Siis mitä tapahtui kartanon palvelusväelle ja torppareille ym. alustalaisille, kun kartano vaihtoi omistajaa ? Jäivätkö entiseen paikkaan asumaan ja saman kartanoin työväeksi ja torppareiksi, vai oliko tapana/ velvollisuutena, että herrasväen muuttaessa,myös palvelusväki ja alustalaiset muuttivat uuteen paikkaan.
Kartanon omistajien vaihtuminen
eräs ongelma
4137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulen että silloinkin kartanot ja lahjoitusmaat käsitettiin voittoa tuottaviksi yhtiöiksi. Kun viljelijä ostaa maatilan, hän ostaa tuotantoyksikön lypsävine lehmineen. Samoin kun Ovako ostaa yhtiön Saksasta.
Lehmä- ja ihmisresursseissa on se ero, ihminen hankkii itse ruokansa, lehmää pitää ruokkia säännöllisesti jotta se lypsäisi riittävästi.
Eikös kontrahdit tehty isännän ja alaisen välille? Uskoisin, että sopimukset uusittiin uusien isäntien tultua omistajiksi.
Jos ajatellaan jotain torppaa, jossa torppari on elänyt vuosikymmeniä, niin olisi varmaan uuden isännänkin etu, että luotettava torppari jäisi paikalleen.
Monet torpat olivat vuokratiloja, joista maksettiin hyyry.
Mutta taisi torppareiden tilanne olla aika kehno aikoinaan.
Mutta varmasti kartanon piiat ja rengit olivat samanlaisen uhan edessä kuin tänäkin päivänä, kun esim. kauppiaat vaihtuvat ja myymälähenkilökunta jää uuden isännän amoille.
Entisaikaan palvelusväen sopimus uusittiin vuosittain. Ei ollut kummempia irtisanomisaikoja.
Varmaan kaupanteon jälkeen seuraavassa marraskuussa katsottiin keitä lähti ja keitä jäi. Torpparit ei kuitenkaan helpolla vaihtuneet vaan ehkä vasta vähitellen, jos eivät uudesta kartanonherrasta tykänneet.