Kaupassa riehuminen

lastenvaljaat käyttöön nii jo loppuu riekkuminen !

Normaalisti lapset noudattavat mielellään sääntöjä, joista heille on hyötyä. Mutta valitettavasti joskus joukossa tyhmyys tiivistyy ja näin käy usein meidän perheessämme.

Ulkoistin ongelmani (kiellot eivät tehonneet ja uhkaukset eivät vaikuttaneet mitenkään vaikka karkit jäivät ostamatta) ja tein kahdelle vintiölleni (4 ja 6 vuotiaat) sellaisen tempun, että laitoin todellakin keskustelemaan kaupan vartijan kanssa.

Käyn aina samassa marketissa ja päätin keskustella vartijan kanssa, joka oli mukava nuorehko mies. Kerroin hänelle, että rakkaat poikani eivät tottele kaupassa kieltojani ja häiritsevät mielestäni asiakkaita. Kysyin häneltä, että voisiko hän seuraavan kerran kun tulee tilaisuus ottaa pojat "puhutteluun".

Kun sitten sama riehuminen taas alkoi kielloistani huolimatta ja varoituksiani kuulematta (sanoin etukäteen, että vartija ottaa puhutteluun pojat, jotka eivät tottele), niin saapui vartija ja otti pojat puhutteluun taukotilaan.

Sen verran poikia pelotti, että äitiä tuli kovin ikävä ja itkukin pääsi. Olin toki koko ajan kuuloetäisyydellä ja myöhemmin keskustelimme asiasta ja sovimme, ettei kaupassa todellakaan saa tehdä mitä huvittaa. Lohduttelua tietenkin kummallekin. Tämän jälkeen eivät poikaseni ole pistäneet ranttaliksi missään kaupassa ja kerran viikossa ovat sen naminsakin saaneet.

Onnistuminen tietenkin riippuu myös vartijan luonteesta, että osaa keskustella lasten kanssa ja MISSÄÄN NIMESSÄ EI SAA käyttää fyysistä pelottelua, vaan ainoastaan vartijan puku ja vieraan henkilön auktoriteetti yleensä antaa sen herätyksen.

Voipi olla, ettei kasvattaja-ammattilaiset hyväksy toimintaani, mutta meillä herätysliike toimi ;).

Ota itse lasten käytösmalli! Anna samalla mitalla takaisin=) He ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät kyllä jos esim, kotona alat juoksentelemaan ympäriinsä ja hämmennät heidän tavaroitaan! Kun he sitten ihmettelevät käytöstäsi niin kerro, että näinhän tekin käyttäydytte kaupassa! Leikkikää kotona kauppaleikkiä ja sen varjolla käyttäytymismalleja! Lapset ovat huomattavasti vastaanottavaisempia kun tällaisista ongelmatilanteista tehdään mielekäs leikki! Laita esim. 6v poikasi kassalle ja 4v vartiaksi ja sitten nakkelet tavaroita ja juoksentelet ympäri "kauppaa"!!! Sitten käytte läpi yhdessä oikeita toimintamalleja ja kun menetteseuraavan kerran kauppaan, niin kysy lapsilta, miten täällä käyttäydyttiinkin kun äiti ei muista! Tämä saa lapsen itsekkin miettimään asiaa ja olemaan ylpeä kun osaa toista neuvoa!!!!!Tällainen ohjeistus on lapsen kasvatuksen kannalta tukevaa, ei pelottelu vartialla ym.

Vedä niitä turpaan!

Kasvatus alkaa kotoa, mieti omia käytöstapojasi. Poliisilla tai vartijalla uhkaileminen on tyhmää, koska ne eivät puutu asiaan, tiedät itsekin.
En osaa neuvoa muuta kuin kiristys, lahjonta, uhkailu, vanhat hyvät keinot.
Ja ehdottomasti tiukemmat yhteiset pelisäännöt, muuten olet vaikeuksissa myöhemmin, kun lapset kasvavat....

Hyvä nimimerkki Kauppariekkujat

Olen nyt 41-v nainen, ja pikkukakarana olin todella ongelmatapaus. Äitini (yksinhuoltaja) oli aina helisemässä kanssani jos ja kun joutui ottamaan minut mukaani kauppaan tai mihin tahansa julkisiin tiloihin. Tein kaikkeni ollakseni mahdollisimman kauhea, jälkeenpäin olen miettinyt miksi. Kaupassa ollessa vaadin karkkia, ja kun äiti kielsi, heittäydyin vatsalleni lattialle kirkumaan ja potkimaan. Tällä menettelyllä useimmiten voitin, vaikka kotona ehkä odottikin sitten selkäsauna ja tukkapölly. Tein myös muuta todella idioottimaista, ollessani 4-v syöksyin kauppatorilla mustikkamyyjän mustikoiden sekaan, koska se oli hauskaa. Kananmunien myyjälle tein saman tempun. Yhtä hauskaa oli entisessä Centrum-tavaratalossa vaivihkaa painaa sitä punaista nappia, joka pysäyttää rullaportaat. Siinä vaiheessa kun korjausmiehet tulivat paikalle, sanoin äidille että "mä painoin tota nappia tossa" ja hymyilin leveästi.

Kun täytin 25 ja sain omat lapset, kaksoset, alkoi pikkuhiljaa hiipiä pelko persiiseen; hyvä luoja jos niistä tulee samanlaisia kun minä. Siinä oli melkoinen mietinnän paikka, mitä mutsini oli tehnyt väärin ja miten minä voisin tehdä toisin. Muistelin että oma äitini oli aina aloittanut kauhean läpätyksen ja motkotuksen kun esim aloin kerjätä karkkia, ja se vain lietsoi minua lisää. Omille lapsilleni kerroin kotona ennen kauppaan lähtöä, että tänään karkkia EI osteta. Aivan sama mitä teette, karkkia ei tule, piste ja loppu. Aluksi yrittivät mutta sanoin vain "EI". Ei mitään perusteluja eikä selityksiä, pelkkä tyly "EI" ja jatkoin ostoskärryjen kanssa matkaa jäämättä katsomaan seuraavatko lapset. Seurasivat ne.

Seuraavan kerran kun olimme menossa kauppaan, sanoin jo kotona että tällä kauppareissulla kumpikin saa valita yhden karkkipussin, koska viimeksi käyttäytyivät niin hyvin. Valitsemisessa meni loputtomasti aikaa, mutta mukulat oppivat että hyvä käytös palkitaan, ja todellakin myös tyytyivät siihen yhteen karkkipussiin.
Se ei silti tarkoita sitä, että olisivat olleet jotain unelmalapsia; sillä välin kun olin mieheni kanssa kassalla, alkoi kuulua epämääräistä metallin kolinaa. Meteli johtui siitä että tytär oli ottanut veljeään kurkusta kiinni ja hakkasi tämän päätä metallista roskapönttöä vasten. Saavuin paikalle sopivasti juuri ennen vartijaa, ja pelkkä katseeni sai lapset ikäänkuin käyttäytymään siivosti. Jos oli joskus aihetta tukkapöllyyn, en säästänyt sitä kotiin, vaan tukistin heti siinä tilanteessa. Nykyäänhän semmoisesta joutuu vankilaan.

Kaksoseni ovat nykyään 17-v ja ihan kunnon kansalaisia niistä näyttää kehkeytyvän.
Omaa äitiäni arvostan nykyään enemmän, että miten hän on kanssani silloin pärjännyt, kun olin sellainen riiviö (minulla muuten oli valjaat :D mutta niistä ei ollut paljon apua, koska jos minua yritettiin pitää väkisin paikoillaan, purin).

Omasta mielestäni pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea selkeitä sääntöjä, joista ei todellakaan poiketa, ja silloin tällöin palkintoja nätistä käyttäymisestä. Ja voihan se palkinto olla jotain muutakin kuin karkkia.

Ja huumoria pitää olla, muuten elämä on aika synkkää. Ihan hyvin voi kotona lasten kanssa järjestää joskus vaikka sängyllähyppimisbileet tai tikanheittoa rumaan tauluun. Ja ruuanlaittoon lapset kannattaa ottaa mukaan!

Jos olen kovin väärässä niin eiköhän joku kohta oikaise ;)

Erään ammattikasvattajan neuvo oli, että lapsille tehdään omat ostoslistat ja näin he käyttävät kaupassa ajan tavaroiden etsimiseen. 2-vuotias ei varmaan kyllä löydä vielä mitään oikeaa, mutta yrityksestä palkitaan. Listan tavarat voi vaikka piirtää.

Koska autossaolo on rangaistus, voi lapset jättää myös autoon, jos käyttäytyvät huonosti. Lapsen voi myös viedä autoon jäähylle. Jäähy on toimiva tapa lasten kasvatuksessa. Kun lapsi tekee väärin, hän menee jäähylle.

minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa, mulukase lyyli peiliin ja kysy siltä minkä näät että missä vika! kyllä se kasvattajassa on, senkun opettaa pienestä pitäen käytös tavat niin se kannattaa ja toimii..

Mielestäni ihmisten pitäisi oppia laittamaan lapset tekemään jotain siellä kaupassa, sen sijaan että he seuraavat teitä tekemättä mitään.

Kuten mainittiin. Tehkää joku lista siitä ,mitä lasten pitää löytää kaupasta. Jokaisen hyllyn luona sanotte mitä pitää löytää, otatte erikseen vaikka kuvan tuotteesta ja näytätte.

Kun he ovat hienosti kaupasta etsineet tarvittavat tuotteet, niin palkinnoksi sitten jotain pientä, jäätelö tai tikkari.

Tottakai kun lapsi kyllästyy niin hän alkaa riehumaan.

hei.olen kaupassa töissä ja vielä sellaisessa missä ollaan aika paljon yksin, on kyllä kamalaa katsella tämän päivän nuoria, sotketaan paikat, jätetään käsistä tavaroita esim , kermapurkkeja , jäätelöä. ym, lämpöisiin hyllyihin. tuotteet on poistettava, koska eihän niitä voi enään myydä. siitä tulee myyntitappiota, ja hinnat vaan nousee, eli maksamme kaikki niistä lasten heilumisista,ja nykyajan nuorisolla ei ole muuta oleskelupaikkaa kun kaupat, tehdä saa mitä vain, ei varmaankaan vanhemmat tiedä missä lapset on , sit huoritellaan, haistatellaan ym,nämä on tuollta 8 v, ylöspäin, kannattaisi opettaa jo nuorena käyttäytyminen ja se että kauppa ei ole oleskelupaikka, vaan ostospaikka , mistä lähdetään pois kun ostokset on maksettu,(hyvä esimerkki on , että kolme yläasteelaista tunki reppuihinsa kolapulloja, ja ovesta ulos, onneksi yksi asiakas tunsi nämä pojat, tieto meni kotiin ja kouluun, kun nimet oli ylhäällä. NIIN VAIN YKSI ÄITI OTTI YHTEYTTÄ, eli kaksi ei välittänyt lastensa tekemisistä,säälittävää, mitähän näistäkin lapsista tulee aikuisena), olis paljonkin esimerkkejä, mutta. kannattaa, ihan pienestä lapset opettaa rehellisiksi. ja kunnon käytöstavat,,,

Jep jep. Minä kun raivosin kaupassa sain tukkapölyä tai perkeleenmoisen puhuttelun. Enpä raivonnut enää. 90-luvulla.