Käsittämätön 100 vuoden vouhotus vaan jatkuu. Ottakaapa arvoisat sukututkijat järki käteen:
Meidän useimpien nimi löytyy internetistä jopa sadoista paikoista. Minun nimeni Matti Möttönen löytyy 14.000 paikasta. Lainhan pitäisi kai koskea kaikkea tiedon julkaisemista, ei vain sukutukijapoloisia! Voisinko minä haastaa oikeuteen kaikki 14.000 tietosuojalain rikkomisesta?
Meidän useimpien nimi löytyy internetistä jopa sadoista paikoista. Minun nimeni Matti Möttönen löytyy 14.000 paikasta. Lainhan pitäisi kai koskea kaikkea tiedon julkaisemista, ei vain sukutukijapoloisia! Voisinko minä haastaa oikeuteen kaikki 14.000 tietosuojalain rikkomisesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Arvelenpa, että haastaa voi vain se henkilö, jonka oikeuksia on loukattu eli yksi Matti Möttönen ei voi haastaa kaikkia 14000 nimi julkaisseita.
Minunkin nimi löytyy netistä, mutta osa on itse ilmoittamiani.
Tarkoitukseni oli hakea jotain järkeä siihen 100 vuoden vouhotukseen. Netissä on meistä kaikista elävistä monenlaista tietoa, siitä ei paljoa valitella. Mutta sukututkijat pelkäävät hirveästi elävien tietojen julkaisemista netissä, ei saisi olla muka alle 100 vuotiaista mitään tietoa julkisuudessa. Eikö tässä ole ristiriita?
Jos nuoremmista henkilöistä julkaisee vaikkapa etunimen ja syntymävuoden sukutauluissa tai sukukaaviossa niin mielestäni se on ihan ok. Eikö tietosuojalaki koske intiimejä ja salattavia tietoja? Kuten ihmisten saamia tuomioita, aviottomia lapsia ja kuka on todellisuudessa kenenkin isä jne.
Eräs mielenkinntoinen juttu on kyllä sekin, että käsittääkseni, tuo laki, mikä mahdollistaa alle 100-vuotiaiden arkistojen ja tietojen tutkimisen estämisen ja ehtojen tiukentamisen on ollut voimassa jo pidemmän aikaa.
Siis että, mikä mahtaa olla syy sille, että se nyt sitten vuosien jälkeen keksittiin ottaa käyttöön.
Tietysti salaliittoteoriat ovat salaliittoteorioita, mutta herää kuitenkin ajatus siitä, että ettei vaan kukaan poliitikko tai muu vastaava henkilö olisi alkanut pelätä, että hänen suvustaan löydetään jotain epämiellyttäviä yllätyksiä, ja sitten tulikin kiire saada tiukennettua sääntöjä
Jos noin olisi, niin sylttytehdasta pitäisi hakea kirkkohallituksesta. Kielto on nimittäin ihan kirkkohallituksen omaa aloitteellisuutta. Siihen tosin johti eräs oikeusjuttu, jossa lain rajoja testattiin, ja hävittiin, kun oikeus otti sukututkijoiden kannalta kielteisen kannan. Mutta kirkkohallituksen ei ollut pakko siltikään suositustaan antaa, ja tekivätkin sen sitten huolimatta monien eri tahojen päinvastaisista vetoomuksista. Jos siis jollakulla olisi jotain salailtavaa, täytyisi oikeaa tahoa etsiä kirkon "poliitikkojen" joukosta.
Itse en tosin moiseen salaliittoteoriaan usko. Mutta paljon mielenkiintoisempi selitys voisi löytyä siitä, että kirkostaeroamisten jatkuessa tasaiseen tahtiin täytyy kirkon saada jostain lisätuloa menetettyjen tilalle. Ja näinhän sitä "siunaantuu" kivasti, kun kaikkien on pakko nyt maksaa siitä, minkä ennen olisi osannut etsiä itse ilmaiseksi. Ei mitään suuria summia, mutta pienistä puroista...
Luulen ettei yksikään sukututkija mene julkaisemaan aviottomia lapsia ja suvun rikoksia, vasta 100 vuotta aikaisemmat rikokset saa sukututkija julkaista. Iltapäivälehdet saavat tietysti julkaista kaikki heti, ei tietosuojalaki heitä koske. Vain sukutuktkijat itse piiskaavat itseään.
Minun nimeni on niin erikoinen, että sitä käyttää tällä hetkellä vain muutama ihminen maailmassa. Kuitenkin sukunimi on otettu käyttöön internet-peleissä.
Kenen puoleen siitä voisi kääntyä.
Mitään lupaa ei tietenkään ole annettu kenellekään.
Ensinnäkään ihmisten nimet eivät ole tuossa mielessä suojattuja. Toisen ihmisen sukunimeä ei voi virallisesti ottaa itselleen, ellei siihen ole erikseen laissa määrättyjä perusteita. Mutta aivan yhtä hyvin kuin kirjailija voi tehdä romaanin, jossa esiintyvällä henkilöhahmolla sattuu olemaan sinun nimesi, nimeäsi voi käyttää myös keksityissä yhteyksissä netissä.
Toisekseen, kysymyksesi ei liity sukututkimukseen yleensä eikä tähän 100 vuoden sääntökeskusteluun erityisesti.
Puhutaan sadan vuoden rajasta ja sitten pidetään rajana 1900-lukua eli mennään jo reippaasti yli sadan vuoden kun pitäisi jo 1911 -luvulta julkaista.
Pitkät periodit!
Kun niitä rippikirjoja on pidetty 10 vuoden jaksoissa, niin vuoden 1900 tiedot tulevat julkisiksi vasta kun kirja on suljettu 31,12,2009.
Kun vielä posti on muuttunut Itellaksi, kuluu paljon aikaa, ennen kuin kirja on tullut arkistoon asti.
Olen kyllä saanut kansallisarkistossa pyynnöstä käyttööni nipun mikrokuvakortteja. Luulenpa, että siellä on vain kysymys työvoimasta. Pitäsisi saada joku mapittamaan irtokortit seurakuntien kansioihin.