Sinulle

löysin sama laulu ,"Kirkko kuulolla" palstala.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9968546

Vesa-Matti Loiri:YSTÄVÄNI

Minä toivon sinulle, elämäsi matkalle:
Sen verran onnea, ettet kesken katkea.
Sen verran valoa, et tiedät kenen viereen istua.
=> roskakoriin [b]Ja sen verran pimeyttä, että on pakko rukoilla.[/b]

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.

Toivon sen verran murhetta, ettet sorra heikkoa.
Ja sen verran rakkautta, et tiedät milloin vaieta.
Sen verran viisautta, et tunnistat ystäväsi.
Ja sen verran kipua, että osaat antaa anteeksi.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit, sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit, mikä on kaikkein arvokkainta.

Jos ei ole muuta kuin näin hyvää sanottavaa, niin miksi et sano tätä suoraan ystävällesi?

Milloin tää ihmiskunta pääsee tästä tunnevammastaan, ettei asioita voi sanoa ääneen ja suoraan sille, kenen ne sanat kuuluis kuulla?! Musta on järkyttävää, että saatetaan häpeään sellainen, mikä tulisi nostaa valoon. Jos joku kokee toisen ihmisen merkitykselliseksi, tärkeäksi, läheiseksi, rakkaaksi jne. niin mitä %¤#&n pahaa siinä on, ettei sitä voi sanoa sille?

Kukaan ei oikeasti tunnista itseänsä näistä Sinulle Minulta-teksteistä. Jos toinen oikeasti on tosi tärkeä, niin sen kyllä voi sanoa ihan suoraankin. Jos ei sitä voi sanoa, niin tuskinpa se oikeasti niin tärkeä sydämessä on.