpäin purjehtien,
ihmisten silmät ja ilmeet
kauniista myös kertoen
Ajattelin, että joku tosi osaava, jollaisia palstalta kyllä löytyy, alkaisivat kuvaamaan kauneutta tavallaan. Itselläni soi aina musiikki korvissa kun tanssikappaleita joskus vaatimattomassa harrastuksessani sanoitan. Minullahan on tuo tanssihulluuskin "rasituksena".
"Kun mä sinut kohtasin oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaankuu". Tuossa minussa kyvä kuvaus kesäisestä tanssi-illasta ja sen tunnelmasta.
Haetaanpa kaunis ympäristö ja ajankohta:
Kesäilta, järven ranta, jossa kuuluu haitarimusiikin soitto. Rantakoivut ja sinisenä välkkyvä järven pinta, leuto kesätuuli ja taivaalla kauniit poutpilven lonkareet, jotka hiljaa purjehtivat sinitaivaan alla.
Suvi-illan valssi
Kaunis on suvinen ilta
haitarimusiikki soi.
Oi kuinka kaunihilta
ilta tää näyttää voi.
Taivaalla nuo poutapilvet
eteenpäin purjehtien,
ihmisten silmät ja ilmeet
kauniista myös kertoen
Ajattelin, että joku tosi osaava, jollaisia palstalta kyllä löytyy, alkaisivat kuvaamaan kauneutta tavallaan. Itselläni soi aina musiikki korvissa kun tanssikappaleita joskus vaatimattomassa harrastuksessani sanoitan. Minullahan on tuo tanssihulluuskin "rasituksena".
Vastaukset 39
Vanhimmat
Autossa maalle mennessäme lauloimme tuota radion säestyksellä, siis tuota mainitsemaasi "Kun mä sinut kohtasin..."
http://www.youtube.com/watch?v=0fmuTF0VDbY&feature=related
Tuon orkesterin esittämänä oli koko kappale kuin kauneuden irvikuva. Pitkätukkainen kitaranrämpyttäjä laulamassa kuin rokkia. Sanatkaan ei kuuluneet kauneilta.
vaikka hyvääkin musiikkia on täällä linkein välitetty, en tuollaisesta "keskustelusta" pidä
Eihän tuosta linkistä sama tuu, mitä tuossa ylempänä on runoiltu......
ITSE sepittää jotain kaunista, niinku tuolla tulenlieskojen runoketjussa.Vai ymmärsinkö väärin. Oli siellä edellisessä Ruuneperin runoketjussakin mukavia, ihan ite sepitettyjä.Noita linkkejä jo pursuu korvista ulos.
Ps. Minä en osaa enkä kehtaa, mutta luen mielelläni.
Kun näin tuon rannan saarivöin
alla laajan taivaan kaaren.
Ja puhtaat paadet lämpimät
ne ympäröi koko saaren.
Tuon kaislarannan kuohunta
kuin musiikkia oli.
Ne sousi taipui aikain unta
kuin sykkivä elävä povi.
Minä rannalla istuin ja kyyneliin
menin hetkeksi hartaana.
Kauas kaipuu vei mun aatoksiin
näkyi sateenkaaren säihkyvä vana.
mikä on saarivöi, tuliko siihen väärä kirjain, eiköös se ole saarivoi ??
Vöin hopeisin hohtelee
ja Roineen armaset aallot,...
On se ihan käypä sana, kas kun saaret voivat kuin vyönä näkyä korkealta näköalapaikalta :D
Sinulle!
Minä katselen sinua minä näen sinut.
ympärilläsi huokuu hiljaisuus
meren laineitten lämmin henki
kietoutuu ympärillesi.
Rantojen suhisevat kaislat
kuiskivat sinulle, mitä kuiskaavat…...kuuletko….
rantametsikön lehtevät koivikot
havisevat varjoissa hiljalleen,
kertovat satujaan….kuuletko sinä?
Minä katselen sinua, minä näen sinut
aurinko leikkii lähelläsi, kisaillen, halaillen…
sehän hymyilee, nauraa.
tunnetko tuon, aistitko kaiken?
linnutkin visertävät, sinulleko laulavat laulujaan
mitä kertovat…….tiedätkö, kuuletko
kesäinen luonto elää,
elää ja hymyilee….hymyiletkö sinäkin?
FiiuliNille!
Rakkaudesta on kysymys, se on selvää. Runosi on niin kaunis juuri siksi, olet todella lyyrikko.
Lapsi on varmaan tuo rakas, joka täyttää sinut onnen tunteella,
puhuthan saduista ja katselet hänen puuhiaan, leikkejään.
Sinun kannattaisi julkaista!
Mikä saavutus! olen aina tajunnut suuren osaamisesi ja tuossa nykyrunossa tuotantosi puhkeaa kukkaan.
Taidan joskus yrittää - minäkin!
Ihana runo,...jos tuosta ei hymy syty niin ei mistään :D Voi fiulin, nuo pitäisi saada laajemmille lukijoille, monet kokisivat iloa!
On illan hämy, valo on mennyt piiloon yön helmaan
herätäkseen taas valaisemaan uutta aamua ja päivää.
Äänetkin ovat vaienneet kuin viimeisiin kuiskauksiinsa.
Vain pieniä hetkellisiä ääniä, kuin nukkuvan kuorsausta.
Keinovalot yrittävät matkia päivän valoa, vain pieniä vä-
lähdyksiä kuin matkimisyrityksiä päivänvalolle.
Voi voi! Tautofoniaakin.
Alku on aivan tunnelmallisen todellinen ja kaunis, viimeisiin kuiskauksiinsa,...
sehän jo riittääkin,..kannattaa tuota kehitellä ja päästä orjuuttavasta pakonomaisuudesta löytää loppusoinnut :)
Kuljen rantaan lumen peittämää polkua,
talvinen laituri, lumi, kaislojen kärjet,
järvi lepää hiljaa lumipeitteen alla.
Mennyt aika ei koskaan palaa.
Voin mielessäni nähdä veneen järvellä,
vesi sen alla iloitsee ja välkkyy,
kaksi ihmistä soutelee hiljalleen,
auringonlasku värjää taivaan ja järven.
Rantakoivut ojentelevat oksiaan
kuin ottaisivat kädestä toisiaan:
Yhdessä kestämme talven viimat ja kylmät!
Lapsesi ovat sinun kanssasi.
:)
Vain kerrontaa.
Viime kesänä kun alkoi lämmin aika minäkin menin istuskelemaan tuohon pihakeinuun.
Katselin ympärilleni ja silmiini osuivat kahteen suureen koivuun aivan keinuni vieressä.
Kun sodan loputtua isä ja äiti ostivat tämän mökin , tulin minäkin heidän muassaan ja vielä tässä samassa mökissä elelen edelleen.
Täytin sinä kesänä 19v, ollen juuri elämääni alkamassa. Nyt olen siitä suurimman osan elänyt, samoin varmaan nuo koivutkin pihamaallamme jotka silloin olivat vielä paljon nuorempia kuin nykyisin.
Istuskellessani tuossa keinussa hiljaa jalallani sitä keinutellen muistui mieleeni aika jolloin noitten koivujen väliin oli lyöty iso lankku ja siinä roikkui narukeinu.
Silloin oli oikeaa elämää koivujenkin alla , sekä pihanurmikolla jossa nykyisin vain linnut ja fasaanit kesäisin kuljeskelevat.
Aika josta puhuin, ilmestyi silmieni eteen niin elävänä ja selvänä niinkuin nuo silloiset lapset siinä olisivat tänäkin päivänä laulellen keinumassa. Oli Mattia, Jaakkoa, Liisaa, Perttiä, Mirvaa , Tapania ja monta muuta. Siinä juostiin ja naurettiin , välillä hieman nahistiinkiin mutta ei pahemmin kuitenkaan.
Silloin katsoin ikkunasta ja olin aina lähtövalmiina juoksemaan apuun jos jotain olisi sattunut. Ja sattuihan sitä pientä silloin tällöin jolloin äidin oli parasta mennä apuun .
Nyt katselin siinä keinussa istuessa sielujeni silmillä, noiden entisten lasten leikkimistä ja kaihon kyyneleet karkasivat poskilleni kun muistin menneen ihanan elämäni ja oivalsin kaiken jo jääneen aikojen taa , kadonneen saavuttamattomiin.
Ei hyöri enää lapset temmeltämässä koivujen katveessa , ei kiiku kukaan nykyisin narukeinussakaan joka sekin on jo aikojen saatossa mädäntynyt ja pois korjattu.
Pienet linnut kiikkuvat lasten tavoin koivujen oksistoissa edelleenkin ja heläyttävät iloisen konsertin minun muistojeni säestykseksi.
Vaan mikä onni ...... on jääneet kauniit muistot............
Meerille
Turhaan sanot, että "vain kerrontaa". Tuohan on pieni novelli, tuunnelmaltaan herkkä ja aito. Keinu ja koivut yhdistävät sukupolvia, pikkulinnut lopussa tuovat tervehdyksen kaukaa muistojen mailta.
Kiitos kaikista ketjun elämyksistä !
avttuani linkin ja kuunneltuani Ville Valon tulkintaa ,olen samaa mieltä Ruuneperin kanssa , laulun alkuperäinen Suomalaisromanttista tunnetta ,ei hän saavuttanut.
Mutta mitä vielä, aamuhetken kultasi ihanat runot, Kiitos ,ihanaa on juoda aamukahvia teidän seurassa.
Helpoytti kovasti ,kun istun asunnossani missä tehdään parasta aikaa putkiremonttia.
Olen päivät tyttären asunnossa kun tässä talossa tehdään Stampyyt, Eihän me Jerrycottoninkanssa kestetä sitä . Kestää vielä 6viikkoa jos laskuissa pysytään ----.
.14 legenhettiä on nyt työnalla.
Päivällä menemme tyttärenkanssa konserttiin,
Kyllä tämä viikonloppu menee tässä kotonakin , Kun on normaalia , Ja saa sentään nukkua kotona
Rakastan runoja, ja siinä samalla on mukava kuunnella hyvää musiikkiakin.
Hyvä avaus , taas.
Kokeillaanko kalevalaista ? Tässä ei ole sen kummempaa sanomaa , mutta 8-tavuisista säkeistä ja sanojen alkusoinnuista (peräkkäiset sanat alkavat samoilla kirjaimilla) syntyy rytmikäs poljento, helppoa vaikka sävellettäviksi. Tämä on ihan raakaversio, näitäkin pitäisi hioa, että tulisi "oikeaa" runoutta.
Suviaamun alkaessa
uduttaret usvaneidot
kastehunnun kimaltaissa
kuulostivat kukkatarhaa :
Kissankellojen kilinä
heinänkorsien helinä
tuuli taivutti timotein
harsokukat herätteli
ruusunkukan kuiskiessa
salaisuuttaan salvialle
tuoksuherne toivotteli
onnenhurmaa orvokille.
Päiväperho päivänliljaan
lennähtikin lepäilemään
siitä sujahti sukkelaan
ikikukkasten iloksi.
Heräsipä herkeämään
syvältä sykkimähän
polulle pujatahmahan
sanoja sanelemahan
ikiaikaisen ilosta
kaukaa kaijuttamasta
salolta syvän sinisen
aamuun aikaseen avattu.
Mukavantuntuista sanailua, sinulta kaikki sujuu.
Tulipa tulinen talvi
kylmän kytki käyttöhonsä
vilutti vähäväkiset
Ei ole einettä evääksi
kulinaaria kielen päälle
jäävettä jää juomiseksi.
Lämpöpä lopulta lävähti
saranpäätkin sulatteli
pihanperänkin puhdisti
kukat käski kukkimahan
ruohot rehottamahan
tuhannet tuoksut tulemahan
Rämpien ryhdyn retostelemahan
sananpäitä sanelemahan
mukana mukavain muijain
kaikenlaisten kirjoittajain
äijien äkkipikaisten
poikien pulisevaisten
tyttölastenkin tomerain
Ihana :D---Nythän me löydettiin runosuonet, joku sitä ehdottikin---niin Laritsa, tosi kivaa kerrankin:D
Tavumäärät unohtuivat! Ei sitä yhdellä päällä kaikkea
Oli siinä vahva kerrontatyyli, taitaa se meissä vielä perimässä olla, jo ammoin koettua,.
Pohjan poika pontevakin
sanat saattoi noin saneli
saranpäätkin sijoitteli
kotikulmiltaan kokosi,...:D
Nousen metsän kallioille
kivisille kumpareille,
etsiskellen, haeskellen
kaikki kolot tutkiskellen,
jospa löytyis risukoista
metsän puitten juurakoista
pienen onnen siemeniä
piiloissansa kasvavia.
Lisää etsin, vajavainen,
rintehiltä kallioiden
koloisista kivikoista
risuisista rintehistä
nousten aina ylemmäksi
kurkoittelen nähdäkseni
yli puitten oksikoiden
korkeittenkin latvustojen.
Kulkein etsin metsiköistä
rauhaisista männiköistä,
etsin onnen murusia,
surumielen poistajia,
luonnon suomaa raikkautta
vilpitöntä puhtautta
olotilaa levollista
lepoa myös toisenlaista .
Mitä löytyi kallioilta
rintehiltä rosoisilta,
vainko onnen hahtuvia
utukuvain kaltaisia,
Saiko levon lapsukainen
onnentilan rauhallisen,
kuusten alla kulkiessa
kallioille kiivetessä.
Ei vaan löydy kallioilta
eikä metsän mättähiltä.
timantteja kultaisia
kiiltäviä, hopeisia.
löytyi männyn käppyröitä
kuusipuiden käpysiä,
ruohoisia sammaleita
katajainkin oksasia.
= = = = =
En lukenut tarkasti kalevalaisen runon laatimisesta, nyt vasta hoksasin virheeni
Ah kuinka kaunista! Kunpa itsekin osaisin. No, yritän:
Hirrrvvveen Ihanainen talvisää ulkona ikkunani ulkopuolella. Niin puhtoisen kirkasta, taivaan sini kaiken hohtavaisen yllä.Talitiainen lennähtää oksalle, laulaa niitä näitä. Hento huurteinen oksa värähtää vienosta tuulen henkäyksestä, lumi leijahtelee alas valkohangelle, missä äsken pikku hiirulainen käyskennellyt on. Jo valkenee kaukainen ranta ja koillisest aurinko nousee ja autereet kiirehtii pois, oi jos oisit kultaseni sokerpalainen, ne leimuaa ne loimuaa, ne kisaellen käy. Käyn onneni yrttitarhaan, peipposesta ei päivääkään, haittaaks se?
Hauska, kiitos!
Onea oli oloni
unteloinen uupumuksein
tyhjämöinenki tohelo
mieli murheita murahti
surusilmin seisoskelin
kohtaloita kyynelehin.
Uksein ulos mie avasin
helmikuista hengittelin
happee hurjaki himosin.
Koussikan kourahain keksin
lapioisen lumesta löysin
polun mie potra pakertelin
kaivoin kurjuu´en kinoksiin.
Nytpä nätti neio´n nietos
korea käytävä kulkea
lumen läpi läpsytellä.
Elo elpyi ennallensa
olo onea oudoksutti
kummastutti kaihomieli.
Terve, terve talvituisku
tuiverra tuuli tanakka
taasen tällä tanterella
pyry paljolti piristi
murehet manan majoille
makoamahan.
Hymyellen tuolta lumen seasta tulin, posket punaisina !
Vesipisaroista
Pisaroista pienet purot
kasvaa kohisevat kosket
levenee lakeus laajaksi
virrat väistyy verkkaisiksi
järven järeäksi jäljeksi
mahtimeren mainingeiksi.
Sumu suurena sumentaa
pieniksi pilkkoo pisaraa
taivaan tummana tavoittaa
tuulen tuomana taas tuottaa
sieltäpä sateenkin suoltaa.
Pistää purot porisemaan
kaiken kasvun kukoistamaan -
rajut ryöpyt repii, raastaa
karu kuivuus kaiken kaataa.
...
Niin pisaroiden kiertomatkaa
virtojen viemänä jatkaa
tuhansina miljoonina.
Niin minäkin pisarana
syntyneeneenä, kasvaneena.
Vielä veden valloittamana.
Oih, sanat huuliltani sinun sulosilmiisi singahtavat, ole niin hyvä ja kuullos Vaatimatonta Kaunosieluni sanahelinää:
Niin kaunis on maa, niin korkea taivas, niin ihanaista on elämä kaikkine väreineen ja väreilyineen. Muinoin alas kalliolta lapsi riensi, äitins luokse riensi hän ja lausui loistavalla katsannolla, että makeasti oravainen niin makaa kuin petaa. Sitä on ihmispolon kuusta kuuleminen, jonka juurella hänen majansa toivottavasti ruusupensaiden kätkössää kököttelee.
Suurenmoista, että palstalla on pyritään siirtymään suloisen kauniiseen, kaikkia elähdyttävään kirjoitustyyliin. Kyllä kauneutta täytyy meidän ryhtyä kuvailemaan. Ja onnea myös, kukin omalla kauniilla tavallaan kauniisti, ellei ihan peräti kauneimmin.
Kys.: Alavatsaan sattuu seksissä varsinkin ennen kuukautisia.
Vast.:Jortikka on liian suuri, harkitse pienempään vaihtamista.
Luin lauseita monia
luinpa runoja somia
miten kauniita sanoja
miten mietteitä omia
Aatos monelta sanoiksi
kertoeltu runon mittaan
kertoeltu kuvaeltu
kirjoiteltu kaunihisti.
Kun on eletty elämää
vuosi mennyt toinen tullut
aina opittu enemmän
nyt se runoiksi punottu.
Vielä meillä taito löytyy
löytyy taito ja tahtokin
sanoiksi pukea teot
tunteen tulet ja palotkin.
Olipa ilmestynyt kaunista luettavaa, ihan tässä nuortui ja innostui vastailemaan, Kiitos nyt tunnen että on hyvä päivä huomennakin.
nii kaanista ...:DDD
"...alas kalliolta lapsi riensi, äitins luokse riensi hän ja lausui loistavalla katsannolla, että makeasti oravainen niin makaa kuin petaa..."
Ne kun on poimittu "potpurri " eri runoista, niin hauskasti tuo kohta on osunnut!
Koulun juhlissa lausuin tuon loistavalla katsanolla:"Äiti olen nähnyt taivaan maan:" Muunneltuna katsoin sen kyllä huvittavaksi parodiaksi.
taas se MINÄ. Joka kaiken kuittaa .
Aivan, siinäpä osuit naulankantaan:D
Näin on tosi----kai oli ruusuja äidille, tietenkin väärin näin muisti----.
Orkesteri soitti ja hän alkoi laulaa korvaan hänen kielellä, oli vaikea hetki elämässä minulle ja miksi en tiedä.
Kepeällä, milteipä kevytmielisellä tuulella, heräsin mahottoman aikasin tänä aamuna. No oikeestaan voi sanoo yönä, kun ennen kolmea heräsin ihan virkeänä.
Palaan aloittajan teemaan....iskelmät, tulihan tuossa edellä jo hienoa kalevalaistakin. Uutisia kattelin ja taustalla kuuluvaa musiikkia kuuntelin. Oikein sopivaa kuuluikin, liika sentimentaalisuus, jopa pateettisuus, ei tähän yöhön olisi sopinutkaan.
"Minä tuohesta kultaisen sormuksen tein, sillä kihlaan heilin itsellein, sillä tuohinen sormus ja lempeni vaan, ne kestää yhden illan kerrallaan...." Tauno Palo kulkurimaisuudessaan lauleskeli.
Jorma Kääriäisestä olen aina tykännyt, tuli Elviksen kappale "Suukko vain", kiusoittelevan kepeä, hyväntuulinen, erittäin houkutteleva tanssikappale. Hurjasti olen minäkin tykännyt nuorempana tanssimisesta, mutta kun silloin tuli tanssittua ihan kylliksi, ei siihenkään ole enää tarvetta ollut.
Vielä kuuntelin Olavi Virran "Sinitaivaan", taivaan milloin nään sinisen, kaipaan sinisillalle sen, korkeuteen huumaavaan, päästä kahleista maan...
Hienoja sanoituksia iskelmissäkin, runoutta räpissä. No, Juicesta pitääkin puhua ihan eri yhteydessä...voihan häntä sanoa ihan "kansallisrunoilijaksi", ei rallien tekijäksi. Sopivaa oli tämän aamun musa, pieni annos kerrallaan on kylliksi. Eikä tässä nyt enempää olekaan vailla, youtuben johdot mulla sekaisin, joten en sinne pääse enkä välitäkään.
Säilyköön tämän aamun ilkikurisen kevytkenkäisyyden mieliala....tämän aamun, tuohisia sormuksia vain, se on ihan sopivaa. Ja pieni suukko vain....