Puhelu Pakistanista Jyväskylään. Täällä olisi sinulle 2 tunnin ikäinen vauva.
Ohjelmauusinta sunnuntaina 19.2.2012.
Nähtävissä Yle Areenassa 30 pv.
Lue ohjelman "kässäri", kommentoi ohjelman jälkeen.
Tiedot öytyvät tässä.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/inhimillinen-tekija-villit-adoptiot
--------
Ohjelmauusinta sunnuntaina 19.2.2012.
Nähtävissä Yle Areenassa 30 pv.
Lue ohjelman "kässäri", kommentoi ohjelman jälkeen.
Tiedot öytyvät tässä.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/tasta-puhutaan/inhimillinen-tekija-villit-adoptiot
--------
Vastaukset 2
Vanhimmat
Adoption "villeys" riippuu maasta. Joissakin maissa on hyvin tarkat säädökset. Voisi jopa väittää, että adoptiohalukkaita huijataan. Vaikka adoptiolapsi itse ja luovuttava taho haluaisi jo siirron uuteen kotimaahan, luovuttajamaan valtiobyrokratia ja juristit estävät luovutuksen ja vaativat aina vain uusia kalliita palavereja ja käsittelyjä. Sama byrokratia on vastassa vastaanottomaassa, jossa hakijaa seulotaan kaiken mahdollisen varalta ja jossa yksi varomaton ilmaisu saattaa tuhota mahdollisuudet edes päästä adoptiolapsen hakijaksi.
Tunnen lääkärinaisen, jolta kupattiin useita tuhansia euroja byrokraattien toimesta.
Vaikka nainen oli osoitettu moitteettomaksi ja vaikka lapsi ja tämän perhe olivat jo käyneet tutustumassa uuteen kotiin ja yhteydenpitokin ex- perheeseen oli taattu sopimuksella, adoptio ei onnistunut.
Lainaus Ohjelmasta, koska se poistuu pian Areenasta.
Minna Korhonen (vas.), Saara Järvinen, toimittaja Sari Valto ja Thomas Elfgren keskustelevat itsenäisistä adoptioista.
TV1 perjantaina 17.2. klo 22.00 - 22.50
YLE Areenassa 30 päivää
Kolmisen vuotta sitten jyväskyläläisen insinöörin Minna Korhosen puhelin soi. Puhelu tuli Pakistanin Lahoressa sijaitsevasta lastenkodista.
”Täällä olisi sinulle kahden tunnin ikäinen vauva. Kätilö toi hänet juuri riksalla meille”, kuului viesti.
Häkeltynyt Minna alkoi heti järjestää itselleen lentoa Pakistaniin. Hänestä oli tullut äiti.
Itsenäisellä adoptiolla tarkoitetaan kansainvälistä adoptiota, jossa ei käytetä suomalaisen järjestön, esimerkiksi Interpedian tai Pelastakaa lapset ry:n kaltaisen järjestön palvelua. Asia hoidetaan itsenäisesti lapsen asuinmaassa.
Yhdeksän kuukautta paperisotaa
Minna Korhonen oli ollut vuoden töissä Pakistanissa, missä hän vastasi rakenteilla olevan paperitehtaan automaatiosta. Tuon vuoden aikana hän oli jättänyt orpokoteihin itsestään esitteitä.
Moneen kertaan hänelle kerrottiin, että nyt olisi lapsi tulossa, mutta lupaukset eivät toteutuneet. Kun hän palasi takaisin Suomeen, puhelin yllättäen soi.
”Maria syntyi keskosena ja taisteli ensimmäisen viikon ajan hengestään. Kun hän vahvistui, alkoi taistelu adoptioon liittyvien papereiden kanssa.”
Kesti yhdeksän kuukautta saada Marian paperit kuntoon.
”Pelkästään siihen, että sain Marian väestörekisteriin, meni kolme kuukautta. Samaan aikaan maassa oli sotatila käynnissä ja todistin itsekin läheltä pommin räjähdyksiä. Kun lopulta pääsin lapsen kanssa matkalle Suomeen, tunne oli valtava helpotus”, Minna kertoo.
Kaikki tai ei ketään
Rikosylikomisario Thomas Elfgren lähti Krp:n palveluksessa vuonna 2007 Ruandaan. Hänen tehtävänään oli kuulustella todistajia liittyen Suomessa asuvan ruandalaisen osuuteen vuoden 1994 kansanmurhasta.
Kun Elfgren viisi vuotta myöhemmin palasi Suomeen, hänestä oli tullut kuuden nuoren isä.
”Kaikki tapahtui suunnittelematta ja yksi asia johti toiseen. Ensin tuli Thomas, jonka kanssa ystävystyin ja suhteemme muuttui kiintymykseksi. Koin hänet pojakseni.”
”Thomaksen mukana tuli viiden nuoren ryhmä. He olivat orpoja ja kasvaneet 10-vuotiaasta lähtien tiiviinä porukkana. Kolme heistä oli keskenään sisaruksia. En voinut adoptoida vain yhtä, vaan sitten oli otettava koko yhteen kuuluva ryhmä”, Elfgren kertoo.
Inhimillinen teko
Nuoret olivat eläneet köyhyydessä ja kerjäämällä. Ilman Elfgreniä heidän tulevaisuutensa ei olisi näyttänyt valoisalta. Nyt heillä on mahdollisuus opiskella ja ylipäätään suunnitella tulevaisuuttaan.
”Tämä oli hyvä ja inhimillinen teko. Elämäni paras päätös. Olen kaivannut perhettä ja he ovat kaivanneet isää. Molempien osapuolten tarpeet tulivat kohdatuksi.”
Saaran pelasti Annikki
Saara Järvinen eli pienenä parivuotiaana lapsena Bangladeshissa kadulla isosiskonsa kanssa. Noin nelivuotiaana hän pääsi ruotsalaisten ylläpitämään hätäapukeskukseen päivittäin syömään.
Keskuksessa työskenteli suomalainen Annikki, joka tykästyi Saaraan ja otti hänet suojatikseen. Annikista tuli sittemmin virallisestikin Saaran huoltaja.
Vaikka Saara on kiitollinen siitä, että Annikki pelasti hänet kadulta ja hän sai mahdollisuuden parempaan elämään, hän suhtautuu silti kriittisesti kansainväliseen adoptioon.
”Mietin usein, onko varmasti jokainen kivi käännetty sen suhteen, josko kuitenkin löytyisi lapsen kotimaasta joku sukulainen, joka voisi huolehtia lapsesta. Adoption pitäisi olla aina se aivan viimeinen keino ja lapsen etu pitäisi aina olla se tärkein asia”, hän sanoo.
Mikä on oikea motiivi?
Inhimillinen tekijä kysyy, mikä on oikea motiivi adoptioon, mitkä ovat itsenäisen adoption riskit ja toisaalta hyvät puolet ja miten lapsi sopeutuu uuteen kulttuuriin?
Ohjelman vieraat ottavat myös kantaa ensi kesänä voimaan tulevaan lakiin, joka tiukentaa itsenäisiä adoptioita.
Uuden lain myötä kaikkien adoptiohakijoiden on osallistuttava adoptioneuvontaan ja haettava adoptioon lupa adoptiolautakunnalta.
Lupamenettelyllä halutaan ennaltaehkäistä lapsikauppaa, jonka katsotaan olevan riskinä itsenäisessä adoptiossa.
Lain tiukennus ei kuitenkaan muuta nykyistä tilannetta siltä osin, että jos suomalainen asuu vähintään vuoden ulkomailla eli asuminen on vakinaista, hän voi edelleen adoptoida asuinmaastaan sikäläisten lakien mukaan lapsen. Suomessa adoptio on vielä vahvistettava.
Ohjelman toimittaa Sari Valto.
-------------